Anteeks että oon häirinny sua!
Luulin että me edes oltiin ystäviä...
Vääräs olin..anteeks..
poistun elämästäsi niinkuin haluat..
Vaikeeta tulee olemaan..
mutta muuta vaihtoehtoa mulla ei taida olla kuin lähteä..hyvästi.
Luulin että me edes oltiin ystäviä...
Vääräs olin..anteeks..
poistun elämästäsi niinkuin haluat..
Vaikeeta tulee olemaan..
mutta muuta vaihtoehtoa mulla ei taida olla kuin lähteä..hyvästi.
Vastaukset 35
Vanhimmat
toki saat. Ystäviä olimme ehkä. Ehkä, siksi, että ystävää ei laiteta hyllylle, eikä sivuuteta, ei pidetä paitsiossa eikä jätetä noteeraamatta. Ystävän ei oleteta sietävän mitä vaan pelkän ystävyyden nimissä. Arvot ja asenteet puhuvat omaa kieltään ja käytös niiden tulkkina kertoo sitten loputkin...
Ota nyt selvää,mitä teit?sanoit häirinneesi.Ehkä rasitit.Pidä taukoa.Oletko varma,että kaikki on loppu?Syyt pitää puhua selviksi eikä vain lopettaa.Saat arvailla loppuikäsi ellet tiedä itsekään syytä.
Vaikeaa kun ihminen ei tahdo puhua asiasta minun kanssani.. En kyllä omasta mielestäni ole tehnyt mitään pahaa hänelle.. Pidin yhteyttä koska luulin hänen haluavan sitä.. Niin ei sitten ollutkaan.. Mutta ihan selvästi häntä vaivaa joku asia eikä tahdo sanoa mikä se on...
ottaisit ohjakset omiin käsiisi ja nostaisit kissan pöydälle. Eli härkää sarvista ja asia puheeksi. Suhteet ja suhteettomuudet ovat monisäikeisiä juttuja, naiset ja miehet painivat eri sarjoissa, mieli on moninainen, ajatus lentää ja mieli kuvittelee. Eli ota yhteyttä ja selvitä asia. Pakota toinen puhumaan tai jätä asian vatvominen sikseen. Minä luovutin jo.
... se onkin sitten toinen asia, kuinka niistä sarvista saa otteen...on osoittautunut aika vaikeaksi tehtäväksi...omalta kohdalta. Enkä usko, että ketään voi pakottaa puhumaan (minua ei ainakaan saa pakolla tekemään mitään, sen verran itepäinen luonne.
pistät toisen selkä seinää vasten ja asetat ehdoiksi joko puhumisen ja ystävyyden tai puhumattomuuden ja entisen ystävyyden, niin luulisi ihmisen kuin ihmisen puhuvan. Jos nimittäin ystävyyttä on ollut ja ystäviä ollaan oltu. Itsestäni ei vain ole aloitteentekijäksi.
Taidan minäkin luovuttaa...
Sydämessäni kuitenkin taidan toivoa ja taistella vieläkin pitkään...
Niin jos se ystävyys edes koskaan oli aitoa sen puolelta...
Mikä minä olen kenellekään ehtoja asettamaan. Ystävyys on vapaaehtoista...ei siihen pakoteta. Jokainen puhuu omasta halustaan, ei painostamalla mitään rakentavaa aikaan saada. Niin ehkä se ystävyys hänen osaltaan ei sitten ollut aitoa... mutta en tuota oikein jaksa uskoa, voihan se tietysti olla, että erehdyin sitten hänen suhteensa todella pahasti.
kyllä jossain tilanteissa jokaisessa suhteessa
on joskus hieman painostettava..sekä ystävyys että rakkaussuhteissa aina aikajoin sellasta tapahtuu.tietysti rajansa kaikella mutta pieni painostus ei ole pahasta jos asiat polkevat paikallaan.Jonkun on annettava vauhtia, mikset sinä..Kysyt suoraa miten asiat on..eikö.
Ystävyys ja rakkaus on voimista suurinpia!!ne ei pienestä mene rikki jos tunteet on aitoja..
Niin mitä tuohon painostamiseen tulee, niin ehkä olen sitä tehnyt aikoinaan liikaakin? Monesti olen ajatellut kirjoittaa hänelle ja selvittää osaltani kaikki epäselvyydet ja se mitä joskus tapahtui ja miksi. Jossain määrin olen kokenut sen jollain tavalla velvollisuudekseni häntä kohtaan, mutta kaikki ajatukset siitä, mitä hän minusta ajattelee tänä päivänä, ovat sysänneet tuon ajatuksen kuitenkin pois. Jos hän ei halua tietää minusta tai kuulla minusta sanaakaan. Ei tää oo niin helppoo, koska toisesta välittää kuitenkin hyvin paljon, eikä haluaisi loukata häntä millään lailla, minua asia vaivaa, mutta en suoraan sanottuna uskalla ottaa yhteyttä... enää, vaikka haluaisin.
Oletteko miettineet mitä voitte menettää..?
Epäselvyydet tulee selvittää!!voihan olla että on tapahtunut väärinkäsityksiä..puhukaa asiat selviksi..rohkeutta!! ehkä toinen odottaa yhteydenpitoasi..
Olen miettinyt ja tiedän mitä olen menettänyt, rakkaan ihmisen ystävyyden ikiajoiksi, että näin.
:(
Mitä jos toteuttaisit ne mietteesi ja otat häneen yhteyttä...niin kun olit ajatellut, uskallusta se vaatii mutta se voi olla sen
arvosta.Onko kyse pelkästä ystävyydestä??
Puhumisella kaikki selviää.Vaikka hän silloin oli ehkä vihainen ni on varmasti laantunut jo ..
mitä olet tehnyt että olet saanut hänet "vihaiseksi"(jos hän on edes sitä)?
Puhumalla asiat selviää! ota itseäsi niskasta kiinnin jos hän on sen arvoinen..Sanoit että olet hänelle sen velkaa,mitä tarkoitit?
Ota yhteyttä vaan, ei ne asiat siitä enää pahene. Kirjoita vaikka kirje.
No yleensä kaikki selvittämättömät asiat ja väärinkäsitykset jos jää roikkumaan, niin kyllä ne minua ainakin vaivaa. En tiedä auttaako se kirjeen kirjoittaminen tai muukaan yhteydenotto, jos toinen ei kuitenkaan usko sanaakaan...? Joskus sitä tulee tehtyä jotain ajattelematonta, mutta en hänen luottamustaan ole pettänyt.En mitään "kauheuksia" ole tehnyt, mutta ne jääköön meidän välisiksi asioiksi selvittää.
onnea matkaan..
Kaiken tän jutustelun pohjana on epävarmuus toisen tunteista ja sen tuomat murheet omiin ajatuksiin.Epävarmuus ruokkii pelkoja toisen menettämisestä.En usko painostuksen auttavan mutta kenties pieni töniminen voi herättää toisen.Kyllä se härkä on vaan nostettava pöydälle ja asiat puhuttava sivistyneesti selväksi on se lopputulos mikä tahansa.Ja kun näin tehdään niin yleensä saavutetaan molempia tyydyttävä ratkaisu.Harva ihminen on niin paantunut etteikö rakkauden tunnustus merkitsisi hänelle mitään."Asioilla on tapana selvitä" on väärä asenne jos sillä tarkoitetaan hiljaa olemista ja toisen viesteihin vastaamatta jättämistä.Mutta jos se tarkoittaa oman mielen selvittämistä niin sitten ok.Ollaan positiivisia ja uskotaan rakkauden voimaan ,niin teen minäkin, vaikka sydämmestä sattuu ja öisin huudan nimeäsi ....
sydämmessä ei ole kahta ämmää ennenkään ollu!!!!!
Niinpä...epävarmuuspa hyvinkin, sehän se pahanen vaivaa, vaikka kaikki pitäis olla selvää hänelle, minulla taas ei harmainta aavistustakaan, muuta kuin se mihin perustan oman näkemykseni (hänen viimeisinpään viestiin ja tuskin se on muuttunut, vaikka aikaa on kulunut rutkasti ). Viikonloppu meni pähkäillessä, että teenkö oikein, tulenko jälleen väärinymmärretyksi? Päässä pyörittelin sanoja...vaan en saanut sanaakaan paperille, kiukutti, mitä turhaa...ei se mitään muuta, ehkä oma olo helpottuu...tai sitten se vaan pahenee ja saanko koskaan tietää vastaanottajan reaktiota suuntaan tai toiseen jos vaikka suhtautuu siihen välinpitämättömästi, silloin olen taas lähtöpisteessä. En tiedä saadaanko tässä asiassa koskaan molempia tyydyttävä ratkaisu, varsinkin kun se ei häntä tunnu edes vaivaavan? Pitäiskö pukeutua punaiseen, että sais sen härän puskemaan :), sais tämänkin asian vihdoin ja viimein selvitettyä, tosin meikäläisen kohdalla taitaisi hän muuttua siitä hetkestä värisokeaksi!
Johtuukohan se lapsuudesta tuollainen pähkäily yleensäkin? Minun mielestä pähkäilyt on turhia, eikä tarvitse miettiä yksiä teksti viestejä.
Eiköhän meidän luonne koostu lapsuudesta nykypäivään ja kaikesta siltä väliltä, ym. osatekijöistä. Yks pähkäilee yhtä ja toinen toista asiaa. Älä turhaan ota paineita toisten pähkäilyistä, kun sille et mitään voi tehdä.
En todellakaan ota paineita, kaikki käsittää väärin minun puheet. Tehdä voin paljonkin. Se on tämä suomalainen luonne tällainen, että ajatellaan vastaus pahaksi.
siispä ...jumala vihaa pelkureita..kun tarpeeksi pähkäilet niin ja näin..niin lopulta joka asia pilattu. Ja sitten voi tietysti syyttää olosuhteita..aikaa joka on kulunut ja jahkailla niin ja näin..ja lopulta todeta että homma ei olis kuitenkaan onnistunut jne..
Kuules ny, en syytä ketään, enkä mitään. Ja mitä tuohon vihaan tulee, niin ei haittaa, kuka vihaa, ei meikäläistä ennenkään ole silkkihansikkain kohdeltu, joten ei mitään uutta länsirintamalla!!! Olen sitten pelkuri mielummin, kuin...
kuin voittaja....
joopa joo, voittajan kruunua taidetaan asettaa ihan jonkun muun päähän...jos tässä nyt siitä kysymys on ollutkaan ( ei ainakaan minulla ), kuinka ystävyydestä voidaan kilpailla? Vaikka nykyaikana tuntuu siltä, että joka asiasta pitää kilpailla, niin työssä kuin vapaa-ajallakin ja otteet senkun kovenee. En yritäkään olla yhtään sen enempää kuin olen, jos minua ei tällaisena hyväksytä, niin olkoon. Kaikkia kun ei voi miellyttää, eikä toden totta tarvitsekaan.
näyttää siltä että asia on tullut jo ajallisesti ratkaisuunsa. Sentään aloitit kirjoittelut jo syyskuussa. Turha enää miettiä koko asiaa. Siirry elämässä eteenpäin.
Niiiin, aika kuluu, mutta helpommin sanottu kuin tehty, tuo miettimisasia. En minä sitä nyt toki jatkuvasti mieti ja elämä kulkee omaa kulkuaan, onhan tässä nyt muitakin asioita ympärillä, mutta se itselle tärkein asia, ei ota otettaan minusta...kai koskaan. Jos ratkaisu on sitten se, että kumpikaan ei suostu ottamaan suoraan yhteyttä, niin kaipa se jonkinmoinen ratkaisu sillä taholla on. Mutta tämä asia ei minun sydämessä koskaan ole ohi, ei ainakaan ennen kuin saan kaikki vastaukset. Toiset pystyy elämään ihan normaalisti, mutta tämä asia lyö aina aika ajoin päin kasvoja, ihan ilman sen enemmälti sitä miettimättä, joten turha minun on tämän asian tiimoilta koskaan luullakaan, että se hellittäisi (suinkaan tämä asia ei ole vaivannut minua syyskuusta lähtien, vaikka silloin kommentoinkin asiaa, vaan tajuttoman paljon kauemmin...liian kauan). Toki mietin vieläkin sitä mahdollisuutta, itse ottaa yhteyttä (aina silloin tällöin), mutta siinä suhteessa aika tekee tehtävänsä. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei ilman hänen jonkinmoista vaikutusta, siihen.
et häiritse!!! ystäviä ollaan eikö niin??
en halua että poistut elämästäni...!
Kaksi vaikeeta ihmistä ei aiheuta muuta kuin sotkua.
Myönnän et vaikeita ollaan..mutta kaikiille
tulee joskus sotkuja ja väärinkäsityksiä..
Hymyä huuleen:) en halua menettää sinua!!
Et halua menettää minua? Tunnenko minä sinut? Joka tapauksessa kivasti sanottu.
Kirjoita hänelle vaikkapa kirje...sano se hänelle henk.kohtaisesti.Muuten menetys on todennäköinen."Ystäväsi"ei uskalla ottaa enää haavoittumisen riskiä...
Nyt on tärkein vaihe suhteessanne,jos se nyt tän kestää,kestää YSTÄVYYTENNE loppuelämänne.
Siispä tee asialle tietämäsi ratkaisu,et menetä kasvojasi ja arvokkuutesi säilyy.
Älä pelkää suotta!!!
Saat anteeksi. Voidaanhan me olla ystäviä vieläkin.