Inflaatio ei aina ole välttämättä paha
Tämä teksti on jatkoa aikaisemmalle artikkelilleni: " Uusliberalismi vs sosialistinen markkinatalous".
Kuten eräät ovat tälläkin palstalla todenneet esim. Suomessa -70 luvulla inflaatio pyöri vuosittain paljon korkeammalla tasolla, kuin nyt (~10%) ja silti yksi työssäkäyvä pystyi elättämään perheensä ja lapsensa hyvin. Nyt, kun kaikki on "hyvin", hommat menee päin persettä ja tuolloin ennen, kun kaikki oli "päin helvettiä", asiat menivät paremmin. Miten?
Tämä siis tapahtui tilanteessa, missä tuli tuntuvia yleisiä vuosittaisia palkankorotuksia. Käytännössä tuolloin inflaatio oli näin pois suuresta pääomasta, mitä pääoma kompensoi jatkuvilla hinnankorotuksilla mitkä kuitenkin tulivat jälkikäteen ja mistä valtio peri tuntuvat veronsa.
Tämä jakoi vaurautta tasaisemmin.
Inflaatio on siis eräänlaista tulonsiirtoa, mikä 1. kapitalismin oloissa köyhdyttää tavallista väestöä yleisten ja tuntuvien palkankorotusten puuttuessa, siis markkinoiden hiipuessa ja 2. sosialistisen markkinatalouden oloissa inflaatio tasaa tuloja yleisten ja tuntuvien palkankorotusten ollessa läsnä, samalla kasvattaen markkinoiden toimivuutta ja tätä toimivuutta voidaankin kohdentaa yhteiskunnan päätösten ja tarpeiden mukaisesti. Tästä esimerkkinä tarjoan entisen puolisosialistisen Suomen eli ns. pohjoismaisen hyvinvointivaltion.
Lisänä: jos ja kun inflaatiota halutaan hillitä, voidaan se tehdä ns. voitonrajalailla, millä tuotteiden hintoja säädellään asettamalla matemaattinen tuotannonlisäyksiin ja raaka-ainekustannuksiin perustuva maksimivoiton raja. Tämä muuttaa taloutta samalla luoden kuitenkin yrittäjille paremmat edellytykset toimia kun muutamat superkartellit on poistettu.
Pääomien käyttöä ei nyt voida kohdentaa halutusti yhteiskunnan tarpeiden mukaan, koska pääoma on yksityistä eli käytännössä yhteiskunnan ulkopuolella (kuitenkin se imee korkoja eli on sisällä vain negatiivisessa mielessä). Voimme sanoa yleisesti, että ainoa tapa kapitalismissa saada pääomaa on sen valtaaminen. Tätä täysin vapaata markkinataloutta (kapitalismia) kohden me nyt menemme kaikkien eduskunnan puolueiden käytännössä ajaessa sitä.
Tämä teksti on jatkoa aikaisemmalle artikkelilleni: " Uusliberalismi vs sosialistinen markkinatalous".
Kuten eräät ovat tälläkin palstalla todenneet esim. Suomessa -70 luvulla inflaatio pyöri vuosittain paljon korkeammalla tasolla, kuin nyt (~10%) ja silti yksi työssäkäyvä pystyi elättämään perheensä ja lapsensa hyvin. Nyt, kun kaikki on "hyvin", hommat menee päin persettä ja tuolloin ennen, kun kaikki oli "päin helvettiä", asiat menivät paremmin. Miten?
Tämä siis tapahtui tilanteessa, missä tuli tuntuvia yleisiä vuosittaisia palkankorotuksia. Käytännössä tuolloin inflaatio oli näin pois suuresta pääomasta, mitä pääoma kompensoi jatkuvilla hinnankorotuksilla mitkä kuitenkin tulivat jälkikäteen ja mistä valtio peri tuntuvat veronsa.
Tämä jakoi vaurautta tasaisemmin.
Inflaatio on siis eräänlaista tulonsiirtoa, mikä 1. kapitalismin oloissa köyhdyttää tavallista väestöä yleisten ja tuntuvien palkankorotusten puuttuessa, siis markkinoiden hiipuessa ja 2. sosialistisen markkinatalouden oloissa inflaatio tasaa tuloja yleisten ja tuntuvien palkankorotusten ollessa läsnä, samalla kasvattaen markkinoiden toimivuutta ja tätä toimivuutta voidaankin kohdentaa yhteiskunnan päätösten ja tarpeiden mukaisesti. Tästä esimerkkinä tarjoan entisen puolisosialistisen Suomen eli ns. pohjoismaisen hyvinvointivaltion.
Lisänä: jos ja kun inflaatiota halutaan hillitä, voidaan se tehdä ns. voitonrajalailla, millä tuotteiden hintoja säädellään asettamalla matemaattinen tuotannonlisäyksiin ja raaka-ainekustannuksiin perustuva maksimivoiton raja. Tämä muuttaa taloutta samalla luoden kuitenkin yrittäjille paremmat edellytykset toimia kun muutamat superkartellit on poistettu.
Pääomien käyttöä ei nyt voida kohdentaa halutusti yhteiskunnan tarpeiden mukaan, koska pääoma on yksityistä eli käytännössä yhteiskunnan ulkopuolella (kuitenkin se imee korkoja eli on sisällä vain negatiivisessa mielessä). Voimme sanoa yleisesti, että ainoa tapa kapitalismissa saada pääomaa on sen valtaaminen. Tätä täysin vapaata markkinataloutta (kapitalismia) kohden me nyt menemme kaikkien eduskunnan puolueiden käytännössä ajaessa sitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kenen etua tuo 70-luvun iflaatio/devalvaatio- kierre kaksinumeroisine inflaatioprosentteineen palveli. Se tietenkin palveli lähinnä niiden etua jotka neuvottelupöydässä istuivat(ns.kolmikanta), mutta ei noissa pöydissä kaikki ainakaan täysvaltaisesti edustettuina olleet, ja vähän sitten niidenkin kustannuksella sitä hyvinvointia jaettiin.
Kapitalistiltako tuossa ruletissa paljonkin otettiin, kun kapitalisti sai painostaa devalvaation ja sitä kautta sai vielä ennakkotiedonkin tulevasta devalvaatiosta ja pääsi vielä valuutanvaihdollakin ylimääräisiä itselleen vetämään.
Ne jotka eturintamassa palkkojaan nostelivat pärjäilivät myös hyvin. Erityisen hyvin pärjäilivät halpakorkoisia lainoja pankista saaneet. Mutta se väki jolle näitä halpakorkoisia lainoja pankista jaeltiin ei ollut ihan pienituloista väkeä jonka tulot viimeisenä nousevat. Siksi tämä väki myös hyötyi enemmän korkojen vähennyksestä verossa. Tosin käytännössä kyllä tämän verovähennyksen kuittasi itselleen lähinnä pankki pitämällä korkoa vastaavasti korkeammalla. Pankeilla oli varaa pitää konttoreitakin joka kadun kulmassa ja pestata niihin työntekijöitä, ja maksaa heille vielä ihan hyvää palkkaakin.
Kyllä niitä palkankorotuksia nykyoloissakin vielä tulee ja ne samalla tavalla hintoihin kirjataan(ja tietenkin ketjussa menevät läpi), mutta nykyään yhä enemmän toiset nostelevat palkkojaan paljon enemmän mitä toiset, sillä palkat määräytyvät yhä enemmän työmarkkina-aseman ja tämän aseman monopoliasteen perusteella.
Suuri ero nykymeiningin ja tuon entisen välillä on myös siinä että nyt annetaan inflaation mitätöidä kansaneläkkeet ja julkinen terveydenhuolto ajetaan alas, ja tämä sitten näkyy lähinnä niiden joilla on(tai on ollut) hyvät työpaikat vaurastumisena ja vastaavasti niiden joilla ei tällaista hyvää työpaikkaa ole(tai ole ollut) köyhtymisenä.
Erityisesti nyt saa korvilleen se vanhempi pienelle eläkkeelle eri syistä ajautunut tai saneerattu väki jota ei 70/80-luvuillakaan eri syistä otettu mukaan noihin hyvinvoivien vaurastujien vankkureihin ja uraputkiin, vaikka he kyllä enimmäkseen tuolloin työelämässä mukana rämpivätkin.
Kapitalisteilla pyyhkii enimmäkseen hyvin niinkuin ennenkin. Erityisen hyvin pyyhkii kapitalisteilla joiden ei tarvitse olla kansainvälisen kilpailun armoilla ja joilla on mahdollisimman korkea monopoli.
kirjoitin.
Siis olen kyllä itse myös kokenut työelämässä palkansaajana nuo 70- ja 80- luvut, mutta en ole kuulunut siihen väkeen joka ensimmäisenä palkkojaan korottelemassa oli ja jolla palkat parhaasta päästä olivat. Minä en myöskään ole saanut noita halpakorkoisia lainoja pankista omiin investointeihini. Tein pari vuotta raskasta överiä(Kahta työvuoroa peräkkäin lähes katkeamatta ja usein lauantait ja sunnuntaitkin jos vaan töitä oli). Tällaisesta tietenkin meni paljon veroa kun mitään verovähennyksiäkään ei minulla ollut. Tiesin pirun hyvin että olisi kannattanut olla laina hyvällä paikalla sijaitsevaan asuintaloinvestointikohteeseen jonka lainan korot olisin saanut vähentää tuon ajan isoista ansioistani, mutta nuo ansioni olivat vain tilapäisesti isot eikä tilapäisten isojenkaan ansioiden perusteella voi sitoutua pitkäaikaisiin isojen lainojen hoitoihin eikä sellaisia pankista edes tilapäisvauraille myönnetä.
Kyllä tämä minunkin kannaltani nyt pienelle eläkkeelle saneerattuna paljon parempi olisi jos mentäisiin saman mallin mukaan mitä tuolloin 70/80- luvuilla.
Minun kohdallani se vaan osuu niin, että nykymalli(talous/sosiaalipolitiikassa) olisi minulle ollut edullisempi ennen lamaa ja nyt sitten lamasta eteenpäin se malli joka oli ennen lamaa olisi minulle edullisempi. Eli en tässä nyt niin yksioikoiseti periaatteellisella tasolla näitä menneitä mallejakaan diggaa, vaikka nykymeno kyllä on monessa muussakin suhteessa ikävämpää kun vain raha koko kulttuurissakaan enää mitään merkitsee.
Aikoina ennen lamaa tuloverotus ja progressiivinen tuloverotus vielä paremmin(inflaatiotarkistuksetkin verotukseen tulevat perässä) toi helposti julkisiin budjetteihin varoja, mutta ei sekään aina vielä julkiselle puolelle riittänyt vaan velalla tai vajeilla katettiin lisää(ja siten vielä vauhditettiin inflaatiota) . Julkisella puolella tuolloin kyllä ihan vaan törsättiinkin ilman mitään asiallista kontrollia siitä mihin oikeastaan rahaa käytettiin.
Julkisen puolen työntekijöiden eläkkeitäkään ei kerätty tuottaviin investointeihin, vaan ne eläkkeet jätettiin siitä vaan 'sossun' myöhemmin hoidettavaksi.
Myös yksityisen pulen kerättyjä eläkevaroja lainailtiin varsin löysin perustein yrityksille heidän 'investointeihinsa' ja monilla yrityksillä oli jo muutenkin löysää rahaa törsättäväksikin. Monet elintarvikepuolenkin isot yritykset pääsivät kiertäen hyötymään myös tuolloin maataloudelle suunnattavista tuistakin.
Juuri nämäkin olivat niitä kyseenalaisempia juttuja noilta ajoilta ennen lamaa.
Ihmisen on pakko ottaa mikä tahansa työ millä tahansa palkalla kun nälkä kolkuttaa ovella. Tällä mekanismilla järjestelmä viimeistään pakottaa ihmisen liekaan.
Mennään eteenpäin, lainaan ylempää kirjoitustani:
"Voimme sanoa yleisesti, että ainoa tapa kapitalismissa saada pääomaa on sen valtaaminen."
Tämä perustuu Karl Marxin jo todistamaan kasautumisteoriaan (myös käytännön valossa)--> suuret pääomat kasautuvat imien pienempiä pääomia itseensä. Miten?
Esim. juuri korkojen (inflaation) kautta. Omaisuuden (pienenkin) ylläpitoon tarvitaan tuloja ja jos nämä tulot tipahtavat -tunnettua on kapitalistinen kilpailu, missä PALKKOJA PYRITÄÄN ALENTAMAAN MINIMIINSÄ, MIKÄ ON OLEMASSAOLOON TARVITTAVA MÄÄRÄ, ei välttämättä sitäkään tässä globaalissa järjestelmässä, viite kolmanteen maailmaan- haihtuu jo hankittu omaisuuskin pois suhteessa tulojen ja kulujen tahtiin. Tässä ei auta töiden teko eikä säästäminen.
Kun siis käytännön ostovoima pienenee (tulojen pienentyessä sekä inflaation ja korkojen noustessa) on ihminen suuren pääoman armoilla. Hänestä tulee köyhä, on kysymys vain ajasta. Juuri tätä tapahtuu nyt globaalissa järjestelmässämme ja aivan eritoten Suomessa, pääomien keskittymistä.
Esa T.
1.7-08 Parainen
taipumus kasaantua ja tavarantuotannossa kaikkinaiset pyrkimykset monopoliasemiin ovat oikeita havaintoja ja pätevät tässäkin ajassa.
Kuitenkaan Marxin aikaan ei juuri vielä ollut mitään vahvoja ammattiliittoja, eikä paljon vielä edes sellaisia tomenkuviakaan joiden pohjalta mitään jo asemansa tavarantuotannossa perusteella vahvoja ammattiliittoja olisi voinut muodostua.
En Marxista paljon muuta tiedä kuin mitä toisten viittauksista tai referoinneista on mieleeni jäänyt. Mutta jos tuollainen Marx eläisi nyt, niin olisi mielestäni silläkin suuri merkitys moniin hänen päätelmiinsä että rahan luonne on muuttunut hänen ajoistaan ja julkisen puolen roolikin on isompi ja erilainen nykyään.
Tässä YLE:ltä jotain siitä mitä raha nykyään on sen käyttäjien tasolla.
http://areena.yle.fi/hae?cid=164620&pid=1304388