Aikaisemmin, kun minä käsitykseni oli vielä normaali, yritin luoda ihmissuhteita ja hyväksyin itseni. Torjumisia alkoi tulla enemmän ja nyt nykyisissäkin kaverisuhteissa olen hyvin varovainen.
Uskon menetettyjen kaverisuhteiden johtuvan itsestäni. Vaikka muut ihmiset olisivat kohdelleet minua väärin, etsin silloinkin syytän liikaa itsestäni.
Epäröin itseäni, loukkaannun pienestä, olen joskus etäinen.
Minusta on tullut hyvin tarkkailija niin itseäni ja muita kohtaan. Tämä lienee toisaalta hyvä, mutta sen takia uskon olevani vieläkin usein yksin. En ole tarpeeksi seurallinen.
Ajattelen ajoittain siitä huolimatta vian olevan muissa, tai lähinnä siinäkin että heidän juttunsa eivät minua paljoa kiinnosta.
Olen jatkuvassa ristiriidassa itseni kanssa ollut jo pitkään.
Huoh..
Uskon menetettyjen kaverisuhteiden johtuvan itsestäni. Vaikka muut ihmiset olisivat kohdelleet minua väärin, etsin silloinkin syytän liikaa itsestäni.
Epäröin itseäni, loukkaannun pienestä, olen joskus etäinen.
Minusta on tullut hyvin tarkkailija niin itseäni ja muita kohtaan. Tämä lienee toisaalta hyvä, mutta sen takia uskon olevani vieläkin usein yksin. En ole tarpeeksi seurallinen.
Ajattelen ajoittain siitä huolimatta vian olevan muissa, tai lähinnä siinäkin että heidän juttunsa eivät minua paljoa kiinnosta.
Olen jatkuvassa ristiriidassa itseni kanssa ollut jo pitkään.
Huoh..
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos muut ovat kohdelleet sinua väärin, he eivät ole ystävyytesi arvoisia, jos todella tiedät itsestäsi, että kohtelet muita hyvin. Ikävä kyllä todellisia ystäviä ei helposti löydä. Hetkittäistä seuraa löytää aina, mutta aitoa ystävyyttä ei. Aina joku on kateellinen/puukottaa selkään/on välinpitämätön jne.
Ystävyys on aina alkava vaikeuksien kautta.
Joillakin ystävyys alkaa heti hyvillä raiteilla.
Ihmiset täytyy oppia tuntemaan ja samalla hyväksyä oma itsensä muiden keskellä.
Vaikeuksien kautta voittoon voi kuulostaa cliseeltä mutta niin se vain on monen elämän alan kanssa.
Olet vain juuri se joka olet.
Kaverit tulevat tutuimmiksi vietettyä aikaa yhdessä ja sinä tulet tutuiksi muille.
Ja lopulta ette ole kavereita vaan ystäviä.
Oma yksinäisyyteni johtuu kriittisyydestä mutta myös epävarmuudesta muita ihmisiä kohtaan. En osaa oikein luottaa muihin enkä päästä ketään lähelleni. Lisäksi minulla on eräänlainen "vamma", täydellinen epämusikaalisuus. En tunnista melodioita eikä minulla ole yhtään rytmitajua joten tanssiminen ei onnistu mitenkään. En edes erota kännykän soittoääniä toisistaan. En kuuntele radiota enkä katsele televisiosta musiikkiohjlmia. Taidan olla ainoa Suomen maassa joka ei ole katsonut euroviisuja tai Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa viittä minuuttia enempää.
Joskus olen lähtenyt työporukan kanssa johonkin viihdekonsrttiin mutta olen ollut totaalisen pihalla koko konsertin ajan. Voidaan siis sanoa että ne kiinnostuksen kohteet ovat myös aivan toisenlaiset kuin muilla. Lisäksi en osaa ns. small talkia, puhun vain asiaa silloin kun asiaa on.
viestin otsikon lisin tietty voinut muotoilla toisin, kun puhuinkin aika subjektiivisesti.
aika mielenkiintoinen "vamma", en ole ennen kuulutkaan. itse en televisioita katso, joten en minäkään ohjelmista pahemmin kenenkään kanssa juttele ja small talkia hyvin vähän, minkä vuoksi juhlat ovat hankalia.