JUMALAN VOIMA ilmenee siitä että kristittyjä uskovia on maailmassa satoja miljoonia jotka eivät usko että ihminen ja tiede ovat heidän herransa. Kristityt uudestisyntyneet uskovat Jumalaan eikä ihmisoppeihin joiden tarkoitusperänä on kieltää Jeesuksen Herraus ja se että Jumala on Vapahtaja jokaiselle ihmiselle.
Ap. t. 19:11
Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta,
MITEN YKSI MIES (PAAVALI) VOI levittää kristinuskoa KOKO silloiseen tunnnettun MAAILMAAN (Rooman suurvalta) ja kysehän ei ole käännyttämisestä, aivopesusta ja miekkalähetyksestä vaan osoitus AINOASTAAN JUMALAN VOIMASTA?
Paavalia pilkattiin, ruoskittiin ja laitettiin vankilaan (pilkkajien joukossa myös ateisteja) mutta hänen uskonsa tähden ja Jumalan voimasta kristinusko lähti leviäämään KAIKKEEN MAAILMAAN ja siitähän löytyy todistuksena kokomaailman kaikki ristityt.
Tätä eivät edes ateistit ole voineet estää.
Kautta historian on ollut olemassa sellainen oppi "että Jumalaa ei ole olemassa" ja näin Raamatun profetioiden valossa (ennnustettu n. 2000 vuotta sitten) tulee lopunajassa voimallisemmin tämä ateistinen oppi leviämään.
Ap. t. 19:11
Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta,
MITEN YKSI MIES (PAAVALI) VOI levittää kristinuskoa KOKO silloiseen tunnnettun MAAILMAAN (Rooman suurvalta) ja kysehän ei ole käännyttämisestä, aivopesusta ja miekkalähetyksestä vaan osoitus AINOASTAAN JUMALAN VOIMASTA?
Paavalia pilkattiin, ruoskittiin ja laitettiin vankilaan (pilkkajien joukossa myös ateisteja) mutta hänen uskonsa tähden ja Jumalan voimasta kristinusko lähti leviäämään KAIKKEEN MAAILMAAN ja siitähän löytyy todistuksena kokomaailman kaikki ristityt.
Tätä eivät edes ateistit ole voineet estää.
Kautta historian on ollut olemassa sellainen oppi "että Jumalaa ei ole olemassa" ja näin Raamatun profetioiden valossa (ennnustettu n. 2000 vuotta sitten) tulee lopunajassa voimallisemmin tämä ateistinen oppi leviämään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
*** Mitähän ateisti ihan oikeasti tietää uskosta??? ***
Sen hän tietää uskosta että joku voima siellä sisällä (hyväntahtoinen ja rakkaudellinen voima?) panee solvaamaan uskovia.
Se hän myös TEKEE TIETEELLISIÄ MENETELMIÄ NOUDATTAEN että hän kaikki
- jumalat
- peikot
- epäjumalat
- pirut
- joulupukit
- menninkäiset
- KAIKKI USKONNOT
- kaikki uskovat!
NIPUTTAA SAMAAN NIPPUUN!
Ateistit uskovat oikeinkirjoitukseen.
Ihmettelen sitä toisinaan, kun tuntuu että tietämys omasta uskonnosta on niin hataralla pohjalla. Perusasiat hukassa eikä niitä löydetä kirkon sivuiltakaan. Raamattu täynnä yllätyksiä kuin sitä ei olisi juurikaan luettu. Tuntuu jotenkin oudolta ateistina joutua kertomaan uskovaiselle jotakin perusasiaa. Senhän pitäisi mennä päinvastoin...
Niputat itse varmaan peikot ja keijut, zeuskin lienee sinusta yhtä totuudenmukainen? Sama juttuhan se on ateistilla; sinun jumalasi vain kuuluu siihen kuviteltujen hahmojen joukkoon samalla tavalla.
Ja, uskovaisten minuunkin ateismistani johtuen kohdistuvista lukuisista herjoista huolimatta, minä en tapaa solvata ketään. Mielestäni muita tulee kohdella hyvin.
"MITEN YKSI MIES (PAAVALI) VOI levittää kristinuskoa KOKO silloiseen tunnnettun MAAILMAAN (Rooman suurvalta)"
-Paavalin aikana Rooma ei ollut vielä lähellekään kristillistetty, päinvastoin: Paavalihan itse kärsi marttyyrikuoleman Roomassa. Vasta 300-luvulla kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto.
-Toisekseen Kiinan näkökulmasta maailmassa ei ollut tapahtunut mitään erikoista. Oli se Kiinakin aika tunnettu maailma: ihmisen enemmistö asui silloinkin muualla kuin Euroopassa.
"Kautta historian on ollut olemassa sellainen oppi "että Jumalaa ei ole olemassa" ja näin Raamatun profetioiden valossa (ennnustettu n. 2000 vuotta sitten) tulee lopunajassa voimallisemmin tämä ateistinen oppi leviämään. "
"Paavalia pilkattiin, ruoskittiin ja laitettiin vankilaan (pilkkajien joukossa myös ateisteja) "
-Juuri kehuit miten kristinusko on valtavasti levinnyt maailmaan. Siispä Paavalin aikana ateisteja oli enemmän kuin nykyään? Miksei maailmanloppu ja "lopun ajat" koittaneet jo silloin vaan vasta nyt kun maailman kristityt siitä maailmanlopusta maksimaalisesti joutuvat kärsimään? Eikä kristityille olisi ollut parempi jos maailmanloppu olisi tullut jo aiemmin?
Kevennykseksi laita Rikupelle seikkailemaan
kvarttus 25.6.2008 klo 13.45
Kevennykseksi viestiketjun lukijoille kuin siihen kirjoittaneillekin.
Olittepa Darvinista mitä mieltä tahansa, niin kuitenkin älykäs suunnitelma on pakko olla tämän kaiken takana!
Ajattele jokaisessa solussa on tuma johon on talletettu mitä monimutkaisin tietomäärä. Elävä solu sisältää kaikki kasvun ihmeeseen tarvittavan tiedon.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000035983064
Tässäpä se on se Ateistin ja uskovaisen ero...
Jos Ateisti ei ymmärrä jotakin asiaa, hänen ei silti tarvitse keksiä jotakin mielikuvitusolentoa sen kaiken taustalle. Toisin kuin uskovaisen.
Ajattele lajien sukupuuttoja (n.95-99% maapallolla joskus eläneistä lajeista on sittemmin kuollut sukupuuttoon myös ihmisen toiminnan seurauksena).
Kuulostaako jumalalliselta fiksulta suunnitelmalta?
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
No olipahan tekstiä (jota en jaksanut edes kokonaan lukea).
Mahtoi lohduttaa dinosauruksia.
sattuisi lordilla olemaan. Kukas siellä luukasassa luurailee.
Luin juuri Pekka Reinikaisen artikkelin Tyrannosaurus rexistä (Ristin Voitto). Rexsin luista osa todettiin kivettymättömäksi. Löytöpaikalla reisin reisiluu rikottiin, jolloin huomattiin, että luun sisus oli erilaista. Näin se on varmasti myös, Jeesuksen vaikuttaman uskon vastustajien rivistöissäkin.
Kunhan vain ei olisi Roomal. kirjeen kaltainen kivettyminen siellä jo tapahtunut. Ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsikin omien kelvottoman mielen valtaan tekemään sopimattomia. Jatkuu Kirjojen Kirjassa.
En tarkoita, että kaikki ateisteikisi ilmoittautuneet tekisivät juuri noin, mutta niin vaan sanassa sanotaan. Suurinosa Ateisteiksi ilmoittautuneet ovat vain kirkkoon pettyneitä, jotka eivät halua kuulla typeriä akkamaisia saarnoja. Kasteen armosta jne.
Muista Jumala ei tee kompromisseja. Jumalan Siunausta!
Uskovaisuus, se oikea uskovaisuus jälleensyntymisoppeineen, on voimissaan ja siksi me jälleensyntymään uskovat usein eroamme kirkosta.
"jälleensyntymisoppi" Vie ihmisen jonnekin mantrojen orjuuteen. Kuoltuaan ihminen ei saa toista mahdollisuutta. Kuoleman jälkeen tulee tuomio, ellei ole jeesuksen oma.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
Alkukristityt uskoivat jälleensyntyvänsä. Jopa raamatussa siitä on maininta mutta se kohta tulkitaan usein väärin.
Raamattu on tahallaan vääristelty ja ristiriitainen kirja, sanoi kirkkoisä Origenes. Origenesta pitävät monet harhaoppisena. Siksi koska hän puhui totta. Ja uskoi jälleensyntymään.
Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.
Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.
Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.
Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".
"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
Tulipa merestä Tursas,
uros aalloista yleni.
Tunki heinäset tulehen,
ilmivalkean väkehen;
ne kaikki poroksi poltti,
kypeniksi kyyetteli.
Tuli tuhkia läjänen,
koko kuivia poroja.
Saip' on siihen lemmen lehti,
lemmen lehti, tammen terho,
josta kasvoi kaunis taimi,
yleni vihanta virpi;
nousi maasta mansikkaisna,
kasvoi kaksihaarukkaisna.
Ojenteli oksiansa,
levitteli lehviänsä.
Latva täytti taivahalle,
lehvät ilmoille levisi:
piätti pilvet juoksemasta,
hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta,
kuuhuen kumottamasta.
Silloin vanha Väinämöinen
arvelee, ajattelevi:
oisko tammen taittajata,
puun sorean sortajata?
Ikävä inehmon olla,
kamala kalojen uia
ilman päivän paistamatta,
kuuhuen kumottamatta.
Ei ole sitä urosta
eikä miestä urheata,
joka taisi tammen kaata,
satalatvan langettoa.
Siitä vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Kave äiti, kantajani,
luonnotar, ylentäjäni!
Laitapa ve'en väkeä
- veessä on väkeä paljo -
tämä tammi taittamahan,
puu paha hävittämähän
eestä päivän paistavaisen,
tieltä kuun kumottavaisen!"
Nousipa merestä miesi,
uros aallosta yleni.
Ei tuo ollut suuren suuri
eikä aivan pienen pieni:
miehen peukalon pituinen,
vaimon vaaksan korkeuinen.
Vaski- oli hattu hartioilla,
vaskisaappahat jalassa,
vaskikintahat käessä,
vaskikirjat kintahissa,
vaskivyöhyt vyölle vyötty,
vaskikirves vyön takana:
varsi peukalon pituinen,
terä kynnen korkeuinen.
Vaka vanha Väinämöinen
arvelee, ajattelevi:
on miesi näkemiänsä,
uros silmänluontiansa,
pystyn peukalon pituinen,
härän kynnen korkunainen!
Siitä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
"Mi sinä olet miehiäsi,
ku, kurja, urohiasi?
Vähän kuollutta parempi,
katonutta kaunihimpi!"
Sanoi pikku mies merestä,
uros aallon vastaeli:
"Olen mie mokoma miesi,
uros pieni, veen väkeä.
Tulin tammen taittamahan,
puun murskan murentamahan."
Vaka vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei liene sinua luotu,
eipä luotu eikä suotu
ison tammen taittajaksi,
puun kamalan kaatajaksi."
Sai toki sanoneheksi;
katsahtavi vielä kerran:
näki miehen muuttunehen,
uuistunehen urohon!
Jalka maassa teutaroivi,
päähyt pilviä pitävi;
parta on eessä polven päällä,
hivus kannoilla takana;
syltä oli silmien välitse,
syltä housut lahkehesta,
puoltatoista polven päästä,
kahta kaation rajasta.
Hivelevi kirvestänsä,
tahkaisi tasatereä
kuutehen kovasimehen,
seitsemähän sieran päähän.
Astua lykyttelevi,
käyä kulleroittelevi
lave'illa lahkehilla,
leve'illä liehuimilla.
Astui kerran keikahutti
hienoiselle hietikolle,
astui toisen torkahutti
maalle maksankarvaiselle,
kolmannenki koikahutti
juurelle tulisen tammen.
Iski puuta kirvehellä,
tarpaisi tasaterällä.
Iski kerran, iski toisen,
kohta kolmannen yritti;
tuli tuiski kirvehestä,
panu tammesta pakeni:
tahtoi tammi kallistua,
lysmyä rutimoraita.
Niin kerralla kolmannella
jopa taisi tammen kaata,
ruhtoa rutimoraian,
satalatvan lasketella.
Tyven työnnytti itähän,
latvan laski luotehesen,
lehvät suurehen suvehen,
oksat puolin pohjosehen.
Kenpä siitä oksan otti,
se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi,
se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli,
se leikkoi ikuisen lemmen.
Mi oli lastuja pirannut,
pälähellyt pälkäreitä
selvälle meren selälle,
lake'ille lainehille,
noita tuuli tuuitteli,
meren läikkä läikytteli
venosina veen selällä,
laivasina lainehilla.
Kantoi tuuli Pohjolahan.
Pohjan piika pikkarainen
huntujahan huuhtelevi,
virutteli vaattehia
rannalla vesikivellä
pitkän niemyen nenässä.
Näki lastun lainehilla;
tuon kokosi konttihinsa,
kantoi kontilla kotihin,
pitkäkielellä piha'an,
tehä noian nuoliansa,
ampujan asehiansa.
Kun oli tammi taittununna,
kaatununna puu katala,
pääsi päivät paistamahan,
pääsi kuut kumottamahan,
pilvet pitkin juoksemahan,
taivon kaaret kaartamahan
nenähän utuisen niemen,
päähän saaren terhenisen.
Siit' alkoi salot silota,
metsät mielin kasvaella,
lehti puuhun, ruoho maahan,
linnut puuhun laulamahan,
rastahat iloitsemahan,
käki päällä kukkumahan.
Kasvoi maahan marjanvarret,
kukat kultaiset keolle;
ruohot kasvoi kaikenlaiset,
monenmuotoiset sikesi.
Ohra on yksin nousematta,
touko kallis kasvamatta.
Siitä vanha Väinämöinen
astuvi, ajattelevi
rannalla selän sinisen,
ve'en vankan vieremillä.
Löyti kuusia jyviä,
seitsemiä siemeniä
rannalta merelliseltä,
hienoiselta hietiköltä;
kätki nää'än nahkasehen,
koipehen kesäoravan.
Läksi maata kylvämähän,
siementä sirottamahan
vierehen Kalevan kaivon,
Osmon pellon penkerehen.
Tirskuipa tiainen puusta:
"Eipä nouse Osmon ohra,
ei kasva Kalevan kaura
ilman maan alistamatta,
ilman kasken kaatamatta,
tuon tulella polttamatta."
Vaka vanha Väinämöinen
teetti kirvehen terävän.
Siitä kaatoi kasken suuren,
mahottoman maan alisti.
Kaikki sorti puut soreat;
yhen jätti koivahaisen
lintujen leposijaksi,
käkösen kukuntapuuksi.
Lenti kokko halki taivon,
lintunen ylitse ilman.
Tuli tuota katsomahan:
"Miksipä on tuo jätetty
koivahainen kaatamatta,
puu sorea sortamatta?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Siksipä on tuo jätetty:
lintujen lepeämiksi,
kokon ilman istumiksi."
Sanoi kokko, ilman lintu:
"Hyvinpä sinäki laait:
heitit koivun kasvamahan,
puun sorean seisomahan
linnuille lepeämiksi,
itselleni istumiksi."
Tulta iski ilman lintu,
valahutti valkeaista.
Pohjaistuuli kasken poltti,
koillinen kovin porotti:
poltti kaikki puut poroksi,
kypeniksi kyyetteli.
Siitä vanha Väinämöinen
otti kuusia jyviä,
seitsemiä siemeniä
yhen nää'än nahkasesta,
koivesta kesäoravan,
kesäkärpän kämmenestä.
Läksi maata kylvämähän,
siementä sirottamahan.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Minä kylvän kyyhättelen
Luojan sormien lomitse,
käen kautta kaikkivallan
tälle maalle kasvavalle,
ahollen ylenevälle.
"Akka manteren-alainen,
mannun eukko, maan emäntä!
Pane nyt turve tunkemahan,
maa väkevä vääntämähän!
Eip' on maa väkeä puutu
sinä ilmoisna ikänä,
kun lie armo antajista,
lupa luonnon tyttäristä.
"Nouse, maa, makoamasta,
Luojan nurmi, nukkumasta!
Pane korret korttumahan
sekä varret varttumahan!
Tuhansin neniä nosta,
saoin haaroja hajota
kynnöstäni, kylvöstäni,
varsin vaivani näöstä!
"Oi Ukko, ylijumala
tahi taatto taivahinen,
vallan pilvissä pitäjä,
hattarojen hallitsija!
Piä pilvissä keräjät,
sekehissä neuvot selvät!
Iätä iästä pilvi,
nosta lonka luotehesta,
toiset lännestä lähetä,
etelästä ennättele!
Vihmo vettä taivosesta,
mettä pilvistä pirota
orahille nouseville,
touoille tohiseville!"
Tuo Ukko, ylijumala,
taatto taivon valtiainen,
piti pilvissä keräjät,
sekehissä neuvot selvät.
Iätti iästä pilven,
nosti longan luotehesta,
toisen lännestä lähetti,
etelästä ennätteli;
syrjin yhtehen sysäsi,
lomituksin loukahutti.
Vihmoi vettä taivosesta,
mettä pilvistä pirotti
orahille kasvaville,
touoille tohiseville.
Nousipa oras okinen,
kannonkarvainen yleni
maasta pellon pehmeästä,
Väinämöisen raatamasta.
Jopa tuosta toisna päänä,
kahen, kolmen yön perästä,
viikon päästä viimeistäki
vaka vanha Väinämöinen
kävi tuota katsomahan
kyntöänsä, kylvöänsä,
varsin vaivansa näköä:
kasvoi ohra mieltä myöten,
tähkät kuuella taholla,
korret kolmisolmuisena.
Siinä vanha Väinämöinen
katseleikse, käänteleikse.
Niin tuli kevätkäkönen,
näki koivun kasvavaksi:
"Miksipä on tuo jätetty
koivahainen kaatamatta?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Siksipä on tuo jätetty
koivahainen kasvamahan:
sinulle kukuntapuuksi.
Siinä kukkuos, käkönen,
helkyttele, hietarinta,
hoiloa, hopearinta,
tinarinta, riukuttele!
Kuku illoin, kuku aamuin,
kerran keskipäivälläki,
ihanoiksi ilmojani,
mieluisiksi metsiäni,
rahaisiksi rantojani,
viljaisiksi vieriäni!"
1 korinttolaiskirjeen lukuun 15.