Täällä kun on paljon puhetta köyhyydestä, niin samaan soppaan voin oman lusikkani heittää.
Ensinalkuun voin sanoa, että olen todellakin tehnyt oman elämäni mokaamisen eteen asioita aika paljon: 20v. aloitin opiskelut yliopistolla, mutta pikkuhiljaa viina ja huumeet veivät miehen (noin yksinkertaistaen sanoen, en jaksa ruveta selventämään kaikkia psykologisia ongelmia tuona aikana). Apua ei mistään tullut vaikka yritin hakea.
Opintotuet tuli kulutettua ja syvissä vesissä uitua. Valtio kyllä heitti mielellään opintotuekuukaudet mulle (no mikä ettei halvemmaksihan se tuli kuin sossutuki tai työttömyyskorvaus).
Pääsin sitten tuosta kurimuksesta joten kuten ylös. Nyt sitten siivoan (onneksi ei oo tarttenut sentään mennä yliopistolle siivoomaan). Opiskelut tekis mieli alottaa uusiksi, mutta sehän ei onnistu. En saa silloin euroakaan mitään tukea, koska kuukaudet käytetty. Työttömänä toki tuet juoksisi, kunhan olisi varmaa etten pane tikkuakaan ristiin itseni todelliseen kehittämiseen.
Onko se tosiaan fiksua, että kerran pahasti mokannutta ei enää päästetä opiskelemaan - vaikka motivaatio olisikin kunnossa ?
Ensinalkuun voin sanoa, että olen todellakin tehnyt oman elämäni mokaamisen eteen asioita aika paljon: 20v. aloitin opiskelut yliopistolla, mutta pikkuhiljaa viina ja huumeet veivät miehen (noin yksinkertaistaen sanoen, en jaksa ruveta selventämään kaikkia psykologisia ongelmia tuona aikana). Apua ei mistään tullut vaikka yritin hakea.
Opintotuet tuli kulutettua ja syvissä vesissä uitua. Valtio kyllä heitti mielellään opintotuekuukaudet mulle (no mikä ettei halvemmaksihan se tuli kuin sossutuki tai työttömyyskorvaus).
Pääsin sitten tuosta kurimuksesta joten kuten ylös. Nyt sitten siivoan (onneksi ei oo tarttenut sentään mennä yliopistolle siivoomaan). Opiskelut tekis mieli alottaa uusiksi, mutta sehän ei onnistu. En saa silloin euroakaan mitään tukea, koska kuukaudet käytetty. Työttömänä toki tuet juoksisi, kunhan olisi varmaa etten pane tikkuakaan ristiin itseni todelliseen kehittämiseen.
Onko se tosiaan fiksua, että kerran pahasti mokannutta ei enää päästetä opiskelemaan - vaikka motivaatio olisikin kunnossa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
nykyiseen siivoushommaasi työmarkkinatuella.
Silloin vasta kaalepilta maistuisikin.
Sinulle kaaleppi, minulle satusetä.
;D että hän jaksaa, kehittäisi uusia, eikä kopsaisi vanhoja, vai eiköhän tarinasuoni oikein pelaa, säälittävää, toistoa.
Tämä on tositarina, eikä mikään Kaalebin kehittämä. Enkä ole ainoa. Toki olen mokannut elämässäni pahasti, mutta silti vituttaa se, että työmarkkinatuella kyllä pakotetaan kaiken maailman turhimuskoulutuksiin, mutta kunnon koulua ei voi käydä.
Suomessa saa tukea vain jos ei tee mitään tai sitten pitää raataa ittensä hengiltä
jos tosiaan haluat jälleen opiskelemaan niin teet ensin töitä pari vuotta ja säästät rahaa. kukaan ei estä sua opiskelemasta, valtio ei vaan sitä sinulle kustanna enää. eli rahat elämiseen omasta takaa.
p.s. opiskelu ja työnteko onnistuu myös.
Minulla on ollut samantyyppinen tilanne kuin sinulla, sillä sairastuin opiskeluaikana 90-luvulla syvään uupumukseen. En pystynyt opiskelemaan, ja opintotukikuukauteni kuluivat hukkaan. En ennen opintotukikuukausien loppumista päässyt minkään sosiaalituenkaan piiriin, koska minua pidettiin opiskelijana vaikken pystynytkään opiskelemaan!
Aikoinani sitten väsymykseni syy löytyi ja paranin riittävästi, että halusin taas jatkaa opintojani. Koska opintotukikuukauteni olivat kuluneet kymmenen vuotta aiemmin sairasteluuni, ei auttanut muu, kuin opiskella osapäivätyön ohella. Siitä taas kärsivät vuoroin sekä opinnot, työ että terveys. Loput tarvitsemani rahat lainasin vanhemmiltani, sillä opintolainaakaan ei ole mahdollista saada kun tukikuukaudet ovat loppuneet.
Lisäkuluja tuli myös siitä, että ainakaan pääkaupunkiseudulla ei yli 30-vuotias saa opiskelija-alennusta joukkoliikenteen kuukausilipusta, jos tukikuukaudet on käytetty. Maksoin siis vähistä rahoistani joka kuukausi yli 80 euron seutulipun (kotoani oli opiskelupaikkaani yli 20 km, joten jokapäiväinen pyöräily tai kävely ei tullut kyseeseen).
Hyvänä puolena oli se, että yleistä asumistukea opiskelijakin voi saada, jos ei ole enää oikeutettu opintotukeen ja sen asumislisään. Olettaen tietysti, että asuu yksin ja tulot ovat pienet. Ilman asumistukea en olisi voinut harkitakaan opiskelujeni aloittamista uudelleen.
No, useampi vuosi siinä meni työn ohessa päättää opiskelut ja monta kertaa meinasin jättää homman uuvuksissa kesken. Mutta nyt valmistun ja määräaikainen oman alan työkin on tiedossa :-). Huonona puolena on sitten se, että minulta jäi kaiken tämän takia perhe perustamatta, koska en olisi pystynyt opintojen, osapäivätyön, penninvenyttämisen ja heikon terveyden lisäksi vielä lapsista huolehtimaan. Ikää minulla on jo 40 vuotta, eli se surettaa, että maksoinkohan tästä tutkinnosta kuitenkin siinä mielessä liian kalliin hinnan.
tietyn määränhän saa muistaakseni työtönkin suorittaa opintoja jotta ei lasketa opiskelijaksi. Voisit esim. kerätä sivuaineet (yleisopintotaso), siis muutamat approbatur-tason opinnot.
Suorita siis opintoja melko hissukseen, jolloin sinua ei katsota opiskelijaksi.