Tässä totuutta päin näköä lenkkipolulta.
Sunnuntai-ehtoolla oli tarkotus mennä pururadalle hölkkäilemään. Napostelin pullaa ja makkaraa ja yhen ruisleivän ennen lenkkiä, ettei heti tuu nälkä. Pöperö ei ollut selvästikään ehtiny laskeutua kun jo heti lenkin alkuvaiheessa tuntui pieni paine perseessä ja paskahätä joka tuntui vain kasvavan. No ajattelin että kyllä se ohi menee kun vaan kävelee rauhassa. Päin vastoin! Paskahätä vain yltyi ja tilanne oli alkoi olla jo tukala. Noin kilometrin kävelyn jälkeen oli pakko pysähtyä radan viereen kivelle istumaan muka kengännauhoja sitomaan että paskahätä laantuisi. Ja taas jatkoin matkaa pienellä hölkällä. Kauas en päässyt kun oli pakko kurvata lepikkoon vasemmalle! Painelin metsän siimekseen näkösuojaan noin kymmenen metrin syvyyteen. Oksat vaan rasahteli kun kiirehdin suojaan. Pälyilin nopeasti ympärille onko ketään ja laskin housut puolitankoon ja vedin itteni kyykkyasentoon. Saman tien alkoi paskaa valua mättäälle. Ja hirsee lemu, oikein ripulipaskan lemu, sama mikä joltain rottweileriltä tulee! Näkösällä ei ollut mitään pyyhkimiseen sopivaa, ei isoja lehtiä ei mitään, eikä papereita taskussa. Ainoa mikä tuli mieleen oli oma t-paita verkkataki alla. Se oli uhrattava! Pyörin siellä sitten ilman paitaa lepikossa korkeessa kyykkyasennossa ja yritin selviytyä hommistani. Olihan siinä taistelunsa! ja lemunsa! Kaiken lisäksi paikka johon laskin läjäni vieressä oli suunnistusrasti. Sinne jäi paita rastin viereen ja rykäisin takaisin radalle!
Akkalauma tuli sauvakävellen just noin 50 metrin päässä joten ei muuta ku vastakkaiseen suuntaan rivakasti muina miehinä ja reippaasti himaan hoitelemaan jälkihuollot eli housut ja ukko pesuun! Kaikkea sitä ihmiselle pitää sattuu! Todistuskappale on edelleen siellä rasti vieressä jos joku haluu mennä nuuhkimaan!
Sunnuntai-ehtoolla oli tarkotus mennä pururadalle hölkkäilemään. Napostelin pullaa ja makkaraa ja yhen ruisleivän ennen lenkkiä, ettei heti tuu nälkä. Pöperö ei ollut selvästikään ehtiny laskeutua kun jo heti lenkin alkuvaiheessa tuntui pieni paine perseessä ja paskahätä joka tuntui vain kasvavan. No ajattelin että kyllä se ohi menee kun vaan kävelee rauhassa. Päin vastoin! Paskahätä vain yltyi ja tilanne oli alkoi olla jo tukala. Noin kilometrin kävelyn jälkeen oli pakko pysähtyä radan viereen kivelle istumaan muka kengännauhoja sitomaan että paskahätä laantuisi. Ja taas jatkoin matkaa pienellä hölkällä. Kauas en päässyt kun oli pakko kurvata lepikkoon vasemmalle! Painelin metsän siimekseen näkösuojaan noin kymmenen metrin syvyyteen. Oksat vaan rasahteli kun kiirehdin suojaan. Pälyilin nopeasti ympärille onko ketään ja laskin housut puolitankoon ja vedin itteni kyykkyasentoon. Saman tien alkoi paskaa valua mättäälle. Ja hirsee lemu, oikein ripulipaskan lemu, sama mikä joltain rottweileriltä tulee! Näkösällä ei ollut mitään pyyhkimiseen sopivaa, ei isoja lehtiä ei mitään, eikä papereita taskussa. Ainoa mikä tuli mieleen oli oma t-paita verkkataki alla. Se oli uhrattava! Pyörin siellä sitten ilman paitaa lepikossa korkeessa kyykkyasennossa ja yritin selviytyä hommistani. Olihan siinä taistelunsa! ja lemunsa! Kaiken lisäksi paikka johon laskin läjäni vieressä oli suunnistusrasti. Sinne jäi paita rastin viereen ja rykäisin takaisin radalle!
Akkalauma tuli sauvakävellen just noin 50 metrin päässä joten ei muuta ku vastakkaiseen suuntaan rivakasti muina miehinä ja reippaasti himaan hoitelemaan jälkihuollot eli housut ja ukko pesuun! Kaikkea sitä ihmiselle pitää sattuu! Todistuskappale on edelleen siellä rasti vieressä jos joku haluu mennä nuuhkimaan!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuon kun olisi saanut filmille!Kyllä nauratti kun luin.Varmaan aivan karmea tilanne itselles!Toivottavasti ne akat törmäs sauvoinensa sinne...tai rastin etsijät...voihan vietävä!Ha-ha!
Kyl sil metsässä ja pururadalla on aktiivista iltarastitoimintaa ja aivan saletisti tuo kyseinen rasti kuuluu johonkin heidän reittiinsä.
Hyvä ettei just silloin siihen joku pamauttanu komapassin ja kartan kanssa! En edes huomannut kun kyykistyin että siinä on rasti vieressä, vasta kun painelin tieheni panin merkille että läjän vieressähän on rastikin! Siihen jäi läjät ja t-paidat haisemaan puolukan mättäälle! Akat tuli just pienen mäen päälle ja pakko oli mennä vastakkaiseen suuntaan! Haju oli kuin rottweilerin päästämä viiden kilon ripulipaska!
ei naurattanut.paskajutut on jo liian "kuluneita"..
paskaaks sitte täällä pyörit!
Ollessani RUKissa (kurssi 217) meillä oli patterissa sääntönä, että kymmenestä Vilniemen lenkistä sai kuntsarin...
Tunnollisena upseerioppilaana vapaina iltoina suuntasin sotkun sijasta Vilniemeen, mutta usein lenkki sujui kävellen, suurelta osin.
Kerran sitten sattui iltapalan seuraksena paluumatkalla (vielä kuitenkin metsäosuudella) niin kova paskahätä, ettei mun vauhdillani ollut toivoakaan selvitä kasarmille asti, joten käännös vasempaan päin ja marsmars metsän suojiin. No varusmiehellehän tuo sipa-juttu on varsinkin leireillä normaalia, muttei oman "uran" aikana tullut muita kertoja lenkin aikana sitä tehtyä:)
Sen verran kuitenkin asia nolotti/hämmensi, että huonona suunnistajana onnistuin matkanvarrella hiukan eksymäänkin (en huomannut kääntyä oikeasta risteyksestä)...
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin...kuntsari tuli tienattua ja ainakaan ketään ei ole jälkeenpäin tuosta tullut muistuttamaan;)
Näin vajaa 18 vuotta myöhemmin löysin tämän tarinan ja nauroin perseeni kipeäksi tätä lukiessani :DD Hyvää kontenttia!
Kas kun ei hiihtoladulla.
Vitun pönttö, ei ladulla suunnistusta. Haaah. Hiiiiihhhhhhuuuuhhh
Eipä ladulla ole pönttöjäkään.
Paitsi sinä.
Haaaaahhhhhh hhhheeeeeeeehiiiiiih!!