En halua loukata ketään, mutta kun lueskelee näitä ketjuja, niin sama ragointi toistuu aina vain uudelleen ja uudelleen.
Eli aina, kun joku kertoo, kuinka on saanut laihdutettua, niin alkaa hirveä puolustuskannalle ryhtyminen.
Mokat:
1) Syöt liian vähän.
- Jokainen on yksilö. Olen silti huomannut usean ylipainoisen kauhistelevan, kuinka pärjään syömälläni ruokamäärällä. "Tuolla ei pärjää" ja "Olet liian laiha". ovat hyvin tyypillisiä repliikkejä. Anteeksi vain, mutta kyllä se on joku muu, joka ei tiedä, paljonko pitää syödä, jos sitä ylipainoa on. Vähemmälläkin pärjää. Jos on koko elämänsä mättänyt hirveitä ruokamääriä, ei sopeutuminen tapahdu hetkessä.
2) Menen lenkille, kun olen syönyt tämän sipsipussin.
- Ei se auta, koska jos ajattelet noin, etä todennäköisesti ensinnäkään ymmärrä, mikä on sellaisen perunalastupussin energiasisältö. Se ei lähde millään pikkulenkillä.
3) Sä pystyt syömään, mun lihavuus riippuu geeneist!
- Geeneillä onkin vaikutusta nälän tunteen kehittymiseen ja ravintoaineenvaihduntaan, mutta se, että naapuri pystyy vetäämään pussin sipsejä päivässä lihomatta, ei suinkaan tarkoita, että sinulla olisi jonkinlainen oikeus samaan. Tai onhan sinulla oikeus, mutta ei tarvitse ihmetellä lihomista.
4) Mulla on rankkaa
- Niin meillä kaikilla joskus. Syöminen on erinomainen tapa käsitellä tunteita, mutta jokin itsekuri on löydyttävä.
5) Ostan rasvaista ja epäterveellistä ruokaa, kun ei ole muuhun varaa.
- Suomessa on sosiaaliturvajärjestelmä. Jos haluaa syödä rasvaisia ruokia, niin niitä on syötävä vähemmän. Lihavuus johtuu aina siitä, että energiaa tulee enemmän kuin sitä kulutetaan.
Ymmärrän reaktionne, mutta kun ymmärtäisitte, että itseänne te vain petätte. Tiedän kokemuksesta, että laihdutus on rankkaa, mutta joskus se on aloitettava, jos mielii tuloksia saada aikaan.
Eli aina, kun joku kertoo, kuinka on saanut laihdutettua, niin alkaa hirveä puolustuskannalle ryhtyminen.
Mokat:
1) Syöt liian vähän.
- Jokainen on yksilö. Olen silti huomannut usean ylipainoisen kauhistelevan, kuinka pärjään syömälläni ruokamäärällä. "Tuolla ei pärjää" ja "Olet liian laiha". ovat hyvin tyypillisiä repliikkejä. Anteeksi vain, mutta kyllä se on joku muu, joka ei tiedä, paljonko pitää syödä, jos sitä ylipainoa on. Vähemmälläkin pärjää. Jos on koko elämänsä mättänyt hirveitä ruokamääriä, ei sopeutuminen tapahdu hetkessä.
2) Menen lenkille, kun olen syönyt tämän sipsipussin.
- Ei se auta, koska jos ajattelet noin, etä todennäköisesti ensinnäkään ymmärrä, mikä on sellaisen perunalastupussin energiasisältö. Se ei lähde millään pikkulenkillä.
3) Sä pystyt syömään, mun lihavuus riippuu geeneist!
- Geeneillä onkin vaikutusta nälän tunteen kehittymiseen ja ravintoaineenvaihduntaan, mutta se, että naapuri pystyy vetäämään pussin sipsejä päivässä lihomatta, ei suinkaan tarkoita, että sinulla olisi jonkinlainen oikeus samaan. Tai onhan sinulla oikeus, mutta ei tarvitse ihmetellä lihomista.
4) Mulla on rankkaa
- Niin meillä kaikilla joskus. Syöminen on erinomainen tapa käsitellä tunteita, mutta jokin itsekuri on löydyttävä.
5) Ostan rasvaista ja epäterveellistä ruokaa, kun ei ole muuhun varaa.
- Suomessa on sosiaaliturvajärjestelmä. Jos haluaa syödä rasvaisia ruokia, niin niitä on syötävä vähemmän. Lihavuus johtuu aina siitä, että energiaa tulee enemmän kuin sitä kulutetaan.
Ymmärrän reaktionne, mutta kun ymmärtäisitte, että itseänne te vain petätte. Tiedän kokemuksesta, että laihdutus on rankkaa, mutta joskus se on aloitettava, jos mielii tuloksia saada aikaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
1) Syöt liian vähän.
Jos on koko elämänsä mättänyt hirveitä ruokamääriä?
-kumotaan edellä kirjoitettu teksti
2) Menen lenkille, kun olen syönyt tämän sipsipussin.
Kun ei sitä pussia ole tullut vuosiin vyötyä, pitäisi aloittaa jotta voisi lopettaa.
3) Sä pystyt syömään, mun lihavuus riippuu geeneist!
-aiemmin annettiin ymmärtää että lihava syö muita enemmän.
4) Mulla on rankkaa ?
5) Ostan rasvaista ja epäterveellistä ruokaa?
Itse valmistan, paistinaudanlihasta, broilerista ja kalasta ja tosi vähällä rasvalla.
Kakkua, pullaa ei ole. Hedelmiä ja marjoja syödään.
Ps. Minäkin ”vannoin keltanokkana”, painoa ei tule, pystyn ne pitämään kurissa.
Vuosien varrella se on vaikeampaa ja vaikeampaa. Luulin tietäväni paljon. Nyt tiedän että mitä enemmän tiedän, sen vähemmän tiedän tietäväni.
Mutta se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että syöt enemmän kuin kulutat. Vaikka kuinka söisit salaattia niin lihot, jos ylität kulutuksesi. Siis ottamatta kantaa alkuperäiseen kirjoitukseen.
" Luulin tietäväni paljon. Nyt tiedän että mitä enemmän tiedän, sen vähemmän tiedän tietäväni. "
Tämä on kypsää viisautta!
Sama ruokavalio, milä nuorempana laihtui, ei enää laihduta. Aivan sama - tiedän, koska olen säästänyt ruokapäiväkirjat. Kulutus vähenee ilmeisesti iän myötä kun lihasmassaa katoaa ja aineenvaihduntakin hidastuu. Lisäksi ruokavaliosta kiinni pitäminen on vaikeampaa, koska vähentynyt estrogeeni käskee aivoja syömään lisää. Ja kaikki varastoituu keskivartalolle.
Jos ongelma on että mätät edelleen samoja ruokamääriä kuin nuorempana, niin niitä pitäisi vaan vähentää nyt.
Vanhemmiten liikunta vähenee ja herkkujen syönti lisääntyy.
Siksi lihoo.
Ei siihen muuta syytä ole.
Aineenvaihdunta hidastuu n. 50 korvilla 1-2% ja se ei selitä lihomista.
No onneksi meillä on tohtori sykerö joka selittää!
On niin ihanaa tietää kaikkien ihmisten herkkujen syönnit.
*kumartaa ihaillen tohtorin viisautta* :)
Kyllä toi ihan tutkittu ja tiedos on.
Tosin lihavat aina etsivät syyllistä muualta.
Se on sitä itsepetosta.
jonkun sortin tutkimususkovainen, mutta nyt oman kokemukseni kautta on myönnettävä, että painoa tulee kun ikää tulee. Olen liikkunut viimeiset kolme vuotta huomattavasti enemmän ja säännöllisesti kuin edeltäneeseen 15 vuoteen, silti on jopa painon pitäminen samassa työn takana, laihtumisesta puhumattakaan. Pienikin repsahdus ja muutaman päivän "laiskottelu" (sairaana, matkoilla) kostautuu. Väitän tiukasti, että syömiseni on suositusten mukaista, terveellistä ja annoskoot vähintäänkin maltillisia. Ruokapäiväkirja pidin uskollisesti useamman kuukauden ja näppituntuma energiansaantiin on hyvä. Makkaraa vain tuppaa tulemaan vyötärölle, vaikka mitä tekisi.
Kumma juttu. Aina toistuvat nämä "itseänne te vai petätte" -kommentit. Turhaa ja typerää. Laihduttamispakkoa ei ole tässä maassa vielä lailla säädetty. Se on AINOA tapa saada takuuvarmasti tulosta aikaan. Kaikkia meitä läskejä ja herkkujen mässyttäjiä ei muutoin saada millään laihtumaan!!
Ehdotan seuraavaa: Runsaan ylipainon poistaminen pakkotoimin lakisääteiseksi. Kaikki lihavat valtion kustannuksella 2-3 vuoden leiritykseen, joka sisältää täydellisen elämäntaparemontin ja perusteellisen psykoterapian. Terapia on AINA tarpeen, jos halutaan päästä vakavien paino-ongelmien ytimeen tuloksellisesti. (Joka muuta väittää, on idioottiapina, eikä voi kommentoida painoasioita laisinkaan.) Kallista touhuahan tuokin tietysti on, mutta ainahan meitä läskejä muutenkin syytetään jo siitä, että kuormitamme sairauksinemme ja vaivoinemme terveydenhoitoa. Hoikat tietysti elävät pitempään, ja ehtivät tulla vielä kalliimmiksi yhteiskunnalle, kun tarvitsevat palvelujakin kauemmin.
Hauska kommentti tuokin "en halua loukata ketään". Eihän kukaan täällä lihaville ohjeita jakeleva halua loukata. Siitähän saa kivasti egobuustausta, kun pääsee tänne pätemään "oikeanpainoisena" ihanneihmisenä. Miksi lihavien muuten pitäisi erityisesti PUOLUSTAUTUA? Tuo asenne lähtee siitä ajatuksesta, että lihavuus on "rikos", jota pitää peitellä ja hävetä. Sitähän se ei ole. Maailmassa on erikokoisia ihmisiä, ja jonkun pää kestää sen, jonkun toisen hermo taas kiristyy piukeaksi, koska törpöt eivät laihduta, vaan mässäävät suut hymyssä sikamaisesti. Vastuuttomat paskiaiset.
Joo, ei tässä tosiaan näytä muuta vaihtoehtoa olevan. Julistetaan tietyn painoindeksin ylittävä painolukema sairaudeksi, ja ryhdytään kansallisin toimenpitein hoitamaan sitä. Osa lihavista on nimittäin ruokariippuvaisia, tunnesyöppöjä, suklaa-addikteja sun muuta hankalahoitoista porukkaa. Eivät ne pirulaiset rupea luopumaan huonoista tavoistaan ja paheistaan, vaikka läskinvastustajat ja terveyvalistajat kirjoittaisivat aamusta iltaan näille palstoille fiksuja tekstejään.
Vai onko kyse "normaalikansalaisten" tyypillisistä asenneongelmista sittenkin? En halua loukata ketään, mutta jos erilaisuuden sietokyky on täysin hukassa, niin elämässä on luvassa runsaasti vaikeuksia. Entäs jos joutuukin joku kauhea päivä keskelle porukkaa, jossa on vain lihavia?? Miten siellä sitten itsetunnon käy? Kuinka reippaita teesejä siellä uskaltaa ääneen esitellä? Vai onko se kenties täällä netissä helpompaa?
Kiteytys: laihdutus on rankkaa, mutta onneksi sitä ei ole mikään pakko aloittaa. Huom! Siis vielä tässä sitä ylipainoisuuden kieltävää lakia odotellessa... Nyt kiireesti suklaatia kitusiin.