On sanottu ennenkin, että antakaa kehitysmaille aura ja kuokka rahan sijaan. Globaalia maailmankauppaa fundeeraavalla WTOlla olisi ollut mahdollisuus ratkaista kehitysmaiden ongelmat lähes kertaheitolla. Mutta tahtoa ei ole, kun itsekkäät maatalouspoliittiset syyt vievät vastakkaiseen suuntaan.
Resepti olisi tässä: EU:n ja muiden kehittyneiden maiden tulee luopua ensin maataloustuotteittensa vientituesta ja sitten vähitellen kokonaan vapaata kilpailua vääristävistä maataloustuista. Toiseksi pitää luopua suojatulleista, joilla estetään maataloustuotteiden tuonti kehitysmaista. Kolmanneksi kehitysmaille pitää antaa vapaus määräajaksi, esim. 50 vuodeksi tukea omaa maatalouttaan. Tämä ihan vaan tasapuolisuuden nimissä, jotta ne pääsevät nauttimaan edes vähäksi samoista keinoista, joilla kehittyneet maat ovat dumpanneet niiden maatalouden maanrakoon. Tämän jälkeen kehittyneet maat voivat luopua pääosin kehitysavusta, joka suurelta osin onkin vain länsimaisen huonon omantunnon korjausyritystä. Lääke- ja muu humanitaarinen sekä tietotaitotuki voi edelleen jatkua, mutta sellaista rahaa, joka menee kyseenalaisiin tarkoituksiin (aseisiin ja valistuneen etujoukon elintason nostoon) ei tarvitse enää antaa.
Tämä resepti on kuitenkin täyttä utopiaa. Kehittyneillä mailla ei ole intressiä ratkaista kehitysmaiden ongelmia, vaikka se vapauttaisi samalla kehittyneet maat maatlouden aiaheuttamista rakenteellisista kansantaloudellista jäykkyyksistä. Suomalainenkin maatalousministeri näkee vientituen edelleen tarpeellisena. Perusteita tälle ei oikein keksitä muuta kuin, että kun kerran muutkin niin me myös.
Resepti olisi tässä: EU:n ja muiden kehittyneiden maiden tulee luopua ensin maataloustuotteittensa vientituesta ja sitten vähitellen kokonaan vapaata kilpailua vääristävistä maataloustuista. Toiseksi pitää luopua suojatulleista, joilla estetään maataloustuotteiden tuonti kehitysmaista. Kolmanneksi kehitysmaille pitää antaa vapaus määräajaksi, esim. 50 vuodeksi tukea omaa maatalouttaan. Tämä ihan vaan tasapuolisuuden nimissä, jotta ne pääsevät nauttimaan edes vähäksi samoista keinoista, joilla kehittyneet maat ovat dumpanneet niiden maatalouden maanrakoon. Tämän jälkeen kehittyneet maat voivat luopua pääosin kehitysavusta, joka suurelta osin onkin vain länsimaisen huonon omantunnon korjausyritystä. Lääke- ja muu humanitaarinen sekä tietotaitotuki voi edelleen jatkua, mutta sellaista rahaa, joka menee kyseenalaisiin tarkoituksiin (aseisiin ja valistuneen etujoukon elintason nostoon) ei tarvitse enää antaa.
Tämä resepti on kuitenkin täyttä utopiaa. Kehittyneillä mailla ei ole intressiä ratkaista kehitysmaiden ongelmia, vaikka se vapauttaisi samalla kehittyneet maat maatlouden aiaheuttamista rakenteellisista kansantaloudellista jäykkyyksistä. Suomalainenkin maatalousministeri näkee vientituen edelleen tarpeellisena. Perusteita tälle ei oikein keksitä muuta kuin, että kun kerran muutkin niin me myös.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.