LESKEN ROPO
Mark.12:41-44
(Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
---
12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
Mark.12:41-44
(Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
---
12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa.
Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44). Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42). Ropo oli pienin kreikkalainen raha.
Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta. Miksi?
Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa.
Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44).
Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).
Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (Mark.11:17) tehdyssä temppelissä.
Tämän Sanan valossa voimme ajatella meidänkin päiviemme lahjoituksia, jotta sanomalehdissä saataisiin kiitosta.
Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen. Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä. Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta.
Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).
Virsi 432
--
1.
Herra Jeesus, kunniasta
astuit uhrikuolemaan
tuoden meille langenneille
pääsyn taivaan kunniaan.
Tuhlaten ja uupumatta
Luojan kädet jakavat
ansiotta elämäämme
lahjat lukemattomat.
2.
Auta, että lahjojasi
aina jaamme iloiten.
Voita itsekkyyden luonto,
murra sydän kivinen.
Näytä, Jeesus, paistaessa
hyvyytesi auringon:
jos on autuasta saada,
autuaampi antaa on.
3.
Lähimmäisten kärsimykset,
puute, tuskat vaikeat
lahjojamme, voimiamme
palvelukseen kutsuvat.
Auta, että heitä emme
huomaamatta jättäisi,
jotta armokasvojasi
pois et meistä kääntäisi.
4.
Herra Jeesus, kunniasta
astuit uhrikuolemaan
tuodaksesi langenneille
pääsyn taivaan kunniaan.
Anna uskon uskallusta,
anna toivo, luottamus.
Yli kaiken, Herra, anna
lahja suurin, rakkaus.
Lähdetään alusta, eli Jumalan on kaikki, luulet että omistat jotain, mutta se kaikki on lahjaa, ja tuosta kaikesta pitäisi antaa kymmenykset Jumalalle, mutta mihin?,
Jumala opettaa meitä luopumaan.
Raamattu sanoo kantakaa toisen kuormia,
papeille kuuluu antaa, koska he rukoilevat puolestamme, ja moneen, moneen muuhun,
mutta itsekkyys meissä estää antamisen.
Eräskin sanoi;
maksan kirkolle veroja, mitä saan takaisin, vastinetta.
? ? ? ? ?
"Eräskin sanoi; maksan kirkolle veroja, mitä saan takaisin, vastinetta".
---
Näinhän me ihmiset yleensä ajattelemme.
--
Vanhan Testamentin ajan profeettojen saarnojen pysyvä sanoma kohdistui rikkaitten harrastamaa köyhien sortoa vastaan (Aamos 8:4, Miika 2:2, Jes. 10:2, Jer. 5:28, Hes. 22:29 jne.).
Almujen anto oli Israelissa jokaisen velvollisuus. Sillä haluttiin lieventää köyhien hätää. Jeesus piti itsestään selvänä, että hurskaat antoivat almuja. (Matt. 6:1), mutta Hän varoittaa vääristä vaikutteista.
Alkuseurakunnan ensimmäisiä tehtäviä oli järjestää köyhien avustaminen (Apt. 4:32, 6:1)..
Kristittyjen tehtävänä on kautta aikojen ollut köyhien ja syrjäytyneiden avustaminen. Tänä päivänäkin avuntarvitsijoiden määrä maassamme on lisääntynyt. Sen huomaamme ruokajonoista.
Vaikka elämme ns. hyvinvointiyhteiskunnassa, niin kuinkahan moni loppujen lopuksi voi hyvin.
Älkäämme ummistamako silmiämme, kun näemme hädässä olevan ihmisen lähellämme.
Älkäämme olko välinpitämättömiä.
”Hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa”?
Varokaa ekumeniaa!
"Villa kiinostaa mutta ei lampaat, sudentultua palkkapaimen pakenee ja jättää laumansa."
Menköön palkkapaimenet töihin jotta eivät olisi rasitteeksi seurakunnillensa, älköön maailman ihmisiltä mitään palkkaa ottako. Harjoittakoon siviili ammattia vaikka telttojen tekemistä.
Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja pyhässä kalliissa sovintoveressä
ALMUT
Matt.6:1-4
--
6:1 "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
6:2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6:3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
6:4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
--
Fariseuksille tuli almujen antamisesta, rukouksesta ja paastosta tapa, jolla he halusivat korostaa omaa erinomaisuuttaan (Matt. 6:2-7).
Jeesus sanoo Vuorisaarnassaan, että ette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat (Matt. 6:1).
vitun PBörstaaa. Hhhooooohhhhhhh JHHHOOOOOOOOO JOOO SSAIIISSS RAAAMATTU OON EEEBEN...,.,..
Lesken ropo-tarina on yksi niitä Raamatun väärinymmärretyimpiä kertomuksia. Tässä perinteisistä selitysmalleista poikkeava tapa nähdä lesken rovon-tapaus:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/09/legenda-lesken-rovosta.html