Lähtikö Suomi kesällä 1941 hakemaan talvisodassa menettämiään alueita ja syvälle Neuvostoliittoon edettiin vain sotilaallisista syistä vai oliko tarkoitus rakentaa Suur-Suomi johon kuuluisi laajoja alueita Neuvostoliitosta? Mikä on historiallinen totuus, ketkä päättivät ja mitä? Mannerheimillahan oli tuo surullisenkuuluisa miekantuppipäiväkäsky mutta oliko se vain hengennostatusta, ei tosissaan tarkoitettua...
Suur-Suomi, totta vai tarua?
Mikä on totuus
13649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä lähti.
Miehitetyn Itä-Karjalan suomalaistaminen aloitettiin ennalta laadittujen suunnitelmien pohjalta, mitkä tietenkin nojasivat siihen että Saksa liittolaisineen (esim. Suomi) voittaa sodan. Loppuunastihan niitä ei sitten saatu koskaan vietyä, sillä voittoa ei kuulunutkaan.
Tähän suomalaistamiseen kuului mm. "epäpuhtaan" väestöaineksen (=ei kansallisen = venäläisen) sulkeminen leireille poisviemistä odottamaan, koululaitoksen opetuksen muuttaminen, ortodoksisuuden käännyttämisen luterilaisuuteen, maantieteellisten nimien kääntäminen jne. Ennen sotaa alueelle oli suunniteltu hallinto n. puolen miljoonan asukkaan tarpeisiin, eli viisi kertaa alueen väestöä suuremmalle populaatiolle. Tarkoituksena oli ilmeisesti houkutella suomalaisia ja suomensukuisia sinne asumaan ja siksi siis oltiin varauduttu isompaan asukasmäärään kuin alueella alunperin oli.
Lisäksi Ryti antoi tehtäväksi myös laatia kattava tutkimus, jolla voitaisiin perustella Vienan ja Kuolan alueen liittäminen Suomeen historiallisten "faktojen" pohjalta kun voitto olisi saavutettu.
Tarkkoja lähteitä ei nyt tähän hätään ole, mutta ainakin moisia juttuja on tullut luettua Kansa Taisteli-lehden aikalaismuistelmista sekä mm. Suomen historian yleisteoksesta Suomen historian pikkujättiläinen, vuodelta 1990(?).
Päätavoite oli omien ryöstettyjen alueiden takaisinottaminen. Loogisempi tavoite on suomensukuisten alueiden yhdistäminen keskenään kuin niiden liittäminen Neuvostoliittoon. Eikös näin ole?
Kyllä Suomi lähti täysin tietoisesti luomaan Suur-Suomea. Olihan se ollut kauan monien piirien unelma. Valitettavasti vain se ei onnistunut. Raakapuun saanti Karjalan metsistä olisi nyt paljon helponpaa.
Helge Seppälä kertoo asiasta perusteellisesti. Itä-Karjalaan alettiin luoda pysyvää hallintoa, kouluttaa karjalaisia, tosin heidät oli tarkoitus suomalaistaa, kielen ja uskonnon vaihto aloitettiin.
vanhoja sen ajan nuortenkirjoja, niin niistä kyllä paistaa ajan henki ja manipulaatio, se oli Suursuomi, löytynee hyvin varustetuista divareista.
Tyyli oli vähän samanlaista, kuin minkä EU omaksui ja alkoi rahoittaa pilttien manipuloinnissa joitain vuosia sitten :)
"Euroopan oma supersankari Kapteeni Euro paitsi pelastaa Euroopan superrikollisilta, myös osallistuu urheilukisoihin ja voittaa Euroopan ulkopuolella asustavat ali-ihmiset Euroopan nimessä. Kapteeni Euron johtaman Team Euron jäsenet lukevat eurooppalaista kirjallisuutta, tanssivat eurooppalaisia tansseja, arvostavat eurooppalaista ympäristöä ja ajattelevat yhtenäisiä eurooppalaisia ajatuksia. Kaikilla hyvillä eurooppalaisilla on siistit hiukset, kunnon univormu, ja täysin samanlaiset mielipiteet kaikesta. Tyrmistyttävää luettavaa."
http://www.mbnet.fi/nettijatkot/2002/11/netpoim/
http://www.captaineuro.com/
Näille muille vouhottajille tiedoksi:
Tilaisuuden tullessa päätettiin VÄHIMMÄIStavoitteeksi saada vanhan rajan alueet takaisin.Neuvotteluvalteiksi tarvittiin ylimääräistä maata.Jokainen joka vaivautuu tutkimaan asiaa,voi todeta tämän itse.Punahörhöjen ei kannata vaivautua,kommunistipropagandasta ei näitä asioita löydä,vain "itäraja on Uralilla"-propagandaa.Omasta mielestäni Suomen maantieteellinen itäraja on Syvärillä ja Äänisellä.
Luulis, että Mannerheimin ihailijat olis sitä mieltä Venäjän rajan pitäis kulkea Tornionjoessa, mikäli vaan hallitsiana on sellainen henkilö,joka hyväksyy työn ryöstämisen.
Siinä ois sitä maantieteellistä rajaa.
Suur-Suomi ajattelun juoni alkoi realisoitua talvisodan lopussa. Göring suositti suomalaisia rahaan NL:n kanssa ehdoista välittämättä. Hän lupasi Suomen saavan kaikki takaisin korkojen kera, kun Saksan-NL:n sota alkaa.
Koko rauhan aika -40-41 oli yhteistyötä Suomen ja Saksan välillä. Sovittiin yhteistyöstä, aseistettiin Suomen armeija jne. Samalla muiden Euroopan tapahtumien seurauksena Suomeenkin luotiin usko Saksan voittamattomuuteen.
Suomen kansa halusi takaisin Moskovan rauhassa menetetyt alueet. Tämä tavoitteena suomalaiset halusivat sotaa. Sota alkoi Saksan hyökkäyksellä. Suomi liittyi sovitusti mukaan. Sodan päämääriä ei koskaan virallisesti kerrottu suomalaisille.
Suomen päättäjien enemmistö pelkäsi Suomen menettävän harvinaisen tilaisuuden Suur-Suomen luomiseen. Valmisteltiin pikaisesti suunnitelmat, joissa kaikin osin valmistauduttiin Kauko-Karjalan puhdistamiseen punaisista ja sen liittämiseen Suomeen. Nämä suunnitelmat valmistettiin vuosina 40-41.
Helge Seppälä kirjassaan "Suomi miehittäjänä" kertoo käytännön toimenpiteistä, joilla viranomaiset varmistivat suunnitelmiensa toteutumista. Rehllinen ja monipuolinen teos perustuu viranomaisten määräyksiin ja tilastotietoihin. Antti Laineen teos "Suur-Suomen kahdet kasvot" käsittelee samojen toimenpiteiden vaikutuksia tavalliseen miehitetyn alueen asukkaan kannalta. Lisäksi se nimetyillä viitteillä käsittelee suomalaisviranomaisten toimenpiteiden perusteluja ja tavoitteita. "Suomalaisen Karjalan" toteuttaminen oli selkeä tavoite.
Mielnkiintoisia ovat toimenpiteet, joilla peruttiin aikaisempia määräyksiä, kun Saksan voitto alkoi näyttää epävarmalta. Tälläisistä toimenpiteistä saa helposti sen käsityksen, että päättäjien keskuudessakin alettiin epäillä suoritettujen toimien laillisuutta ja/tai hyväksyttävyyttä.
Suomi ei ole koskaan toiminut Göringin lupausten perusteella.Se on Ylikankaan keksimä tarina. Vähittäinen yhteistoiminta Saksan KANSSA ( JOKA OLI LIITOSSA nl:N KANSSA!) alkoi vasta kesällä 1940 ja kiinteytyi helmikuuhun 1941 mennessä.
Kyllä Suur-Suomen luominen oli vahva tarkoitus. Se alkoi kuitenkin kuivua jo syksyllä 1941, kun NL ei romahtanutkaan. Jo maaliskuussa 1942 Ryti kielsi jatkamasta suunnittelua Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen. Sen sijan eduskunta julisti Talvisodassa palautetut alueet liitetyiksi takaisin Suomeen.
Itä-Karjala pysyi sotilashallintoalueena ja lopuksi se kuviteltiin jonkinlaiseksi pantiksi, joka luovuttamalla voitaisiin saada pitää Viipurin seutu.
Retki Itä-Karjalaan perustui uskoon Saksan pikaisesta voitosta ja kommunismin romahtamisesta. Kun näin ei käynyt tuli Itä-Karjalasta suuri rasite ja vaikea este erillisrauhan tielle.
Kaiken kaikkiaan saattoi olla niin, että Suomessa ei koskaan virallisesti keskusteltu sodan päämääristä. Eduskunnalle ei asiaa uskallettu viedä. Liian suuri vuotomahdollisuus.
Hallituksessakaan ei koskaan tehty mitään virallista päätöstä sodan päämääristä. Pelättiin vastuuta sekä haluttiin Mikkelin päämajan ottavan sotilaallisista syistä kantaa asiaan. Tietysti, jos Saksa olisi tuhonnut NL.n olisi Suur-Suomi syntynyt.
Mikkelin päämaja toimi sotilaallisista näkökohdista lähtien. Lähinnä taisteluiden johtaminen oli sen työtä. Miekantuppipäiväkäsky lienee ollut Mannerheimin erehdys, joka perustui siihen, ettei epämääräisyyttä sodan päämääristä oltu vielä mielletty yleiseksi Suomen politiikaksi.
Sodan alussa Mikkeli noudatti tarkoin saksalaisten ohjeita. Esimerkiksi hyökkäystoiminnan alkaminen Aunuksen valtaamisella oli saksalaisten idea. Tarkoituksena oli motittaa neukut Leningradiin ja sen ympäristöön valtaamalla Pähkinälinna etelästä ja Laatokan itäranta syväriltä etelään suunnatulla kiilalla. Sodan myöhemmissä vaiheissa Mikkeli kieltäytyi riskipitoisista sotatoimista kuten Murmannin radan tai Leningradin tuhoamisesta. Mikkeli näki kait ensimmäisenä suomalaisen saksalaisten tulevan tappion.
Kaikki osapuolet ja itse kansa piti Moskovan rauhassa NL:lle menetettyjen alueiden palautusta tärkeimpänä. Muita tavoitteitakin oli. Itse kukin saattoi haaveilla asioista, joita piti tavoiteltavina. Pienissä piireissä niistä saatettiin keskustellakin. Yleisen keskustelun asiasta esti sensuuri. Pääpiirteenä oli se, että vasemmisto olisi tyytynyt ennen talvisotaa olleisiin rajoihin. Mitä oikeammalla puoluekartassa mentiin, sitä suuremmasta Suomesta haaveiltiin. Jotkut haaveilivat rajaksi jopa Uralia.
Oma erikoisvaikutuksensa oli Akateemisella Karjalaseuralla. Sen vaikutuspiirissä haaveiltiin jo ennen sotaa Suur-Suomesta. Sodan alkaessa sen edustajat valtasivat suomalaisen miehityshallinnon virkapaikat. Tästä syystä miehitysalueilla vallitsi selkeä ja tavoitteellinen Suur-Suomi henki. Suomelle siirtyvän maa-alan piti olla mahdollisimman suuri ja siellä asuvan väestön "puhdasrotuidsta2 Suomen kansaa. Myös muilla aloilla, missä tämän seuran vaikutus oli huomattavaa, oli selkeä pyrkimys Suur-Suomeen.
Näin kaikki tapahtui.
Göringin neuvoo Suomea ja CCCP:tä
NAKKARILLA
Tapahtui nakkijonossa Bulevardin kulmalla lähellä Coiffeurin parturia .
Nakki jonossa alkoi eräs iso korsto piestä pienempää ja heikompaa ,väittäen miehen uhkaavalla käytöksellään saattavan olla jotain hänen terveydelleen vaarallista tarkoitusta. Korston auto oli parkissa mittarilla kadun toisella puolella.
Nyt tuolta autosta alkaa sadella neuvoja tuolle alakynteen jääneelle pikkumiehelle: ” Tee nyt sovinto pikku äijä heti, tai se pieksee sinut hengiltä ”. Neuvon antaja on tämän ison korston auton kuljettaja, joka oli hankkiutunut sopimus kuljettajaksi korstolle.
Jo aiemmin oli alakynnessä pieni heiveröinen mies pyytänyt korstoa lopettamaan hakkaamisen, ja tarjonnut sovinnon kättä ilman minkäänlaista tulosta, oli kuin kuuroille korville olisivat pyynnöt menneet. Päinvastoin pyynnöistä välittämättä heitti vielä takkinsa vielä pois ja etsi kättä pitempää jolla nyt loppuvaiheessa alkoi tosissaan pieksää miestä.
Mutta nyt tilanne muuttui, ottelusta ei tullut valmiimpaa pieni mies olikin sitkeää sorttia. Kamppailu näytti kestävän ja kestävän. Tämä hänen ystävänsä autokuski alkoi tuskastua ja kehotti nyt alakynnessä olevaa edelleen tekemään kaikkensa että tämä korsto suostuisi lopettamaan, toiset kioskilla olleet kuulivat tuon kuljettajan uhanneen tulla väliin jos ei lopeta , mutta ilman tulosta.
Nyt päätti kaksi jonossa ollutta sivullista mennä auttamaan uhria, keinoja mietittiin pitkään, mennäänkö vasemmalta vai oikealta, aikaa tuhlaantui. Sitten he päättivät vielä kysyä uhrilta itseltään saavatko he tulla auttamaan.
Nyt uhri oli jo siinä tilassa että ajatukset jo katkeilivat, hän näki nuo kaksi auttajaa mutta epäili heidän todellisia halujaan auttaa koska olivat sen näköisiä etteivät kuitenkaan mitään hänen puolestaan olisivat tehneet, ja vaikutti vielä siltä, että korsto tunsi heidät hyvin, koska hän iski heille silmää.
Nämä kaksi heppua huusivat: ” Jos vain pyydät meitä apuun niin mielellämme tulemme, emme muuten”. Sattui siihen näiden kahden miehen eteen yllättäen astumaan kaksi heille puolituttua naista, jotka asettuivat näitten kahden miehen esteeksi, uhkasivat heitä lopettaa antamisen jos vaan väliin menevät. ” Satamaani ei soudeta ja. arvometallilleni teen mitä lystään huikkasivat naiset”.
Miehet joutuivat nyt todella miettimään kannattaako mennä väliin ja mitenkähän kaikessa käy, nimittäin tuo lipevä autokuski oli iskenyt silmänsä heidän ystäviinsä jotka rohkeutta osoittaen estivät miesten menon auttamaa tuota uhria.
Naisille oli tuottanut katkeruutta puolituttujen miesystäviensä läpinäkyvä halu käyttää heitä vain hyväkseen, ja nyt ollaan sitten niin rohkeaa poikaa. Naiset tiesivät ettei heistä tosipaikan tullen ole tuon uhrin auttajaksi, koska korstohan oli miesten tuttu jo menneiltä ajoilta. Siksi he estivät heitä menemästä tuon onnettoman avuksi.
Nyt tuo lipevä autokuski soitti torvea, ja huusi vielä kerran uhrille jonka kaikki kuulivat, ja myös KORSTOKIN kuuli tuon huudon : ”Nyt käsket sen korston lopettamaan, taikka minä tulen muuten väliin patukkani kanssa”. Kuljettajan oli nyt pakko tehdä kipeä päätös, koska muuten nuo KAKSI, jos he olisivat kerinneet mennä apuun, olisi ollut korston ystävälle katastrofi. Siinä olisi mennyt välit korston kanssa poikki keralla ja kuskin ura olisi loppunut siihen. Lisäksi kuski oli saanut kaiken mahdollisen avun tuolta korstolta. Korsto oli antanut kuskilleen mittavat määrät erilaista tavaraa lämmitysöljyistä alkaen.
Nyt vasta korstokin katsoi parhaaksi lopettaa, voimia oli mennyt tuota sitkeää pientä miehen alkua hakatessaan, verta oli valunut hänestä runsaasti, hän katsoi parhaaksi ryhtyä keräämään voimia uutta ottelua silmällä pitäen. Nimittäin tuo hänen suharinsa ei ollut mikä tahansa kuski.
Autokoski oli harjaantunut tappelupukari hänkin, ja osasi käyttää eritäin väkivaltaisia otteita ellei osannut niihin varautua. Korsto oli syystäkin pelokas, varsinkin jos ei nopeasti saisi paikattua haavojaan joita sai ottelussa tuota miekkosta vastaan.
Kuskissa oli herännyt ajatuksia tuon urhoollisen pienen miehen kamppailua seurattuaan että tuostahan saattaisi olla myöhemmin hyötyä, jos vaikka usutan sen kanssani kostamaan tekosensa korstolle, sehän ryöväsi kuitenkin tuon pienen miehen kaikki rahat ja sai hänen taskuistaan suuren maa-alueen viralliset hallintapaperit jotka otti itselleen.
Kuskin arvio korstoa kohtaan muuttui tämän tappelun myötä, pieni heiveröinen vastustaja osoitti aluksi sitkeytensä mutta lopulta kuitenkin korston ylivertaiset voimat olisivat ratkaisseet miehen kohtalon jollei muut olisi uhanneet väliintulollaan.
Kuski päätteli korston olevan todella heikon ja iskevänsä hänet matalaksi ennen kuin korsto ehtii paikata haavansa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000034876765
Puolueeton tarkkailija on sentään hieman perehtynyt asiaan. Hienoa!
...kele luvattiin, että päästään heinäntekoon.
...tun Suur-Suomi haihahtelu.
Kansa sai maksaa kovan hinnan herrojen tyhmyydestä.
Mitään heinäntekolupausta ei koskaan annettu. Se toive syntyi saksalaisten nopean etenemisen johdosta.
Mannerheim toi kerran syksyllä pienessä piirissä esiin, että JOS Saksa valtaa Leningradin, niin joitakin vanhempia ikäluokkia voidaan EHKÄ kotiuttaa. Paikalla oli vain muutama kenraali. Silti lähti kiertämään juttu, että kun Petroskoi on vallattu niin vanhat ( eli resrviläiset) kotiutetaan.Mannerheinm raivostui,mutta minkäs teet.