Kulttuurista
Kulttuurin dialektinen olemus, yksilön ja yhteisön suhde
Kulttuuri, tämän vallitsevan kulttuurin sisällä on pääosiltaan ja haluamattamme juuri "tätä virallista, meille asetettua", sille en minä etkä sinä voi juuri mitään.
Ihmisen elämästä jää jäljelle vain hänen tekojensa tulokset, jotka siis ovat sidoksissa ennen kaikkea hänen kulttuuri piiriinsä. Tämä kulttuuri piirinsä taasen on yhteiskunnallista heijastusta meissä ja nousee vallitsevasta tuotantotavasta.
Tämän muurin rikkominen vaatii jo aika paljon Ihmiseltä saati se, että kulttuurintekijä luo tämän jälkeen jotain omaansa uutta ja ennen näkemätöntä.
Yksilöllistä on lähinnä luominen, uudenluominen ja siis työvoiman kulutuksen kautta tuotettu uusi, ennen näkemätön, ei siis toisten matkiminen vaan ihka oma ja uusi. Tässä olemme siis erilaisia, sillä vaikka kulttuurimme meidät leimaa heijastuman kautta ja vaikka voimme siihen takaisin vaikuttaa heikoin kytkennöin niin myös synnymme erilaisiksi joiltakin ominaisuuksiltamme. Kuten musiikillisesti, taiteellisesti, kirjallisilta kyvyiltämme, älykkyydeltämme, fyysisiltä ominaisuuksiltamme jne... Luovuutta silti voi kehittää niissäkin yksilöissä, joiden synnynnäiset ominaisuudet eivät tätä suoraan suosi. Kulttuuri, lahjakkuus ja luovuus, vaikka ne ovat osin yhtä ne painottuvat erilailla meissä kussakin.
Harrastamisemme on ominaisuuksiemme harjoittelua. harrastamme sitä mikä meitä miellyttää ja meitä miellyttää luultavimmin ominaisuuksiemme mukaiset teot.
Minun tekojani, iän mukana säilyneet ja elon myötä lisääntyneet ja muovautuneet, ovat ennen muuta seuraavat mieli harrasteeni; Kuvataiteen tekeminen, Klassisen musiikin kuuntelu, Taidekulttuurin seuranta, teollinen muotoilu ja siis suunnittelu muotoilumetodien kautta ja ennen kaikkea materialistinen filosofia jne...
Tässäpä tämä eli ne pää syyt, jotka johtavat elämänkuvan muodostumiseen ja sitä kautta maailmankatsomukseen.
Ystäväni sanovat, "sinä Hannu olisit menestynyt hyvin, jos olisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa". Paljon sanottu, vai mitä?
Tämä kuitenkin tarkoittaa pelkistettynä, että toisenlainen yhteiskunta on mahdollista vain toisenlaisen ”Tuotantotavan” vallitessa!
Noissa sanoissa tapahtuu ainakin seuraavaa.. Ne määrittelevät tarpeen toisenlaiselle yhteiskunnalle. Ne määrittelevät sen kuitenkin menestymisen mittareilla, kuten määritellään tämä nykyinenkin. Ne määrittelevät tämän uuden yhteiskunnan myös yksilökeskeisyyden kautta. Luultavasti siksi, että olemme omaksuneet annettuna "mallin", menestys on yksilökeskeistä.
Mutta kuinka tämä sopii meidän kaikkien elämän mittariksi? ei kuinkaan. Me olemme yhteiskunnallisia olentoja ja sitä ei meistä pois saa edes valkopyykissä.
Jos saavutamme ajattelussamme arkiajattelua korkeamman tason, saavutamme filosofisen ajattelija tietoisen tason. Filosofinen ajattelu on tieteellisin menetelmin suoritettua ajattelua. Osaamme näin olla kriittisiä ja samalla rakentavia. Siis jälleen yhteiskunnallisia... Kuten huomaamme, kaikki polkumme johtavat aina lopulta yhteiskunnalliseen tarpeeseen, sillä aina kaikki tekemisemme tehdään toisia varten, ei lopultakaan itseämme, edes yrittäjät eivät toimi vain itseään varten. Sillä yrittäjä tarvitsee tuotteilleen kuluttajan, jotta hän voi saada tuotteessa olevan, sen tekemiseen käytetyn kulutetun työvoiman ja näin syntyneen lisäarvon siitä pois.
Elämämme on siis yksilön ja yhteisön toistuvaa vuorovaikutteista suhdetta, ja tämä taasen on pysyvää irrottamatonta suhdetta luontoon.
Seuraako tästä, että jos jokin tämän kokonaisuuden tekijä ei ole tasapainossa syntyy ristiriita. Jota voidaan sovitella ja varmaan tarvitsee sovitella. Entä jos kaikki ei olekaan soviteltavissa? Onko esimerkiksi soviteltavissa rikkaan ja köyhän välinen suhde tai omistajan ja työläisen eli työvoimansa luovuttajan välinen suhde eli riistäjän ja riistetyn välinen suhde.
Varmasti huomaamme pian, että maailma on täynnä ristiriitoja joita ei voi sovitella. Piilotella ja kätkeä kylläkin niitä voi, mikäli omaa motiivin tähän touhuun, kuten kapitalistin olemukseen kuuluu omata.
Onko riistetyn syytä kätkeä olotilaansa suhdettaan riistäjään, tuskinpa, mutta onko riistäjän syytä tehdä se? -luultavasti jos haluaa pysyä riistäjänä.
Vielä tähän samaan liittyen parikysymystä ja vastausta kummalla sitten on valtaa, riistetyllä vai riistäjällä? Tietysti riistäjällä, kertyyhän hänelle pääomaa jokaisen työläisen luovuttamasta työvoimansa käytöstä. Pääoma siis sisältää vallan jonka se on riistämällä työvoimaa siihen saanut.
Mitä riistäjä tekee vallallaan ja onko tämä valta luonteeltaan kehittyvää (monimutkaistuvaa). Tietysti se on monimutkaistuvaa ja sen ilmiönä onkin syntynyt valtio turvaamaan tämän riistosuhteen jatkuvuutta eli pääoman kasaantumisen jatkuvuutta!
Riistetyn suhde valtioon on siis riistetyn suhde riistäjään, mutta nyt valtion välityksellä!
Mitenkä tähän kaikkeen liittyy vielä sovittelujärjestöt, kuten ammattiliitot, jotka ennen olivat taistelujärjestöjä ja riistetyn toimesta asetettuina. Nykyinen ammattiliitto on ainoastaan luokkarintaman silpoja, koska se käsittelee työväenluokkaa vain siltä osin, kun se on onnistunut myymään työvoimaansa ja toisin sanoen työllistetty.
Niinpä, monimutkaistuva valta on valtioksi naamioituneena vallannut riistetyltä myös jo tämän puolustusvälineet itselleen. Tämä ilmenee ns. konsensuksena yhteiskunnassa, jolloin yritetään selittää, että riisto on perustarve olemassa olollemme, se tulee siis hyväksyä ja että neuvottelemalla sovittamatonkin ristiriita on sovitettavissa. Tämä on käytännöllinen ja filosofinen (tieteellinen) mahdottomuus, mutta se on selitetty uskottavasti. Ja juuri työväenluokan oman toteutetun konsensus käytännön avulla.
Yhteiskunnassamme toteutetaan siis tuotantotapamallia, jossa todistetaan mahdoton mahdolliseksi. Kantikasta palikkaa työnnetään pyöreään reikään. Uudestaan ja uudestaan, mutta eihän se sinne särkymättä mene!
Tässä kaikessa ilmeneekin se tärkeä seikka, miksi sovittamaton ei ole sovitettavissa muuta kuin särkemisen kautta. Miksi riistetyn ja riistäjän ja suhde on ratkaistavissa vain tämän suhteen särkemisen kautta ja miksi riistetyn ja valtionsuhde on samoin ratkaistavissa vain särkemisen kautta. Samalla tässä ilmenee sovittelijoiden työn ja olemuksen todellinen luonne, miksi he ovat olemassa.
Vallankumous on hallitun särkemisen menetelmä eli uuden pystyttämistä hävitetyn tilalle.
Hannu Rainesto
Kulttuurin dialektinen olemus, yksilön ja yhteisön suhde
Kulttuuri, tämän vallitsevan kulttuurin sisällä on pääosiltaan ja haluamattamme juuri "tätä virallista, meille asetettua", sille en minä etkä sinä voi juuri mitään.
Ihmisen elämästä jää jäljelle vain hänen tekojensa tulokset, jotka siis ovat sidoksissa ennen kaikkea hänen kulttuuri piiriinsä. Tämä kulttuuri piirinsä taasen on yhteiskunnallista heijastusta meissä ja nousee vallitsevasta tuotantotavasta.
Tämän muurin rikkominen vaatii jo aika paljon Ihmiseltä saati se, että kulttuurintekijä luo tämän jälkeen jotain omaansa uutta ja ennen näkemätöntä.
Yksilöllistä on lähinnä luominen, uudenluominen ja siis työvoiman kulutuksen kautta tuotettu uusi, ennen näkemätön, ei siis toisten matkiminen vaan ihka oma ja uusi. Tässä olemme siis erilaisia, sillä vaikka kulttuurimme meidät leimaa heijastuman kautta ja vaikka voimme siihen takaisin vaikuttaa heikoin kytkennöin niin myös synnymme erilaisiksi joiltakin ominaisuuksiltamme. Kuten musiikillisesti, taiteellisesti, kirjallisilta kyvyiltämme, älykkyydeltämme, fyysisiltä ominaisuuksiltamme jne... Luovuutta silti voi kehittää niissäkin yksilöissä, joiden synnynnäiset ominaisuudet eivät tätä suoraan suosi. Kulttuuri, lahjakkuus ja luovuus, vaikka ne ovat osin yhtä ne painottuvat erilailla meissä kussakin.
Harrastamisemme on ominaisuuksiemme harjoittelua. harrastamme sitä mikä meitä miellyttää ja meitä miellyttää luultavimmin ominaisuuksiemme mukaiset teot.
Minun tekojani, iän mukana säilyneet ja elon myötä lisääntyneet ja muovautuneet, ovat ennen muuta seuraavat mieli harrasteeni; Kuvataiteen tekeminen, Klassisen musiikin kuuntelu, Taidekulttuurin seuranta, teollinen muotoilu ja siis suunnittelu muotoilumetodien kautta ja ennen kaikkea materialistinen filosofia jne...
Tässäpä tämä eli ne pää syyt, jotka johtavat elämänkuvan muodostumiseen ja sitä kautta maailmankatsomukseen.
Ystäväni sanovat, "sinä Hannu olisit menestynyt hyvin, jos olisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa". Paljon sanottu, vai mitä?
Tämä kuitenkin tarkoittaa pelkistettynä, että toisenlainen yhteiskunta on mahdollista vain toisenlaisen ”Tuotantotavan” vallitessa!
Noissa sanoissa tapahtuu ainakin seuraavaa.. Ne määrittelevät tarpeen toisenlaiselle yhteiskunnalle. Ne määrittelevät sen kuitenkin menestymisen mittareilla, kuten määritellään tämä nykyinenkin. Ne määrittelevät tämän uuden yhteiskunnan myös yksilökeskeisyyden kautta. Luultavasti siksi, että olemme omaksuneet annettuna "mallin", menestys on yksilökeskeistä.
Mutta kuinka tämä sopii meidän kaikkien elämän mittariksi? ei kuinkaan. Me olemme yhteiskunnallisia olentoja ja sitä ei meistä pois saa edes valkopyykissä.
Jos saavutamme ajattelussamme arkiajattelua korkeamman tason, saavutamme filosofisen ajattelija tietoisen tason. Filosofinen ajattelu on tieteellisin menetelmin suoritettua ajattelua. Osaamme näin olla kriittisiä ja samalla rakentavia. Siis jälleen yhteiskunnallisia... Kuten huomaamme, kaikki polkumme johtavat aina lopulta yhteiskunnalliseen tarpeeseen, sillä aina kaikki tekemisemme tehdään toisia varten, ei lopultakaan itseämme, edes yrittäjät eivät toimi vain itseään varten. Sillä yrittäjä tarvitsee tuotteilleen kuluttajan, jotta hän voi saada tuotteessa olevan, sen tekemiseen käytetyn kulutetun työvoiman ja näin syntyneen lisäarvon siitä pois.
Elämämme on siis yksilön ja yhteisön toistuvaa vuorovaikutteista suhdetta, ja tämä taasen on pysyvää irrottamatonta suhdetta luontoon.
Seuraako tästä, että jos jokin tämän kokonaisuuden tekijä ei ole tasapainossa syntyy ristiriita. Jota voidaan sovitella ja varmaan tarvitsee sovitella. Entä jos kaikki ei olekaan soviteltavissa? Onko esimerkiksi soviteltavissa rikkaan ja köyhän välinen suhde tai omistajan ja työläisen eli työvoimansa luovuttajan välinen suhde eli riistäjän ja riistetyn välinen suhde.
Varmasti huomaamme pian, että maailma on täynnä ristiriitoja joita ei voi sovitella. Piilotella ja kätkeä kylläkin niitä voi, mikäli omaa motiivin tähän touhuun, kuten kapitalistin olemukseen kuuluu omata.
Onko riistetyn syytä kätkeä olotilaansa suhdettaan riistäjään, tuskinpa, mutta onko riistäjän syytä tehdä se? -luultavasti jos haluaa pysyä riistäjänä.
Vielä tähän samaan liittyen parikysymystä ja vastausta kummalla sitten on valtaa, riistetyllä vai riistäjällä? Tietysti riistäjällä, kertyyhän hänelle pääomaa jokaisen työläisen luovuttamasta työvoimansa käytöstä. Pääoma siis sisältää vallan jonka se on riistämällä työvoimaa siihen saanut.
Mitä riistäjä tekee vallallaan ja onko tämä valta luonteeltaan kehittyvää (monimutkaistuvaa). Tietysti se on monimutkaistuvaa ja sen ilmiönä onkin syntynyt valtio turvaamaan tämän riistosuhteen jatkuvuutta eli pääoman kasaantumisen jatkuvuutta!
Riistetyn suhde valtioon on siis riistetyn suhde riistäjään, mutta nyt valtion välityksellä!
Mitenkä tähän kaikkeen liittyy vielä sovittelujärjestöt, kuten ammattiliitot, jotka ennen olivat taistelujärjestöjä ja riistetyn toimesta asetettuina. Nykyinen ammattiliitto on ainoastaan luokkarintaman silpoja, koska se käsittelee työväenluokkaa vain siltä osin, kun se on onnistunut myymään työvoimaansa ja toisin sanoen työllistetty.
Niinpä, monimutkaistuva valta on valtioksi naamioituneena vallannut riistetyltä myös jo tämän puolustusvälineet itselleen. Tämä ilmenee ns. konsensuksena yhteiskunnassa, jolloin yritetään selittää, että riisto on perustarve olemassa olollemme, se tulee siis hyväksyä ja että neuvottelemalla sovittamatonkin ristiriita on sovitettavissa. Tämä on käytännöllinen ja filosofinen (tieteellinen) mahdottomuus, mutta se on selitetty uskottavasti. Ja juuri työväenluokan oman toteutetun konsensus käytännön avulla.
Yhteiskunnassamme toteutetaan siis tuotantotapamallia, jossa todistetaan mahdoton mahdolliseksi. Kantikasta palikkaa työnnetään pyöreään reikään. Uudestaan ja uudestaan, mutta eihän se sinne särkymättä mene!
Tässä kaikessa ilmeneekin se tärkeä seikka, miksi sovittamaton ei ole sovitettavissa muuta kuin särkemisen kautta. Miksi riistetyn ja riistäjän ja suhde on ratkaistavissa vain tämän suhteen särkemisen kautta ja miksi riistetyn ja valtionsuhde on samoin ratkaistavissa vain särkemisen kautta. Samalla tässä ilmenee sovittelijoiden työn ja olemuksen todellinen luonne, miksi he ovat olemassa.
Vallankumous on hallitun särkemisen menetelmä eli uuden pystyttämistä hävitetyn tilalle.
Hannu Rainesto
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yhteiskunnassa jossa ei tarvitse noudattaa voimassa
olevia lakeja.
Et olisi joutunut rosikseen.
Ihan mielenkiinnosta täytyy kysyä, että miten
se toinen "tuotantotapa" olisi tuonut politrukki
Rainestolle henkilökohtaista menestystä?
joka perustuu yhteisöllisyyteen, toisten huomioonottamiseen ja siihen, että enemmistöpäätöksillä luomme parempaa maailmaa.
"Ystäväni sanovat, "sinä Hannu olisit menestynyt hyvin, jos olisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa". Paljon sanottu, vai mitä?"
h rainesto
valitan hannu mutta sivistyneessä yhteiskunnassa eläminen vaatii yhteisiä pelisääntöjä ja solidaarisuutta; joskus on tingittävä omasta edustaan yhteisen hyvän tähden. tälläinen pyyteetön epäitsekkyys ja toisten huomioon ottaminen tekee meistä länsimaalaisista niin paljon korkeammalla olevia yksilöitä kuin menneiden aikojen, joita sinäkin näyt kaipaavan takaisin, yksinvaltiuteen perustuvien pienten eliittiihmisryhmien hallitsemat totalitariset järjestelmät kuten natsismi ja kommunismi. ei hannu, ei enää koskaan mitään pienen eliitin hirmuvaltaa, jossa suuri enemmistö joutuu taipumaan ja tekemään myönnytyksiä pienen vähemmistön tähden eikä enää koskaan epärehellistä yhteiskuntaa, jossa säännöt ja velvollisuudet ovat meille kansalle ja te kommunistit nautitte vain oikeuksista vaikka sinä ja "ystäväsi" kuinka olisitte sitä mieltä, että sellaisessa yhteiskunnassa teillä kommunisteilla olisi paljon parempi olla ja elää...
elämme demokratiassa, joka perustuu yhteisöllisyyteen, toisten huomioonottamiseen ja siihen, että enemmistöpäätöksillä luomme parempaa maailmaa.
HR: Tämä on täyttä roskaa mitä kirjoitat, eikä kestä mitään tarkastelua. Oletko todella noin aivopesty, tokkopa, vaan vain ahne ja rikollinen mieleltäsi. Kapitalismi on kaikissa mahdollisissa tarkasteluissa vain riistoyhteiskunta, ei muuta. Elämme demokratiassa, voi vittu sentään teidän demokratiaanne, te natsisiat ja polttouunin hoitaja roistot.
"Ystäväni sanovat, "sinä Hannu olisit menestynyt hyvin, jos olisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa". Paljon sanottu, vai mitä?"
h rainesto
HR: Asiayhteyksistä irrottamien on ala-arvoista argumentointia ja osoittaa sinusta melkoista kehnoutta ja osaamattomuutta muuhun kuin kieroiluun. Olet varmaan oikeuslaitoksessa työssä, muualla en ole niin alhaista väkeä tavannut, raamattukädessä valehtelevat ja laativat oikeusmurhiaan. Herra isä, helvettiin tässä ollaan matkalla teidän kanssanne.
valitan hannu mutta sivistyneessä yhteiskunnassa eläminen vaatii yhteisiä pelisääntöjä ja solidaarisuutta; joskus on tingittävä omasta edustaan yhteisen hyvän tähden. tälläinen pyyteetön epäitsekkyys ja toisten huomioon ottaminen tekee meistä länsimaalaisista niin paljon korkeammalla olevia yksilöitä kuin menneiden aikojen, joita sinäkin näyt kaipaavan takaisin, yksinvaltiuteen perustuvien pienten eliittiihmisryhmien hallitsemat totalitariset järjestelmät kuten natsismi ja kommunismi.
HR: Tämä on törkeää valehtelua ja jää kyllä muistiin, sillä rehellisyys se maan perii eikä porvariston valheet, kuten tähän asti. Joku roti pitää valehtelussakin olla, vaikka onkin porvari nilkki.
Te ahneet ja itsetyytyväiset roistot, jotka tapatatte 30.000 lasta päivässä nälkään ja muut päälle, käytte kirkoissa rukoilemassa armoa itsellenne ja halveksitte kaikkea mikä haiseekin kansanvallalle, kehtaatte väittää moista tästä paskasta kapitalsimista. Kirjoituksesi on törkeä Ihmisen häpäisy, ei muuta, olet yksinkertaisesti liian tyhmä!
ei hannu, ei enää koskaan mitään pienen eliitin hirmuvaltaa, jossa suuri enemmistö joutuu taipumaan ja tekemään myönnytyksiä pienen vähemmistön tähden eikä enää koskaan epärehellistä yhteiskuntaa, jossa säännöt ja velvollisuudet ovat meille kansalle ja te kommunistit nautitte vain oikeuksista vaikka sinä ja "ystäväsi" kuinka olisitte sitä mieltä, että sellaisessa yhteiskunnassa teillä kommunisteilla olisi paljon parempi olla ja elää...
HR: Työväenluokka ei ole eliitti, eikä pieni. Pieni on kapitalistien joukko ja suuri heidän hirmuvaltansa. Jos ei älysi riitä ymmärtää teorioita niin pane pussi päähäsi, pidäthän sitä muutenkin kokoajan, kun katselet kapitalismia ympärilläsi. Tiedätkö tollo, että minun porvariystäväni häpeävät sinua ja listan kirjoittajia, sillä te todistatte elävästi, kuinka tyhmiä ja itsekeskeisiä ovat porvarit. Minun kommunisti ystäväni eivät häpeä minua, sillä he voivat koska tahansa kiistää kaiken mitä kirjoitan, jos löytävät siihen jostain pitävän argumentin.
Olettepa todella ala-arvoista joukkoa, te turhat porvarit, pelkkiä loisia Ihmistenjoukossa. Josko nyt avaat silmäsi ja tarkastelet tätä yhteiskuntaa väittämilläsi, huomaat, että kerrot juuri tästä todellisuudesta, ei kommunismista, jota ei ole koskaan missään vielä ollut. Tarkoituksesi on hyökätä omilla virheilläsi, jotta ne peittyisivät hyökkäyksesi alle, mutta eivät peity. Kaikki me näemme, mistä on kyse, kapitalismin raiskatessa meitä. Sain juuri vakuutusyhtiön turvaohjeet, joissa makeasti valehdellaan, että ne ovat meidän, asiakkaiden hyväksi, vaikka ovat suoraan ja kiertelemättä korvaus velvollisuuden optimointia. Tätä on kapitalismi, kieroa peliä aamusta iltaan, kaikilla mahdollisilla tasoilla. Mitä sitä meille valehtelet, kaikki me sen tiedämme, tollo!