Miten teidän vanhemmat ovat ottaneet eroamisenne, jos asia on tullut heidän tietoisuuteen?
Itse olen 20 ja on jo jonkin aikaa eroamisesta.
Itse olen 20 ja on jo jonkin aikaa eroamisesta.
NUORET EROAJAT!!
KYSYMYS TEILLE!!
262517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
teurastivat minut hengiltä, olen haamu, jos et laita tätä viestiä miljoonan toiseen viestiketjuun mä tuun ja syön sun puurot pois aah
ihan hyvä heitto.
Itse erosin parikymppisenä ja kyllähän nuo silloin vähän kummeksuivat mutta kun ei meidän perheessä uskonasiat koskaan mitenkään kovin esillä ole ollut niin eipä siitä ole sen jälkeen keskusteltu.
Sain kuulla kaikenlaista ikävää kun erosin. Sekä äidiltäni, että siskoltani. Aivan kuin se olisi ollut heiltä pois.
neutraalia.
Vanhempani kuuluvat itsekin kirkkoon vain tavan vuoksi, kumpikaan ei usko jumalaan, mutta heidän nuoruudessaan kirkkoon kuulumattomuus olisi ilmeisesti herättänyt ympäristön pahennusta. Vanhoina he eivät enää viitsi erota, vaikka eivät mitään kirkon ns. palveluja käytäkään.
Mulla nyt on vaan äiti, mutta kun parikymppisenä erosin ja siitä äidille kerroin, niin hyvä ettei tullut puhelinlankoja pitkin kuristamaan mua. :D Olen nyt sitten kieltäytynyt taivaspaikasta ja nyyh nyyh.
Varsinainen riemu repesi, kun nyt pari vuotta eroamisestani kerroin tulevasta vauvasta ja siitä, ettei häntä kasteta. Teen kuulemma pakanapenikan, ja mummo vie itse kasteelle jos olen niin hullu että lapselta kiellän jumalan. Ei voi lasta pakanaksi jättää, ilman siunausta.
Saa nähdä mikä taistelu tulee kun vauva syntyy, miehen puolella myös himouskovaisia. Minä en anna piirukaan periksi. :D
"Minä en anna piirukaan periksi."
Kuulostaa siltä, ettet piittaa läheistesi mielipiteistä yhtään. Ihan sama jos muut kärsivät kunhan itse ei tunne tuskaa?
Ei pidä hihhuleille antaakaan periksi.
Mene lääkärille, jos noin sattuu. Piittaavatko tuon kirjoittajan sukulaiset hänen tunteistaan?
...valmis tanssimaan muiden pillien mukaan???
On täysin selvää se, että jokainen päättää itse omasta elämästään miten sen elää ja mihin haluaa kuulua, tai haluaako kuulua mihinkään!
Jos nyt jotain Raamatullistä tähän sanoisi, niin kastaminen ei ketään pelasta mihinkään, vaan Raamatun sanoman mukaan sen vaikuttaa ainoastaan Jeesukseen uskominen, ja vastasyntyneet vauvat eivät vielä kykene uskomaan yhtään mitään ja siksi he siis ovatkin "autuaita" Jumalan silmissä sellaisenaan siihen asti kunnes oppivat ymmärtämään hyvän ja pahan eron jolloin itse joutuvat vastuuseen omista teoistaan! Raamatun sanan ilmoitus ei tunne laisinkaan kirkollista "lapsikasteoppia"!
Lapsikaste on tullut katolisesta kirkosta käyttöön (ei Raamatusta) ja sillä on tarkoitus vain turvata ainoastaan kirkon jäsenyys jo lapsena, elikä kirkollisveroa maksavat jäsenet itselleen jolla taasen turvataan kirkon työntekijöiden ja pappien palkkaus!
josovat uskovaisia, niinkö. Kirkko saa olla itsekäs mutta jos eri mieltä uskonasioista oleva ei tee niin TE haluatte itsekkyys onkin pahasta.
Herää kirkkohomo.
Tieto lisää tuskaa ja kuitu lisää paskaa.
Luther sanoi että olet mitä syöt ja sanoi myös että lusikallinen paskaa päivää on hyväksi ihmiselle.
Onpas todella itsekäs äiti kun antaa pienelle vauvalleen mahdollisuuden päättää itse tulevaisuudestaan eikä pakkoliitä häntä kirkkoon... Kuullostaa itsekkäältä??
...vuosi sitten, ikää tuolloin 20 vuotta. Vanhemmat perusluterilaisia, tuskin itsekään jumaliin ovat vuosiin uskoneet. Silti äidin asenne eroamiseeni oli vähän että no "ei kai", tosin ymmärsi asian. Isän mielipide asiaan oli neutraali, täysin oma asianihan se oli.
Loppupeleissähän asiassa kävi niin, että vuoden loppuun mennessä molemmat erosivat itsekin kirkosta, kun totesivat jäsenyyden olevan puhdasta rahanhukkaa :)
Erosin 19 vuotiaana ja totesin vain äidilleni, että nyt erosin (olin puhunut siitä siis jo aiemmin). Äidin reaktio oli kaikkea muuta kuin kielteinen, koska kumpikaan meistä ei ole mitenkään uskovaisia. Jopa mummo sanoi suunnitellessani eroamistani, että hyvä.. :D että näin meillä.
Itse olin alaikäinen, kun erosin ja tarvitsin vanhempieni suostumuksen asiaan. Halusivat keskustella miksi halusin erota niin nuorena, mutta allekirjoittivat kuitenkin lapun, koska asia oli heidän mielestään kuitenkin vain ja ainoastaan oma päätökseni.
Äitini suhtautui negatiivisemmin asiaan, mikä oli minusta outoa, koska hän ei itsekään kuulu kirkkoon... Eroamiseni jälkeen asia ei ole tullut koskaan edes puheeksi. Ei siis ollut perheelleni mikään iso juttu.
"Älä helvetissä, ethän sinä sitten pääse kirkossa naimisiinkaan."
Erosin vähän aikaa sitten, olen 20 vee. Meillä ei ymmärretty yhtään. Äiti kuuluu kirkkoon, muttei usko Jumalaan ja muutenkin haistattaa paskat uskonasioille. Äiti repi pelihousunsa asian takia (haukkui kapinalliseksi ja kummalliseksi kun olen mitä olen ja vertasi siskoon kuinka hän on normaali).
Isä taas on ehkä hiukan uskonnollisempi(tai toisin sanoen kulissit pitää olla pystys) mutta usko ei näy hänen elämässään. Eli sanoi olevansa pettynyt minuun ja alkoi räyhätä(kerran meno näytti niin rajulta, että kuin päälle olisi hyökännyt). Hän käski olla puhumatta Raamatusta äitille. Lopuksi vielä sanoi, että "sano mun sanoneen, mutta sä tuut vielä kirkkoon liittymään. Ehkä mä en sitä aikaa näe, mutta näin on."
Että näin meillä. Asia tuli meillä vahingossa ilmi, ja siitä soppa syntyi. Mutta sanottakoon, että kirkkoon minä en tule liittymään PISTE
Juutalaisilla on tapana, että jos joku nuori juutalainen omasta halustaan eroaa seurakunnasta tai kääntyy kristityksi tai ateistiksi, että hänelle pidetään hautajaiset.
Hänelle pidetään hautajaisseremonia, ja häntä kohdellaan tämän jälkeen kuin hän olisi kuollut. hänen vanhempansa kohtelevat tämän jälkeen lastaan vainajana.
Minusta tuo on hyvin kaunis tapa, ja sen sopisi yleistyvän myös kristillisessä kirkossa. Eli että kirkosta eroajalle pidettäisiin hautajaiset ja tämän seremonian jälkeen vanhemmat kohtelisivat lastaan kuin tämä olisi kuollut.
Hehee... Tämä on taas sitä uskontojen levittämää hyvyyden ilosanomaa.
Voi kun kirkkokin kohtelisi siitä eronneita kuin kuolleita. Kuolleet kun eivät taida maksaa yhteisöveroa?
Ja voi kunpa nuo hihhulit tuolla kadulla kohtelisvat minua kuin kuollutta eivätkä tyrkyttäisi niitä lippujaan ja lappujaan.
:)
mitäs uutta tuo nyt on. Lahkothan ovat tehneet tuota jo kauan. Jos joku tulee järkiinsä ja heittää uskonnot huut helkkariin, niin noinhan siinä jo nyt käy.
vanhempani totesivat että olen sitten saatananpalvoja (vähän kummaa kun en siis usko mihinkäään näkymättömiin taruolentoihin.)
Enkä varsinkaan saatanaan.
Mutta hihhuleiden vääjäämättömän logiikan mukaaan olen siis saatananpalvoja?
Vähän vaikeeta tosin palvoa jotain sellaista mihin ei edes usko.
>>Mutta hihhuleiden vääjäämättömän logiikan mukaaan olen siis saatananpalvoja?
Vähän vaikeeta tosin palvoa jotain sellaista mihin ei edes usko.
olet luopunut heidän tarjoamasta pelastuksestaan joten olet saatananpalvoja.
>>>EvLut kirkon mukaan olet luopunut heidän tarjoamasta pelastuksestaan joten olet saatananpalvoja.
Isäni ei piitannut ollenkaan. Äitini, joka oli kirkkovaltuustossa, kysyi minulta miksi tein sen. Sanoin että olen ateisti, pidä siitä että lapsille opetetaan kreationismia kristillisissä kouluissa, ja erityisesti en halua maksaa rahaa kirkolle. Hän ei ollut millään tavalla suuttunut, vaan hyväksyi selitykseni sen kummemmin tivaamatta. Kerroin myös liittyneeni vapaa-ajattelijoihin, mutta sekään ei herättänyt hänessä suurempia tuntemuksia.
heti kenellekään, koska uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia