Ajattelin kertoa tapahtumasta mikä tapahtui kun oma Äitini kuoli hiljattain. Hänen tilansa oli nopeasti huonontunut ja hän joutui sairaalaan. Kun häntä siirrettiin kaupungin sairaalasta keskussairaalaan, siirron yhteydessä hän totesi hoitohenkilökunnalle, että tästä keikasta hän ei varmaan selviä (luuli, että omaiset eivät kuulisi mutta yksi meistä lapsista oli nurkantakana ja kuuli keskustelun).
Sairastettuaan noin 2 viikkoa tilan huonontuessa koko ajan, Äitini oli välillä 'läsnä' huoneessa jolloin hänen silmänsä oli kirkkaat ja hän pystyi kommunikoimaan meidän kanssa, mutta nopeasti vaipui tilaan jossa silmät menivät sameaksi ja hän ei ollut 'läsnä' aivan kuin hänen olisi jossain muualla.
Joka tapauksessa viimeisenä päivänä hengitys oli kuin robotti ja tila heikko, silmät olivat kiinni koko ajan eikä vuorovaikutusta ympäristön tai meidän kanssa tapahtunut.
Kun lähdön aika tuli niin hengitys tuli tasaiseksi ja silmät avautuivat yhtäkkiä täysin auki kuin voit vain kuvitella. Äitini katsoi ylös silmiään räpäyttämättä kuin katselisi vastaanottokomiteaa. Tätä kesti noin 2 minuuttia, sanaakaan hän ei sanonut mutta oli läsnä ja katsoi koko ajan isäni ohi (ei Isääni) joka oli kumartuneena hänen eteensä (ylläpuolella) ja yritti kommunikoida hänen kanssaan pitäen samalla Äitini kädestä kiinni.
Isäni kysyi mm. Mitä sinä katselet ja mitä sinä näet mutta ei saanut vastausta.
n.2 minuutin päästä Isäni sanoi, että samalla hetkellä kun Äitini kuoli (sielu erkani Äitini ruumiista) Isäni tunsi sen ja huomasi kuinka Äitini olemus muuttui hetkessä ja silmät muuttuivat sameaksi ja sulkeutuivat, mutta sydän löi heikosti n.1 minuutin verran. Eli vaikutti siltä kuin ruumis olisi vielä teknisesti toiminut mutta siitä puuttui Henki (Sielu) ja ruumiin moottori vielä toimi vaikka siinä ei ollut elämää.
Mielenkiintoinen sivujuonne tähän kokemukseen tuli kun kerroin tämän kokemuksen eräälle ystävälleni jonka isä on ollut sokea lapsesta saakka ja häneltä oli poistettu silmämunat (jatkuvia tulehduksia) joten hänen isällään ei ollut itse silmiä. Joka tapauksessa kun hänen isä kuoli niin kuolinhekellä heillä oli samanlainen kokemus mutta tässä tapauksessa 'silmät' aukesi niin suureksi kuin mahdollista fyysisesti ja sen jälkeen hänen Isänsä kuoli.
Mielestäni tämä on mielenkiintoinen huomio mitä kuolinhetkellä tapahtuu. Ajattelin myös sanontaa, että SILMÄT OVAT SIELUN PEILI
Itse uskon, että ihmisen sielu siirtyy toiseen ulottuvuuteen ja Äitini kertoi muutama vuosi vertauskuvan miten ruumis ja sielu on yhdessä vaikka niiden toiminta on erillistä seuraavasti: Hansikat on ruumis ja Käsi Hansikkaan sisällä on henki (tai sielu) ja sielu liikuttaa ruumista kuten tekee käsi hansikkaan sisällä. Kun ihminen kuolee niin sielu lähtee muualle ja ruumis jää tänne maanpäälle aivan kuin käsi otetaan hansikkaan sisältä pois niin hansikas on staattinen 'kuollut' ulkokuori sillä ei ole elämää ilman kättä eli sielua. Että näin
Sairastettuaan noin 2 viikkoa tilan huonontuessa koko ajan, Äitini oli välillä 'läsnä' huoneessa jolloin hänen silmänsä oli kirkkaat ja hän pystyi kommunikoimaan meidän kanssa, mutta nopeasti vaipui tilaan jossa silmät menivät sameaksi ja hän ei ollut 'läsnä' aivan kuin hänen olisi jossain muualla.
Joka tapauksessa viimeisenä päivänä hengitys oli kuin robotti ja tila heikko, silmät olivat kiinni koko ajan eikä vuorovaikutusta ympäristön tai meidän kanssa tapahtunut.
Kun lähdön aika tuli niin hengitys tuli tasaiseksi ja silmät avautuivat yhtäkkiä täysin auki kuin voit vain kuvitella. Äitini katsoi ylös silmiään räpäyttämättä kuin katselisi vastaanottokomiteaa. Tätä kesti noin 2 minuuttia, sanaakaan hän ei sanonut mutta oli läsnä ja katsoi koko ajan isäni ohi (ei Isääni) joka oli kumartuneena hänen eteensä (ylläpuolella) ja yritti kommunikoida hänen kanssaan pitäen samalla Äitini kädestä kiinni.
Isäni kysyi mm. Mitä sinä katselet ja mitä sinä näet mutta ei saanut vastausta.
n.2 minuutin päästä Isäni sanoi, että samalla hetkellä kun Äitini kuoli (sielu erkani Äitini ruumiista) Isäni tunsi sen ja huomasi kuinka Äitini olemus muuttui hetkessä ja silmät muuttuivat sameaksi ja sulkeutuivat, mutta sydän löi heikosti n.1 minuutin verran. Eli vaikutti siltä kuin ruumis olisi vielä teknisesti toiminut mutta siitä puuttui Henki (Sielu) ja ruumiin moottori vielä toimi vaikka siinä ei ollut elämää.
Mielenkiintoinen sivujuonne tähän kokemukseen tuli kun kerroin tämän kokemuksen eräälle ystävälleni jonka isä on ollut sokea lapsesta saakka ja häneltä oli poistettu silmämunat (jatkuvia tulehduksia) joten hänen isällään ei ollut itse silmiä. Joka tapauksessa kun hänen isä kuoli niin kuolinhekellä heillä oli samanlainen kokemus mutta tässä tapauksessa 'silmät' aukesi niin suureksi kuin mahdollista fyysisesti ja sen jälkeen hänen Isänsä kuoli.
Mielestäni tämä on mielenkiintoinen huomio mitä kuolinhetkellä tapahtuu. Ajattelin myös sanontaa, että SILMÄT OVAT SIELUN PEILI
Itse uskon, että ihmisen sielu siirtyy toiseen ulottuvuuteen ja Äitini kertoi muutama vuosi vertauskuvan miten ruumis ja sielu on yhdessä vaikka niiden toiminta on erillistä seuraavasti: Hansikat on ruumis ja Käsi Hansikkaan sisällä on henki (tai sielu) ja sielu liikuttaa ruumista kuten tekee käsi hansikkaan sisällä. Kun ihminen kuolee niin sielu lähtee muualle ja ruumis jää tänne maanpäälle aivan kuin käsi otetaan hansikkaan sisältä pois niin hansikas on staattinen 'kuollut' ulkokuori sillä ei ole elämää ilman kättä eli sielua. Että näin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja miten hieno vertaus tuo käsi ja hansikas. Äitisi oli viisas nainen.
Hautajaisissa oli paljon ihmisiä joista meillä lapsilla ei ollut mitään havaintoja ja vasta poismenon jälkeen kuulin monista hyvistä asioista mitä hän oli tehnyt muille ihmisille. Hän oli myös hyvä ihminen.
Oma pikkupoikani tokaisi minulle hautajaisten jälkeen,
'en tiennyt, että isoäiti oli noin kova hemmo ja suosittu'
En minäkään mutta tiesin, että hän oli hyvä ihminen ja auttoi mielellään pyyteettömästi muita.
Pitää laittaa perintö kiertämään ja tehdä oma osansa 'olla hyvä ihminen' me ei oteta mukaan mitään muuta kuin itsemme ja kokemuksemme, kaikki muu jää tänne. Meidän äiti ei jättänyt rahaperintöä mutta jätti paljon arvokkaamman perinnön jota yritän kartuttaa omille lapsilleni (maailmankuva ja arvojärjestys muuttui pikkasen tämän keikan jälkeen)
Oli ja on :)
minulle siitä kun hänen isänsä kuoli. Serkkuni ei ole mitenkään hengellinen ihminen. Että kun hänen isänsä kuoli niin hän näki selvästi kuinka elämä lähti ruumiista.
Toivon mukaan Jumalan kirkkauteen eikä helvetin huuruihin. Ihanaa on kuolla jos on omistanut elämänsä Jeesukselle ja tietää kohtaavansa hänet elonsa tien päässä.
Sinne on silloin vaikea mennä.
kuulepas toi sun väiteesi on täysin järjetön
kun väität ettei helvettiä ole.tiedoksi että voit
sanoa noin niin silloin sun pitää todistaa
se varmalla tiedolla .johon minnä väitän että
sinnä puhut omiasi sillä ihmisennä et pysty
todistamaan sanojasi
voit vain tuoda hienoja sanoja jossa
vakuutat että olet oikeassa näin kun teet
epäilen sinua heti sinun puheitasi
jotta voit väitää noin miten väität
laitat samalla itsesi jumalan asemaan.
jotta et ole jos väität jotain muuta olet
valehtelia.jokka huijaa ihmisiä.
terveisin epäileväinen pikkupietari.
jokka tykää takertua ihmisten sanomisiin
Jos on niin silloin Jumala ei ole rakkaus vaan ihmisluonteinen tyranni ja sitä minun on vähän vaikea uskoa.
Helvetin ja saatanan uskot ovat hävinneet minusta täydellisesti. Kaikki todistaa niitä vastaan.
että olisi voinut päästä johonkin tai saada jotain mistä jää paitsi koska ei viitsinyt tehdä omaa osaansa. Uskon, että todellista helvettiä paikkana ei ole mutta jokainen saa palkkansa ja jokaiselle mitataan sen mukaan hän mittaa muille.
Näen kuolemanjälkeisen elämän sellaisena, että jokainen etsii sen paikan missä viihtyy parhaitan. Kuten 'uskovaiset' eivät viihdy 'juoppojen' seurassa niin ei myöskään 'juopot' viihdy 'uskovaisten' seurassa koska kumpiakin ahdistaa toistensa seura. Eli sitä saa mitä rakastaa sisimmässään ja sellaiseen paikkaan sellaisten ihmisten joukkoon pääsee mitä rakastaa ja mihin on aikansa/tarmonsa käyttänyt kun täällä maanpäällä on dallannut.
Jotkut rakastaa tietynlaista elämäntyyliä ja jotkut jotain muuta. Mutta se on varmaan, että samoissa piireissä eri suuntaukset eivät hengaile.
Uskon myöskin, että oikeudenmukaisuus voittaa ja rahalla (joka on materiaalinen vaihdonväline) ei ole mitään valtaa eikä käyttöä joten tulemme varmaan olemaan täysin tasavertaisia. Fyysinen elämä on loppu joten kaikki mikä liittyy fyysiseen olotilaan on vain muisto meidän mielissä vaikka ehdä halut on tallella.