Erään tiedon mukaan antaa Suomi vuonna 2008 ns. kehitysapua 830,4 miljoonaa euroa. Mitä tällä vuosittain suomalaiselta veronmaksajalta kerätyllä rahalla sitten saadaan aikaiseksi? Ainakin Afrikan vilja-aittanakin tunnettu Rhodesia on saatu muutettua ruokapulasta kärsiväksi Zimbabweksi ja maan elinajanodote laskettua 60 vuodesta (Afrikan korkeimpia) 37 vuoteen (maailman alhaisin) vain 28 vuodessa.
Samaan aikaan tuhotaan, maapallon keuhkoiksikin kutsutta Amazonin sademetsää tuhotaan noin 20 000 neliökilometriä vuosittain, ja nykyisellä vauhdilla 80–90 prosenttia sademetsien ekosysteemeistä on tuhoutunut vuoteen 2020 mennessä.
Amazonasin metsien pelastaminen tuholta vaatisi noin 390 miljoonan euron kansalliset ja kansainväliset investoinnit, sanovat ympäristöjärjestö Greenpeace ja yhdeksän muuta järjestöä. Eli noin puolet Suomen vuosittain antamasta ns. kehitysavusta.
Eli jos minä saisin päättä käyttäisin ns. kehitysapuun tuhlatut suomalaisen veronmaksajan rahat johonkin pysyvään, kuten Amazonin sademetsän pelastamiseen, enkä tulonsiirtoon Suomen köyhiltä Afrikan rikkaille.
http://lindblomkimi.blogit.kauppalehti.fi/
Samaan aikaan tuhotaan, maapallon keuhkoiksikin kutsutta Amazonin sademetsää tuhotaan noin 20 000 neliökilometriä vuosittain, ja nykyisellä vauhdilla 80–90 prosenttia sademetsien ekosysteemeistä on tuhoutunut vuoteen 2020 mennessä.
Amazonasin metsien pelastaminen tuholta vaatisi noin 390 miljoonan euron kansalliset ja kansainväliset investoinnit, sanovat ympäristöjärjestö Greenpeace ja yhdeksän muuta järjestöä. Eli noin puolet Suomen vuosittain antamasta ns. kehitysavusta.
Eli jos minä saisin päättä käyttäisin ns. kehitysapuun tuhlatut suomalaisen veronmaksajan rahat johonkin pysyvään, kuten Amazonin sademetsän pelastamiseen, enkä tulonsiirtoon Suomen köyhiltä Afrikan rikkaille.
http://lindblomkimi.blogit.kauppalehti.fi/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vihaksi pistää kyllä tuo rahan kantaminen Afrikkaan. Totaalisen turhaa touhua. Mitä enemmän viet, sitä enemmän porukkaa syntyy ja kappas, yhtäkkiä ollaan vielä enemmän kusessa.
Amazoniin vaan kaikki rahat heti tai muihin järkeviin kohteisiin. Afrikan kohteet voisi lakkauttaa, kärsimys on siellä kova, mutta mikään ei auta. Vaikka sinne veisi 1 000 miljardia, niin se tarkoittaisi vaan leveämpää leipää alueen eliitille.
Saatana, että jotkut ovat niin sokeita ja sinisilmäisiä.
vaikkapa tuosta eteenpäin..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000074&posting=22000000034561426
Niin, Suomihan on aina ollut maailmanvalta, joka on harjoittanut säälimätöntä imperialismia ja alusmaidensa riistoa, vai oliko se sittenkin niin, että Suomi oli Ruotsin vallan alla 600 vuotta ja sen jälkeen yli 100 vuotta venäjän vallan alla.
Herääkin kysymys, kuka on riistänyt ja ketä. Suomi ja suomalaiset eivät ole velkaa muualle, kuin sinne, josta massiivinen valtionvelkamme on otettu.
Kuinka kummassa köyhät suomalaiset saivat kehittymättömän maansa muuttumaan yhdeksi vauraimmista sivistysvaltioista. Miksi afrikassa vapaus on tuonut vain köyhyyttä ja kärsimystä?
raskastakaan työntekoa ja pitkiä työpäisiä itseämme säästämättä!
Olet aivan oikeassa. Olemme joutuneet oravanpyörään. Suurin palvelus KAIKILLE olisi lakkauttaa kehitysapu, sekä pakolaisten ottaminen.
Zimbabven ja muiden kehitysmaiden poliittiset ja sosiaaliset kriisit eivät liity teollisuusmaiden maksamaan kehitysapuun.
viittiks kertoa miksei kehitysavulla hankittu aseistus vaikuta kriiseihin.
Juuri tänään oli tekstitv:ssä juttua suomen kovasta BKT-kasvusta.. juttu tosin päättyi siihen kommenttiin että ensimmäistä kertaa suomessa on enemmän velkaa kuin tuloja... ja silti joku haluaa että lähes 1.4 Miljardia € pitäisi joka vuosi antaa ulos ja ottaa siihen velkaa jotta voidaan antaa se ulos..... Sitten kun velat on maksettu voidaan antaa ulos apua, ei ennen missään nimessä vaan vapaaehtoispohjalla pitäisi toimia. Jokainen voi lahjoittaa niin paljon kuin haluaa jos rahaa löytyy..
Ketä muu ottaa jatkuvasti lisää velkaa jotta voi lahjoittaa rahaa muille kehitysavun muodossa paitsi Suomen valtio sekä leikkaa jatkuvasti omien kansalaisten asioita???? MM. päivähoitomaksujen korotus menee kokonaan kohonneisiin kehitysavun määrään...
se koulutieto Amatzonista on pelkkää pötyä. Amatzon EI ole "mailman keuhko" ei lähellekkään. Amazon voitaisiin raivata erämaaksi, eikä siitä olisi mitään sen suurempaa vaikutusta ilmastoon taikka mailman hapentuotantoon. Se on pelkästään itseriittoinen systeemi.
"Mailman keuhkoksi" voitaisiin paremminkin kutsua merissä elävää planktonia. Suurin osa hengittämästämme hapesta on planktonien tuotantoa.
Tiesitkö että maapallon pinta-alasta 29% on maata ja loput meriä.
Syydetään kehitysapuun rahaa ja näin he kiittävät:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200807288018081_ul.shtml
Killinkiäkään en anna kehitysapuun. Hoitakoot asiansa kuntoon itse.
Valtion virallinen kehitysapu on monimutkaista ja byrokraattista. Tarkoitus on yleensä hyvä, kehittää afrikkalaisia yhteiskuntia huolehtimaan itse itsestään. Eli ei anneta kaloja vaan opetetaan tekemään onki ja sitten onkimaan. Parhaiten taitaa auttaa koulutuksen tukeminen.
Olen kiertänyt Afrikkaa enemmän kuin tahkon veiviä Suomessa ja nähnyt miten kansalaisjärjestöjen apu menee hyvin perille, etunenässä kirkon ulkomaanapu. Vilkaiskaapa vaikka Suomen osuutta Namibian kehityksessä.
Eli itse annan killinkini noille kansalaisjärjestöille, UNICEFille jne ketkä kerjuukirjeitään lähettelevät.
On sitten ikäänkuin yöuni rauhallisempi kun tietää jotain pientä tehneensä vähäisempien veljiemme hyväksi. Kokeilkaapa.
Kirjoituksesi paljastaa piilorasismin. Koet afrikkalaiset synnynnäisinä epäonnistujina, jotka eivät tule toimeen ilman SINUN apuasi. Samalla ylennät itsesi hienon ihmisen asemaan. Et ole niin hyvä ihminen kuin luulet olevasi, motiivisi ovat itsekkäät.
Kuka hyötyy kehitysbusineksesta?
Kehitysbusiness on varsin merkittävä business-sektori. Kehitysbusineksen globaali liikevaihto on noin US$ 50-100 miljardia/vuodessa (laskutavasta riippuen), vastaten suurinpiirtein Suomen bruttokansantuotetta, IBMää, tai kolmea Nokiaa. Noin 70% liikevaihdosta koostuu kehityslainoilla rahoitetuista infrastruktuuri-investoinneista, jotka kehitysmaat maksavat takaisin. Loppu koostuu OECD maiden verovaroin tuetusta kehitysyhteistyöstä, joka pääasiallisesti on kohdistunut edellä mainittujen investointien myynti- ja markkinointityöhön. Nämä markkinointikulut tulevat takaisin verotuloina busineksesta, jonka infrastruktuurivienti generoi.
Sektorin liikevaihto lisää suoraan OECD maiden bruttokansantuotetta, joko teollisuustuotteiden vientinä kehitysmaihin tai sektorin poikkeuksellisen hyvin koulutettujen ja hyvin palkattujen työntekijöiden palkkatuloina.
Kehitysbusiness tukee siis huomattavassa määrin OECD maiden hyvinvointia. Onko siitä hyötyä kehitysmaiden köyhille, jotka viimekädessä viulut maksavat?
Viimeaikaisen kehitystutkimuksen valossa on tähän kysymykseen valitettavasti vastattava ei. Seuraavassa tarkastellan miksi näin on.
Kehitysbusineksen tukijalat ovat historiallisesi koostuneet kolmesta pää-paradigmasta ja niiden derivatiiveista. Paradigmat ovat seuraavat:
1. Kansa on köyhää – anna sille rahaa (almuja).
Tämä on vanhin paradigma (aina Raamatullisista ajoista saakka). Se näyttää toimivan kehittyneiden maiden sisäisessä hyvinvoinnin tasauksessa hyvin, mutta kansainvälisessä kehitysbusineksessa tällä paradigmalla ei juuri ole käyttöä, koska se ei generoi investointeja ja siten insentiiviä almujen antajalle. Kaksi jää jäljelle:
2. Kansa on köyhää – anna sille rahaa jos ne lupaavat ryhdistäytyä.
3. Kansa on köyhää – auta niitä täyttämään niiden ”investointi-vajaus”
”Investointi-vajaus” – käsitteen lanseerasi ekonomisti Evsey Domar vuonna 1946. Työn tuloksena syntyneen ns. Harrod-Domar mallin mukaan köyhyyden syy on puutteellinen investointitaso, ja bruttokansantuote nousee suoraan verrannollisena investointeihin. Köyhyys siis voidaan poistaa investoimalla köyhiin maihin. Mallin mukaan voidaan jopa laskea, kuinka paljon investointeja yhden prosenttiyksikön lisääminen bruttokansantuotteeseen vaatii. Perusta kehittyneiden ja kehitysmaiden väliselle kehitysyhteistyölle oli laskettu. Maailamanpankki ja IMF aloittivat toimintansa 1946.
Kehitysbusineksessa mukanaolevat ammattilaiset ovat yleensä epäilleet mallin paikkansapitävyyttä, olisihan esimerkiksi Zambian elintason tänään oltava Suomen tasolla, jos maahan tehdyt kehitysinvestoinnit olisivat nostaneet elintasoa mallin mukaisesti.
Evsey Domar itse hylkäsi teoriansa jo 1950-luvulla, mutta vielä niin myöhään kun 1990-luvun lopulla sitä käytettiin yleisesti kehityslainojen myyntiargumenttina (mukaanlukien Maailmanpankki ja IMF). Tiedon ja tilastojen yleinen saatavuuden paraneminen ja transparenssin lisääntyminen informaatio-teknologian kehittyessä on vasta aivan viime vuosina johtanut yleisemmin julkistettuihin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että kehityksellä ei ole ollut mitään korrelaatioa tehtyjen kehitysinvestointien kanssa (Katso esim. www.worldbank.org/research/growth websaitilta Maailmanpankin johtavan kehitys-ekonomistin,William Easterley:n, ansiokkaita esityksiä, tai lue hänen juuri ilmestynyt kirjansa ”The Elusive Quest for Growth”). Maailmanpankki onkin ajanut alas lainoitustaan noin puoleen vuoden 1998 tasoon verrattuna. Kysyä toki voi, onko lopustakaan mitään hyötyä kehitysmaiden asukkaille. Mutta jos lainoitus laskee nollaan, mihin Pankkia tarvitaan?
Myöskään ei ole löydetty korrelaatiota köyhien maiden hallitusten ryhdistäytymisen ja ryhti-ehtoisen lainanannon välillä. Tällainen lainananto jatkuu pääsääntöisesti vaikka
kehitysmaiden hallitusten ryhtiliikket kuten korruption vähentäminen eivät tuota mitään tuloksia. Edellä mainitun lähteen mukaan syynä saatta olla, että lainan myöntäjät vaarantavat omat toimintabudjettinsa ja työpaikkansa, jollei lainoja saada ulos. Argentiinan viimeaikainen vararikko toiminee hyvänä esimerkkinä.
Väitteessä, jonka mukaan kehitysbusiness on ainoastaan pumpannut vaurautta kehitysmaiden köyhiltä kehittyneille maille, voi olla perää.
Kehitysbusiness elää uusia aikoja, ja tuhansien hyvinkouluutettujen sekä hyvinpalkattujen (usein myös verovapaiden) työpaikkojen säilyminen on vaarassa. Senvuoksi uusien kehitys-paradigmojen löytäminen on tärkeää. Näiden paradigmojen tulisi olla poliittisesti toimivia. Paras tietenkin olisi, jos löydettäisiin viisasten kivi siihen, miten köyhiä voisi oikeasti auttaa, ja että tämä löydös ei uhkaisi OECD maiden elintasoa. Koska tällaisen viisasten kiven löytyminen on epätodennäköistä, joutunee kehitys-sektori tyytymään sellaisiin uusiin paradigmoihin, jotka ovat riittävän epäselviä, jotta niiden paikkansapitävyyden kumoaminen vedenpitävästi olisi mahdollista.
Maailmanpankki onkin aloittanut jälleen uudenlaisen julkisuus-kampanjan perustellakseen tarpeellisuuttan. Sen keskeinen teema on tällä kertaa julkinen itse-ruoskinta malliin ”Mikä erehdys! Investoinnit eivät lisänneetkään kansantuotetta! Mutta nyt olemme vihdoin löytäneet viisasten kiven - lainanottajamailla pitää olla hyva hallinto!” Valitettavasti tämä teema ei poikkea paljon edellisestä hokemasta ”tehtävämme on köyhyyden vähentäminen”. Teemat kun jättävat vahäiselle huomiolle sen millä tavalla köyhyyttä vähennettäisiin tai hallintoa parannettaisiin. Mutta sadan miljardin dollarin business yleensä kykenee perustelemaan olemassaolonsa tärkeyden.