Pehmeä vai "kova"-koulutus

Tottakai koirat erillaisia ja sen mukaan koulutetaan. Mutta puhunkin nytten siitä, mitä tapaa suosit TÄLLÄ hetkellä koirallesi/ koirillesi.

karpalo85 kirjoitti:

Tottakai koirat erillaisia ja sen mukaan koulutetaan. Mutta puhunkin nytten siitä, mitä tapaa suosit TÄLLÄ hetkellä koirallesi/ koirillesi.

eli yleensä pehmeää,, mutta tarpeen tullen voin tarrata kiinni jos tiukka paikka tulee ja oikeen koettelee..

Olen vähän niinkuin kummankin kannalla.. Uusia asioita opettaessani koulutan hyvin pehmeästi eli täysin ilman pakotteita, koiran omasta halusta oppia ja palkitsemalla oikeasta. Käytän Hyvä-sanaa, tavallaan naksun tilalla.
Toisaalta treeneissäkin joskus ärähdän, jos koira ei muuten kuuntele tai käyttäytyy sopimattomasti.
Heti perään kuitenkin annan mahdollisuuden onnistua ja kehun.

Mutta arjessa sitten olen hyvinkin tiukka. Vaadin asioita, jotka koira osaa. Koira osaa alistua ilman fyysistä pakotetta ja on tavallaan siis tullut herkäksi. Aluksi se oli aika kovakallo, mutta nykyään melko herkkä, koska olen johtaja. Aluksi se "koetteli" sekä toisia koiria, että minua eikä esim. mennyt millään selälleen. Siispä aika kovakallo pennuksi. Mutta kun se hyväksyi minut johtajaksi, se tuli hyvin pehmeäksi ja herkäksi.
Olen ottanut oppia koirien keskinäisestä käyttäytymisestä. Siispä ärähdän/murahdan koiralle välillä tilanteen tarpeen ja se menee selälleen. Koskaan ei lähde karkuun, vaan alistuu aina, kun tietää minun olevan vihainen. Enkä koskaan ole oikeasti vihainen. Koira ei saa oikeasti pelätä.
Luoksetulo on aina ehdoton ja iloinen asia. Esim. kutsun koiraa, koira ei tule, ärähdän, kutsun uudestaan ja koira tulee.

Ongelmia ei ole, koira on hyvin herkkä ja myös helppo motivoida. Toisaalta se mielistelee herkästi, eli jos kesken koulutuksen sanon yhtään napakasti, se alkaa mielistellä ja jopa menee selälleen, mikä ei ole toivottavaa. Silloin muutan äänensävyäni kepeämmäksi, jotta koira tekisi taas reippaasti.

Edellisen koirani kanssa tein paljon virheitä ja luulen, että sen takia siitä tuli "kova" jolle joutui käyttämään myös kovia otteita. Se ei luottanut minuun täysin ja siksi ei alistunut esim. pelkästä murahduksesta vaan väisti ja alistui kun otti niskasta kiinni. Se kunnioitti minua kyllä, mutta epäjohdonmukaisuudesta johtuen myös pelkäsi kun tiesi minun olevan vihainen. Tästä koitui mm. hitautta luoksetulossa.

Johdonmukaisuus on tärkeintä! Ärähdykset/rangaistukset oikeaan aikaan ja sopivan vahvuisina ja samoin palkkiot/kehut.

minääh... kirjoitti:

Olen vähän niinkuin kummankin kannalla.. Uusia asioita opettaessani koulutan hyvin pehmeästi eli täysin ilman pakotteita, koiran omasta halusta oppia ja palkitsemalla oikeasta. Käytän Hyvä-sanaa, tavallaan naksun tilalla.
Toisaalta treeneissäkin joskus ärähdän, jos koira ei muuten kuuntele tai käyttäytyy sopimattomasti.
Heti perään kuitenkin annan mahdollisuuden onnistua ja kehun.

Mutta arjessa sitten olen hyvinkin tiukka. Vaadin asioita, jotka koira osaa. Koira osaa alistua ilman fyysistä pakotetta ja on tavallaan siis tullut herkäksi. Aluksi se oli aika kovakallo, mutta nykyään melko herkkä, koska olen johtaja. Aluksi se "koetteli" sekä toisia koiria, että minua eikä esim. mennyt millään selälleen. Siispä aika kovakallo pennuksi. Mutta kun se hyväksyi minut johtajaksi, se tuli hyvin pehmeäksi ja herkäksi.
Olen ottanut oppia koirien keskinäisestä käyttäytymisestä. Siispä ärähdän/murahdan koiralle välillä tilanteen tarpeen ja se menee selälleen. Koskaan ei lähde karkuun, vaan alistuu aina, kun tietää minun olevan vihainen. Enkä koskaan ole oikeasti vihainen. Koira ei saa oikeasti pelätä.
Luoksetulo on aina ehdoton ja iloinen asia. Esim. kutsun koiraa, koira ei tule, ärähdän, kutsun uudestaan ja koira tulee.

Ongelmia ei ole, koira on hyvin herkkä ja myös helppo motivoida. Toisaalta se mielistelee herkästi, eli jos kesken koulutuksen sanon yhtään napakasti, se alkaa mielistellä ja jopa menee selälleen, mikä ei ole toivottavaa. Silloin muutan äänensävyäni kepeämmäksi, jotta koira tekisi taas reippaasti.

Edellisen koirani kanssa tein paljon virheitä ja luulen, että sen takia siitä tuli "kova" jolle joutui käyttämään myös kovia otteita. Se ei luottanut minuun täysin ja siksi ei alistunut esim. pelkästä murahduksesta vaan väisti ja alistui kun otti niskasta kiinni. Se kunnioitti minua kyllä, mutta epäjohdonmukaisuudesta johtuen myös pelkäsi kun tiesi minun olevan vihainen. Tästä koitui mm. hitautta luoksetulossa.

Johdonmukaisuus on tärkeintä! Ärähdykset/rangaistukset oikeaan aikaan ja sopivan vahvuisina ja samoin palkkiot/kehut.

Lue lisää

Mulle särähti korvaan toi, että koira heittää heti selälleen ja alistuu kun korotat ääntäsi? Koira siis pelkää`? EIhän koiran kouluttamisessa ole kyse pelkäämisestä, niin ei saada tulosta aikaan.

Vaikka itsekkin olen koiran selättänyt kerran ja toisinaan otan poskaläskeistä kiinni jos Neiti ei kuuntele ja porheltaa omiaan. SIlloinkaan en revi koiraa, vaan otan kiinni ja odotan katsekontaktia sen jälkeen. Katsekontaktista palkitsen.

EN suhtaudu niin nuivasti enää "pehmeään"koulutukseen joka ennen mielestäni oli ihan turhanpäivästä koiran inhimillistämistä ja pellolla elämistä, Kiitos erään palstan jossa minua on siitä valistettu.
Mutta en silti ryhtyisi niin radikaalisti elämään koiran ehdoilla. Olen edelleenkin se johtaja, minua ei tarvitse pelätä mutta minua kunnioitetaan. Täällä ei saa selkäänsä jos tekee virheitä, Napakan EI- sanan kyllä. Toisinaan annan koiralle muuta tekemistä jos se törttöilee huolella (mitä se ei suuremmin tee, kyseessä hyvin hyvin rauhallinen ja laiskahko rotikka- narttu).

Kiitoksena meillä on HYVÄ ja rapsutukset, välillä molemmat yhdessä ja välillä erikseen- harvoin namit, mutta joskus nekin.

Minkäänlaista pieksemistä ja muiluuttamista en hyväksy. Remmillä lätkimistä, hapettamista kurkkarista, tönimistä, potkimista yms. Tälläsille ihmisille ei koira kuulu ollenkaan. Pelolla ja väkivallalla toimiva/ koulutettu koira on kävlevä aikapommi.

karpalo85 kirjoitti:

Mulle särähti korvaan toi, että koira heittää heti selälleen ja alistuu kun korotat ääntäsi? Koira siis pelkää`? EIhän koiran kouluttamisessa ole kyse pelkäämisestä, niin ei saada tulosta aikaan.

Vaikka itsekkin olen koiran selättänyt kerran ja toisinaan otan poskaläskeistä kiinni jos Neiti ei kuuntele ja porheltaa omiaan. SIlloinkaan en revi koiraa, vaan otan kiinni ja odotan katsekontaktia sen jälkeen. Katsekontaktista palkitsen.

EN suhtaudu niin nuivasti enää "pehmeään"koulutukseen joka ennen mielestäni oli ihan turhanpäivästä koiran inhimillistämistä ja pellolla elämistä, Kiitos erään palstan jossa minua on siitä valistettu.
Mutta en silti ryhtyisi niin radikaalisti elämään koiran ehdoilla. Olen edelleenkin se johtaja, minua ei tarvitse pelätä mutta minua kunnioitetaan. Täällä ei saa selkäänsä jos tekee virheitä, Napakan EI- sanan kyllä. Toisinaan annan koiralle muuta tekemistä jos se törttöilee huolella (mitä se ei suuremmin tee, kyseessä hyvin hyvin rauhallinen ja laiskahko rotikka- narttu).

Kiitoksena meillä on HYVÄ ja rapsutukset, välillä molemmat yhdessä ja välillä erikseen- harvoin namit, mutta joskus nekin.

Minkäänlaista pieksemistä ja muiluuttamista en hyväksy. Remmillä lätkimistä, hapettamista kurkkarista, tönimistä, potkimista yms. Tälläsille ihmisille ei koira kuulu ollenkaan. Pelolla ja väkivallalla toimiva/ koulutettu koira on kävlevä aikapommi.

Lue lisää

Vaikka rotuna olisi sakemanni, rotikka, dobberi, bulli yms "kovapäinen ja vaativa"- rotu, ei se tarkoita että kouluttamiseen tarvistee remmiä ja nyrkkiä. Näidenkään koirien ei tulisi pelätä omistajaansa/ ohjaajaansa, parhaimpiin tuoksiin päästään rakkaudella ja rajoilla. Johdonmukaisuus on kaiken A ja O. Kerran kielletty- aina kielletty. Silloin ei koiralle jää epäselväksi, että mikä on siltä kiellettyä ja mikä on sallittua. JOs se yhtenä päivänä saa kytätä pöydänvieressä kun syöt ja saa muutaman armonpalan ja toisena päivänä se saa selkäänsä kun tulee hakemaan niitä samoja herkkuja kuin edelliselläkin kerralla.

Jätetään ne nyrkit ja kepit ja remmit sitten sinne nyrkkeilysalille ja lady Dominan luolaan.

karpalo85 kirjoitti:

Mulle särähti korvaan toi, että koira heittää heti selälleen ja alistuu kun korotat ääntäsi? Koira siis pelkää`? EIhän koiran kouluttamisessa ole kyse pelkäämisestä, niin ei saada tulosta aikaan.

Vaikka itsekkin olen koiran selättänyt kerran ja toisinaan otan poskaläskeistä kiinni jos Neiti ei kuuntele ja porheltaa omiaan. SIlloinkaan en revi koiraa, vaan otan kiinni ja odotan katsekontaktia sen jälkeen. Katsekontaktista palkitsen.

EN suhtaudu niin nuivasti enää "pehmeään"koulutukseen joka ennen mielestäni oli ihan turhanpäivästä koiran inhimillistämistä ja pellolla elämistä, Kiitos erään palstan jossa minua on siitä valistettu.
Mutta en silti ryhtyisi niin radikaalisti elämään koiran ehdoilla. Olen edelleenkin se johtaja, minua ei tarvitse pelätä mutta minua kunnioitetaan. Täällä ei saa selkäänsä jos tekee virheitä, Napakan EI- sanan kyllä. Toisinaan annan koiralle muuta tekemistä jos se törttöilee huolella (mitä se ei suuremmin tee, kyseessä hyvin hyvin rauhallinen ja laiskahko rotikka- narttu).

Kiitoksena meillä on HYVÄ ja rapsutukset, välillä molemmat yhdessä ja välillä erikseen- harvoin namit, mutta joskus nekin.

Minkäänlaista pieksemistä ja muiluuttamista en hyväksy. Remmillä lätkimistä, hapettamista kurkkarista, tönimistä, potkimista yms. Tälläsille ihmisille ei koira kuulu ollenkaan. Pelolla ja väkivallalla toimiva/ koulutettu koira on kävlevä aikapommi.

Lue lisää

" En silti ryhtyisi elämään niin radikaalisti elämään koiran ehdolla"

Mitä tuo tarkoittaa ja miten se liittyy ns.pehmeään koulutukseen?Vai pitäisikö nyt kysyä,mitä itse ymmärrät pehmeällä koulutuksella.

Ja täsmentää voisi vielä,että kotikasvatus vai koulutus.Kaksi eri asiaa.

Ja kuten itse sanoin,pakotteita käytän vain tarvittaessa.Toiminnassani pyrin siihen,että niitä ei pahemmin tarvittaisi,mutta ne ei ole pois suljettuja.
Mitään tekemistä sillä ei kuitenkaan ole "koiran ehdoilla" menemisen kanssa,saati koiran pillin mukaan hypimisellä.

Nää asiathan on kiinni myös pitkälti ihmisestä,miten haluaa toimia.Ei niinkään roduista.Tai edes siitä,onko kovakalloinen koira vai ei.
Tärkeintä on se,että ITSE hallitsee sen mitä tekee.

Niin ja yhä edelleen,käsitteet kun taitaapi olla hyvinkin erilaisia ihmisten mielissä ;)

Ja vielä kiitoksista.Siis yleisesti ottaen :=)
Varsinkin kun puhutaan koulutuksesta,niin kannattaa muista myös se,että riippuen rotujen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta,jalostustavoitteista,nykypäivän tarkoituksesta ym.,miin kaikille ei sama motivointi riitä.Tai onnistu.Toisille sen motivoinnin eteen on tehtävä paljonkin työtä ;)

molossi kirjoitti:

" En silti ryhtyisi elämään niin radikaalisti elämään koiran ehdolla"

Mitä tuo tarkoittaa ja miten se liittyy ns.pehmeään koulutukseen?Vai pitäisikö nyt kysyä,mitä itse ymmärrät pehmeällä koulutuksella.

Ja täsmentää voisi vielä,että kotikasvatus vai koulutus.Kaksi eri asiaa.

Ja kuten itse sanoin,pakotteita käytän vain tarvittaessa.Toiminnassani pyrin siihen,että niitä ei pahemmin tarvittaisi,mutta ne ei ole pois suljettuja.
Mitään tekemistä sillä ei kuitenkaan ole "koiran ehdoilla" menemisen kanssa,saati koiran pillin mukaan hypimisellä.

Nää asiathan on kiinni myös pitkälti ihmisestä,miten haluaa toimia.Ei niinkään roduista.Tai edes siitä,onko kovakalloinen koira vai ei.
Tärkeintä on se,että ITSE hallitsee sen mitä tekee.

Niin ja yhä edelleen,käsitteet kun taitaapi olla hyvinkin erilaisia ihmisten mielissä ;)

Ja vielä kiitoksista.Siis yleisesti ottaen :=)
Varsinkin kun puhutaan koulutuksesta,niin kannattaa muista myös se,että riippuen rotujen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta,jalostustavoitteista,nykypäivän tarkoituksesta ym.,miin kaikille ei sama motivointi riitä.Tai onnistu.Toisille sen motivoinnin eteen on tehtävä paljonkin työtä ;)

Lue lisää

Lähinnä tarkoitan koulutusta, mutta myös kotikasvatusta.

Ja Radikaaleilla koiranehdoilla menemistä tarkoitan sitä, että en ala koiran takia vaikka menemään pois huoneesta useita kertoja päivässä jos koira murisee (Niin kuin jotkut tekee ilmeisesti; Koira murisee sulle sohvalla- omistaja menee pois toiseen huoneeseen ja jotain, en oo ihan jyvällä :D ) tai että ulkona kierrettäisiin puskia koiran kanssa, ettei tarvii kohdata toisia koiria- jos koira olisi pelokas ja remmirähisiä tai jompaa kumpaa. Siis lähinnä sitä, että kaikki menee hitaasti eteenpäin, koiraa ei saisi tyyliin kometaa edes vesisuihkulla- negatiivista palautetta koiralle.

Tuossa pehmeässäkoulutuksessa on omat fiksut vinkkelit ja temput, niitä sovelletaan kyllä mukaan. Mutta kyllä meidän perheessä kielletään ja komennetaan. Ei pelkästetään namieteta ja olla keksimässä vaihtoehtoistatoimintaa sen ei-toivotun toiminnan tilalle. EI on EI. SIlloin toiminta loppuu, siihen perään kehut tai rapsutus.

Käytän myös kaulapantaa, toki se kaulapanta voi aiheuttaa nikamissa ja selässä kaikkea ikävää- varsinkin vetävällä koiralla, mutta ei ne valjaatkaan varattomia ole.

Me ei siis käydä missään koulutuskentillä, koiralla huonot lonkat ja ollut aina kotikoira. Itsehän sain koiran ollessa 3vuotias jolloin siihen ikään mennessä se oli jo kärsinyt sydänvaivoista, lonkista joihin saanut lääkityksen ja käytiin pistämässä kipulääkettä suoraan niveliin ja kohtumätä. Tällä koiralla siis ei koulutuskentillä pädetä. Eli kotikoulua täällä käydään.

Eli oikeastaan tässä voisi siis keskustella ylipäätään koiran kouluttamisesta, oli se kotona tai kentillä. Perus tapakasvatus tai kunnon treenaamista.

Ideanahan olisi saada hyvi'ä vinkkejä ja tyylejä kouluttaa koiraa ja saada uusia näkökulmia erillaisiin metodeihin!

Toivottavasti oli mahdollisimman sekava kirjoitus :D Ajatus ei nyt luista.. o.O _O/

karpalo85 kirjoitti:

Lähinnä tarkoitan koulutusta, mutta myös kotikasvatusta.

Ja Radikaaleilla koiranehdoilla menemistä tarkoitan sitä, että en ala koiran takia vaikka menemään pois huoneesta useita kertoja päivässä jos koira murisee (Niin kuin jotkut tekee ilmeisesti; Koira murisee sulle sohvalla- omistaja menee pois toiseen huoneeseen ja jotain, en oo ihan jyvällä :D ) tai että ulkona kierrettäisiin puskia koiran kanssa, ettei tarvii kohdata toisia koiria- jos koira olisi pelokas ja remmirähisiä tai jompaa kumpaa. Siis lähinnä sitä, että kaikki menee hitaasti eteenpäin, koiraa ei saisi tyyliin kometaa edes vesisuihkulla- negatiivista palautetta koiralle.

Tuossa pehmeässäkoulutuksessa on omat fiksut vinkkelit ja temput, niitä sovelletaan kyllä mukaan. Mutta kyllä meidän perheessä kielletään ja komennetaan. Ei pelkästetään namieteta ja olla keksimässä vaihtoehtoistatoimintaa sen ei-toivotun toiminnan tilalle. EI on EI. SIlloin toiminta loppuu, siihen perään kehut tai rapsutus.

Käytän myös kaulapantaa, toki se kaulapanta voi aiheuttaa nikamissa ja selässä kaikkea ikävää- varsinkin vetävällä koiralla, mutta ei ne valjaatkaan varattomia ole.

Me ei siis käydä missään koulutuskentillä, koiralla huonot lonkat ja ollut aina kotikoira. Itsehän sain koiran ollessa 3vuotias jolloin siihen ikään mennessä se oli jo kärsinyt sydänvaivoista, lonkista joihin saanut lääkityksen ja käytiin pistämässä kipulääkettä suoraan niveliin ja kohtumätä. Tällä koiralla siis ei koulutuskentillä pädetä. Eli kotikoulua täällä käydään.

Eli oikeastaan tässä voisi siis keskustella ylipäätään koiran kouluttamisesta, oli se kotona tai kentillä. Perus tapakasvatus tai kunnon treenaamista.

Ideanahan olisi saada hyvi'ä vinkkejä ja tyylejä kouluttaa koiraa ja saada uusia näkökulmia erillaisiin metodeihin!

Toivottavasti oli mahdollisimman sekava kirjoitus :D Ajatus ei nyt luista.. o.O _O/

Lue lisää

No kyllä selvän sain :O)

Itse lähinnä ajan takaa sitä,että pointti on se,mitä kukakin tarkoittaa/mieltää noilla sanoilla "kova/pehmeä" koulutus.Ihan kummassakin voi sen mieltää monella tapaa,kuin myös toteuttaakkin ;)
Tuo ensimmäinen on minusta sanana jo historiaa.Pikemmin voisi puhua vaikka pakotteisiin perustuvasta tai jotain sinnepäin...
Pehmeässä koulutuksessa taas tullaan siihen,että se mielletään hyvinkin erilailla.Toisille se on jotain lässytystä ja koiran ehdoilla menemistä.Ehkä joillekin se hommaa menee noin,mutta silloin on pointti kadonnut ja homma pihalla.

Jos nyt otan esim.oman koiran pidon,niin eiköhän sitä voi sanoa toisaalta melko tiukaksi ja vaativaksi.Se lähtee koirien mahdollisimman hyvästä tottelevaisuudesta,koiran hallinnasta ja käytöksestä.Ilman tinkimistä.
Silti sitä ei tyrmää se,että kasvatuksessa ja koulutuksessa pyrin mahdollisimman vähiin pakotteisiin.Oli se sitten pehmeää koulutusta tai mitä lie ;)Sanoja kun en pohdi niinkään,vaan koiran toimivuutta tarpeen mukaan.

Pointti on lähinnä se,että noi sanat on mustavalkoisia.

Harmi,että koirallasi on ollut noin paljon vaivoja jo vielä jo nuorena,mutta toivotaan nyt parempia aikoja :O)
Ja onneksi harrastuksissa löytyy monenlähtöön,vaikka rajoitteita onkin.
Ja ne kilpailuthan ei olekaan pääasia,vaan kiva tekeminen ja sopiva sellainen koiran kanssa :=)

molossi kirjoitti:

No kyllä selvän sain :O)

Itse lähinnä ajan takaa sitä,että pointti on se,mitä kukakin tarkoittaa/mieltää noilla sanoilla "kova/pehmeä" koulutus.Ihan kummassakin voi sen mieltää monella tapaa,kuin myös toteuttaakkin ;)
Tuo ensimmäinen on minusta sanana jo historiaa.Pikemmin voisi puhua vaikka pakotteisiin perustuvasta tai jotain sinnepäin...
Pehmeässä koulutuksessa taas tullaan siihen,että se mielletään hyvinkin erilailla.Toisille se on jotain lässytystä ja koiran ehdoilla menemistä.Ehkä joillekin se hommaa menee noin,mutta silloin on pointti kadonnut ja homma pihalla.

Jos nyt otan esim.oman koiran pidon,niin eiköhän sitä voi sanoa toisaalta melko tiukaksi ja vaativaksi.Se lähtee koirien mahdollisimman hyvästä tottelevaisuudesta,koiran hallinnasta ja käytöksestä.Ilman tinkimistä.
Silti sitä ei tyrmää se,että kasvatuksessa ja koulutuksessa pyrin mahdollisimman vähiin pakotteisiin.Oli se sitten pehmeää koulutusta tai mitä lie ;)Sanoja kun en pohdi niinkään,vaan koiran toimivuutta tarpeen mukaan.

Pointti on lähinnä se,että noi sanat on mustavalkoisia.

Harmi,että koirallasi on ollut noin paljon vaivoja jo vielä jo nuorena,mutta toivotaan nyt parempia aikoja :O)
Ja onneksi harrastuksissa löytyy monenlähtöön,vaikka rajoitteita onkin.
Ja ne kilpailuthan ei olekaan pääasia,vaan kiva tekeminen ja sopiva sellainen koiran kanssa :=)

Lue lisää

Eihän meijän mamma enää 7vuoden iällään viitti lähte nuorison kanssa tonne rehkimään :) Jää pian vahat jalkoihin =P

karpalo85 kirjoitti:

Eihän meijän mamma enää 7vuoden iällään viitti lähte nuorison kanssa tonne rehkimään :) Jää pian vahat jalkoihin =P

Joo siis Vanhat jää jalkoihin, ei vahat :D Johan tänään typotetaan huolella :D

Koira siis tuli mulle kun se oli 3vuotias ja on nyt 7 :D

karpalo85 kirjoitti:

Joo siis Vanhat jää jalkoihin, ei vahat :D Johan tänään typotetaan huolella :D

Koira siis tuli mulle kun se oli 3vuotias ja on nyt 7 :D

Uskoisin, että Karpalo kommentoit minun tekstiäni, jossa sanoin että kannatan tavallaan sekä kovaa että pehmeää linjaa. Eli siis uskon laumahierarkiaan, johtajuuteen, koirien kieleen. Mutta myös naksutinperiaatteisiin, luottamuksen & suhteen luomiseen, motivointiin ja palkkaukseen.
Uusien asioiden opettelussa en pakotteisiin usko, enkä myöskään arjessa. Pakotteita ei tarvita, vaan äänellä ja eleillä asiat voi tehdä selviksi.

Eli siis:
Pyrin käyttäytymään koiramaisesti ja puhumaan "koirien kieltä". Aivan niinkuin koirani alistuu vanhemmalle koiralle pienestä ärähdyksestä tai muusta alistavasta eleestä, se alistuu myös minulle ärähdyksestä tai mahtailevasta eleestä.
Eikä se mielestäni ole paha asia.
En pieksä/pahoinpitele tai edes ota koiraani niskasta kiinni, en nyi sitä hihnasta ja vältän kaikkia muitakin pakotteita. Se olisi alistumisen pakottamista ja pelkoon perustuvaa. Koira/susilaumassakin alempiarvoisempi alistuu ilman pelkoa, alistuminen perustuu luottamukseen ja selvään arvojärjestykseen. Silti ylempi ja alempi voivat leikkiä ym. keskenään, eikä ylempi juuri koskaan esim. ota luuta alemmalta.
Koirani murisi "johtajakoiralle" kun se lähestyi sen luuta, ja johtajakoira väisti. Olen myös huomannut, että ylempiarvoinen hellii ja leikkii alempien kanssa. Oikeastaan se ärähtää vain tilanteen vaatiessa, kurittomuudesta, mutta muulloin on tyyni.

Olen seurannut koirien käyttäytymistä keskenään ja minulla oli myös kaksi koiraa yhtä aikaa. (Toinen koira on perheen koira, joka jäi kotiin kun muutin pois).
Huomaisin kyllä, jos koirani pelkäisi minua . Kantapään kautta edellisen koirani kanssa olen sen oppinutkin, että pitää olla johdonmukainen. Vaikka kuinka suututtaisi, ei saa suuttua koiralle. Koira aistii vihan, vaikka ei sanoisi/tekisi mitään. Silloin se pelkää, koska vihainen ihminen on arvaamaton. Silloin koira ei mielellään alistu, vaan mieluummin väistää. Siksi koskaan ei saa torua koiraa vihalla. Jos oikeasti suututtaa, pitää itse rauhoittua.
Koiraa saa ja pitää torua, jos se tekee väärin, mutta ei vihan kanssa. Aina pitäisi olla tyynen rauhallinen ja "viileä" toruessa, samanlainen kuin johtajakoirakin on.

Koirani tulee aina iloisesti ja nopeasti kutsuttaessa, alistuu ärähdyksestä ja pyrkii miellyttämään.
Johtajakoirakaan ei pure (vrt. ihminen ottaa niskasta kiinni tmv.), eikä pelottele, mutta mahtailee silti ja kun johtajuus on selvä, alempi uskaltaa alistuakin. Alistuminen on luottamuksen osoitus. Nimittäin tuntemattomille, haukkuville aggressiivisen oloisille koirille koirani ei alistu, vaan juoksee karkuun ja tulee jalkoihini. Jos silti haukkuva koira pääsee lähelle, koirani murisee häntä koipien välissä ja pyrkii pakoon. Se ei siis alistu pelosta, vaan kun eläin pelkää, se pyrkii pakoon tai puolustautuu ja vasta aivan viimeiseksi alistuu.
Sen sijaan tutuille koirille ja ei-vihaisesti-haukkuville koirille mielistelee ja alistuu, mutta myös uskaltaa peuhata ja leikkiä niiden kanssa. Koirani rakastaa koiraseuraa.
Itsekin leikin paljon myös "koiramaisesti" koirani kanssa ja se silminnähden nauttii siitä.
Äänensävyillä, eleillä ja toiminnalla voi vaikuttaa niin älyttömästi koiraan. Koirahan ei sanoja ymmärrä, ellei niitä ole opetettu, joten täytyy puhua koirien kieltä. Silloin saa sitä takaisinkin :)

Olen matkinut koiria koirani kasvatuksessa. Esim. vanhempi koirani piti pentua kiinni hellästi mutta lujasti, kun oli kuriton ja hyppi silmille. Samoin tein minä. Aluksi pentu oli aika rasavilli eikä uskonut mitään eikä myöskään alistunut ärähdyksestä eikä edes kun sen niskasta otti kiinni (ei satuttavasti, ei ravistellen vaan piti niskasta kiinni). Näykki vain käsiä/toista koiraa. Mutta pian se oppi, että se ei ole paha juttu, ja että se ei ole maailman kuningas :D
Koira enkä minä kurittanut pentua, vaan pidettiin sitä niin kauan paikoillaan, että rauhoittui. Jos se ei vieläkään osaisi alistua, se ei selviäsi koiramaailmassa koska tappeluita syntyisi. Alempi alistuu, ylempi ei.
Turhaan en kuitenkaan koiralle ärähtele, vaan vain tarpeen tullen (eli aika harvoin koska koira on koulutettu ja hyvätapainen).
Käytän aina mahdollisimman pientä ärsykettä: miksi turhaan huutaa jos koira kuulee kuiskauksenkin jne..
Luottamuksen, suhteen ja johtajuuden avulla koirasta tulee herkkä ja helposti ohjattava, hyväkuuloinen ja hermoinen ja se turvautuu hädässä omistajaan.
Mutta silti palkitsen sitä oikeasta suorituksesta, koska haluan säilyttää motivaation. Koira tekee innolla ja nauttii yhdessä tekemisestä, se voi luottaa minuun ja minä siihen.
Eikä johtajuustaistoa tarvitse käydä, kummallakin on helppoa. En olisi uskonut, että näin hyvän suhteen saan. Olen positiivisesti yllättynyt ja haluan pitää tästä hyvästä kiinni. Yritän välttää virheitä enkä missään nimessä halua pilata luottamusta, suhdetta enkä johtajuutta.

karpalo85 kirjoitti:

Vaikka rotuna olisi sakemanni, rotikka, dobberi, bulli yms "kovapäinen ja vaativa"- rotu, ei se tarkoita että kouluttamiseen tarvistee remmiä ja nyrkkiä. Näidenkään koirien ei tulisi pelätä omistajaansa/ ohjaajaansa, parhaimpiin tuoksiin päästään rakkaudella ja rajoilla. Johdonmukaisuus on kaiken A ja O. Kerran kielletty- aina kielletty. Silloin ei koiralle jää epäselväksi, että mikä on siltä kiellettyä ja mikä on sallittua. JOs se yhtenä päivänä saa kytätä pöydänvieressä kun syöt ja saa muutaman armonpalan ja toisena päivänä se saa selkäänsä kun tulee hakemaan niitä samoja herkkuja kuin edelliselläkin kerralla.

Jätetään ne nyrkit ja kepit ja remmit sitten sinne nyrkkeilysalille ja lady Dominan luolaan.

Lue lisää

"Kerran kielletty- aina kielletty. Silloin ei koiralle jää epäselväksi, että mikä on siltä kiellettyä ja mikä on sallittua. JOs se yhtenä päivänä saa kytätä pöydänvieressä kun syöt ja saa muutaman armonpalan ja toisena päivänä se saa selkäänsä kun tulee hakemaan niitä samoja herkkuja kuin edelliselläkin kerralla. "

No ei se nyt näin mustavalkoista ole. No, otetaan nyt sitten tämä ruokaesimerkki. Koira pyydetään siihen pöydän luo, se saa pihvijämät. Seuraavana päivänä se tulee siihen taas. Mitä tekee fiksu omistaja. Kertoo sille koiralle että nyt ei tule mitään, mene pois, sinua ei kutsuttu. Tyhmä omistaja taas antaa koiralle rökityksen tuollaisesta julkeudesta vaikka itse aiheuttikin koko asian.

Tämä on tyhmä esimerkki, tiedän. Mutta pointti on se että joskus saa tehdä asioita luvan kanssa.

Vetäkää nailonii turpaan ei tiedä eläimistä mitään.

Tämä mies on kasvattanut kolme sakemannia ja kaikki on tosi luottavaisia ja kuunteleevat isäntääsä, koska pentuna alkoi kunnon koulu ja jos totteli sai rapsutuksen ja joskus jonkun pienen namun palan. jos ei totellu ei saanu ruokaa sinä päivänä ja sai todellakin nyrkistä.
Minusta se on oikea tapa kouluttaa koiraa, koska koira on ihmisen alla ja ihminen määrää mitä koira tekee ja millon tekee. Niin sen pitää olla. Koiraa ei todellakaan pidä paapoa missään pumpulissa koira on kovien tekojen kautta säilynyt elämässä.

nailoni. kirjoitti:

Tämä mies on kasvattanut kolme sakemannia ja kaikki on tosi luottavaisia ja kuunteleevat isäntääsä, koska pentuna alkoi kunnon koulu ja jos totteli sai rapsutuksen ja joskus jonkun pienen namun palan. jos ei totellu ei saanu ruokaa sinä päivänä ja sai todellakin nyrkistä.
Minusta se on oikea tapa kouluttaa koiraa, koska koira on ihmisen alla ja ihminen määrää mitä koira tekee ja millon tekee. Niin sen pitää olla. Koiraa ei todellakaan pidä paapoa missään pumpulissa koira on kovien tekojen kautta säilynyt elämässä.

Lue lisää

toivon todella että olet provo. Noin pimeää ihmistä ei voi olla ja jos onkin, toivottavasti luonto hoitaa niin, että et lisäänny. Lisäksi toivon, jos olet olemassa, että saat sinäkin osasi tyyliin hammas hampaasta; kuka sinua rankaisee ns. väärästä käytöksestä ja miten? Et mahdollisesti saa päivän alkoholi/huumeannosta? Tai jos olet jonkin pikkufirman pätemistarpeinen pikkumulkku, pomo saattaa jopa vittuilla ja uhata potkuilla? Miten vain, aikanasi näet.

Tälle nailonille ei tarvii vittuilla. Olen koirani kouluttanut minun omalla tavalla ja tulen niin kaikki koirat kouluttamaan. Jokainen koira on oppinut ja minusta koiran pitää olla alhaisempaa kastia kun ihmisen. Ja se on koiran omaa tyhmyyttä jos ei tottele. Eikä myös minua kukaan komenna enkä tarvii huumeita enkä viinaa

nailoni.. kirjoitti:

Tälle nailonille ei tarvii vittuilla. Olen koirani kouluttanut minun omalla tavalla ja tulen niin kaikki koirat kouluttamaan. Jokainen koira on oppinut ja minusta koiran pitää olla alhaisempaa kastia kun ihmisen. Ja se on koiran omaa tyhmyyttä jos ei tottele. Eikä myös minua kukaan komenna enkä tarvii huumeita enkä viinaa

Lue lisää

Ja kukakohan sut pakottaa ottamaan eläimiä, jos et niille kuitenkaan pärjää muuten kuin väkivallalla? Taidat vain tuntea pätemisen ja vallan tarvetta, jota et muuten saa tyydytettyä elämässäsi. Sulla on täysin väärät perusteet ottaa eläin. Kiusaako sua pomo töissä? Ootko naisesi tossun alla? Vai käytätkö myös lähisuhteissa samoja rankaisumetodeja? Kaverini oli intissä kouluttamassa armeijan koiria ja kaikki koulutus tapahtui positiivisella mielellä. Heitä jopa neuvottiin, että jos on itsellä paha päivä, on turha kouluttaa ja purkaa sitä koiraan. Sillä vain pilaa koiran. Eli jos ammattilaiset on tätä mieltä, niin olisikohan sinun menetelmissä jotain pielessä?