Meillä poika 3 kk vanha ja saatiin lähete tayssiin painon alenemisen takia. Tiesin että tämä johtui rintamaidon loppumisesta ja rupesin antamaan korviketta..no sitten 3 päivää lähetteen saannista kävin uudestaan neuvolassa punnitsemassa poikaa, paino oli noussut puoli kiloa. Päätin olla menemättä sairaalaan,koska asia oli hoidossa. Mutta samana iltapäivänä tuli kuitenkin soitto sairaalasta, että sinne pitäisi mennä, kerroin että paino oli lähtenyt nousuun ja että en koe tarpeelliseksi mennä sinne. Hoitaja kävi kysymässä lääkäriltä tarvitseeko mennä, ja lääkäri sanoi että pitäisi jokatapauksessa viedä näytille kun paino on niin paljon noussut 3 päivässä. Eli lähdimme tayssiin painon äkillisen nousun takia. Sairaalassa lääkäri tutki, kääntyi selin minuun ja selitti hoitajalle että otetaan verikokeet ja ultrataan aivot kun pää ei ole kasvanut niin nopeasti kuin olisi pitänyt. Olin ihan ihmeissäni, ja kysyin että mitä tässä nyt oikeen tapahtuu. Lääkäri ei olisi minulle selittänyt suoraan jos en olisi itse kysynyt, kummallista toimintaa. Olimme yhteensa 4,5 tuntia sairaalassa, teki pahaa katsoa kun pojaltani otettiin 5 putkiloa verta ja sitä kun hän itki. Kun aivoja ultrattiin joouduin pitämään pojan päätä ihan paikallaan ja hän rupesi itkemään taas. Tämmöinen raastaa äidin sydäntä kun joutu katsomaan muuten niin aurinkoisen pojan itkua. Lopulta lääkäri totesi ettei pojasta löytynyt mitään, ja minä siihen että tiesin sen. Vaikka kokeista ei löytynyt mitään, saatiin toinen lähete. Tällä kertaa lähete oli neurologille, koska poika on niin jäntevä ikäisekseen. Jos aivoista löytyis jokin syy tähän. Poika on ihan normaali terve vauva, mutta silti lääkärit haluavat tutkia häntä.Lisäksi kun kutsu tuli neurologille siihen oli lisätty fysioterapeuttikin. Kiva kun asoista informoidaan niin hyvin. Poika ei ole mitenkään liian jäntevä, ..lihakset eivät ole jäykkiä yms... mutta silti häntä vaan tutkitaan. Onko jollain kokemusta tällaisesta.
neurologille jäntevyyden takia
äippäliini
161529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lehdessä oli kirjoittelua, että vieraskieliset lääkärit on ongelma, kun potilas ei ymmärrä puhetta. Tuli kanss amieleen monet kerrat kun se lääkäri ei ole kai osannut olleenkaan kommunikoida ja on supisuomalainen..
Kun lähete on mennyt niin asiaa on jo alustavasti pohdittu ja ilmeisesti todettu, että pelataan varman päälle. Noin nopea nousu ei ole todellakan tavallista. Jos vielä alsket sen prosenttina lapsen painosta niin se on valtava. Tosin selityksiä voi olal monia ja ihan huolettomiakin.
Tuo jäntevyy son eri asia kuin jäykkyys joka taas näkyisi varmaan vanhemmilllekin selvemmin. Noin pienellä eroja on toki paljon eri lasten välillä. Periaatteessa olisin tyytyväinen että asia selvitetään vaikka nyt tuntuu että mitään ei ole vialla. Jos nimittäin olisi tai joskus on niin ainakin kaikki on tehty ajoissa, mikä on voitu.
Kun ajattelee asia aniin, että jos joskus paljastuu, että lapsella on joku ongelma niin varmasti sapettaa kun ei ajoissa huomattu tai mitään ole tehty. Turha on turhaa, mutta varman päälle pelaaminen on ihan hyvä asia.
Lasten puolella täällä ainakin käytdään lapset ja asiat läpi ja tietyissä tilanteissa mukaan tulee muitakin ihmisiä. Koska siitä päätetään käyntien välissä niin ajan lisääminen on ainoa tapa infota.
Vaikka lapsella ei ole mitään neuroloogistakaan vauriota jonka voi tutkimuksiss ahavaita niin fyssari taas näkee eri juttuja katsoessaan lasta ja ollessaan tämän kanssa.
Vaikka nyt joudutte mielestäsi käymään pariin kertaan turhaan niin ota siltä kannalta, että sitten on melko varmaa, että kaikki on hyvin kun niin sanotaan. Ja ei jää mitään pohdittavaksi ja ehkä todella sitten joskus kaduttavaksi jos jotain ilmeneekin. Nykyisillä sairaaloiden resusrsseilla ei ihan huvikseen kyllä ketään juoksuteta.
Ja ennen kaikkea toivon, että äiti tietää ja on oikeassa ja lapsella on kaikki hyvin. Meillä kun on kaikki ollut aina huonosti juuri niin kuin äiti on epäillyt vaikka alustavasti aina on lääkärien taholta oltu toista mieltä oli kyse sitten mistä tahansa..
et varmastikaan ole se kaikkein pätevin henkilö päättelemään onko vai eikö ole liikajäntevyyttä tms. Eikö totta?!
Ei ketään tutkita huvin vuoksi. Eikä lähetetä esim. fysioterapiaan.
Pyysit kaiketi itsellesi kappaleet kaikista epikriiseistä ym. Ellet, soita ja pyydä.
Eikö ole hyvä että tutkitaan, sen sijaan että ei tutkittaisi ja huomattaisiin sitten liian myöhään että on jtkn vikaa joka oltaisiin voitu korjata, jos asiaan olisi puututtu ajoissa..
"Kun aivoja ultrattiin joouduin pitämään pojan päätä ihan paikallaan ja hän rupesi itkemään taas. Tämmöinen raastaa äidin sydäntä kun joutu katsomaan muuten niin aurinkoisen pojan itkua." Kai olet tietoinen ettei UÄ-tutkimus tunnu tutkittavasta millekään? Sille nyt ei voi mitään että joskus on tutkittava, otettava verikokeita ym. Oletko ajatellut, että on lapsia joita joilta joudutaan ottamaan esim. kroonisten sairauksien takia jatkuvasti mm. verikokeita? Antamaan pistoksia, laittelemaan kanyylejä jne.
Eli ihan oikein on toimittu, lääkäri on tutkiessaan todennut (sinun käsityksesi jäntevyydestä poikkeaa siitä mitä on jäntevyys lääk.tieteessä) liiallista jäntevyyttä, laittanut lähetteen neurologille ja fysioterapiaan.
Se, ettei sinua ole informoitu tarpeeksi selkeästi, se on sitten vallan toinen juttu, mutta se, että lapsesi pääsee tutkimuksiin ja hoitoon, sehän on vain ja ainoastaan hyvä asia!
t. LL, sekä äiti kolmelle.
Ja tässä tuleekin mainiosti esille se jumalan asema, johon lääkärit itsensä nostavat - tyhmä maallikko ei ansaitsekaan muuta kuin alentuvaa asennetta ja sitä, ettei asiakkaalle kerrota, mitä tutkitaan ja miksi. Puuttumatta lainkaan alkuperäisen viestin lähettäjän tapaukseen lääkärit voisivat muistaa välillä asettaa itsensä asiakkaan asemaan. Kyllä se elämän varrella lääkärillekin tulee vastaan tilanne, jossa toisen alan asiantuntija on se asiantuntija ja lääkäripolo ummikon asemassa. Niin, ja lääkiksenkin läpäisee aika monenlainen ihmistyyppi ja erilaisella älykkyysosamäärällä varustettu henkilö, minkä vastauksesikin hienosti osoittaa. Onnea vain lastenlääkärin urallesi!
on käyty kiivasta keskustelua ja tehty tutkimuksia siitä, että useimmiten lääkäreiltä puuttuu kyky asettua potilaan asemaan ja käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti. Tästä syystä onkin mietitty, ellei jopa päätetty että lääkärikoulutukseen sisällytetään asiakaspalvelu-koulutusta.
Harvoin olen sairas, mutta kun jouduin kerran terveyskeskukseen varaamaan ajan ja lääkärille päästyäni huomasin, että lääkäri keskustelee koko ajan tietokoneen kanssa. Minä totesin jämäkästi, että minä olen potilas, ei kone, katso silmiini kun puhun. Toki he joutuvat lukemaan epikriisejä, mutta ei sentään koko sitä aikaa, kun olet lääkärin vastaanotolla.
Lääkärit ja joskus jopa sairaanhoitajat luulevat tosiaankin olevansa jumalista seuraavia ja nykyisin kun opiskelijoista on pula, niin sisään pääsee melkeinpä kuka tahansa.
en muistaakseni sanonut että oli tuodettu liiallista jäntevyyttä...vai sanoinko?! En kaivannut tämmöisiä kommentteja, vaan tukea asiaan joka minua itseäni askarruttaa niin paljon että en saa sitä mielestäni.no tein vissiin väärin kirjoittaessani tänne, no en tee samaa virhettä uudestaan.
Meillä on yksi lapsista hapenpuutelapsi, ja kuntoutus aloitettiin tuolloin ihan vauvana, samalla tehtiin neurologiset tutkimuksetkin, ne olivat tiedossa jo siis syntymästä asti.
Meille sanottiin, että mahdollisimman varhainen kuntoutus tuo parhaat tulokset, ja vauvaiässä pitää kuntouttaa mieluummin liian herkästi kuin liian myöhään, koska juuri tuo parantaa ennustetta huomattavasti johtuen lapsen kovasta kehitysvauhdista alle vuoden iässä. Eli kannattaa siis mennä tutkimuksiin hyvillä mielin, ne eivät vahingoita ketään millään lailla.
Tuo neurologi sitten katsoo tilanteen, ja meillä ainakin samaan aikaan oli jumpparikin, joka antoi lapsen käsittelyohjeita, kuntoutus siis oli kotihommaa, ja suurimmaksi osaksi asentohoitoja. Ihan yksinkertaista, joka ei oikeastaan arjessa vaikuttanut, kun oikeat menetelmät opetettiin. Seurantakäynnit oli sitten fysioterapeutilla kerran kuukaudessa, ja neurologilla harvemmin.
Itse en kokenut noita tutkimuksia millään lailla vaikeina, koska tiesin, että meillä lapsella ei ollut kaikki hyvin. Eikä tosiaan lapsikaan niistä kovin kärsit. Kannattaa siis äitinä pysyä rauhallisena, jolloin lapsikin vaistoaa tilanteen olevan turvallinen. Helpommin sanottu kuin tehty, jos tilanne tulee yllättäen, mutta siihen kannattaa pyrkiä. Lopputulos on usein se, että jatkotoimia ei tarvita, mutta siltikin on parempi tutkia liian herkästi kuin jättää tutkimatta.
Tsemppiä teille, ja kannattaa tulevaisuudessa varautua itsekin kysymyksillä, ja jos niitä tulee mieleen jälkikäteen, niin soittaa sairaalaan, ja pyytää vaikkapa puhelinaikaa, jotta saa mielenrauhan. Lääkärit eivät aina osaa selittää kaikkea, olen itsekin törmännyt tökeröihinkin lääkäreihin. Heiltäkin kannattaa vaan kysyä reippaasti asioita.
Tämä on tosiaan väärä foorumi melkein mille tahansa keskustelulle, jos kaipaa asiallisia vastauksia. Muitakin palstoja on olemassa, kannattaa kirjoittaa niihin.
Minä olisin ollut iloinen, jos vauvaamme olisi tutkittu muutoin kuin erikseen ruinaamalla ja pyytämällä. Ota siis tutkimukset vastaan hyvillä mielin, mutta kysele, kysele ja kyseenalaista, jos siltä tuntuu. Lääkärit tarvitsisivat minustakin jonkinlaista asiakaspalvelukoulutusta, ja ainakin heille kannattaa suoraan sanoa, että "en ymmärrä, voisitko ystävällisesti selittää, mitä teet ja miksi". Olet oikeutettu asialliseen niin kansantajuisesti annettuun vastaukseen, että sinäkin tiedät, miksi tutkimuksia tehdään.
Kaikkea hyvää vauvalle ja äidille!
kiitos...auttoi nuo kannustukset hieman tuota mielenrauhaa..:D
sun ekassa viestissä lukee: "Vaikka kokeista ei löytynyt mitään, saatiin toinen lähete. Tällä kertaa lähete oli neurologille, koska poika on niin jäntevä ikäisekseen. Jos aivoista löytyis jokin syy tähän."
Eli käsitin minäkin tuosta viestistäsi, että lähetettiin neurologille, koska oli todettu liiallista jäntevyyttä. Mun mielestä muutenkin tuo LL:n kommentti oli ihan hyvä, sehän selitti, että on hyvä kun tutkitaan ja olen samaa mieltä. Ettei sitten myöhemmin huomatakin, että on jotain neurologista vikaa ja olisi saatu korjattua paremmin jos olisi huomattu aikaisemmin.
aijjaa...kumma juttu että minun aivoistani ei ole edes etsitty vikaa kun olen ollut vauva,vaikka olen ollut yhtä jäntevä kuin poikanikin ihan vauvasta saakka.
kun ei kertonut sinulle suoraan mitä tutkitaan, miksi ja mitä seuraavaksi.
Olisit kuitenkin onnellinen että saitte perusteellista hoitoa ja tutkimuksia. Liian usein saa kuulla siitä että vanhemmat joutuvat tosissaan taistelemaan lapselle tutkimuksia koska vaisto sanoo että jotain on pielessä. Itse ainakin mielummin haluan yhden ylimääräisen verikokeen otettavaksi kuin yhden liian vähän. Toki se sydäntä raastaa nähdä lasta pistettävän ja itku tekee kipeää sydämessä saakka. Kuitenkaan tästä ei jää kovin pienelle lapselle mitään traumoja ja epämukavien asioiden kestäminen on osa vanhemmuutta. Luulenpa että sinullakin on vielä monta kipeää tilannetta edessä.
Onneksi lapsestasi ei löytynyt mitään "vikaa" mutta anna toki lääkäreiden tehdä työtään. Julkisen terveydenhuollon rahat on niin vähissä ettei turhia tutkimuksia todellakaan tehdä.
Varmaan ihan hyvä että tutkitaan varman päälle, eivät ne pojallesi tehdyt tutkimukset kuitenkaan rankimmasta päästä olleet..
Meillä neuvolatäti oli myös kovin huolestunut meidän iltatähden, 1kk pojun, jäntevyydestä. Poika kannatteli päätään jo 2-viikkoisena ja mahalle laittaessa näyttää ihan valmiilta ryömimään..
Tosiaan, minusta poika on terve ja terhakka, neuvolatädin mielestä lihakset krampissa. Tämä jaksoi jankuttaa että lapsen on oltava itkuinen kotona kun on noin jäykkänä, lihaksiin sattuu.
Selitin rauhallisesti ettei poju ole ollenkaan itkuinen eikä voi olla kivuissa.
No, ensi viikolla lääkäri tutkii jos on tarvetta fysioterapiaan. Ajattelin että tutkitaan vaan, tokkopa siitä haittaa on.
Neuvolatäti oli juuri valmistunut ja minä selvästi häntä kokeneempi viiden lapsen äitinä, meillä taisi roolit mennä nurinpäin kun rauhoittelin häntä ettei tässä mitään isompaa vikaa voi olla..
Menemme siis lääkärille neuvolatädin mielenrauhan turvaamiseksi.
on ollut synnäriltä lähtömme jälkeen lääkäreitten mukaan jäntevä ja joka kerta kun ollaan käyty neuvolassa tai neuvola lääkärissä lukee neuvolkortissa jäntevä eikä siitä meille ole mitään sanottu että pitäisi mennä johonki neurologille..sen takia kirjoitinkin kun ihmettelin tässä että mikä minkäkin lääkärin mielestä on jäntevyyttä..meidän neiti kärsi syntyessään hapenpuutteesta ja olikin teholla neljä päivää nieluongelmien vuoksi..kätilö oli joutunut vähän liian rajusti imemään lapsivedet keuhkoista joten tämän surauksena se putki oli vähän raapassut nielua ja tästä seurasi ärsytystä nielussa. neidiltä otettiin kaikki mahdolliset kokeet teholla oleessaan..mm.aivot ultrattiin mutta mistään ei löytynyt mitään. tiedä kyllä kokemuksesta että ei todellakaa ole kiva katsoa kun pienelle avuttomalle ihmiselle tehdään kaikenmaailman tutkimukset,mutta jos ei niitä tehtäis asiat voisivat olla paljon pahemmin.. voimia sinne teille ja olen varma että lapsenne on ihan terve pieni lapsi:)
tuntuu hyvältä saada kannustusta, se saa minut ajattelemaan paljon positiivisemmin asioita. Meillä neuvolantäti ei ole sanonut että poika olisi liian jäntevä, eikä kyllä oma lääkärikään. eikö heidänkin pitäisi sellainen huomata jos semmoista on?!
http://www.yle.fi/mot/021000/kasis.htm
kamalaa, että vauvojakin tutkitaan lääkärissä! Vai mitä. Ei sellaista voi ymmärtää. Jos löytyisi joku sairaus, niin kauhistus, sitä sitten alettaisiin hoitaakin, järkyttävää!
Miten tuo linkkisikään muka liittyi aiheeseen mitenkään. Ei siellä puhuttu vauvoista, vaan jostain Riekkisen aikuisilla tehtyjen tutkimusten rahajutuista.