Pururadalla paskahätä iski!!

Tässä totuutta päin näköä lenkkipolulta.
Sunnuntai-ehtoolla oli tarkotus mennä pururadalle hölkkäilemään. Napostelin pullaa ja makkaraa ja yhen ruisleivän ennen lenkkiä, ettei heti tuu nälkä. Pöperö ei ollut selvästikään ehtiny laskeutua kun jo heti lenkin alkuvaiheessa tuntui pieni paine perseessä ja paskahätä joka tuntui vain kasvavan. No ajattelin että kyllä se ohi menee kun vaan kävelee rauhassa. Päin vastoin! Paskahätä vain yltyi ja tilanne oli alkoi olla jo tukala. Noin kilometrin kävelyn jälkeen oli pakko pysähtyä radan viereen kivelle istumaan muka kengännauhoja sitomaan että paskahätä laantuisi. Ja taas jatkoin matkaa pienellä hölkällä. Kauas en päässyt kun oli pakko kurvata lepikkoon vasemmalle! Painelin metsän siimekseen näkösuojaan noin kymmenen metrin syvyyteen. Oksat vaan rasahteli kun kiirehdin suojaan. Pälyilin nopeasti ympärille onko ketään ja laskin housut puolitankoon ja vedin itteni kyykkyasentoon. Saman tien alkoi paskaa valua mättäälle. Ja hirsee lemu, oikein ripulipaskan lemu, sama mikä joltain rottweileriltä tulee! Näkösällä ei ollut mitään pyyhkimiseen sopivaa, ei isoja lehtiä ei mitään, eikä papereita taskussa. Ainoa mikä tuli mieleen oli oma t-paita verkkataki alla. Se oli uhrattava! Pyörin siellä sitten ilman paitaa lepikossa korkeessa kyykkyasennossa ja yritin selviytyä hommistani. Olihan siinä taistelunsa! ja lemunsa! Kaiken lisäksi paikka johon laskin läjäni vieressä oli suunnistusrasti. Sinne jäi paita rastin viereen ja rykäisin takaisin radalle!
Akkalauma tuli sauvakävellen just noin 50 metrin päässä joten ei muuta ku vastakkaiseen suuntaan rivakasti muina miehinä ja reippaasti himaan hoitelemaan jälkihuollot eli housut ja ukko pesuun! Kaikkea sitä ihmiselle pitää sattuu! Todistuskappale on edelleen siellä rasti vieressä jos joku haluu mennä nuuhkimaan!