minä muistan kun isä ja äiti riitelivät
ja tappelivat, äiti siinä usein sai
mustelmia, jos menin auttamaan äitiä,
ajoi isä pistoolin kanssa minut pois
ja tappelivat, äiti siinä usein sai
mustelmia, jos menin auttamaan äitiä,
ajoi isä pistoolin kanssa minut pois
Vastaukset 6
Vanhimmat
sama täällä, väkivaltainen isä on pahin
lapsuusmuistoni. muistan aina, kun siskoni kanssa
pelkäsimme äidin puolesta jossain nurkassa
piilossa. välillä saimme mekin selkäämme, jos
isän tielle osuimme. paha muisto on varsinkin se,
kun yhtenä jouluna jouduin äitini ja pikkusiskoni
kanssa lähtemään ihan yhtäkkiä pakoon isääni.
toisaalta se on myös "paras" muisto, sillä emme
palanneet enää koskaan takaisin.
terveisiä vaan isä ja onnea uudelle perheellesi!
varmaa ne 14w mitkä asuin perhehelwetis ja
itsariyrityxeni
Iän myötä ikäviä muistoja voi kerääntyä lisää.
Itseaiheutettujakin, toisille. Me ollaan ihmisiä.
Tehdään virheitä, asiat räjähtävät käsiin. Voimme
kerätä myös hyviä muistoja ja luoda aurinkoa
ympärillemme. Tahdon asia, hyvin pitkälle.
"Samanlaisia kokemuksia"
Aseella uhkailu on sairasta. Aivot on "keittäneet
kiinni" ilmeisesti alkoholisoitumisen tai
psyykkisen sairauden takia. Missään tapauksessa
ei ole normaalia toimia niin. Sellainen henkilö
ei ole "sinut" itsensä kanssa vaan on umpikujassa.
Olisi hyvä hakeutua hoitoon keskusteluryhmiin
sekä uhrien että ko henkilön. Leimautumista tuon
jälkeen ei kannata pelätä. Asiantuntija-apu auttaa
usein noidankehästä. Keskusteluapua antaa myös
SPR:n ystäväpalvelu kotiseutusi SPR.
on se kun olin viiden ja isä kuoli. Täytin
seitsemän, ja isä kuoli. Sen jälkeen olen asunut
neljässä eri perheessä ja nyt pääsin omaan
rauhaan, omaan kotiin, jonne saa perustaa sen
perheen, jossa ei pienenä koskaan saanut asua ja
elää.
luin nuo muut vastaukset.jokaisessa isä on ollut
paha.niin se oli meilläkin.ryyppäsi ja
hakkasi.heitti telkkarin ja vaimon ja meijät
lapset pihalle pakkaseneen keskellä
yötä.naapuriinkaan ei kehannu mennä vaikka ne
ties millasta meillä oli.
koulussakin kaikki kiusas kun olin niin herkkä
että saatoin alkaa itkee ilman syytä.ja tietenkin
siitä vain innostuivat.
en ole antanut menneisyyden häiritä sen jälkee
kun kotoa pois lähin.mutta kyllä ne ajat välil
kalvaa mieltä.sen kuitekin opin etten koskaa
juoppoa miestä ota.ja jos siitä sellanen tulee ni
pois lähen heti vaik olis kui vaikeeta.mieluummi
yksin lähiös lasten kanssa ilma rahaa, kuin isos
tiilitalos hakattavana ja haukuttavana.en halua
omille lapsille,jos niitä joskus teen,samaa kui
ittelleni.
hyvää jatkoa sulle!