Henkien

valheen herran eksytystä.
Istukaa tumput suorina siis ja tutkikaa kirjaimia
omassa hengessänne niin ette varmaan valheen vallasta voi Jumalan TYKÖ PÄÄSTÄ.

on heikoilla ja alakuloinen, niin sanotaan, että kulkutauti saa vallan.

.........
Elokuussa -87 kävin omalta kohdaltani läpi liki samanlaisia kärsimyksen vaiheita. Perheeni oli lähtenyt lomamatkalle Lopelle, jossa nuorin tyttäreni, silloin 5-vuotias Sirpa, oli sairastunut. Hämeenlinnan keskussairaalassa todettiin, että umpilisäke oli pahoin tulehtunut ja oli turvauduttava leikkaukseen. Mutta. Ennen kuin tämä leikkaus ehdittiin suorittaa, oli tämä umpilisäke puhjennut ja sen seurauksena vaikeita komplikaatioita vatsassa. Olin silloin päivittäin puhelinyhteydessä perheeni kanssa ja tiesin tilanteen vakavuuden. Myöhemmin tarvittiin uusi leikkaus, verensiirtoja jne. Tilanne alkoi saada jo huolestuttavia piirteitä ja kun eräänä sunnuntai-iltana oikein pysähdyin ajattelemaan sitä tilannetta, on sanottava, että kävin omaa syvällistä "Gedsemanen taisteluani."

Neljä vuotta aiemmin elokuun alkupäivinä olin itse Lapin keskussairaalan teho-osastolla letkuissa ja nyt nuorin tyttäreni oli Hämeenlinnan keskussairaalassa niinikään letkuissa ja tilanne oli huolestuttava. Niinä vaikeina hetkinä toivoin, että olisi ollut edes yksi ihminen vaikka vain hiljaa istumassa rinnallani, mutta ei ketään. Lopulta ajoin yksinäisyyteen autioon paikkaan, mutta siinä hetkessä en jaksanut enää edes rukoilla. Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoin Jumalalle: "Herra! Tässä on koko homma. Hoida sinä, minä en jaksa enää".

Kun sitten seuraavana iltana menin samaan yksinäiseen autioon paikkaan, oli kuin jokin uusi voima olisi virinnyt sisimmässäni ja oli kuin joku olisi sanonut: "Mitä sinä etsit tukea ihmisiltä, jotka eivät kuitenkaan voi sinua auttaa". Ja ystävät! Siinä hetkessä oivalsin jotain todella suurta. Ymmärsin, että minä olen kuollut tälle maailmalle ia tämä maailma on kuollut minulle. Ja sen, minkä vielä täällä maanpäällä elän, sen minä elän uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa. Ja tämä uusi sisäinen kokemus on mullistanut koko sen jälkeisen elämäni. Sinä iltana opin todella arvokkaan läksyn: Niin kauan kuin minä etsin tukea ja rohkaisua ihmisiltä, minä koen pettymyksen ja masennuksen toisensa perään. Niin harvoin täältä ajasta löytyy todellisia hengen jättiläisiä ja uskon sankareita, joiden henkinen suuruus riittäisi näissä vaikeissa hetkissä rinnalla olemiseen. Mutta silloin, kun turvaan Jumalan iankaikkiseen ja muuttumattomaan läsnäoloon, minun ei tarvitse pettyä eikä masentua. Hän, joka Henkensä kautta on kaikkialla, on iäti muuttumaton ja vanhurskas Jumala, joka voi auttaa kaikkein syvimmissäkin kärsimyskouluissa.

Pikku Sirpa parani tästä sairaudestaan ja on nyt ensimmäisellä luokalla koulussa ja menestyy hyvin. Omalta kohdaltani tämä puolitoista vuotta on ollut todellista henkisen kasvun aikaa. Jokaisen päivän elämästäni elän Jumalan yhteydessä ja turvaan yksin häneen. Ne suurenmoiset hetket, joita 1960 luvulla sain nuorena ja terveenä Jumalan yhteydessä elää, ovat usein palautuneet elävänä ja voimakkaana mieleeni ja antaneet uutta toivoa ja varmuutta uudesta tulevaisuudesta. "Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti". (Ps 73:26).

Tänä tammikuisena päivänä syvällä sydämessäni asuu varmuus Jumalan iankaikkisesta läsnäolosta ja hänen johdatuksestaan. Tänä tammikuisena päivänä sisimpäni on yhtä iankaikkisen Jumalan kanssa. Ja vaikka ihmisen tunteet vaihtelevat ja mieliala on joskus korkeammalla, joskus matalammalla, on Jumala iäti muuttumaton. Hänen vanhurskautensa pysyy polvesta polveen. Tänä tammikuisena päivänä minun ei enää tarvitse etsiä tukea ja rohkaisun sanaa ihmisiltä. Enää en tarvitse enempää helluntailaisia kuin muitakaan -laisia tai -läisiä. Eikä minun tarvitse kolkutella eri uskonsuuntien lukittujen ovien takana. Tänä päivänä Jumala on minun tukeni ja turvani ja minun iankaikkisen autuuteni lähde. "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä". Ja. "Kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli"
.........

http://www.aretalogia.com/iankaikkisuus.html