Ääriuskovat ovat kovia arvostelemaan toisiaan. Arvostelukaan ei toisinaan riitä, vaan aletaan syyttelemään ja pahimmillaan tuomitsemaan. Henkilöön käyvä rankkakin arvostelu on tavanomaista uskovien keskuudessa.
Mutta uskovien mielestä uskonnon arvostelu ulkopuolelta, uskonnottomien taholta, ei ole sallittua. Tämä tuodaan monessa aloituksessa selvästi esille.
Satoja vuosia kristinusko oli kaiken arvostelun yläpuolella ja asian tila hyväksyttiin mukisematta. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa se, että uskonnon arvostelija joutui helposti kidutettavaksi, tapettavaksi tai ainakin kirkon kiroukseen.
Vielä muutama kymmen vuotta sitten Suomessakin tuomittiin kirjailija sakkoihin jumalanpilkasta.
Nykyään uskontoakin saa arvostella, tosin uskonnoton vaihtoehto on vieläkin osittain lainsuojaton. Ateismin tai ateistin solvaamisesta ei tiettävästi koskaan ole tuomittu Suomessa ketään.
Mutta uskovien mielestä uskonnon arvostelu ulkopuolelta, uskonnottomien taholta, ei ole sallittua. Tämä tuodaan monessa aloituksessa selvästi esille.
Satoja vuosia kristinusko oli kaiken arvostelun yläpuolella ja asian tila hyväksyttiin mukisematta. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa se, että uskonnon arvostelija joutui helposti kidutettavaksi, tapettavaksi tai ainakin kirkon kiroukseen.
Vielä muutama kymmen vuotta sitten Suomessakin tuomittiin kirjailija sakkoihin jumalanpilkasta.
Nykyään uskontoakin saa arvostella, tosin uskonnoton vaihtoehto on vieläkin osittain lainsuojaton. Ateismin tai ateistin solvaamisesta ei tiettävästi koskaan ole tuomittu Suomessa ketään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tavalliset uskovat eivät ole kovinkaan kovia arvostelemaan toisiaan eikä muitakaan. Päinvastoin. Uskova varoo syyttelemästä ja eritoten tuomitsemasta. Ainakin niin pitäisi olla.
Keskustelupalsta ei anna oikeaa kuvaa tavallisten uskovien elämästä ja tavasta suhtautua kanssamatkajiin.
Minun puolestani uskontoa saa ja pitääkin arvostella. Arvostelun asenteen vain tulee olla ihmistä kunnioittava. Olethan sinäkin saanut arvostella vapaasti kaikkea kristillisyyteen ja sen edustajiin liittyvää.
Ei kovin kauan sitten sinulla oli lähes identtinen kirjoitus palstalla. Aika ei siis ole oleellisesti muuttunut. Tosin sykli on ollut melko lyhyt ja aikojen muuttumisen toteaminen näin lyhyellä jaksolla on mahdotonta.
Ns. pitkässä tai keskipitkässä juoksussa ajat ovat onneksi muuttuneet. Vaikea kuvitella, että Salama-oikeudenkäyntiä vastaavaa enää syntyy. Puhumattakaan vielä varhemman historian tapahtumista. Vannomaan en mene. Historialla on tapana toistaa itseään ja yleinen ilmapiiri voi melko nopeastikin muuttua suvaitsemattomammaksi.
Itselläni ei ole minkäänkaista mielitekoa lähteä solvaamaan ketään vakaumuksen tai minkään muunkaan perusteella. Uskon useimpien uskovien olevan samaa mieltä kanssani.
Ääriuskovista löytyy joka lähtöön kuten kaikista ääri-ihmisistä.
sen, että puhun tietystä osasta uskovia. Ääriuskovan tunnusmerkki on mm. tuo rankka muiden uskonnollisten ryhmien arvostelu.
Esimerkiksi helluntailaisten enemmistö on varmasti hyvin suvaitsevaa ja rauhallista väkeä, eivätkä edes kirjoittele tällä palstalla.
Ateistien ja agnostikkojen piiristäkin löytyy suvaitsevia ja rauhallisia ihmisiä. En sano, ettetkö sinäkin olisi sellainen, vaikka kirjoitatkin täällä nähdäkseni melko paljon.
Eihän palsta välttämättä tee kenestäkään enempää suvaitsevaa kuin suvaitsematontakaan. Oma asenne ratkaisee. Palsta voi kylläkin muokata asennetta. Minusta näyttää, että joskus se muokkaa huonoon suuntaan. Tämä koskee sekä uskovia että ei-uskovia.
En piikittele.
Ryhmään uskonnottomat kuuluu sanoisinko eri asteisia "uskovia".
Useimmat ovat välinpitämättömiä suhteessaan jumaliin ja uskontoihin. He eivät ajattele koko asiaa.
Ateistit ovat ääripäässä, ja heitä voi verrata ääriuskoviin, fundamentaliuskoviin.
Agnostikot (johon ryhmään katson kuuluvani), ovat epäilijöitä, jotka eivät ota jyrkkää kantaa uskonasioihin, eivätkä varsinkaan jumaliin.
Sävyjä on sitten periaatteessa yhtä monta kuin ryhmään kuuluvia ihmisiä.
Voi olla, että näytän atistilta kirjoitellessani tänne, mutta niin kuin sanoin, pidän itseäni agnostikkona. En väitä ehdottomasti, ettei jotain meitä korkeampaa älykkyyttä olisi olemassa, mutta ns. personoidun Jumalan suhteen olen kielteisellä kannalla.
Raamattu on mielestäni arvokas teos, mutta vain historiankirjana.
Uskominen personoituun Jumalaan on mielestäni naivia.
Epäilen vähän kaikkea. Epäilen myös tieteellisiä teorioita, varsinkin lääketieteellisiä sellaisia.
Koska absoluuttista totuutta ei ole, määrittelen kantani todennäköisyyksien mukaan. Muutan myös kantaani tarpeen tullen.
En mielestäni ole suvaitsematon. Rajani asettuu siihen kohtaan, jossa jokin ominaisuus, maailmankatsomus tai vakaumus alkaa häiritä ulkopuolisia.
Uskonto ja uskovat ovat ok niin kauan, kun eivät yritä tuputtaa ajatuksiaan muille ihmisille (esim. minulle). Varsinkin ajatus "ainoasta oikeasta totuudesta" tai "ainoasta oikeasta tavasta elää" saa niskani helposti punoittamaan.
Uskonnolla pelottelu:lopun ajat, taivas/helvetti, ylöstempaus yms. ovat iljettävää törkyä, jonka kohdistaminen lapsiin ja nuoriin pitäisi kriminalisoida.
Ymmärrän ja olen monessa samaa mieltä.
En ole pitänyt sinua ateistina, vaan olen ymmärtänyt sinun olevan agnostikko. Tunnen terminologian ja ihmisiä melko monista ryhmistä. Jokainen on oma variaationsa enkä mielelläni lähde kategorisoimaan ketään.
Yleensä ihmisten ennakkoasenteet ovat syvällä eri tavoin ajattelevia lähimmäisiä kohtaan. Ennakkoluuloisuutta ilmenee sekä uskovien että uskonnottomien joukossa. Luultavasti meissä kaikissa asuu pieni luulija. Sen elintilaa voi vähentää ottamalla asioista selkoa ja yrittämällä ymmärtää.
Oma suhteeni Jumalaan ja Raamattuun perustuu uskoon. Sinusta uskominen Ramatun Jumalaan on naiivia. Minusta ei. Lapsenmielisyys ei ole naiiviutta. Uskon lapsenmielisesti. Kokemuksiin en voi niinkään vedota, vaikka minulla on runsaasti henkilökohtaista uskoani vahvistavaa kokemusta.
Silti myönnän, että välillä on ottanut koville. Uskominen ei ole ollut itsestäänselvyys, vaikka olenkin saanut uskoni lahjana Jumalalta.
Olen minäkin epäillyt kaikkea mahdollista. Arvostan tietoa ja tieteen saavutuksia, mutta en pidä niitä jumalina. Olen varannut itselleni oikeuden muuttaa mielipidettäni ja suon saman ehdottomasti myös muille. Tiedän, ettei kukaan tarvitse minun suostumustani enkä itse muiden.
Suvaitsevuus, niin kuin sen nykyisin ymmärrän, merkitsee toisen ihmisen hyväksymistä ja kunnioittavaa kohtelemista, vaikka ei olisi samaa mieltä; omaisi toisenlaisen vakaumuksen. Tahdon myös puolustaa jokaisen oikeutta itseyteen - välillä varmasti epäonnistuen pyrkimyksissäni.
Minusta jokaisella on oikeus tahtoessaan tuoda julki oma vakaumuksensa. Uskovana katson oikeudekseni julkisella palstalla kertoa Jeesuksesta, joka on vakaumukseni perusta. En pyri käännyttäjäksi enkä mielestäni yritä tuputtaa omaa näkemystäni toisille. Kammoan manipulointia, mutta kerron, mitä itse ajattelen.
En minäkään pidä puolustuskyvyttömiin kohdistuvasta pelottelusta. Jos sinun niskasi alkaa punoittaa, minun niskakarvani nousevat pystyyn. Liekö evoluution jäämiä. :-)
Minua ei ole uskonnolla peloteltu - varsinaisesti. Luterilaisuuden piirissä koin joskus ahdistavaa oloa, mutta sain riittävästi vastapainoa, joten balanssi säilyi. En ole helvettiuskovainen. Jumalan armo Jeesuksessa on uskoni perusta.
todistuksen lähimmäisestään ja väitti Jeesuksen kaahanneen Jerikon mutkassa ? itse myöskin epäilen, liekkö silloin vielä Mopoja olikaan ?