Kun teen jonkun virheen, siis ihan pienenkin niin tuun siitä tosi kipeeksi. Varsinkin jos sen joku huomaa ja sanoo siitä jotain mut joskus vaikkei kukaan huomaiskaan. Saatan olla viikkokausia ahdistunut vaikka tiedän ettei sillä edes ole seurauksia, ainakaan merkittäviä.
Toisaalta ihan selviä kameleita voi niellä varsin vaivattomasti.
Herra puhuu sanansa kautta ja lohduttaa kun on vaikeeta, mut joskus tuntuu ettei meinaa jaksaa.
Joskus jotku tiedonsanat tai profetia katkasee tän pahan olon, joskus se kun alkaa tekemään jotain mielenkintoista. Mut kun aina em. asiat ei ole mahdollisia kun pitää arkee pyörittää.
Toisaalta ihan selviä kameleita voi niellä varsin vaivattomasti.
Herra puhuu sanansa kautta ja lohduttaa kun on vaikeeta, mut joskus tuntuu ettei meinaa jaksaa.
Joskus jotku tiedonsanat tai profetia katkasee tän pahan olon, joskus se kun alkaa tekemään jotain mielenkintoista. Mut kun aina em. asiat ei ole mahdollisia kun pitää arkee pyörittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
>>>Kun teen jonkun virheen, siis ihan pienenkin niin tuun siitä tosi kipeeksi. Varsinkin jos sen joku huomaa ja sanoo siitä jotain mut joskus vaikkei kukaan huomaiskaan. Saatan olla viikkokausia ahdistunut vaikka tiedän ettei sillä edes ole seurauksia, ainakaan merkittäviä.
Toisaalta ihan selviä kameleita voi niellä varsin vaivattomasti.
Herra puhuu sanansa kautta ja lohduttaa kun on vaikeeta, mut joskus tuntuu ettei meinaa jaksaa.
Joskus jotku tiedonsanat tai profetia katkasee tän pahan olon, joskus se kun alkaa tekemään jotain mielenkintoista. Mut kun aina em. asiat ei ole mahdollisia kun pitää arkee pyörittää.
Vaikka teemme virheitä niin ne saa anteeksi kun uskoo.
Ihminen ei pysty tässä maailmassa olemaan täydellinen.
Mutta ei meidän täydykään olla.
Jumala rakastaa meitä juuri sellaiina kuin olemme.
Jos et tee tietoisesti syntiä ja ymmärrät että teit virheen niin silloinhan se on jo mennyttä.
Katumus on hyväksi mutta ei inhimillisiä virheitä pidä katua sen suuremmin.
Puhu jonkun toisen uskovaisen kanssa.
Pyhä Henki kyllä johdattaa.
Jumalan siunausta
mutta seurausten kanssa joutuu elämään.
Herra on kyllä mukana niissäkin ja auttaa ja kääntää "viholliset" pois tai lepyttää ne. Ja Hän korjaa ja korvaa tappiot. Joskus tosin jää jälkiä.
Aina sanotaan että mee jollekin juttelemaan... entä jos sellaista paikkaa ei ole? Varsinkaan kesällä kun kaikki ovat jossain...
Meil ei käy ketään miun kavereita, ei niitä paljon kyl ookkaan, oon sukuni ainut uskova, lapsemmme ovat kai jollain tavalla uskossa, siippakaan ei kai usko... byäääääää
En kyl oikeen jaksas ollakaan "emäntänä" vieraille.
Tota oon nyt koittanu ajatella et Jumala ja Jeesus hyväksyy sellasena ku on. Ei tohon onnistumiseen voi paljon perustaa kun se on aina niin vajavaista.
maailman huonoin KAIKESSA. (Ihan maallisissakin jutuissa.) Se ei tietenkään oo totta, mut entä jos ois ni kai jotenki Jumalan avulla ois mahdollista säilytttää ees jonkinlainen itsetunto....