Kirjoitan tätä ystäväni koneella. Hän on ollut elämänsä ajan ahdistunut kymmenien vuosien ajan. Sitten hän yllättäen tuli elävään uskoon, ahdistus hävisi uskoontulon myötä. Vasta nyt hän tajuaa elämisen merkityksen.
Ahdistus väistyi
Hanna
11277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihmisiä jotka epätoivoisesti etsivät sisältöä elämäänsä ja jos se löytyy uskosta niin ehkä se auttaa heitä rauhoittumaan.
Toisilla ahdistus häviää, kun tajuavat uskonnot hölynpölyksi. Kun helvetinpelko katoaa, voi se olla ihan huojentava kokemus.
Joo, kiva.
Mutta ateismiin tuo tarinasi ei vaikuta sitä eikä tätä.
Käyttäväthän monet ihmiset astrologiaakin elämänsä hallitsemiseen. Mutta se ei tee astrologiasta yhtään sen paikkansapitävämpää.
"Sitten hän yllättäen tuli elävään uskoon, ahdistus hävisi uskoontulon myötä. Vasta nyt hän tajuaa elämisen merkityksen."
Ai että. Tää kumoaa kaiken mihin olen uskonut! Mistä sitä saa?
Niin Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa ettei yksikään, joka Häneen uskoo ikinä hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Pyydä Jeesus Kristusta tulemaan elämääsi Herraksi ja Pelastajaksi. Voit rukoilla ihan omin sanoin. Jeesus Kristus on Rauahanruhtinas.
Aijaa, tosi koskettavaa!
Mun ykx frendi on ateisti ja se sai kerran tosi mageet korvikset. ihkudaa!
Pitkittynyt ahdistuneisuus on kamalaa.
Oma tarinani on hauskasti pitkälti päinvastainen. Lapsesta asti uskovainen ahdistuksineen itsesyytöksineen päivineen ja aikuisena kun siitä sai viimein luopua ja lakata uskomasta, ahdistuskin lähti.
Tuollaista saa aikaan monesti ilmapiiri, jossa ei ole tultu uskoon, siis usko on vain kasvatuksen tulosta, ihan kuin mikä tahansa filosofia tai muu vakaumus - tai sitten uskovainen on ollut jonkin ahdasmielisen uskonnollisen yhteisön kahleissa. Aito usko Jeesukseen Kristukseen vapauttaa ihmisen sisäisesti elämään, monelle tahtuu hetkessä vapautuminen vuosikymminien taakoista kuten ystävärouva kertoi edellä.
Luin vielä viestisi uudelleen. Ymmärrän et ole tullut uskoon olet ollut matkalla sinnepäin, tai etsikontiellä ja hypännyt sitten löytämistä sivuun. Ei ole vieläkään myöhäistä löytää. No itse kukin päättäköön.
Oikeasti jotenkin surullinen olo tulee näistä uskovaisten vastauksista. Itse vastasin että hienoa ystäväsi kannalta, en kiistänyt hänen kokemaansa. Kuten minun tapauksessani teit heti.
Minulle usko oli peräti tietoa jossain vaiheessa, niin vahvana sen opin. Mutta tietysti sinä tiedät paremmin tilanteeni. Tiedät ettei se oikeastaan ollut uskoa ja oikeastaan se oli ilmapiiri jne. Hassua, minä kun luulin ihan muuta.
Jos löydettävää olisi ollut, olisin löytänyt. Uskonto, se mitä ihan se moneen kertaan lukemani raamattu opettaa, oli se mikä aiheutti ahdistusta. Ei sinun sitä tarvitse uskoa.
nyt sitten on hänen elämänsä merkitys? Kumarrella jollekin jumalolennolle vai?
No mikäs siinä, jos jättää muut rauhaan tuolta tuputukselta.