Luin äskettäin tuon nimisen Ahti Karjalaisen v. -81 kirjoittaman kirjan uudelleen kirjahyllystäni. En muistanutkaan, miten korkeatasoinen kirjoittaja Ahti oli. Kirja oli täynnä "sinisiä ajatuksia" Se loppui näin:
"Perimmältään me olemme kaikki talonpoikia.Juuri siksi meillä on mahdollisuudet kehittää niin itseämme kuin omaa maatamme siten, että pystymme vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Meidän on vain rohkeasti luotettava omaperäisyyteemme ja uskallettava olla rehellisesti sitä mitä me olemme. Meillä on ympärillämme tänään hyvät taloudelliset kehykset ja asuttavanamme tilava, pohjoinen maa. Meidät kaikki on rakennettu vihreistä metsistä ja graniitista, kultaisista pelloista ja sinisistä järvistä. Mutta silti me kaikki olemme erilaisia. Suomalaisten ihmisten asteikko alkaa aidosta ja luonnollisesta mökinihmisestä ja mukaan mahtuu taiteilijoita, virkamiehiä kuin korkeammankin oppiarvon suorittaneita.
Olemme saaneet arvokkaana perintönä itsenäisen, pohjimmiltaan talonpoikaisen ajattelutavan. Me emme enää itsenäisyyden alkukokemusten jälkeen rakenna paljon utopioita, haavekuvia. Todellisuudentajumme on kasvanut. Luotamme toisiin ja meidän on syytä luottaa itseemme.
Toistan vanhan totuuden: meidän kansamme voima on laadussa, ei määrässä.
Voimme olla ylpeitä sanoessamme suomalaisen kansanlaulun sanoin: Kotimaani ompi Suomi."
"Perimmältään me olemme kaikki talonpoikia.Juuri siksi meillä on mahdollisuudet kehittää niin itseämme kuin omaa maatamme siten, että pystymme vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Meidän on vain rohkeasti luotettava omaperäisyyteemme ja uskallettava olla rehellisesti sitä mitä me olemme. Meillä on ympärillämme tänään hyvät taloudelliset kehykset ja asuttavanamme tilava, pohjoinen maa. Meidät kaikki on rakennettu vihreistä metsistä ja graniitista, kultaisista pelloista ja sinisistä järvistä. Mutta silti me kaikki olemme erilaisia. Suomalaisten ihmisten asteikko alkaa aidosta ja luonnollisesta mökinihmisestä ja mukaan mahtuu taiteilijoita, virkamiehiä kuin korkeammankin oppiarvon suorittaneita.
Olemme saaneet arvokkaana perintönä itsenäisen, pohjimmiltaan talonpoikaisen ajattelutavan. Me emme enää itsenäisyyden alkukokemusten jälkeen rakenna paljon utopioita, haavekuvia. Todellisuudentajumme on kasvanut. Luotamme toisiin ja meidän on syytä luottaa itseemme.
Toistan vanhan totuuden: meidän kansamme voima on laadussa, ei määrässä.
Voimme olla ylpeitä sanoessamme suomalaisen kansanlaulun sanoin: Kotimaani ompi Suomi."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mutta teidän Vanhasenne ajaa pelkästään rikkaiden etuja sekä kovaa kokoomus politiikkaa, työläisiä, vanhuksia ja sairaita hän halveksuu. Matti Vanhanen on natsi ja sellaiset pitää hävittää maanpäältä.
kauniista Suomalaisesta kesästä puhtaassa Suomessa.
Eläköön itsenäinen Suomi.
kaikessa, niin kouluissa, kuin poliitikkonakin. Harmi vain, että viina pilasi miehen. Ei olisi Koiviston "se siitä" miehestä tullut pressaa, jos Ahti oli voimissaan.
http://www.saunalahti.fi/g333/suomi.jpg
Minusta sellainen priimus on veri tankerous vehje.
Ahtihan tarkoitti sen vaalikirjakseen ollessaan jokseenkin varma, että hänestä pian tulee presidentti, kun tiesi Kekkosen todellisen tilanteen. Mutta ei ymmärtänyt omaa tilannettaan. Kepulaiset peijakkaat panivat ehdolle väärän miehen, vaikka Väyrynen ja Neuvostoliitto niin kovin toista halusivat.
Ja suomalaiset peijakkaat valitsivat presidentiksi vielä vääremmän miehen! Kaikkien aikojen selvimmin numeroin, muuten, sillä Kekkosen valintaa v. 1978 ei voida lukea mukaan; se oli samanlainen kuin nyt Mugaben valinta Zimbabvessa - lyö muuten Kekkosenkin, sillä on ollut pressana jo 28 vuotta. Kekkosen edellinen valinta, v. 1974 poikkeuslailla oli tietysti vielä tuotakin rumempi juttu - jaa, mutta samanlaistahan tapahtui aina hänen suuressa tukijassaan Neuvostoliitossa.
Huvitti minua jo silloin Ahdin tuossa kirjassaan sanoman ja hänen omassa elämässään esittämän välinen ristiriita, vaikka en tiennytkään sitä niin jyrkäksi ennen kuin luin hänen tyttärensä Kukka-Maarian kirjoittaman kirjan "Isä".
Ahti Karjalainen oli suuri mies joka jäi häikäilemättömän pelurin varjoon. 1956 likaisesta kampanjasta selvinnyt UK uskoutui Ahdille:
- Jos minusta ei olisi tullut presidenttiä, niin sitten juoppohullu.
Juoppo tulikin siis Ahdista kun Kekkonen sysäsi hänet sivuun liian vaarallisena haastajana yksinvaltaansa ihastuneelle presidentille. Karjalaisesta ei tullut edes presidenttiehdokasta Kekkosen todellisen tilan lopulta - väistämättä - paljastuttua. Keskustapuolueen kenttä osoitti silloinkin isänmaallisuutensa eikä halunnut ehdokkaakseen enää Neuvostoliiton painostulselle altista Ahtia vaan rehdin talonpojan, J Virolaisen.
Oiva osoitus kepulaisten syvissä riveissä asuvasta viisaudesta.
Oikein tuolla alempana kirjoitin, että joka kirjoituksessasi muistat Kekkosta.
Eikös Karjalainen ollut Neuvostoliiton tahdoton myötäjuoksija ja toivoton ratti- ja rapajuoppo, joka oli Sveitsissä katkaisuhoidossa hieman ennen ensimmäisiä vapaita pres.vaaleja sitten 1956?
Aivan kuten Urho Kaleva Kekkosellakin, Ahti Karjalaisella alkoholinkäyttö oli ongelma.
Alkoholismi meni Karjalaisella lopulta niin pahaksi, että Karjalainen erotettiin Suomen Pankin pääjohtajan paikalta.
Kekkosellakin pullon kallistelu oli pahalla tolalla jo jatkosodan aikaan. Se varmaan oli yhtenä syynä siihen dementiaan, joka Kekkosella 70-luvun alussa alkoi pahasti haitata virkatoimia.