En ole jaksanut käydä suihkussa, en ole jaksanut siivota, eilen sentään jaksoin pestä puoli koneellista pyykkiä, kun avomies rupesi kiukuttelemaan ettei ole puhtaita vaatteita, pesin sitten yhden vaate kerran.
Hiukset sojottaa taivasta kohti, asunto on sen näköinen että yllätys vieraat järkyttyisivät, mutta siitä ei ole pelkoa että meillä kävisi vieraita. Kaipaan aikoja jolloin oli aina joku kylässä, nykyään joku käy kerran puolessa vuodessa. Toisaalta sitten en edes kaipaa vieraita koska en jaksa seurustella. Masennusko vie voimat niin että mitään ei vain jaksa vai onkohan laiskuutta. Istun edelleen päivät koneella ja kaipaan takaisin töihin, sen päättää lääkäri. Kuntoututuki oli laitettu kuukautta pidemmäksi mitä lääkäri oli kirjoittanut niin taitaa kela ainakin uskoa enemmän siihen etten kuntoudu niin nopeasti. Kirjoitan koska en muuta keksi ja vien palstatilaa turhilla jutuillani. Kaipaan juttu seuraa ja sitten taas seurassakin ahdistun ja tämänkin olen kertonut jo sata kertaa, vähintään. En suutu nykyään enää mistään, en naura enää niin paljon kuin ennen, ja mietin kumpi latistaa tunteet, lääkitys vai masennus. Saatan istua pitkiä aikoja tekemättä mitään tai huonoina päivinä saatan maata vain peiton alla, olen piilossa pahaa maailmaa. Näin viime yönä painajaista jossa jo kuollut serkun lapsi kuoli uudestaan, joten surutyö viidentoista vuoden jälkeen alkoi alusta. Kaipaan niitä lapsuuden hetkiä kun hänen kanssaan pyöräiltiin lossille ja ajeltiin sillä hupina edestakaisin. Mitenhän erilaista olisi jos hän vielä eläisi, sitä mietin ja mietin myös miksi elämäniloisimmat kuolee ensimmäisinä, enkeli jo eläessään.
Ei vain jaksa
22
943
Vastaukset
- Varjolilja
On hyvä, että vielä jaksat ja pystyt kirjoittamaan. Minäkin olen kirjoittanut paljon, palstalle ja itsekseni sekä sähköpostikirjeenvaihtokaverin kanssa. Ajattelen, että kirjoittaminen on jotenkin terapeuttista. Silloin saan puretuksi päästäni ulos itseäni vaivaavia ajatuksia ja pääsen niistä edes jotenkin irti. Tämä palsta on juuri tarkoitettu vertaistukeea ja sitä täällä myös saa, saan olla toisten kaltaisteni "seurassa". Tekstiä mahtuu, tila ei lopu kesken.
Masentunut ihminen ei ole kovin miellyttävä puoliso ja seuralainen, sen tiedän itsestäni. Masennus vie kiinnostuksen toisiin ihmisiin ja itsestään huolehtimiseen, kiinnostuksen lähes kaikkeen. Onneksi sinulla on avopuoliso, joka jaksaa vetää sinua ylös masennuksen kuilusta. On hyvä, kun jaksat nousta sängystä ylös ja olla koneen ääressä. Sekin on parempi kuin maata sängyssä koko päivä. Masennus ei ole laiskuutta. Se tulee kutsumatta eikä lähde käskemällä.
Ehkä ystäväsi varhainen kuolema on vielä käsittelemättä, kun se nyt pyrkii mieleesi. Ehkä sinulla ei silloin ollut mahdollisuutta saada lohdutusta ja tukea, vaikka olisit tarvinnut sitä. Jotain loppui kesken, aivan liian aikaisin.- Avohoidokki
Terapiaahan tämä on, kun saa ja voi kirjoittaa. Mulla on jäänyt yleensä kaikki surutyöt kesken joko olen vain jatkanut eteenpäin, koulussa tai töissä, enkä ole pitänyt sairauslomaa, milloin olisi ollut aikaa surra rauhassa.
Vertaistukea täältä saa, mutta se ei ole aivan samanlaista kun mitä olisi kasvotusten jonkun kanssa puhua, olisi joku samanlainen jolle kertoa ja jonka kanssa voisi keskustella. Olin taideterapiassa jossa oli helppo olla, oli samassa tilanteessa olevia ympärillä, mutta sekin jo loppui ja kesän paikat olivat täynnä. Onko kellään ideaa mitä voisi tehdä kun kaipaa ihmisiä ympärilleen, sellaisia jotka ymmärtävät nekin hetket kun haluaa vain olla hiljaa, sanomatta mitään. Olen istunut tämän päivän ulkona kun on pitkästä aikaa hyvä ilma ja välillä käynyt aina koneella. Ei tuo aurinkokaan jaksa piristää ja välillä tuntuu että sadepäivät on helpompia, silloin saa vain olla sisällä, tekemättä mitään, ilma on silloin yhtä surkea kuin olokin. Kun on tuo piha niin siinä riittää yli voimien työtä ja kauniina päivinä tulee huono omatunto jos ei mitään tee vaikka aika terapeuttista se on kun saa tehdä jotain, mutta ei ne surkeat ajatukset häviä sinnekään. Avomies on vuorotöissä ja nukkuu, istun yksin ja mietin miten saan ajan kulumaan. - pakallisyhdistykseltä
Avohoidokki kirjoitti:
Terapiaahan tämä on, kun saa ja voi kirjoittaa. Mulla on jäänyt yleensä kaikki surutyöt kesken joko olen vain jatkanut eteenpäin, koulussa tai töissä, enkä ole pitänyt sairauslomaa, milloin olisi ollut aikaa surra rauhassa.
Vertaistukea täältä saa, mutta se ei ole aivan samanlaista kun mitä olisi kasvotusten jonkun kanssa puhua, olisi joku samanlainen jolle kertoa ja jonka kanssa voisi keskustella. Olin taideterapiassa jossa oli helppo olla, oli samassa tilanteessa olevia ympärillä, mutta sekin jo loppui ja kesän paikat olivat täynnä. Onko kellään ideaa mitä voisi tehdä kun kaipaa ihmisiä ympärilleen, sellaisia jotka ymmärtävät nekin hetket kun haluaa vain olla hiljaa, sanomatta mitään. Olen istunut tämän päivän ulkona kun on pitkästä aikaa hyvä ilma ja välillä käynyt aina koneella. Ei tuo aurinkokaan jaksa piristää ja välillä tuntuu että sadepäivät on helpompia, silloin saa vain olla sisällä, tekemättä mitään, ilma on silloin yhtä surkea kuin olokin. Kun on tuo piha niin siinä riittää yli voimien työtä ja kauniina päivinä tulee huono omatunto jos ei mitään tee vaikka aika terapeuttista se on kun saa tehdä jotain, mutta ei ne surkeat ajatukset häviä sinnekään. Avomies on vuorotöissä ja nukkuu, istun yksin ja mietin miten saan ajan kulumaan.Toiminnasta ja ryhmistä.
http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/
ei laiskuutta olettaisin
- delightme
Itseäni masentaa joka päivä,kun aamulla miettii,että pitäis töihin lähteä kohta. Töissä jaksan olla,mutta kotiin päästyäni mietin etteikö kukaan huomaa töissä kuinka masentunut olen. Avokki valittaa koko ajan,kun koti on likainen ja koirat pesemättä (omistan 2 afgaaninvinttikoiraa),mutta en löydä voimia alkaa pesemään koiria. Onneksi sukulaiset jaksaa auttaa niiden kanssa. Viime aikoina olen alkanut miettiä,jos laittaisin miehen pellolle ja alkaisin elämään omaa elämää koirieni kanssa. Koirat on auttanut minua pysymään pois sairaalahoidosta,mutta en enää uskalla miettiä kauan kestän tätä. Tälläkin hetkellä kesälomaa vietän,mutta en vaan saa aikaseksi nousta sängystä ylös ja lähteä sukulaisiin maalle lepäilemään vähäksi aikaa, siellä ei tarvisi ainakaan miettiä mitään asioita,kunhan vain olisi ja nauttisi maalaiselämästä. Psykologilla olen käynyt säännöllisesti ja nyt hänkin on alkanut miettiä,jos kirjoittaisi minulle lähteen psykiatriseen hoitoon. Toisaalta mietin,että se voisi tehdä ihan hyvää mennä osastolle juttelemaan muiden saman kokeneiden kanssa.
Ehkä lopetan tän valituksen täällä ja lähden jatkamaan unia...- Avohoidokki
Ahdistaa todella paljon, luulen etten kohta enää jaksa tätä, korkkasin juuri avomieheni ostaman viinin ja odotan lasillisen vievän pahimman pois. Tiedän, ei mikään hyvä tapa.
Mullakin oli kausi kun meinasin laittaa mun avokin pihalle siitä syystä etten jaksa huolehtia meidän kodista ja liittyi siihen niin paljon muitakin syitä. Nyt tällä hetkellä menee hyvin ja ihmettelen mistä ne ero ajatukset tulivat. Onneksi mieheni on antanut anteeksi ja nykyään jo ymmärtää jos en jaksa huolehtia siivouksesta yms.
Mulla on paha maennuskausi menossa, ja ahdistaa niin että rintaan sattuu. Tähän kun löytäisi jonkun lääkkeen. Cipralex ei auta yhtän eivätkä muut lääkkeet joita joudun syömään. Mä luulen että mulla on muutenkin oireet pahenemassa, mutta toivon että on vain hetkellinen ja menisi ohi nopeasti. Tälläistä tällä kertaa - päiviss
Avohoidokki kirjoitti:
Ahdistaa todella paljon, luulen etten kohta enää jaksa tätä, korkkasin juuri avomieheni ostaman viinin ja odotan lasillisen vievän pahimman pois. Tiedän, ei mikään hyvä tapa.
Mullakin oli kausi kun meinasin laittaa mun avokin pihalle siitä syystä etten jaksa huolehtia meidän kodista ja liittyi siihen niin paljon muitakin syitä. Nyt tällä hetkellä menee hyvin ja ihmettelen mistä ne ero ajatukset tulivat. Onneksi mieheni on antanut anteeksi ja nykyään jo ymmärtää jos en jaksa huolehtia siivouksesta yms.
Mulla on paha maennuskausi menossa, ja ahdistaa niin että rintaan sattuu. Tähän kun löytäisi jonkun lääkkeen. Cipralex ei auta yhtän eivätkä muut lääkkeet joita joudun syömään. Mä luulen että mulla on muutenkin oireet pahenemassa, mutta toivon että on vain hetkellinen ja menisi ohi nopeasti. Tälläistä tällä kertaawww.tukiasema.net
Siellä on mahdollisuus pitää omaa päiväkirjaa. Monet pitävät sitä ja tulevat toistensa päivyriin juttelemaan lisää puolin ja toisin. Tällä en tarkoita etteikö tämäkin paikka olisi sopiva, tarkoitan vain että sielläkin on ihmisiä kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia. He pitävät päiväkirjaa kun menee hyvin ja silloin kun kaikki menee toisinpäin. - auttavakäsi
Avohoidokki kirjoitti:
Ahdistaa todella paljon, luulen etten kohta enää jaksa tätä, korkkasin juuri avomieheni ostaman viinin ja odotan lasillisen vievän pahimman pois. Tiedän, ei mikään hyvä tapa.
Mullakin oli kausi kun meinasin laittaa mun avokin pihalle siitä syystä etten jaksa huolehtia meidän kodista ja liittyi siihen niin paljon muitakin syitä. Nyt tällä hetkellä menee hyvin ja ihmettelen mistä ne ero ajatukset tulivat. Onneksi mieheni on antanut anteeksi ja nykyään jo ymmärtää jos en jaksa huolehtia siivouksesta yms.
Mulla on paha maennuskausi menossa, ja ahdistaa niin että rintaan sattuu. Tähän kun löytäisi jonkun lääkkeen. Cipralex ei auta yhtän eivätkä muut lääkkeet joita joudun syömään. Mä luulen että mulla on muutenkin oireet pahenemassa, mutta toivon että on vain hetkellinen ja menisi ohi nopeasti. Tälläistä tällä kertaaJospa se vähän helpottaisi oloasi. Viini toki tuo hetken helpotuksen tai sitten pahentaa entisestään masennusta lääkkeiden yhteisvaikutuksen kanssa. Vaikeatahan se on eläminen parisuhteessa jos toisella on mielenterveysongelmia, sekä sille, jolla on myäs sille, joka vierellä seisoo. Voimia teille, että jaksaisitte yhdessä eteenpäin. Sinulle erityisesti, että voittaisit masentuneisuutesi ja pystyisit nousemaan tasapainoiseen elämään takaisin.
- Avohoidokki
auttavakäsi kirjoitti:
Jospa se vähän helpottaisi oloasi. Viini toki tuo hetken helpotuksen tai sitten pahentaa entisestään masennusta lääkkeiden yhteisvaikutuksen kanssa. Vaikeatahan se on eläminen parisuhteessa jos toisella on mielenterveysongelmia, sekä sille, jolla on myäs sille, joka vierellä seisoo. Voimia teille, että jaksaisitte yhdessä eteenpäin. Sinulle erityisesti, että voittaisit masentuneisuutesi ja pystyisit nousemaan tasapainoiseen elämään takaisin.
Moi auttavakäsi, meinasin sinulle tänään sähköpostia kirjoittaa mutta en halua koko aika vaivatakaan sinua omilla murheillani. Mieheni miettii jos jäisi huomenna kotiin kanssani, siitäkin tulee huono omatunto mutta päätös on hänen.
- Avohoidokki
päiviss kirjoitti:
www.tukiasema.net
Siellä on mahdollisuus pitää omaa päiväkirjaa. Monet pitävät sitä ja tulevat toistensa päivyriin juttelemaan lisää puolin ja toisin. Tällä en tarkoita etteikö tämäkin paikka olisi sopiva, tarkoitan vain että sielläkin on ihmisiä kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia. He pitävät päiväkirjaa kun menee hyvin ja silloin kun kaikki menee toisinpäin.Olen tukiasema.netin löytänyt, mutta kiitos hyvästä vinkistä. Pidän siellä päiväkirjaani.
- auttavakäsi
Avohoidokki kirjoitti:
Moi auttavakäsi, meinasin sinulle tänään sähköpostia kirjoittaa mutta en halua koko aika vaivatakaan sinua omilla murheillani. Mieheni miettii jos jäisi huomenna kotiin kanssani, siitäkin tulee huono omatunto mutta päätös on hänen.
Meillä näyttää menevän kirjoitukset ristiin :D Vastasin sinulle ylempänä olevaan uuteen aloitukseesi. Voit sen sieltä lukea sitten. Mitä taas tulee vaivautuneisuuteesi siitä, ettet halua minua vaivata, sanon sulle sen, ettet niin paljon kirjoita, ettäkö vaivaksi asti muuttuisi:) Asia on nimittäin niin, jos joku minulle hyvin läheinen ihminen kärsisi vastaavalla tavalla kuin sinä kärsit, olisi se hyvinkin raskasta ja rasittavaa. Kun kyseessä on vieras ihminen, johon ei ole tunnesidoksia, ei koe rasitteita. Siksi juuri ammattiauttajatkin ovat parempi vaihtoehto kuin liian tunnesidoksissa olevat läheiset. Niin, että kirjoita vain aina, jos siltä tuntuu.
- yksilukija
auttavakäsi kirjoitti:
Meillä näyttää menevän kirjoitukset ristiin :D Vastasin sinulle ylempänä olevaan uuteen aloitukseesi. Voit sen sieltä lukea sitten. Mitä taas tulee vaivautuneisuuteesi siitä, ettet halua minua vaivata, sanon sulle sen, ettet niin paljon kirjoita, ettäkö vaivaksi asti muuttuisi:) Asia on nimittäin niin, jos joku minulle hyvin läheinen ihminen kärsisi vastaavalla tavalla kuin sinä kärsit, olisi se hyvinkin raskasta ja rasittavaa. Kun kyseessä on vieras ihminen, johon ei ole tunnesidoksia, ei koe rasitteita. Siksi juuri ammattiauttajatkin ovat parempi vaihtoehto kuin liian tunnesidoksissa olevat läheiset. Niin, että kirjoita vain aina, jos siltä tuntuu.
Aloittajalle yksi hyvä kultainen neuvo pitää hoito lääkäreiden ja/tai terapeutin käsissä. Pidä ainakin vielä toistaiseksi keskustelu pääosin keskittyneenä vain palstoille em. lisäksi. En perustele asiaani muuten kuin että toivon että ymmärrät. Älä jaa sähköpostiasi kenen kanssa vain, oli tämä hyvällä asialla tai ei. Keskitä jutustelu palstoille ja muu syvempi tai ei syvempi sinne minne se kuuluu.
Sinulla on avomies ja sen myötä suhde. Sinulla on tällä hetkellä vähemmän hyvä tilanne. Älä kiltti sekoita pakkaa enempää vielä enemmän kirjoittelemalla sähköpostia täysin tuntemattomien kanssa.
Ymmärrän avuntarpeen ja haavoittuvuuden mutta pyydän, pysy palstoilla ja kerro miten menee ja ota yhteyttä uudelleen lääkäriin josko tilannettasi voitaisiin tarkastella paremmin. Voi jopa olla ettei nykyinen lääkityksesi ole kohdallaan.
Avomiehelläsikin on jokin rooli, mikä se on, se sinun täytyy selvittää, mutta itse ja vain ensisijaisesti terapeutilla / lääkärillä, toissijaisesti juttelemalla vertaistuella palstojen välityksellä. - Tervettä
yksilukija kirjoitti:
Aloittajalle yksi hyvä kultainen neuvo pitää hoito lääkäreiden ja/tai terapeutin käsissä. Pidä ainakin vielä toistaiseksi keskustelu pääosin keskittyneenä vain palstoille em. lisäksi. En perustele asiaani muuten kuin että toivon että ymmärrät. Älä jaa sähköpostiasi kenen kanssa vain, oli tämä hyvällä asialla tai ei. Keskitä jutustelu palstoille ja muu syvempi tai ei syvempi sinne minne se kuuluu.
Sinulla on avomies ja sen myötä suhde. Sinulla on tällä hetkellä vähemmän hyvä tilanne. Älä kiltti sekoita pakkaa enempää vielä enemmän kirjoittelemalla sähköpostia täysin tuntemattomien kanssa.
Ymmärrän avuntarpeen ja haavoittuvuuden mutta pyydän, pysy palstoilla ja kerro miten menee ja ota yhteyttä uudelleen lääkäriin josko tilannettasi voitaisiin tarkastella paremmin. Voi jopa olla ettei nykyinen lääkityksesi ole kohdallaan.
Avomiehelläsikin on jokin rooli, mikä se on, se sinun täytyy selvittää, mutta itse ja vain ensisijaisesti terapeutilla / lääkärillä, toissijaisesti juttelemalla vertaistuella palstojen välityksellä.Järkipuhetta!Toivottavasti sekä aloittaja että "terapeutit" ymmärtävät asian.Ja näissä asioissa sillä ns. terveellä on vastuu, tulee helposti luvattua liikoja jne.
- auttavakäsi
Tervettä kirjoitti:
Järkipuhetta!Toivottavasti sekä aloittaja että "terapeutit" ymmärtävät asian.Ja näissä asioissa sillä ns. terveellä on vastuu, tulee helposti luvattua liikoja jne.
Otan kantaa viesteihinne, koska tässä yhteydessä tarkoitatte ilmeisesti juuri minua. Olen aivan samaa mieltä kanssanne siitä, että tänä aikana, varsinkin nettipalstoilla luuraa mitä pervoimpia tyyppejä etsimässä omien himojensa tyydyttäjiä. Siinä mielessä isekin kehoitan varovaisuuteen. Mitä taas itseeni tulee, olenhan tälläkin palstalla joskus "väitellyt" siitä, etten koskaan ole valehdellut. Uskoi sen kuka uskoi. Toisekseen minä annoin oman s-postosoitteeni, johon jotkut ovat vastanneetkin. Tulkoon sanotuksi, etten minä leiki psykiatria, psykologia, enkä terapeuttiakaan. Haluan olla vain kuuntelija ja myötäeläjä. Sen tietävät ne muutamat kirjeenvaihtoystäväni, jotka minulle kertovat tuntojaan. Lukekaahan tarkoin esim. ohjeet, joita täälläkin olen avohoidokille antanut. Enkös kehoitakin hakemaan sairaalahoitoa/ammattiapua. Mitä taas tulee siihen apuun, jonka saa jollakin tukiasemalla, jossa kirjoitat ITSELLESI omaan päiväkirjaan, se on mielestäni aivan sama asia kuin että haudot asioita YKSIN päässäsi. Siellä vain kirjoitat niitä ylös. sama asia mielestäni on se, että kirjoitat niitä pöytälaatikkoosi. Kun esim. avohoidokki "palasi" tänne takaisin, "ihmisten joukkoon", hän halusi että on kongreettisia ihmisiä, joille hän voi hätänsä julki huutaa. Halusi, että joku oikeesti ihminen häntä kuuluu, häntä lohduttaa. Huomaattekos kuinka hyvin se toimikin. Viimeisimmässä viestissään kertoo, kuinka ahdistus on hellittänyt. Se ei johtunut siitä kun hän joi viiniä. Se johtui siitä, että hän tunsi häntä kuunneltavan, hänen raskasta taakkaansa porukalla kannettavan.
- tervettä
auttavakäsi kirjoitti:
Otan kantaa viesteihinne, koska tässä yhteydessä tarkoitatte ilmeisesti juuri minua. Olen aivan samaa mieltä kanssanne siitä, että tänä aikana, varsinkin nettipalstoilla luuraa mitä pervoimpia tyyppejä etsimässä omien himojensa tyydyttäjiä. Siinä mielessä isekin kehoitan varovaisuuteen. Mitä taas itseeni tulee, olenhan tälläkin palstalla joskus "väitellyt" siitä, etten koskaan ole valehdellut. Uskoi sen kuka uskoi. Toisekseen minä annoin oman s-postosoitteeni, johon jotkut ovat vastanneetkin. Tulkoon sanotuksi, etten minä leiki psykiatria, psykologia, enkä terapeuttiakaan. Haluan olla vain kuuntelija ja myötäeläjä. Sen tietävät ne muutamat kirjeenvaihtoystäväni, jotka minulle kertovat tuntojaan. Lukekaahan tarkoin esim. ohjeet, joita täälläkin olen avohoidokille antanut. Enkös kehoitakin hakemaan sairaalahoitoa/ammattiapua. Mitä taas tulee siihen apuun, jonka saa jollakin tukiasemalla, jossa kirjoitat ITSELLESI omaan päiväkirjaan, se on mielestäni aivan sama asia kuin että haudot asioita YKSIN päässäsi. Siellä vain kirjoitat niitä ylös. sama asia mielestäni on se, että kirjoitat niitä pöytälaatikkoosi. Kun esim. avohoidokki "palasi" tänne takaisin, "ihmisten joukkoon", hän halusi että on kongreettisia ihmisiä, joille hän voi hätänsä julki huutaa. Halusi, että joku oikeesti ihminen häntä kuuluu, häntä lohduttaa. Huomaattekos kuinka hyvin se toimikin. Viimeisimmässä viestissään kertoo, kuinka ahdistus on hellittänyt. Se ei johtunut siitä kun hän joi viiniä. Se johtui siitä, että hän tunsi häntä kuunneltavan, hänen raskasta taakkaansa porukalla kannettavan.
En epäillytkään,että olisit pervo.Lähinnä minua huolestuttaa se,että jostain syystä kuormitut liikaa(ammatillisuuden puuttuminen,yksityiselämä...)Etkä jaksa jatkaa yhteydenpitoa.Se voi romahduttaa heikoilla olevan ihmisen yllättävästikin. Ystävät ovat tietysti korvaamattoman arvokkaita meille kaikille, kun on paha olla ja ahdistaa!
Jos oikeasti pystyt vaikuttamaan näihin henkilöihin,niin autapa heidät TV:n,videoiden,nettipalstojen äärestä ulos luontoon ja raikkaaseen ilmaan.Mielellään liikkumaan,mutta edes tarkkailemaan luontoa.Uskon sen parantavaan voimaan! Sovi,että kirjeystäväsi kertoo mitä on "retkellään" nähnyt. "Vaadi" häntä tekemään edes pieniä tehtäviä,vaikka sängyn petaus ja kertomaan sitten miten sujui.Huumori on hyvä lääke lähes vaivaan kuin vaivaan ja kun touhutaan aina sattuu jotain hauskaa.Kerro sinäkin omista lenkeistäsi ja töistäsi.kirjoitelkaa95% muusta ja5% sairaudesta!Onhan hän ainakin95% terve ihminen!
Näin ehkä ystäväsi saa edes vähän kiinni arjesta ja itsetuntokin voi pikkuisen kohota.2Pieninä palasinahan se onni on maailmassa";voitte etsiä yhdessä niitä palasia,pienimpiäkin.
Ehkä olet toiminutkin näin.Eikä sillä, en minäkään ole alan ammattilainen!
Tarkoitukseni ei ollut loukata sinua eikä teitä kumpaakaan!
Lämpimät terveiset Avohoidokille(sinulla on varmaan kaunis oma nimi)! - auttavakäsi
tervettä kirjoitti:
En epäillytkään,että olisit pervo.Lähinnä minua huolestuttaa se,että jostain syystä kuormitut liikaa(ammatillisuuden puuttuminen,yksityiselämä...)Etkä jaksa jatkaa yhteydenpitoa.Se voi romahduttaa heikoilla olevan ihmisen yllättävästikin. Ystävät ovat tietysti korvaamattoman arvokkaita meille kaikille, kun on paha olla ja ahdistaa!
Jos oikeasti pystyt vaikuttamaan näihin henkilöihin,niin autapa heidät TV:n,videoiden,nettipalstojen äärestä ulos luontoon ja raikkaaseen ilmaan.Mielellään liikkumaan,mutta edes tarkkailemaan luontoa.Uskon sen parantavaan voimaan! Sovi,että kirjeystäväsi kertoo mitä on "retkellään" nähnyt. "Vaadi" häntä tekemään edes pieniä tehtäviä,vaikka sängyn petaus ja kertomaan sitten miten sujui.Huumori on hyvä lääke lähes vaivaan kuin vaivaan ja kun touhutaan aina sattuu jotain hauskaa.Kerro sinäkin omista lenkeistäsi ja töistäsi.kirjoitelkaa95% muusta ja5% sairaudesta!Onhan hän ainakin95% terve ihminen!
Näin ehkä ystäväsi saa edes vähän kiinni arjesta ja itsetuntokin voi pikkuisen kohota.2Pieninä palasinahan se onni on maailmassa";voitte etsiä yhdessä niitä palasia,pienimpiäkin.
Ehkä olet toiminutkin näin.Eikä sillä, en minäkään ole alan ammattilainen!
Tarkoitukseni ei ollut loukata sinua eikä teitä kumpaakaan!
Lämpimät terveiset Avohoidokille(sinulla on varmaan kaunis oma nimi)!Ensinnäkin, jos koen liikakuormitusta, osaan levätä. En enää aja itseäni umpikujaan liiallisella mielenrasituksella. Toisekseen osaan pitä itseni riittävän kaukana autettavistani, joten en rasita "läheisyydelläkään" itseäni. Miksi sitten yritän auttaa hädässä olevia? Siksi, että itse olen ollut hyvinkin pitkän ajan elämästäni vastaavanlaisessa tilanteessa kuin "autettavanikin". Minä, jos kuka tiedän, miltä tuntuu todellinen helvetti maanpäällä. Olla täysin yksin, yksinäisyydestä kärsivä, ilman että kukaan minua kuunteli, minua ymmärsi. Itse sain avun psykoterapiasta, jota kävin hyvin tiiviisti kolmen vuoden ajan. Ei minun terapeuttinikaan minulle mitään "viisauksia" jaellut, saattikka lääkeohjeita mietiskellyt. Hänkin pääsääntöisesti kuunteli, lohdutti, joskus koki jonkun ahaa elämyksen, antoi sen pohdittavakseni. Minä siis puhuin, hän vain kuunteli. Minä selvisin pelkoneuroottisesta elämästä terveiden kirjoihin. Minä, joka pelkäsin omaa varjoanikin 20 vuotta, tässä nyt kirjoittelen ahdistelematta ja pelkäämättä. Siksi uskon, että kun ihminen kokee olevansa hyvin yksin ahdistustensa kanssa, hän saa apua kun voi kertoa omia tuntojaan jollekin, joka jaksaa kuunnella. Helppo on sanoa, mene luontoon, kerää yrttejä, valmista niistä teetä, sitten voit hyvin. Ei se mene noin, ei alkuunkaan. Ensin pitää saada voimia jotenkin, että niitä pieniäkin askareita jaksaa toimitella. Kun on kyseessä TODELLA AHDISTUNUT, on turha yrittää viestittää TERVEITTEN pikkuahdistelureseptejä. Tulee mieleeni tämä suomalaisuuden eräs negatiivinen ominaisuus. Kun vaikkapa joku saa sydänkohtauksen bussipysäkillä, kerääntyy suurijoukko kohtauksen saaneen ympärille ihmettelemään, kukaan ei tee mitään ennen kuin huomataan sairastuneen kuolleen. Sitten joku soittaa ambulanssin. Välinpitämättömyytt, sanon minä. Tokihan minä pyrinkin rohkaisemaan, etsimään niitä pienen pieniä valopilkkuja elämästä, joilla paremmin pääsisi jaloilleen.
- tervettä
auttavakäsi kirjoitti:
Ensinnäkin, jos koen liikakuormitusta, osaan levätä. En enää aja itseäni umpikujaan liiallisella mielenrasituksella. Toisekseen osaan pitä itseni riittävän kaukana autettavistani, joten en rasita "läheisyydelläkään" itseäni. Miksi sitten yritän auttaa hädässä olevia? Siksi, että itse olen ollut hyvinkin pitkän ajan elämästäni vastaavanlaisessa tilanteessa kuin "autettavanikin". Minä, jos kuka tiedän, miltä tuntuu todellinen helvetti maanpäällä. Olla täysin yksin, yksinäisyydestä kärsivä, ilman että kukaan minua kuunteli, minua ymmärsi. Itse sain avun psykoterapiasta, jota kävin hyvin tiiviisti kolmen vuoden ajan. Ei minun terapeuttinikaan minulle mitään "viisauksia" jaellut, saattikka lääkeohjeita mietiskellyt. Hänkin pääsääntöisesti kuunteli, lohdutti, joskus koki jonkun ahaa elämyksen, antoi sen pohdittavakseni. Minä siis puhuin, hän vain kuunteli. Minä selvisin pelkoneuroottisesta elämästä terveiden kirjoihin. Minä, joka pelkäsin omaa varjoanikin 20 vuotta, tässä nyt kirjoittelen ahdistelematta ja pelkäämättä. Siksi uskon, että kun ihminen kokee olevansa hyvin yksin ahdistustensa kanssa, hän saa apua kun voi kertoa omia tuntojaan jollekin, joka jaksaa kuunnella. Helppo on sanoa, mene luontoon, kerää yrttejä, valmista niistä teetä, sitten voit hyvin. Ei se mene noin, ei alkuunkaan. Ensin pitää saada voimia jotenkin, että niitä pieniäkin askareita jaksaa toimitella. Kun on kyseessä TODELLA AHDISTUNUT, on turha yrittää viestittää TERVEITTEN pikkuahdistelureseptejä. Tulee mieleeni tämä suomalaisuuden eräs negatiivinen ominaisuus. Kun vaikkapa joku saa sydänkohtauksen bussipysäkillä, kerääntyy suurijoukko kohtauksen saaneen ympärille ihmettelemään, kukaan ei tee mitään ennen kuin huomataan sairastuneen kuolleen. Sitten joku soittaa ambulanssin. Välinpitämättömyytt, sanon minä. Tokihan minä pyrinkin rohkaisemaan, etsimään niitä pienen pieniä valopilkkuja elämästä, joilla paremmin pääsisi jaloilleen.
Vielä rohkenen jatkaa asiasta.
En toki tarkoittanutkaan mitään patikkaretkä enkä yrttimaita.Ajatukseni on,että sairaalle (millä tavoin sairaalle vain) ei tee hyvää,jos kaikki tuijottavat ja keskittyvät siihen sairauteen hänessä.Terapeutit keskittyvät enemmän sairauden hoitoon,me kanssaihmiset koko persoonaan.Aika usein n.95% ihmisessä on ihan tervettä.Huomiota pitäisi saada muilta muullakuin sairaudella.
Itsetunnolle ei tee hyvää,jos kaikki heti myöntävät,että eihän sinusta nyt mihinkään työhön ole.Anna olla!Vaikka ei jaksakaan tehdä isoa ponnistusta niin pienen työn hoitaminen nostaa mieltä.
Jos kysyt vaikka kehitysvammaiselta miten haluat häneen suhtauduttavan,niin saat taatusti vastauksen:NORMAALISTI. Ennen kehitysvammaisia hoidettiin nyt heitä tuetaan selviämään mahdollisimman itsenäisesti arkielämästään. Se,että "vaaditaan" jotain osoittaa,että selviytymiseesi luotetaan.Siltä,jota pidetään tyhjänpäiväisenä ei vaadita eikä odoteta mitään eikä hänen mielipidettään kysytä.
Sori,että kirjoitin kehitysvammaisista tällä palstalla,mutta se on omaa kokemusmaailmaani,20 vuotta.
Tuli mieleen:On hyvä kun on isot korvat ja pieni suu!!!Sitäkö tarkoitit!
Ja ainakin muista,että olet ystävällesi auringonpilkahdus etkä synkkien pilvien kannattelija.Ihan kaikille ystävillesi:)
Oletko mukana paikkakunnallasi auttamassa mielenterveyskuntoutjia ystävätoiminnassa tai muuten.Sen tiedän,että kehitysvammaisille on monilla paikkakunnilla järjestetty tällaista ystävätoimintaa.Ja ainahan voi toimia ihan itse. - Avohoidokki
auttavakäsi kirjoitti:
Otan kantaa viesteihinne, koska tässä yhteydessä tarkoitatte ilmeisesti juuri minua. Olen aivan samaa mieltä kanssanne siitä, että tänä aikana, varsinkin nettipalstoilla luuraa mitä pervoimpia tyyppejä etsimässä omien himojensa tyydyttäjiä. Siinä mielessä isekin kehoitan varovaisuuteen. Mitä taas itseeni tulee, olenhan tälläkin palstalla joskus "väitellyt" siitä, etten koskaan ole valehdellut. Uskoi sen kuka uskoi. Toisekseen minä annoin oman s-postosoitteeni, johon jotkut ovat vastanneetkin. Tulkoon sanotuksi, etten minä leiki psykiatria, psykologia, enkä terapeuttiakaan. Haluan olla vain kuuntelija ja myötäeläjä. Sen tietävät ne muutamat kirjeenvaihtoystäväni, jotka minulle kertovat tuntojaan. Lukekaahan tarkoin esim. ohjeet, joita täälläkin olen avohoidokille antanut. Enkös kehoitakin hakemaan sairaalahoitoa/ammattiapua. Mitä taas tulee siihen apuun, jonka saa jollakin tukiasemalla, jossa kirjoitat ITSELLESI omaan päiväkirjaan, se on mielestäni aivan sama asia kuin että haudot asioita YKSIN päässäsi. Siellä vain kirjoitat niitä ylös. sama asia mielestäni on se, että kirjoitat niitä pöytälaatikkoosi. Kun esim. avohoidokki "palasi" tänne takaisin, "ihmisten joukkoon", hän halusi että on kongreettisia ihmisiä, joille hän voi hätänsä julki huutaa. Halusi, että joku oikeesti ihminen häntä kuuluu, häntä lohduttaa. Huomaattekos kuinka hyvin se toimikin. Viimeisimmässä viestissään kertoo, kuinka ahdistus on hellittänyt. Se ei johtunut siitä kun hän joi viiniä. Se johtui siitä, että hän tunsi häntä kuunneltavan, hänen raskasta taakkaansa porukalla kannettavan.
Hyvin kirjoitit. Se auttoi todella paljon että täältä löytyi ihmisiä jotka "kuuntelee" ja ottaa kantaa, siitä oli suuri apu. Kiitos kaikille.
Nyt on taas vasta päiväunilta herättyäni kamalia pelkotiloja, johtuu tuosta ahdistushäiriöstä...
Muille sanon jotka auttavaakättä arvostelevat että häneltä sähköpostin kautta olen saanut asiallisia viestejä ja käsitellään niissä muutakin kuin pelkestään ja vain sairautta, on hyvä tietää että on aina joku jolle saa kirjoittaa jos siltä tuntuu. Tosin kaikkea taakkaa en halua auttavankädenkään harteille laittaa. - auttavakäsi
Avohoidokki kirjoitti:
Hyvin kirjoitit. Se auttoi todella paljon että täältä löytyi ihmisiä jotka "kuuntelee" ja ottaa kantaa, siitä oli suuri apu. Kiitos kaikille.
Nyt on taas vasta päiväunilta herättyäni kamalia pelkotiloja, johtuu tuosta ahdistushäiriöstä...
Muille sanon jotka auttavaakättä arvostelevat että häneltä sähköpostin kautta olen saanut asiallisia viestejä ja käsitellään niissä muutakin kuin pelkestään ja vain sairautta, on hyvä tietää että on aina joku jolle saa kirjoittaa jos siltä tuntuu. Tosin kaikkea taakkaa en halua auttavankädenkään harteille laittaa.Olen otettu.
Pärjäilehän. - Avohoidokki
auttavakäsi kirjoitti:
Olen otettu.
Pärjäilehän.Kiitos olemassa olemisestasi :)
- Anonyymi
Joo, mä nousen vaan kuselle. Kusen portailta ja meen takas sänkyyn. Mä tosin nukun lattialla teltassa.
- Anonyymi
tärkeintä on pysyä koululääketieteen ulkopuolella, koska se syöttää hiven-kiven-ja vitamiini vajeisiin, joita sadan vuoden aikana löydetty satoja, psyykkepillereitä,
syy on yksin kertainen psyykkepilerillä saa 10 000 krt enemmän rahaa kuin vitamiineilla, esim.B 1 puute tai tuhat muuta.
Dobamiini on vitaali aina, jota tarvitaan mielen hyvin vointiin, kaikkeen liikkeeseen, oppimiseen jne.
valitettavasti neuroleptit ovat dobamiini sulkijoita, eli blockers,
syötyäsi neuroleptejä elimistössäsi ei ole vitaali ainetta dobamiinia jonka seuraus on:
- Krooninen masennus ja sitä kautta itsemurha alttius.
-krooninen kemiallinen parkinson tauti kaikkine oireineen sisältäen muisti vaikeudet.
-krooninen leuco-ja neutropenia eli kemiallinen AIDS, joka tekee tappavia ja tappamattomia tulehduksia, joista elimistösi paranee kemiallisen AIDS sin takia huonommin tai ei lainkaan ja saat tulehduksia joita et saisi ilman kemiallista AIDS, sia, jota kaikki neuroleptit tekee eri asteisena.
lepoxxx tekee niin rajun valkosolu vähyyden että potilaita on kuollut heti valkosolu katoon. tämå tappavin myrkky on yhä maassamme useista reportoiduista äkillisistä murhista huolimatta psykiatrit laillisesti saa käyttäå sitä, (eli tappaa ilman tuomita) Evoluutioon uskovat ainakin luulevat etteivät koskaan joudu viimeiselle tuomiolle teoistaan,
masennus pillerit estää kehon oman serotoniini tuotannon eli jos elimistöösi pumpataan keino serotoniinia, elimistösi pyrkii tasapainoon alentamalla omaa serotoniini tuotantoaan.
mikäli elimistösi ei kyksene vähentämään riittävän nopeasti kehosi luomu serotoniinia, serotoniini lyö yli, jonka oireet ovat mania, ADHD ja unettomuus, josta seuraa sekavuus eli psykoosi.
eli psykiatrit ovat kemiallisen epatasapainon tekijoita, ja lopulta olet sellaisessa kemiallisessa sotkussa että tulet täysin sekopääksi, joka ei tiedä milloin on päivä ja milloin yö.
kehoitan kaikissa väsymys tiloissa kääntymään mila tai muiden vitamiini mineraali labrojen puoleen,
maksavat kyllä (koska valtio ei korvaa todellisia labra tutkimuksia, mutta korvaa kehosi ja mielesi ja tominta kykysi tuhoamisen psyykke myrkyillä)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1169373- 462770
- 1552529
- 222039
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141776- 121578
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151527"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla111474- 81366
- 141326