Veljeni haudattiin kaksi viikkoa sitten. Hän kuoli syöpään. Yhä vain mielessäni pyörii yksi asia joka tekee oloni hyvin surulliseksi. (Surullista olisi tarpeeksi jo kuolemassa). Minua kiellettiin pitämästä muistopuhetta veljeni hautajaisissa.
Äitini ja sisareni kielsivät.(Isä on jo kuollut). Puhe olisi ollut ihan lyhyt, tavallinen. Eivät edes lukeneet puhettani. Sanoivat: "me ei ruveta mitään sellaista" yms., tuhahtelivat halveksivasti.
Äitini ja sisareni ovat aina olleet sellaisia. Aina jyräämässä, aina mitätöimässä. Erittäin kielteisiä. Ehkä kyse on pohjalaisuudesta pahimmillaan: tunteettomia ja jyrääviä. Kielteisyys ja toisten ihmisten telominen ovat äidilleni ja sisarelleni kuin ilmaa jota he hengittävät: itsestään selvää, eivät edes huomaa. Onneksi asun satojen kilometrien päässä.
Mutta tuntuu, että tämä on jo liikaa. - Että pidä suusi veljen hautajaisissa, mitä sinä oikein luulet olevasi...
Mitään järjellistä perustelua heillä ei ole. Vain se ainainen kielteisyys ja telominen.
Olen miettinyt, että nyt kun veljenikin on jo kuollut, panisin kaikki välit poikki äitiini ja sisareeni. En jaksa. En jaksa olla sen negatiivisen mielivallan alaisena. En jaksa kuolemaakaan.
Mitä teen. EN JAKSA.
Kiellettiin pitämästä muistopuhetta
36
4465
Vastaukset
- rimpula14
Tuollainen kohtelu on sairasta eikä ole mitään syytä alistua siihen. Olette tietysti kaikki surullisia ja joskus joku perheen jäsenistä katsoo että hänellä on yksinoikeus suruun ja alkaa määräillä muita: mitä saa ja mitä ei saa jne. Suru nyt on tietysti aina eri ihmisillä erilaista. Äiti voi ajatella että hän on "eniten" surullinen, koska kyse on hänen synnyttämästään lapsesta. Äitinä surun tietysti kokee eri tavalla, kuin sinä, se on absoluuttinen tosiasia. Se ei silti poista muiden perheenjäsenten surua.
En ala arvailemaan miten pitkään olet kokenut jääväsi jyrän alle, vaan otan kantaa mainitsemaasi suru/muistopuheeseen joka sinulta jäi pitämättä. Suosittelisin sinua pitämään puheen haudalla, veljellesi, vaikka se ei tietenkään ole sama asia kun että olisit saanut pitää puheen hautajaisissa.(kaikilla on muuten OIKEUS muistella hautajaisissa omaistaan) Ehkä voisit psykologisesti vapautua jyrääjistä, tehdä niinkuin haluat ja osoittaa että asia oli sinulle oikeasti tärkeä, ei joku pikkutyttömäinen ohimenevä idea. Saisit myös kertoa ääneen omat tunteesi, jolloin pääset surussa eteenpäin.
Anna anteeksi epäreilu kohtelu, koska jos katkaiset välit, voi sinusta myöhemmin alkaa tuntua siltä että luovutit näiden jyrääjien edessä. He eivät välttämättä edes tajua tunnetilaasi vaan ajattelevat että "no, eiköhän tuo kuohahdus mene kohta ohi",tms. Sen sijaan kerro suoraan olevasi pettynyt siihen miten sinua kohdellaan, kun on rauhallinen tilanne. (menee paremmin perille) Ensimmäinen kerta ei välttämättä kolahda eikä anteeksi pyytöjä välttämättä ala sadella. Seuraavan kerran kun joku jyrää, kerro taas rauhallisesti että tämä ei sovi minulle ja että olet pettynyt ja surullinen saamaasi kohteluun. Ota tavaksesi käsitellä tilanne samantien. Se on ehdottomasti parempi vaihtoehto etenkin kun on kyse perheestä. Typerille, ilkeille ja itsekeskeisille kavereille kannattaakin sanoa hyvät jatkot, ei ole mitään syytä kestää ihmisiä jotka eivät pidä sinun puoliasi.
Näin vaatimalla hyvää ja tasa-arvoista kohtelua ja arvostamalla itseään sitä voi alkaa vähitellen saadakin! Ole vahva! - etäisyyttä
Ota ainakin etäisyyttä heihin. Näin saat omaa rauhaa ja aikaa päättää tekemisistäsi. Olet paljon fiksumman ja aikuisemman oloinenkin kuin he ovat. Keskity omaan elämääsi, sen rakentamiseen sellaiseksi kuin sinä sitä haluat elää. Ja muista, että sinun ei tarvitse kertoa äidillesi eikä sisaruksillesi asioistasi, kerran heidän suhtautumisen tiedät. Sinusta on tulossa vahva ja oman elämän valtias. Pidä siitä kiinni. Mollaavat ihmiset vievät energiaasi ja alentavat mielialaasi. Sen vuoksi heidän kanssaan kannattaa rajoittaa kanssakäymistä todellakin minimiin. Sinun ei tarvitse sietää tuollaista kohtelua. Eikä hakea heidän hyväksyntäänsä tekemisillesi. Elä omaa elämääsi, sellaista, mistä sinä nautit.
- näin,,,,
Sinulla olisi ollut oikeus pitää muistopuhe.
Jos asia sinua vaivaa, et pääse surussasi eteenpäin. Älä jää katkeruuteen, anna anteeksi ymmärtämättömille sukulaisillesi.
Kerää pari ystävääsi, kenties veljesi ystävääkin, tai mene yksin veljesi haudalle - mikä tntuu hyvältä. Pidä oma muistotilaisuus esim. veljesi kuolinpäivän vuosipäivänä tai puolivuotispäivänä haudalla ja lue kirjoittamasi puhe. Vie kukkia ja kynttilöitä.
- piritta_80
Kiitos vastauksista. Huh, miten montahan kertaa olenkaan sanonut ja yrittänyt sanoa mitätöinnistä ja negatiivisuudesta. Ihan saman tien jossakin tilanteessa, ihan rauhallisesti. Se ei yksinkertaisesti vain mene perille.
Omista asioistani ja ongelmistani en ole koskaan puhunut äidilleni tai sisarelleni. En mistään. Eivätkä he koskaan kysy.
Omaa elämää pitäisi yrittää elää, rakentaa. Vaikeaa kun tuntee olevansa koiranpaska josta ei ole mihinkään.
Pitäisi tosiaan mennä veljeni haudalle, yksin. Puhuisin vaikka mielessäni. Asiaa vaikeuttaa se, että hauta on yli 700 kilometrin päässä.
Jk. Se että on synnyttänyt jonkun ei oikeuta mihinkään "omistukseen" ja hirmuvaltaan. Eikä tässä ensisijaisesti sellaisesta olekaan nyt kysymys. Äitini on aina ollut jyrä, psyykkinen tappaja.- hyvä suhde äitiisi ja
siskoosi. Mitä pidit veljestäsi hänen eläessään?
En halua tuomita sinua missään tapauksessa, tiedän, että huonot lähisukulaissuhteet painavat mieltä hyvin paljon.Et silti ole huonompi kuin kukaan muukaan, ehkäpä vahvempi, koska olet kestänyt sitä. -Mutta asiassa voi olla toinenkin puoli, josta vain ei ole tullut ehkä puhuttua: Mahdollisesti oli veljesi ilmoittanut etukäteen, ettei hän halua mitään pappeja, eikä puheita. Itse olen menettänyt monen rakkaimmistani, enkä pääse haudalle käymään. Mutta puhu yksin ollessasi hänelle, niin minäkin teen.Etkö oikeastaan halunnutkin puhua hänelle enemmän kuin muille hautajaisvieraille.- Unissa tulee sitten joku rakkaistani ilmoittamaan tulevia tapahtumia(En ole sekaisin, olen pitänyt unipäiväkirjaa).-Itse olen pyytänyt miestäni viemään uurnani nimettömälle hautausmaalle yksin ja sitten jälkeenpäin ehkä tarjoamaan ruoat perillisille.Kun kuolee, ottaa Jumala omansa takaisin, ei elävien tarvitse muotoseikoista välittää, rakastaa voi silti.
- Piritta_80
Ei veljeni ollut kieltänyt mitään pappeja eikä puheita. Puheet voivat tosiaan olla inhottaviakin, muodollisia, ällön sössöjä... Ja liian pitkiä. Nimenomaan sellaista en aikonut pitää.
Ehkä minuun sattuu eniten se, että kirjoittaminen/kielen käyttö on ainut asia maailmassa, jonka osaan edes joten kuten. Ja toisaalta äitini ja sisareni ainainen hirmuvaltius... - aaro
Muistopuheet ovat Suomessa kai aika uusi tapa, eivätkä vielä kovin yleisiä. Kyseessä taitaa olla Amerikasta Suomeen rantautunut juttu, vähän niin kuin monet hääjuhliinkin liittyvät rituaalit. Tavallaan ymmärrän niitä, jotka haluavat pitää Suomessa vanhan malliset suomalaiset hautajaiset niin että ainakaan kappelissa ei pidä puhetta muut kuin pappi. Toisaalta jos siunauksen jälkeen kotona tai muistotilaisuuteen varatussa muussa paikassa joku haluaa pitää lyhyen puheen, niin on vähän kummaa jos ei sitä sallita. Olen ollut muistotilaisuuksissa, joissa pidettiin lauluesityksiäkin, joten miksipä ei sitten puheita.
Omasta mielestäni tosin kaikkein paras muistotilaisuus on se kun menee jonkin aikaa hautajaisten jälkeen yksin tai jonkun läheisen kanssa käymään haudalla ja vie sinne kukkia tai kynttilän. Silloin ehtii ilman mitään aikatauluja kaikessa rauhassa viettää haudalla juuri niin kauan kuin tarpeelliselta tuntuu ja voi mielessään lähettää vainajalle kaikki muistosanat jotka haluaa.- jarnog
Hyvä pointti tuo, että omassa rauhassa hautajaisten jälkeen haudalla käynti on se paras muistotilaisuus. Vaikka ei uskoisikaan, että vainaja jossain pilven reunalla muistosanoja kuulee, niin paremmin ne omat ajatukset saa itselleen selvitettyä rauhallisella hautausmaalla tai vaikka kotona kynttilän ääressä kuin kiireen vilkkaa järjestetyssä kahvitilaisuudessa puolituntemattomien kaukaisten sukulaisten joukossa, joita ei ole edes nähnyt tyylin 20 vuoteen. Jos on vielä huonot välit sukulaisiin, niin mitäpä heille puheita pitämään muutenkaan.
- aaro
jarnog kirjoitti:
Hyvä pointti tuo, että omassa rauhassa hautajaisten jälkeen haudalla käynti on se paras muistotilaisuus. Vaikka ei uskoisikaan, että vainaja jossain pilven reunalla muistosanoja kuulee, niin paremmin ne omat ajatukset saa itselleen selvitettyä rauhallisella hautausmaalla tai vaikka kotona kynttilän ääressä kuin kiireen vilkkaa järjestetyssä kahvitilaisuudessa puolituntemattomien kaukaisten sukulaisten joukossa, joita ei ole edes nähnyt tyylin 20 vuoteen. Jos on vielä huonot välit sukulaisiin, niin mitäpä heille puheita pitämään muutenkaan.
Hautajaiset yleensä järjestetään vielä niin nopeasti kuoleman jälkeen, että siinä ei ehdi paljon ajatuksiaan selvitellä, kun on jo koko ruljanssi ohi, eli väkisinhän se kuolemantapauksen varsinainen käsittely omassa mielessä siirtyy jonnekin myöhempään ajankohtaan. Jos on vielä sellainen vainaja, jolta jää asunto tyhjennettäväksi ja vuokrasopimus irtisanottavaksi, niin käytännön järjestelyä kyllä riittää. Myöhemmin on sitten aikaa prosessoida asiaa kaikessa rauhassa ja ennen kaikkea OMASSA rauhassa.
- piritta_80
Puhe tietenkin muistotilaisuudessa. Sitä vartenhan muistotilaisuudet ovat. Muistamista varten.
Sana "puhe" kuulostaa pahalta, viralliselta. Muistotilaisuuksissa yleensä kyseessä yleensä enemmän muistot yms.
Huh. Kuka menee puhumaan kirkossa tai kappelissa. Varmaan pitäisi olla enemmän uskonnollinen tai rituaaliuskoinen henkilö.- vuosien mennen
Amerikkalainen muistopuhetapa on se, että puhutaan arkun äärellä hautajaisvieraiden istuessa kappelin penkkiriveillä. Siellä kerrotaan jopa hauskoja kaskuja vainajan elämästä. Tv-sarjoista ja elokuvista se tapa kai Suomeenkin on tullut.
- piritta_80
Millään sanoilla ja puheilla ei tietenkään ole vainajalle mitään merkitystä. Kuollut on kuollut.
Itselleni olisi ollut merkitystä sikäli, että halusin muistella veljeäni ja että minua ei olisi jyrätty ja mitätöity, vaiennettu.
Muille muistotilaisuudessa olleille merkitystä koska kaikki eivät tunteneet ja tienneet kovinkaan paljon veljestäni.
Voinhan toki yksikseni muistella. Ulkoistuksella kuitenkin suuri merkitys, todellisempaa.
Että minun piti olla niin tyhmä että ehdotin muistopuhetta! Tiedänhän jo äitini ja sisareni. En silti osannut ajatella, että kukaan olisi NIIN törkeä että kieltäisi pitämästä lyhyttä muistopuhetta. Varsinkin kun oli muistotilaisuus ja muilla oli sana vapaa.
Asun kaukana äidistäni ja sisarestani. Olen viime ajat miettinyt ja miettinyt, ja yllä varmastikin on paras, etten enää koskaan pidä mitään yhteyttä äitiini ja sisareeni. He ovat aina olleet jyriä, kielteisiä, mitätöijiä; psyykkisiä tappajia. Eivätkä sitä tajua eivätkä siitä muutu. Koskaan.- aaro
Jos tosiaankin oli noin että muut pitivät hautajaisissa puheita mutta sinun ei annettu, niin silloin ei kyllä ole kyseessä mikään vanhan ajan suomalaiseen hautajaiskaavaan liittyvä kielto. Siinä ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää puhe omin luvin tai olla pitämättä.
- neuvoisin
että oman itsesi tähden ota etäisyyttä äitiisi ja sisareesi, se miten he(äitisi) sinua kohtelee on henkistä väkivaltaa, sinun ei tarvitse alistua sellaiseen! Neuvoo eräs jota on samallalailla kohdeltu.
- ken
neuvoisin kirjoitti:
että oman itsesi tähden ota etäisyyttä äitiisi ja sisareesi, se miten he(äitisi) sinua kohtelee on henkistä väkivaltaa, sinun ei tarvitse alistua sellaiseen! Neuvoo eräs jota on samallalailla kohdeltu.
En nyt puolustele mitenkään jyräämistä enkä tukahduttamista, mutta sanonpahan vaan, että sitäkin voi olla monenlaista. Myös eräänlainen hienous tai henkevyys voi muistotilaisuuksissa tuntua vaatimattomampaan elämään tottuneesta painostavalta. Tavallisen elämän elänyttä ihmistä on mielestäni luonnollista muistaa yksinkertaisella ja hiljaisella tavalla. Muistopuhekin voi tietysti olla yksinkertainen, enkä ota kantaa tässä ketjussa esillä olleeseen tapaukseen kun en sitä tunne, mutta jonkinlainen korulauseiden välttäminen on mielestäni aina hyvä tapa.
- piritta_80
ken kirjoitti:
En nyt puolustele mitenkään jyräämistä enkä tukahduttamista, mutta sanonpahan vaan, että sitäkin voi olla monenlaista. Myös eräänlainen hienous tai henkevyys voi muistotilaisuuksissa tuntua vaatimattomampaan elämään tottuneesta painostavalta. Tavallisen elämän elänyttä ihmistä on mielestäni luonnollista muistaa yksinkertaisella ja hiljaisella tavalla. Muistopuhekin voi tietysti olla yksinkertainen, enkä ota kantaa tässä ketjussa esillä olleeseen tapaukseen kun en sitä tunne, mutta jonkinlainen korulauseiden välttäminen on mielestäni aina hyvä tapa.
Ihminen voi puhua ihan omalla äänellään ja rehellisesti. Se on hyvin yksinkertaista ja lyhyttä. - Ei mitään hienostelua, saati henkevyyttä.
Minkäänlainen jyrääminen ja tukahduttaminen ei ole hyvä asia.
Todella tyhjänpäiväistä vetää keskustelu hienouden ja henkevyyden kritisoinniksi ja neuvoihin korulauseiden välttämisestä.
On kysymys toisen ihmisen jyräämisestä ja vaientamisesta. Vain siitä. Ei siitä että minä olisin korulauseita käyttävä paskanjauhaja ja henkevä hurmostapaus.
Inhoan sydämeni pohjasta "korulauseita" ja henkevyyttä.
Nettikeskusteluissa ylipäätään on varmaan hyvä yrittää keskittyä aiheeseen tai aloittaa sitten uusi aihe ja keskustelu. - ihmettynyt
piritta_80 kirjoitti:
Ihminen voi puhua ihan omalla äänellään ja rehellisesti. Se on hyvin yksinkertaista ja lyhyttä. - Ei mitään hienostelua, saati henkevyyttä.
Minkäänlainen jyrääminen ja tukahduttaminen ei ole hyvä asia.
Todella tyhjänpäiväistä vetää keskustelu hienouden ja henkevyyden kritisoinniksi ja neuvoihin korulauseiden välttämisestä.
On kysymys toisen ihmisen jyräämisestä ja vaientamisesta. Vain siitä. Ei siitä että minä olisin korulauseita käyttävä paskanjauhaja ja henkevä hurmostapaus.
Inhoan sydämeni pohjasta "korulauseita" ja henkevyyttä.
Nettikeskusteluissa ylipäätään on varmaan hyvä yrittää keskittyä aiheeseen tai aloittaa sitten uusi aihe ja keskustelu.En nyt tiedä onko tämä tässä ketjussa esitetty tapaus tapahtunut todellisuudessa vai onko se vain jonkun henkilön päänsisäistä kuvitelmaa, mutta todella kummalliselta tuntuu, että jollekin tulee lähiomaisen kuolintapauksen yhteydessä mieleen syöksyä suomi24:ään haukkumaan sukulaisiaan. Siis ei minullakaan ole aina ollut kaikkiin sukulaisiini mitkään maailman parhaat välit, mutta ei kyllä ole koskaan tullut pieneen mieleenikään ruveta haukkumaan heitä netissä. Ei varsinkaan silloin, jos joku läheinen on juuri kuollut.
Ei tavallaan kyllä ihmetytä, jos sellaisella tyylillä reagoivan ihmisen ehdotuksiin hautajaispuheista suhtaudutaan lievällä varauksella. - samaa mieltä
ihmettynyt kirjoitti:
En nyt tiedä onko tämä tässä ketjussa esitetty tapaus tapahtunut todellisuudessa vai onko se vain jonkun henkilön päänsisäistä kuvitelmaa, mutta todella kummalliselta tuntuu, että jollekin tulee lähiomaisen kuolintapauksen yhteydessä mieleen syöksyä suomi24:ään haukkumaan sukulaisiaan. Siis ei minullakaan ole aina ollut kaikkiin sukulaisiini mitkään maailman parhaat välit, mutta ei kyllä ole koskaan tullut pieneen mieleenikään ruveta haukkumaan heitä netissä. Ei varsinkaan silloin, jos joku läheinen on juuri kuollut.
Ei tavallaan kyllä ihmetytä, jos sellaisella tyylillä reagoivan ihmisen ehdotuksiin hautajaispuheista suhtaudutaan lievällä varauksella.Aika hyvin puit kyllä sanoiksi sen, mitä olen itsekin ihmetellyt jo tämän viestiketjun avauspäivänä. Tuossa kolmiodraamassa näyttäisi todellakin olevan peiliin katsomista vähän muillakin kuin vain äidillä ja siskolla.
- piritta_80
samaa mieltä kirjoitti:
Aika hyvin puit kyllä sanoiksi sen, mitä olen itsekin ihmetellyt jo tämän viestiketjun avauspäivänä. Tuossa kolmiodraamassa näyttäisi todellakin olevan peiliin katsomista vähän muillakin kuin vain äidillä ja siskolla.
On todella raskasta, että kiellettiin muistelemasta veljeä, kun oli järjestetty muistotilaisuuskin.
Ette tunne äitiäni ja sisartani. Jyrääviä ihmisiä todellakin on olemassa, sellaisia joiden toimintaa ei voi järjellä käsittää. Sitä paitsi ovat aina olleet jyriä ja mitätöijiä.
Että joku vielä päivittelee sitä, että olen pahoittanut mieleni kohtelustani. Ja että joku toinen tuumailee, että kaikki muistopuheethan ovat vain henkistä höpinää ja korulauseita.
Minulla on oikeus olla surullinen ja vihainen vaientamisesta, jyräämisestä.
Ette tunne heitä, siksi heidän käytöksensä voi tuntua mahdottomalta.
Olen miettinyt kauan - vuosia jo ja etenkin viime viikot - olisiko minun todellakin paras katkaista välit äitiini ja sisareeni.
Olen nyt tehnyt päätökseni: en enää koskaan ole heihin yhteydessä.
Minulla on kuten kaikilla muillakin ihmisillä oikeus olla ja elää ilman jatkuvaa mitätöintiä ja jyräämistä.
Minä saan myös muistella ja muistaa veljeni omassa sydämessäni ikuisesti - tai siis niin kauan kuin elän. - piritta_80
samaa mieltä kirjoitti:
Aika hyvin puit kyllä sanoiksi sen, mitä olen itsekin ihmetellyt jo tämän viestiketjun avauspäivänä. Tuossa kolmiodraamassa näyttäisi todellakin olevan peiliin katsomista vähän muillakin kuin vain äidillä ja siskolla.
Mikä on teidän mielestänne oikea reaktio siihen, että kielletään muistelemasta kuollutta veljeä hänen muistotilaisuudessaan?!
Kyseessä olisi tietenkin ollut ihan tavallinen lyhyt muistopuhe -kyse ei ole siitä, että olisin ollenkaan uskonnollinen tai hurmoshenkinen tai pitkäsanainen korupuhuja. Ihan tavallinen ihminen, jonka veli kuoli vasta syöpään.
Oikea reaktio on se että on kiltisti hiljaa ja ettei tunnu ollenkaan pahalta?
Se voi olla vain sellaisen ihmisen mielipide, jolta puuttuvat kyvyt empatiaan ja rehellisyyteen.
Kuvittele, jos joku sinun läheisesi kuolisi. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Puolisosi, lapsesi, äitisi, isäsi, sisaresi, veljesi tai paras ystäväsi. Ja kiellettäisiin pitämästä muistopuhetta -ilman mitään muuta perustelua kuin kieltäjän ainainen tarve mitätöidä, lannistaa ja jyrätä.
Sukulaiset, edes oma äiti, eivät ole mitään "pyhää verta" joka saisi kohdella muita ihan miten vain.
Oikea reaktio on olla vaiti ja iloinen!?
Ainoa järjellinen selitys on se, että osa vastaajista kuuluu itse tunteettomiin jyräpersooniin; onhan niitä tietenkin muitakin kuin äitini ja sisareni.
Netti on kasvottomana ja nimettömänä areenana varmasti unelmapaikka sellaisille - tänne kun toisaalta pyrkivät joskus piipittämään tavalla tai toisella haavoittuneet ja surussa yksinäiset ja mykät, jopa mykistetyt. - en käsitä
piritta_80 kirjoitti:
Mikä on teidän mielestänne oikea reaktio siihen, että kielletään muistelemasta kuollutta veljeä hänen muistotilaisuudessaan?!
Kyseessä olisi tietenkin ollut ihan tavallinen lyhyt muistopuhe -kyse ei ole siitä, että olisin ollenkaan uskonnollinen tai hurmoshenkinen tai pitkäsanainen korupuhuja. Ihan tavallinen ihminen, jonka veli kuoli vasta syöpään.
Oikea reaktio on se että on kiltisti hiljaa ja ettei tunnu ollenkaan pahalta?
Se voi olla vain sellaisen ihmisen mielipide, jolta puuttuvat kyvyt empatiaan ja rehellisyyteen.
Kuvittele, jos joku sinun läheisesi kuolisi. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Puolisosi, lapsesi, äitisi, isäsi, sisaresi, veljesi tai paras ystäväsi. Ja kiellettäisiin pitämästä muistopuhetta -ilman mitään muuta perustelua kuin kieltäjän ainainen tarve mitätöidä, lannistaa ja jyrätä.
Sukulaiset, edes oma äiti, eivät ole mitään "pyhää verta" joka saisi kohdella muita ihan miten vain.
Oikea reaktio on olla vaiti ja iloinen!?
Ainoa järjellinen selitys on se, että osa vastaajista kuuluu itse tunteettomiin jyräpersooniin; onhan niitä tietenkin muitakin kuin äitini ja sisareni.
Netti on kasvottomana ja nimettömänä areenana varmasti unelmapaikka sellaisille - tänne kun toisaalta pyrkivät joskus piipittämään tavalla tai toisella haavoittuneet ja surussa yksinäiset ja mykät, jopa mykistetyt.Miksi haluat pitää puheen ihmisille, joista et pidä?
- todellakin
piritta_80 kirjoitti:
On todella raskasta, että kiellettiin muistelemasta veljeä, kun oli järjestetty muistotilaisuuskin.
Ette tunne äitiäni ja sisartani. Jyrääviä ihmisiä todellakin on olemassa, sellaisia joiden toimintaa ei voi järjellä käsittää. Sitä paitsi ovat aina olleet jyriä ja mitätöijiä.
Että joku vielä päivittelee sitä, että olen pahoittanut mieleni kohtelustani. Ja että joku toinen tuumailee, että kaikki muistopuheethan ovat vain henkistä höpinää ja korulauseita.
Minulla on oikeus olla surullinen ja vihainen vaientamisesta, jyräämisestä.
Ette tunne heitä, siksi heidän käytöksensä voi tuntua mahdottomalta.
Olen miettinyt kauan - vuosia jo ja etenkin viime viikot - olisiko minun todellakin paras katkaista välit äitiini ja sisareeni.
Olen nyt tehnyt päätökseni: en enää koskaan ole heihin yhteydessä.
Minulla on kuten kaikilla muillakin ihmisillä oikeus olla ja elää ilman jatkuvaa mitätöintiä ja jyräämistä.
Minä saan myös muistella ja muistaa veljeni omassa sydämessäni ikuisesti - tai siis niin kauan kuin elän.Niin, ainoa mitä ulkopuoliset tässä tilanteessa tietävät, on se että äitisi ja sisaresi eivät ole kirjautuneet suomi24:ään haukkumaan sinua, mutta sinä olet täällä haukkumassa heitä. Se kertoo jo asetelmasta jotakin.
- piritta_80
todellakin kirjoitti:
Niin, ainoa mitä ulkopuoliset tässä tilanteessa tietävät, on se että äitisi ja sisaresi eivät ole kirjautuneet suomi24:ään haukkumaan sinua, mutta sinä olet täällä haukkumassa heitä. Se kertoo jo asetelmasta jotakin.
En ole haukkunut, olen kritisoinut. Olen perustellut tuntemukseni ja mielipiteeni enkä ole ladellut haukkumasanoja.
Jos joku ihminen mitätöi ja jyrää toisia (äitini ja sisareni muitakin kuin minua), miksi ei saisi sanoa sitä. - piritta_80
en käsitä kirjoitti:
Miksi haluat pitää puheen ihmisille, joista et pidä?
Pidän useista sukulaisistani kovasti. Melkoista osaa sukulaisistani en tunne läheisesti.
Etenkin kaksi tätiäni ja serkkuni ovat tukeneet viime aikoina minua kovasti. Kuolleen veljeni vaimon kanssa olemme olleet melkein päivittäin yhteydessä, ja olemme puhuneet monenlaisista asioista ja yrittää jaksaa. Äitini ei todellakaan ollut mikään mukava ja leppoisa anoppi veljeni vaimolle.
Mikä ihme sinua vaivaa??!! Olisin halunnut kertoa ehkä pari kolme mukavaa veljeni ja minun lapsuudenmuistoa ihmisille, joista välitän ja jotka surevat syvästi, kuten veljeni vaimo, nuori leski. Halunnut tuoda mieleen veljeni, vaikka hän on jo kuollut - muistot ovat ja vain ne. - piritta_80
ihmettynyt kirjoitti:
En nyt tiedä onko tämä tässä ketjussa esitetty tapaus tapahtunut todellisuudessa vai onko se vain jonkun henkilön päänsisäistä kuvitelmaa, mutta todella kummalliselta tuntuu, että jollekin tulee lähiomaisen kuolintapauksen yhteydessä mieleen syöksyä suomi24:ään haukkumaan sukulaisiaan. Siis ei minullakaan ole aina ollut kaikkiin sukulaisiini mitkään maailman parhaat välit, mutta ei kyllä ole koskaan tullut pieneen mieleenikään ruveta haukkumaan heitä netissä. Ei varsinkaan silloin, jos joku läheinen on juuri kuollut.
Ei tavallaan kyllä ihmetytä, jos sellaisella tyylillä reagoivan ihmisen ehdotuksiin hautajaispuheista suhtaudutaan lievällä varauksella.En ole kirjoittanut kaikista sukulaisistani, vain äidistäni ja sisarestani. Enkä ole haukkunut heitä enkä ole esittänyt väitteitä joita en olisi perustellut.
- piritta_80
todellakin kirjoitti:
Niin, ainoa mitä ulkopuoliset tässä tilanteessa tietävät, on se että äitisi ja sisaresi eivät ole kirjautuneet suomi24:ään haukkumaan sinua, mutta sinä olet täällä haukkumassa heitä. Se kertoo jo asetelmasta jotakin.
Jos vaivautuisit lukemaan aloitusviestini, näkisit jo otsikosta, että pääasia on se että kiellettiin pitämästä muistopuhetta. Jos lukisit tekstin, tietäisit, ettei "kiellolle" ollut muuta perustelua kuin kieltäjien tapa ja tarve aina mitätöidä ja lannistaa.
Pääasia ei ole kenenkään "haukkuminen" eikä minua kielletty muistelemasta veljeäni sen takia, että olisin huono käyttämään kieltä, korulausekone tms.
Keksi jo jotain muuta. Jos et mitään hyvää ja kehittävää keksi, niin edes jotain muuta vierestä vetävää höpötystä. Hupaisaa seurata, mitä seuraavaksi keksitte/keksit (arvelisin että noissa oudoissa kommenteissa on takana yksi ja sama henkilö).
On olemassa ihmisiä, jotka jyräävät, mitätöivät, lannistavat toisia ihmisiä, esim. äitini ja sisareni (en tosin muita tunne, en ainakaan läheskään niin pahoja, mutta varmaan niitä on). Ehkä et ole törmännyt sellaisiin tai olet itse sellainen. Minun päätökseni oman elämäni takia on kuitenkin se, etten pidä heihin enää mitään yhteyttä.
Veljeni kuoli vasta ja olen ollut hyvin masentunut ja surullinen. Minulla on oikeus surra häntä. Mitkään jyrät eivätkä tavallisen inhimillisyyden ja maalaisjärjen kadottaneet nettikommentoijat eivät voi viedä sitä minulta!! - oikein lämpimästi
piritta_80 kirjoitti:
Jos vaivautuisit lukemaan aloitusviestini, näkisit jo otsikosta, että pääasia on se että kiellettiin pitämästä muistopuhetta. Jos lukisit tekstin, tietäisit, ettei "kiellolle" ollut muuta perustelua kuin kieltäjien tapa ja tarve aina mitätöidä ja lannistaa.
Pääasia ei ole kenenkään "haukkuminen" eikä minua kielletty muistelemasta veljeäni sen takia, että olisin huono käyttämään kieltä, korulausekone tms.
Keksi jo jotain muuta. Jos et mitään hyvää ja kehittävää keksi, niin edes jotain muuta vierestä vetävää höpötystä. Hupaisaa seurata, mitä seuraavaksi keksitte/keksit (arvelisin että noissa oudoissa kommenteissa on takana yksi ja sama henkilö).
On olemassa ihmisiä, jotka jyräävät, mitätöivät, lannistavat toisia ihmisiä, esim. äitini ja sisareni (en tosin muita tunne, en ainakaan läheskään niin pahoja, mutta varmaan niitä on). Ehkä et ole törmännyt sellaisiin tai olet itse sellainen. Minun päätökseni oman elämäni takia on kuitenkin se, etten pidä heihin enää mitään yhteyttä.
Veljeni kuoli vasta ja olen ollut hyvin masentunut ja surullinen. Minulla on oikeus surra häntä. Mitkään jyrät eivätkä tavallisen inhimillisyyden ja maalaisjärjen kadottaneet nettikommentoijat eivät voi viedä sitä minulta!!En minäkään voi kertoa paljon kelleen omista omaisistani, heidän hirviömäisyydestään. Mieheni tietää, on itse nähnyt.
Mutta semmoiset jotka eivät ole nähneet tuollaista hirveää käytöstä, harvoin kykenevät uskomaan, että semmoisia ihmisiä on.
Minunkin siskoni räväytti minulle isän haudalla, että "älä sinä mene siihen". Mikä oikeus hänellä mukamas oli semmoista määrätä, itse ei ollut ollut isän kanssa edes tekemisissä vuosikausiin.
Tunsin siinä syvää myötähäpeää. Hän on tosin aina ollut semmoinen, mutta kyllä se koski kovasti. - oikein lämpimästi
piritta_80 kirjoitti:
Mikä on teidän mielestänne oikea reaktio siihen, että kielletään muistelemasta kuollutta veljeä hänen muistotilaisuudessaan?!
Kyseessä olisi tietenkin ollut ihan tavallinen lyhyt muistopuhe -kyse ei ole siitä, että olisin ollenkaan uskonnollinen tai hurmoshenkinen tai pitkäsanainen korupuhuja. Ihan tavallinen ihminen, jonka veli kuoli vasta syöpään.
Oikea reaktio on se että on kiltisti hiljaa ja ettei tunnu ollenkaan pahalta?
Se voi olla vain sellaisen ihmisen mielipide, jolta puuttuvat kyvyt empatiaan ja rehellisyyteen.
Kuvittele, jos joku sinun läheisesi kuolisi. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Puolisosi, lapsesi, äitisi, isäsi, sisaresi, veljesi tai paras ystäväsi. Ja kiellettäisiin pitämästä muistopuhetta -ilman mitään muuta perustelua kuin kieltäjän ainainen tarve mitätöidä, lannistaa ja jyrätä.
Sukulaiset, edes oma äiti, eivät ole mitään "pyhää verta" joka saisi kohdella muita ihan miten vain.
Oikea reaktio on olla vaiti ja iloinen!?
Ainoa järjellinen selitys on se, että osa vastaajista kuuluu itse tunteettomiin jyräpersooniin; onhan niitä tietenkin muitakin kuin äitini ja sisareni.
Netti on kasvottomana ja nimettömänä areenana varmasti unelmapaikka sellaisille - tänne kun toisaalta pyrkivät joskus piipittämään tavalla tai toisella haavoittuneet ja surussa yksinäiset ja mykät, jopa mykistetyt."Ainoa järjellinen selitys on se, että osa vastaajista kuuluu itse tunteettomiin jyräpersooniin; onhan niitä tietenkin muitakin kuin äitini ja sisareni."
Tuli mieleeni ihan sama kun luin noita kylmiä moitteita sinulle. Mutta älä välitä. Onhan meitä monta, jotka tiedämme ja ymmärrämme.
Yritä vain jaksaa katsella eteenpäin. Ja kuten tuossa olen sanonutkin yhdessä viestissä, niin suosittelen välien katkaisemista kokonaan. Pääset ainakin kuulemasta ja kokemasta vielä uutta ja uutta ja uutta mollaamista. Sehän ei lopu koskaan.
On helpompi katsella eteenpäin ja todella hoitaa omaa elämäänsä.
{{{halauksia}}}
- piritta_80
Äitini ja sisareni jyräystä ja mitätöintiä ei voi järjellä käsittää. Se menee niin yli. Ei vain muistopuheen kieltäminen. Siis ainahan he ovat olleet sellaisia. Mitätöiviä, negatiivisia, jyriä.
Pois he minusta.
Enkä halua heidän varjostavan valtavana jättinä veljeni muistoa. - piritta_80
Ajatella, itkin tänään ensimmäisen kerran veljeni kuoleman jälkeen. Siitä on jo kolmisen viikkoa. Tosin en alkanut itkea veljeni takia, eräs toinen ikävä asia, mutta luulen että itku liittyi veljeeni. Sellainen olo, että menettänyt, surullista, täysin yksin maailmassa.
Olen ollut vain hyvin väsynyt ja vihainen kaikesta. Hautajaisten järjestäminen oli valtavan rankkaa. Veljen loppuajan kituminen ja kivut olivat hirveitä. Tavallaan kuolema oli helpotus. Silti hän olisi voinut vielä elää, kauan! Nuori mies. Tuntea auringon lämpö, mennä rannalle! Taluttaa metsässä koiraa. Aistia. Elää. Nyt ei ole mitään.
Olen hirveän väsynyt. Kuten olen jo sanonut olen tehnyt päätöksen, etten enää pidä mitään yhteyttä äitiini ja sisareeni. Heidän hirmuvaltius on päättynyt. Ei jyräystä eikä halveksimista.
Kuin olisin saanut oikeuden muistoihin veljestä takaisin. Kukaan ei vaienna millään tavalla.
Olen ihan yksin maailmassa. Veljeni kuoli. Tekisin mitä tahansa jos hän tulisi takaisin. - piritta_80
Aloitin tämä keskustelun - elämäni ensimmäisen keskustelun suomi24:llä tai missään! En ole koskaan edes seurannut näitä.
Päädyin tänne kun halusin puhua, kysyä. Minua olisi kiinnostanut, onko kenellekään toiselle tapahtunut tällaista: että on niin hallitseva ja jyräävä äiti, että kieltää muistelemasta kuollutta veljeä muistotilaisuudessa - ei edes paria lämmintä lapsuudenmuistoa (ei se lapsuus tosiaan lämpöinen ollut, mutta jotain kivaa lapsella aina). Ja kirjoitin, koska en pysty käsittämään äitini (ja sisareni hänen uskollisena säestäjänään) käytöstä. Ainahan hän on ollut sellainen kuin on, mutta muutama viikko sitten tuli viimeinen pisara.
Olen tehnyt päätöksen: en enää pidä yhteyttä äitiini enkä sisareeni. Olkoot. Tavallaan helpottunut olo, vaikka ahdistaakin kovasti.
Kerroin tänään lähimmille suoraan päätökseni. Se helpotti pahaa oloa tästä asiasta. Lähimmät sukulaiseni ja ystäväni ymmärtävät ratkaisuni. Tietäväthän he miten äitini (ja sisareni) minua kohtelevat, ovat aina kohdelleet, ja osa oli paikalla muistotilaisuudessakin.
Mädäntykää itseenne te (tai sinä, ehkä yksi ja sama sairas kommentoija) jotka sanoitte, että syy siihen miksi äitini ja sisareni vaiensivat minut on minussa (koska olen niin inhottava ihminen että kritisoin toisen ihmisen mitätöintiä ja lannistamista), te (/sinä) jotka sanoitte ettei sukulaisia saa koskaan "haukkua". Äideissä ei ole mitään niin pyhää, että he voisivat käyttäytyä ihan miten vain.
Kiitos muutamille ystävällisistä sanoista, virtuaalituesta ja avartavista näkökulmista!
Lopetan nyt kirjoittamisen tähän viestiketjuun. Olipa kummallinen kokemus ja kumma areena. Olisin toivonut että joku olisi kertonut omista kokemuksistaan, kun on vaiennettu muistotilaisuudessa tai kun joutunut mitätöidyksi ja lannistetuksi. Ehkä olen ainut sellainen, jota on kielletty muistelemasta lähiomaisen muistotilaisuudessa.
Muistelen veljeäni yksin ja hiljaa ja läheisten sukulaisten ja ystävien kanssa.
En tunne tarvetta mennä haudalle. Mitä siellä muka on? Kivi (aikanaan ainakin tulee) ja puolentoista metrin syvyydessä arkku ja eloton ruumis, ei kukaan. Voin panna vaikka parvekkeelle orvokin ruukkuun. Onhan se kaunis ja se ei ole ilkeä: varmasti kuuntelee eikä taatusti jyrää. Puhua sille, mielessäni. Muistella, olla ymmärtämättä kuolemaa yhtään sen enempää kuin kukka tai heinä tai puu, surra pikku hiljaa...- pari ohjetta
Nettikeskustelussa kannattaa yleensä varautua siihen, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä. Eikö mädäntymisen toivottaminen toiselle ole mielestäsi inhottavaa jyräämistä ja mitätöintiä? Melkoisen tökerö reaktio, kun ottaa huomioon että tähän ketjuun tuli täysin asiallisia ja rauhallisia eri mieltä olevia vastauksia, joissa ei edes suoraan kommentoitu sinun tapaustasi vaan pohdittiin asiaa yleisemminkin. Yritettiin löytää perusteita myös sille, miksi joskus on hyvä pitää hautajaistilaisuudet ilman puheita. Näihin täysin asiallisiin ja rauhallisiin pohdintoihin tuli yllättävän kylmäkiskoisia torjuvia vastauksia.
- oikein lämpimästi
Minulla on hirvittävän ikävät muistot isän kuolemasta ja hautajaisista (jo pari vuosikymmentä sitten). Tuskin pystyn ikinä antamaan anteeksi kohtelua, jota sain ns. omaisiltani.
Mutta koko elämäni he ovat pitäneet minua niin mitättömänä, että minulle on aina voinut sanoa ja tehdä mitä vain. Usein kuulemani lauseen alku on "sulla ei oo mitään oikeutta" xxxx.
Sain kaikesta paskasta tarpeekseni kun olin oikein sitä kurkkua myöten täynnä. Panin välit poikki ihan kirjallisesti. Ettei ole sitten mitään epäilystä asiasta.
Nyt saa vihdoinkin elää rauhassa omaa elämää, eikä kukaan mollaa jatkuvasti. Kadun ainoastaan syvästi sitä, etten pannut välejä poikki HETI isän kuoleman jälkeen. Olisin säästynyt niin monilta murheilta ja pahoilta muistoilta, hyväksikäytöltä ja vaikka miltä. - piritta_80
Vastaan kuitenkin vielä: kiitos.
Niin, varmaan sellaisten jotka eivät ole kokeneet samoja voi olla mahdotonta uskoa, miten kammottavasti ja satuttavasti lähisukulaiset voivat kohdella. Itsekään ei pysty sitä järjellä käsittämään.- oikein lämpimästi
Ovatkohan "lähiomaiseni" nyt sitten tyytyväisiä, kun saivat kiusattua minut niin loppuun että vihdoin katkaisin välit?
Aika sairasta käyttäytymistä, en muuta sano.
- riinuli..
Pitäsin silti puheen ihan periaatteesta, vaikka muistotilaisuutta ei enää saa takaisin. Jos sinulla oli jo jotain valmiiksi mietittynä, voit vaikka pitää puheen haudalla tai jossain muistohetkessä, jonka voi pitää, vaikka lähimpien kanssa vuoden päästä kuolemasta. Minä vihastuin äitini siskoon, kun uteli mitä laitan papan hautajaisiin päälle ja kehoitti minua katsomaan vainajaa. Minä pidän enemmän elävistä ja muistoista kuin vainajien katselusta. Jokaisella on omat mielipiteensä ja tuntemukset joita muiden tulisi kunnoittaa. Toki lähimpien tilaan voi vaikuttaa, että ovat itse vielä shokissa hautajaisten aikaan. Silti en anna anteeksi minua loukanneita kommentoijia. Voimia jaksaa surun kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.4612805Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek152645Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2691582Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.841184Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4401121Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel631098- 156960
Rakennetaanko yhdessä?
Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä41928- 56889
- 79875