sillä viimeisen puolen vuoden aikana ovat pienen perheen elinkustannukset nousseen ainakin 100 euroa kuukaudessa, jos ei enemmänkin. Hintojen nousulla on kova vauhti. Etsin juuri 90-luvulla ilmestynyttä pientä Pula-ajan keittokirjasta. Toinen opus hukassa on Penninvenyttäjän käsikirja. Niitä tarvittaisiin nyt kipeästi. Näissä kummassakin teoksessa ajatuksena on, että kaikki tehdään itse mitä pystytään. Ruoka perustuu paljolti kananmunien käyttämiseen, koska niistä saa proteiineja edullisesti. Kaikenlaiset syötävät kasvit, kuten voikukan lehdet, maitohorsman juurakot ja versot ja nokkoset ovat hyvää ravintoa. Mutta kun niiden lisäksi tarvitaan maitoa, jauhoja ja voitakin.
Jos kaikilla kansalaisilla olisi sama tilanne eli ruokaa ei olisi, puhallettaisiin heti yhteen hiileen ja toinen kasvattaisi pottuja ja toinen possun tai kanoja. Nyt tässä uuden vuosituhannen ruokapulassa köyhä ihminen seisoo yltäkylläisyyden vieressä, eikä saa koskea siihen. Silloin kun on nälkä, tuntuu se kidutukselta.
Jos kaikilla kansalaisilla olisi sama tilanne eli ruokaa ei olisi, puhallettaisiin heti yhteen hiileen ja toinen kasvattaisi pottuja ja toinen possun tai kanoja. Nyt tässä uuden vuosituhannen ruokapulassa köyhä ihminen seisoo yltäkylläisyyden vieressä, eikä saa koskea siihen. Silloin kun on nälkä, tuntuu se kidutukselta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.kiinet.com/hoilola/ruoka.htm
tyypillisesti asui maaseudulla mökissään, ja siten hänellä oli paremmat mahdollisuudet elannokseen pyydystää metsän riistaa, kalastaa ja kerätä luonnon tuotteita, hän myös pystyi kasvattamaan tontillaan ruokakasveja ja jopa kotieläimiä ravinnokseen pitämään. Nykyään vain varakkaammilla on tällaiseen mahdollisuus joskaan he eivät metsästysriistaa lukuun ottamatta paljon tätä mahdollisuuttaan käytä. Asumisolot olivat alkeelliset, mutta paljon oli siinäkin kiinni siitä miten itse pystyi asioita tekemään ja oloaan mukavaksi järjestämään. Polttopuikseenkin vielä 50-luvullakin mökin eläjät talojen metsistä risuja keräsivät. Myös pieniä raha-ansioita sai hankituksi kun maataloissa oli aina jotain tilapäisiä töitä, ja niillä rahoilla sai sitten ostettua itselleen jotain kun ei niitä tarvinnut laittaa asuntoon ja ruokaan(maanviljelijäväestöhän oli harkintaverotuksessa 60- luvulle asti).
Etenkin suht. terveelle köyhälle tällainen elämä oli varmasti mukavempaa kuin nykyköyhän joka elää tämän ajan urbaanissa ympäristössä ja talousrakenteessa täysin syrjäytyneenä elämisen ehtojensa tuotantovälineistä. Nykyäänhän köyhälle pakolliset laskut vaan tulevat aina isompina ja tulopuoli ei vastaavasti nouse, ja juuri mitään ei voi itse tehdä tilanteensa korjaamiseksi. Jos ei rahat riitä näihin pakollisiin elinkustannuksiin niin sitten niitä on pakko lähteä kerjäämään jostain sossusta jonka standardit ovat aina jäljessä hintojen kehityksestä.