Ajattelin kirjoittaa tarinan mutten tiedä mistä aiheesta. Kuolemanjälkeisestäkö?
Ok, tässä se tulee:
Olin vain hetken nähnyt kun juna tuli. Silmäkulmaani piirtyi liike ja se oli junan keula. Ja se tuli ja se tuli nopeaa ja sitten se iski. Ja kun sen näin tajusin heti että voih! En voinut enää mitään. En ehtinyt edes sulkea silmiäni. Heti kun tajusin että se on juna ja se tulee niin silloin se iski. Ja se iski voimalla ja se isku ei edes tuntunut missään. Aivan kuin juna olisi kulkenut suoraan lävitseni.
Ei se ehtinyt edes jarruttaa. Kun se oli minuun iskenyt niin se oli täydessä vauhdissa ja se isku oli niin kova ettei se edes tuntunut.
Kun sen junan huomasin ja juuri ennen kuin se iski ja juuri sen voih sanan jälkeen näin kuinka voikukat kukkivat radan varressa. Ne kukkivat isoina kimppuina ja ne kukat olivat isoja ja iloisen keltaisia ja auringon lämmin valo niitä enemmän vielä kirkasti. Niitä voikukkia oli paljon ja näin kuinka yhdessä kukassa kimalainen oli imemässä mettä ja toinen kimalainen pörräsi ympärillä etsimässä mehukkainta kukkaa.
Kauempana lentelivät pääskyt. Haarapääskyt ja räystäspääskyt. Niiden takana oli koivikko joiden vihreitä lehtiä auringon kultasäteet maalasivat. Pääskyt lensivät radan ja koivikon välissä ja kuulin myös tervapääskyjen kirkuntaa ja se tuli korkealta taivaalta mutten koskaan ehtinyt katsoa niitä. Sillä hetkellä se harmitti eniten, tiesin että jos katson sinne en ehdi nähdä enää mitään muuta radan varrelta.
Jatkoa tulee jos kiinnostusta löytyy. En tiedä vielä itsekään mitä tässä tulee tapahtumaan.
Ok, tässä se tulee:
Olin vain hetken nähnyt kun juna tuli. Silmäkulmaani piirtyi liike ja se oli junan keula. Ja se tuli ja se tuli nopeaa ja sitten se iski. Ja kun sen näin tajusin heti että voih! En voinut enää mitään. En ehtinyt edes sulkea silmiäni. Heti kun tajusin että se on juna ja se tulee niin silloin se iski. Ja se iski voimalla ja se isku ei edes tuntunut missään. Aivan kuin juna olisi kulkenut suoraan lävitseni.
Ei se ehtinyt edes jarruttaa. Kun se oli minuun iskenyt niin se oli täydessä vauhdissa ja se isku oli niin kova ettei se edes tuntunut.
Kun sen junan huomasin ja juuri ennen kuin se iski ja juuri sen voih sanan jälkeen näin kuinka voikukat kukkivat radan varressa. Ne kukkivat isoina kimppuina ja ne kukat olivat isoja ja iloisen keltaisia ja auringon lämmin valo niitä enemmän vielä kirkasti. Niitä voikukkia oli paljon ja näin kuinka yhdessä kukassa kimalainen oli imemässä mettä ja toinen kimalainen pörräsi ympärillä etsimässä mehukkainta kukkaa.
Kauempana lentelivät pääskyt. Haarapääskyt ja räystäspääskyt. Niiden takana oli koivikko joiden vihreitä lehtiä auringon kultasäteet maalasivat. Pääskyt lensivät radan ja koivikon välissä ja kuulin myös tervapääskyjen kirkuntaa ja se tuli korkealta taivaalta mutten koskaan ehtinyt katsoa niitä. Sillä hetkellä se harmitti eniten, tiesin että jos katson sinne en ehdi nähdä enää mitään muuta radan varrelta.
Jatkoa tulee jos kiinnostusta löytyy. En tiedä vielä itsekään mitä tässä tulee tapahtumaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin vain hetken nähnyt kun juna tuli. Silmäkulmaani piirtyi liike ja se oli junan keula. Ja se tuli ja se tuli nopeaa ja sitten se iski. Ja kun sen näin tajusin heti että voih! En voinut enää mitään. En ehtinyt edes sulkea silmiäni. Heti kun tajusin että se on juna ja se tulee niin silloin se iski. Ja se iski voimalla ja se isku ei edes tuntunut missään. Aivan kuin juna olisi kulkenut suoraan lävitseni.
Ei se ehtinyt edes jarruttaa. Kun se oli minuun iskenyt niin se oli täydessä vauhdissa ja se isku oli niin kova ettei se edes tuntunut.
Kun sen junan huomasin ja juuri ennen kuin se iski ja juuri sen voih sanan jälkeen näin kuinka voikukat kukkivat radan varressa. Ne kukkivat isoina kimppuina ja ne kukat olivat isoja ja iloisen keltaisia ja auringon lämmin valo niitä enemmän vielä kirkasti. Niitä voikukkia oli paljon ja näin kuinka yhdessä kukassa kimalainen oli imemässä mettä ja toinen kimalainen pörräsi ympärillä etsimässä mehukkainta kukkaa.
Kauempana lentelivät pääskyt. Haarapääskyt ja räystäspääskyt. Niiden takana oli koivikko joiden vihreitä lehtiä auringon kultasäteet maalasivat. Pääskyt lensivät radan ja koivikon välissä ja kuulin myös tervapääskyjen kirkuntaa ja se tuli korkealta taivaalta mutten koskaan ehtinyt katsoa niitä. Sillä hetkellä se harmitti eniten, tiesin että jos katson sinne en ehdi nähdä enää mitään muuta radan varrelta.
Sekuntiakaan minulla ei ollut elinaikaa ja niistä pääskysistä yksi lensi kohti minua ja kääntyi pois minusta juuri ennen kuin juna iski ja se helpotti minua sillä tiesin että pääsky ehti turvaan. Näin sen pääskyn pyrstön ja se loittoni sen minkä kykeni ja siinä sen mukana loittoni minunkin maallinen vaellukseni.
Hämärtyi ja siinä hämärässä vielä voikukan iloinen elämänkulta säihkyi ja tervapääskyn kirkaisu avasi vielä kertaalleen jo sulkeutuneet korvani.
Lämmin hipaisu kylkeäni vasten. Se oli juna. Pimeni.
Minulle puettiin ruskea palttoo ja otin sen ilolla vastaan--------------------------------
Pappi:
Jeesus haluaa muistuttaa meitä siitä, että Hän on ylösnousemus ja elämä. Jeesus sanoo: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkääkä vaipuko epätoivoon".
Te jotka näette voikukan kauneuden, te näette elämän kauneuden.
Mulle kävi muuten lukiossa aikoinaan niin, että piti lukea joku kirja ja tehdä siitä sitten arvostelu. No, enhän mä hitto vieköön muistanut mitään kirjaa tietenkään lukea ja mun piti omasta päästäni ensin keksiä koko kirja ja tehdä siitä sitten vielä arvostelu! :)
Ja opettaja vielä kehui mun tuotostani! :)
En siis jäänyt kiinni koko jutun sepittämisestä ja laitoin koko tuotoksen erään suomalaisen kirjailijan nimiin. Onneksi opettajani ei tsekannut sitä oliko tuo kirjailija oikeasti kirjoittanut kirjaa "Kylmä kaupunki". ;)
Mä olenkin sattumalta nähnyt tuon opettajani tässä lähikaupassa. On nykyisin jo eläkkeellä. Pitäsköhän mun paljastaa sille koko juttu? No, tuskin se muistaa enää koko esseetäni? ;)
Mitens sulla muuten oli koulussa näiden esseiden kirjoittelemisen kanssa? Mä jouduin ainakin aina silloin tällöin lukemaan omia juttujani luokan edessä, vaikka olin niistä sitä mieltä, että olivat aika tylsää tekstiä.
On ne joskus väittäneet, että meikäläisellä olis mukamas hyvä mielikuvituskin. Ei ole! Ainakaan omasta mielestäni. ;)
Enkä mä nyt jaksa tässä mitenkään edes esittää mitään kritiikkiä enkä arvostella koulunumeroin tätä uusinta juttuasi. Mutta ehkä sanonkin vain niin, että mieti vähän vähemmän sitä Jesseä kun tarinoitasi keksit. Vaikuttaa vähän vaan sellasilta väkisinpäkisin tehdyiltä nuo sinun tarinasi. ;)
Anna siis lentää! ;)
Silmäkulmaani piirtyi liike ja se oli junan keula. Ja se tuli ja se tuli nopeaa ja sitten se iski. Ja kun sen näin tajusin heti että voih! En voinut enää mitään. En ehtinyt edes sulkea silmiäni. Heti kun tajusin että se on juna ja se tulee niin silloin se iski. Ja se iski voimalla ja se isku ei edes tuntunut missään. Aivan kuin juna olisi kulkenut suoraan lävitseni.
Ei se ehtinyt edes jarruttaa. Kun se oli minuun iskenyt niin se oli täydessä vauhdissa ja se isku oli niin kova ettei se edes tuntunut.
Kun sen junan huomasin ja juuri ennen kuin se iski ja juuri sen voih sanan jälkeen näin kuinka voikukat kukkivat radan varressa. Ne kukkivat isoina kimppuina ja ne kukat olivat isoja ja iloisen keltaisia ja auringon lämmin valo niitä enemmän vielä kirkasti. Niitä voikukkia oli paljon ja näin kuinka yhdessä kukassa kimalainen oli imemässä mettä ja toinen kimalainen pörräsi ympärillä etsimässä mehukkainta kukkaa.
Kauempana lentelivät pääskyt. Haarapääskyt ja räystäspääskyt. Niiden takana oli koivikko joiden vihreitä lehtiä auringon kultasäteet maalasivat. Pääskyt lensivät radan ja koivikon välissä ja kuulin myös tervapääskyjen kirkuntaa ja se tuli korkealta taivaalta mutten koskaan ehtinyt katsoa niitä ja sillä hetkellä se harmitti eniten sillä tiesin että jos katson sinne en ehdi nähdä enää mitään muuta radan varrelta.
Sekuntiakaan minulla ei ollut elinaikaa ja niistä pääskysistä yksi lensi kohti minua ja kääntyi pois minusta juuri ennen kuin juna iski ja se helpotti minua sillä tiesin että pääsky ehti turvaan. Näin sen pääskyn pyrstön ja se loittoni sen minkä kykeni ja siinä sen mukana loittoni minunkin maallinen vaellukseni.
Hämärtyi ja siinä hämärässä vielä voikukan iloinen elämänkulta säihkyi ja tervapääskyn kirkaisu avasi vielä kertaalleen jo sulkeutuneet korvani.
Lämmin hipaisu kylkeäni vasten. Se oli juna. Pimeni.
Minulle puettiin ruskea palttoo.
- - - - - - - - - - - - - -
Ja minä olin pukeutunut mustaan kaapuun ja minulla oli kirja ja sitä minä selailin. Edessäni oli reikä maassa ja arkku ja siinä puoleen väliin ruuvattu risti.
Ihmiset ympärillä olivat vaiti, nielaisin ja kohotin katseeni ylös mustista ja huomasin kuinka vihreinä koivikot lempeässä suvituulessa iloitsivat ja kuinka korkealla taivaansinessä lensivät tervapääskyt kirkuen ja taidokkaasti kaarrellen. Alempana haarapääsky liisi voikukkaniityn yllä, kääntyi nopeaa ja lensi vimmatusti minua kohti. Tuskin olin saanut nostettua katsettani kultaisina hohtavista voikukista pääskyyn kun se jo taas kääntyi ja silloin melkein peläsyin edessäni seisovaa surevaa mustiin pukeutunutta naista. Katsoin häntä, kuivunut joki hänen poskillaan oli jättänyt jälkeensä rosoisen uoman. Vaikka itkun lähteet olivat ammennettu tyhjiin niin hänen taivaan sinisissä silmissään näin tervapääskyjen liitävän kirkkaalla taivaalla kuin ne olisivat lennollaan tahtoneet viestittää että kaikki on hyvin ja kaikki on rauhaisaa.
Vedin syvään henkeä: Jeesus haluaa muistuttaa meitä siitä, että Hän on ylösnousemus ja elämä. Jeesus sanoo: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkääkä vaipuko epätoivoon".
Te jotka näette voikukan kauneuden, te näette elämän kauneuden.
Kohtaus 1:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000036174198
Kohtaus 2:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000036203065
kohtaus 3:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000036203376
miksi?!
Tarkennatko hieman kysymystäsi. Tai ei tarvi tarkentaa, vastaan: Miksei.