Minua on pitkään askarruttanut sielun ikä. Hypnoosilla (Newton) saadun tiedon mukaan - mikä alkaa minulle menettää merkitystään, koska se on mm. epätarkka apukeino saada tietoa edellisistä elämistä - on eri ikäisiä sieluja.
Näin ei kuitenkaan ole, jos kerran mitään ei synny eikä mikään häviä.
http://youtube.com/watch?v=JCYzFoqyr8Q
'Acharya Shree states that, "that which does exist will always exist, and that which doesn't exist will never exist."'
Mikä on olemassa on aina olemassa, ja mikä ei ole olemassa ei koskaan ole olemassa.
"Further, he states that God does not create soul. That infinite souls already exist in the universe, so the souls that "do not exist, cannot be brought into existence."
Jumala ei luo sieluja. Loputon määrä sieluja on valmiiksi universumissa, joten sieluja, joita ei ole, ei voida luodakaan.
Energia ja sielu ovat ikuisia, mutta ne eivät ole sama asia.
Kaikki elävät olennot ovat Jumala.
Me olemme aina olleet olemassa, emmekä koskaan kuole.
Niinpä voidaan unohtaa ne puheet vanhoista ja nuorista sieluista.
Tästä tuli mieleeni Oshon hautakirjoitus, nyt se aukeni minulle.
"OSHO. Never Born, Never Died. Only Visited this Planet Earth between Dec 11 1931 – Jan 19 1990."
Näin ei kuitenkaan ole, jos kerran mitään ei synny eikä mikään häviä.
http://youtube.com/watch?v=JCYzFoqyr8Q
'Acharya Shree states that, "that which does exist will always exist, and that which doesn't exist will never exist."'
Mikä on olemassa on aina olemassa, ja mikä ei ole olemassa ei koskaan ole olemassa.
"Further, he states that God does not create soul. That infinite souls already exist in the universe, so the souls that "do not exist, cannot be brought into existence."
Jumala ei luo sieluja. Loputon määrä sieluja on valmiiksi universumissa, joten sieluja, joita ei ole, ei voida luodakaan.
Energia ja sielu ovat ikuisia, mutta ne eivät ole sama asia.
Kaikki elävät olennot ovat Jumala.
Me olemme aina olleet olemassa, emmekä koskaan kuole.
Niinpä voidaan unohtaa ne puheet vanhoista ja nuorista sieluista.
Tästä tuli mieleeni Oshon hautakirjoitus, nyt se aukeni minulle.
"OSHO. Never Born, Never Died. Only Visited this Planet Earth between Dec 11 1931 – Jan 19 1990."
Vastaukset 14
Vanhimmat
joka paikassa samaan aikaan.
Ehkä osa on vaan olleet jo enemmän täällä maan päällä ja siksi heitä kutsutaankin 'vanhemmiksi' sieluiksi. Osa tuli tänne ennemmin ja osa myöhemmin.
Vähän kinkkinen käsite. Minulle alkaa muodostua sellainen käsitys, että kaikki tapahtuu samaan aikaan eri aikalinjoilla; kaikki "edelliset" elämät ovat samaan aikaan käynnissä. On myös rinnakkaisuniversumeja, joissa tämä sama hahmo, toinen Erjuth, kokee samanlaisessa ruumiissa elämää.
niinhän se menee, mutta vanhoilla ja nuorilla sieluilla tarkoitetaan sitä että vanhat ovat kokeneet enemmän materiaa kuin nuoret. Kaikki sielut kuitenkin ovat lähtöisin samasta lähteestä samaan aikaan ja ovat yhdessä Jumala.
Sielut eivät siis yhtäkkiä ilmestyneet tyhjästä vaan niin kuin irtaantuivat toisistaan. Hm, hankala selittää. :-)
Se taitaa olla. Varmaakin kokeneet sielut haluavat jo päästä tästä karusellista pois, kun taas nuorisolle materia on erittäin todellinen juttu.
Tosiaan, Newtonin Michael väittää, että sieluja putkahtelee kaiken aikaa jostain alkulähteestä, joita muka hoivaavat jotkin hautomoäidit. Lol.
Pitääköhän minun kuitenkin lukea se kirja? :-)
"Mikä on olemassa on aina olemassa, ja mikä ei ole olemassa ei koskaan ole olemassa."
Totta. Suhteellinen eli toisesta riippuvainen, onko se olemassa? Absoluuttinen, ei toisesta riippuvainen, onko se olemassa?
Ihminen, onko hän olemassa? Jumala, onko hän olemassa? Onko mitään olemassa? Jos on niin mitä on? Mitä on olla olemassa?
Buddhalaiset ovat oikeassa: mitään ei oikeastaan ole, että tyhjyys on kaikki. Konseptiin ei tarvita mitään Jumalaa.
Tämä on hyvä selitys aiheesta.
http://youtube.com/watch?v=BHk-YcBFt1Q
//Sieluikää ei ole//
- Ei ole mitään todellista Korkeimman ulkopuolella, ei edes---> dualistisesti Kokonaisuuden "sisällä" olevassa mätä-paisemaisessa moninaisuudessa--> konkretiassa.
//Mikä on olemassa on aina olemassa, ja mikä ei ole olemassa ei koskaan ole olemassa.//
- Aivan, siksi ne jotka eivät ole [E]läneet, eivät tee sitä vastaisuudessakaan ja ne jotka ovat [E]läviä [E]lävät vastaisuudessakin.
Katoavaisuus on siis harhaa ja kuollutta-->se on oikestaan sitä syvintä, mustinta magiikkaa--> illuusiota, jonka joku osituksen/moninaisuuden Idea antoi konkretisoitua loppuun asti.
Tuon illuusion kautta Henki[miten sen muuten ilmaisisi?] voi koetella tuonkin Idean toimivuutta, vaikkakaan en Itsessäni pidä sitä kokeiluna, sillä Korkein/Kaikki ei tarvitse mitään "ulkopuoleltaan", koska sitä "ulkopuolta" ei ole-->kaikki informaatio on olemassa.
Kysymys josta nousee oleellinen onkin---> m-i-k-s-i ositus nousi/nostettiin Yhdestä esiin moninaisuudeksi ja m-i-k-ä, k-u-k-a, k-e-t-k-ä sen aiheuttivat?
On kyse Idea-maailmojen "taistosta" kaiken taustalla.
Tai---> ei voi sanoa edes taistosta, vaan pikemminkin eheytyksestä.
Joka [eheytys], tässä illuusio-osassa[suurta magiaa]--->siis sakkamaisessa ideoiden-maailmassa--> siivilöidään niin,että 'Puhdas aines/Alkuperäistä Idea osastoa' oppii palaamaan [huomaamaan oman illuusionsa]takaisin Pleromaan.
Tämä ennen--> "pesuveden[olevaisuuden harha] viskaamista[illuusio haihtuu] käytettynä[tehnyt tehtävänsä harhautuneille-->oppi] jontkaan[itse tuhoon/onhan kyse illuusiosta, kun Puhdas aines(Idea) ei enää sekoitu 'likaiseen' ainekseen pitäen 'illuusioita kasassa]".
"- Ei ole mitään todellista Korkeimman ulkopuolella, ei edes---> dualistisesti Kokonaisuuden "sisällä" olevassa mätä-paisemaisessa moninaisuudessa--> konkretiassa."
Niinhän se on. Se on vain harhaa, että olisimme erossa täällä jumalan selän takana. Sitä kaikki joogit painottavat. Ego, tuo ainoa oikea saatana, on tämän näennäisen eron takana. Ego häviää hiljalleen, kun aletaan etsimään itseä, ja sitten paljastuu todellinen olemus. Minulla on nyt sellainen vaihe, että olen kuin erilläni ja maailma on epätodellinen - ja vielä epätodellisemmalta tuntuu tosiolevainen, epäilys kaivertaa mieltäni. On kuin olisin jäänyt näiden käsitteiden väliin, olemaan ei-kummassakaan. Se on hirveä tunne. Tämän täytyy olla vain välivaihe.
Ehkä on ihmisiä, jotka eivät saa tätä vaihetta koskaan ratkaistuksi ja vaipuvat joko psykoosiin tai sitten heistä tulee nihilistejä tunnuslauseenaan "Mikään ei ole totta ja kaikki on sallittua" (assassiinit). Mutta se vaatii jo tosiolevaisen kieltämisen... Välivaihe notkahtaa sillä tavoin, että tosiolevainen kielletään ja jäljelle jää maailma - sekin ei-todellisena ja arvottomana.
"Tuon illuusion kautta Henki[miten sen muuten ilmaisisi?] voi koetella tuonkin Idean toimivuutta, vaikkakaan en Itsessäni pidä sitä kokeiluna, sillä Korkein/Kaikki ei tarvitse mitään "ulkopuoleltaan", koska sitä "ulkopuolta" ei ole-->kaikki informaatio on olemassa."
Se on hyvin sanottu, että kaikki on jo olemassa alkujaan. Meidän suuret keksijämmekin vain tuovat ESIIN sen, mikä jo on - sen avulla, mitä sanotaan intuitioksi. Silloin tällöin tulee harvinaisia miehiä - ja joskus jopa jokunen nainenkin - jotka tuovat esiin kokonaisia opinkappaleita, jotka uhkaavat koko maailmaa.
Kaikki tieto on jo olemassa. Riippuu vain siitä, kuinka me sen saamme käyttöömme. Me sanomme heitä keksijöiksi... mutta he ovat vain tehokkaampia vastaanottajia.
"Kysymys josta nousee oleellinen onkin---> m-i-k-s-i ositus nousi/nostettiin Yhdestä esiin moninaisuudeksi ja m-i-k-ä, k-u-k-a, k-e-t-k-ä sen aiheuttivat?"
Hankala kysymys :D. Miten Ykseys voi todellakin jakautua moninaisuuteen, jonka osaset vielä edustavat Ykseyttä, vaikka eivät välttämättä ole siitä tietoisia. Senhän täytyy tarkoittaa sitä, että me olemme kaikki olleet samassa paketissa kiinni, mutta vain yhtenä tietoisuutena. Ei tätä ihan ihmisjärki helposti käsitä, kuinka sellainen jakautuu monijumalaisuudeksi. Onkohan Yksi nyt olemassa vain moninaisuudessa, joka pyrkii takaisin Ykseyteen hajaannuksesta. Jakautuuko Ykseys - jos sitä enää siinä mielessä on - ikuisesti...
Ja mitä järkeä tässä kaikessa on, jos Kaikki on jo alkuaan ollut olemassa Ykseydessä. Monet sanovat, että tämä maailma on kokemusta varten. Mutta se taas tarkoittaa sitä, että Ykseys ei ole pitänyt sisällään kaikkea tietoa ja kokemusta, koska silloin tätä materiaa ei olisi tarvinnut moninaisuutta edustavien koskaan tullut kokemaan.
"On kyse Idea-maailmojen "taistosta" kaiken taustalla.
Tai---> ei voi sanoa edes taistosta, vaan pikemminkin eheytyksestä."
Niin sen täytyy olla. Moninaisuus palautuu Ykseyteen.
"Joka [eheytys], tässä illuusio-osassa[suurta magiaa]--->siis sakkamaisessa ideoiden-maailmassa--> siivilöidään niin,että 'Puhdas aines/Alkuperäistä Idea osastoa' oppii palaamaan [huomaamaan oman illuusionsa]takaisin Pleromaan."
Niin, se näkee, että se totisesti on täydellisistä täydellisin. Ehkä me emme vain nähneet itseämme, me Ykseyden edustajat, jotka elämme moninaisuudessa. Ehkä tämä jakautuminen on vain kerran tapahtunut eikä koskaan enää tämän jälkeen tapahdu.
Sait iloa aikaan täällä 'päässä' ;).
Kuka muuten olet 'kuoreltasi'--> mies,nainen, ymmärrystä tuntuu ainakin olevan.
Tähän toivoisin mielenkiinnosta lisää selvitystä---> "Minulla on nyt sellainen vaihe, että olen kuin erilläni ja maailma on epätodellinen - ja vielä epätodellisemmalta tuntuu tosiolevainen, epäilys kaivertaa mieltäni. On kuin olisin jäänyt näiden käsitteiden väliin, olemaan ei-kummassakaan. Se on hirveä tunne. Tämän täytyy olla vain välivaihe.".
Jotta rohkenisit selventää, kerron hieman että-->Itse olen mennyttä 'liha'möhkälettä', on vaikeaa pitää mitään enää tosissaan kasassa.
Siis edes lihassa hankittuja rakkaitaan,perhettään, puhumattakaan entisistä ystävistä, joista osa vieläkin jatkaa samaa menoa, kuin joskus silloin 'yhdessä' ;D puuhasimme.
Tuntuu jopa väillä huijaukselta sanoa keskustelun tyngässä jotain kommenttia vain siksi, että kommunikaatiota esimerkiksi puolison kanssa tulisi.
Silti miltään maailman-arvoituksen-keksijältä ei ole pahemmin päässyt tuntumaan, asiat ovat van niin kuin ne ovat, siis mitenkäs sä? :)
Mies olen.
Vaikeaa on taas, mutta yritän selittää.
Siis. Välitila... tunne siitä, että ei kuulu mihinkään, että on hyödytön ihminen. Ja silti, missään ei näytä olevan hyötyä, järkeä. Tämä koskee ihan kaikkea syömisestä ihmissuhteisiin ja työntekoon ja opiskeluun. Olen kuin jokin epäihminen. Sitten, pitkien kuukausien jälkeen, sen jälkeen kun en ole tuntenut mitään, tunnen kovan tarpeen itkeä - niin, se tulee ulos.
Ja silloin tuntuu siltä, kuin koko luomakunta ja itse Jumala olisi myötätuntonsa kanssa lähelläni.
Mutta se tila kestää vain hetkiä tai parhaimmillaan tunteja. Niin, se on mystiikkaa.
Voin vannoa, että Jumala on silloin lähellä.
Tässä onkin se tragedia: tunne siitä, että - tai pikemminkin ettei tunnetta ole - maallinen elämä, tyhjänpäiväiseltä vaikuttava arkielämä vie aina kauemmaksi siitä kokemuksesta - pienestä kokemushitusesta johonkin parempaan, jossa on hyvä olla; että maallisella elämällä on vain merkitystä sikäli kuin pääsen noihin tunnelmiin. Ja silti ne tunnelmat tulevat - vain kun kärsii... Ei tarvitse muuta kuin kärsiä - ja sitähän on elämä... hetkeksi kaikki kärsimys lakkaa, mutta kokemukset ovat liian harvassa. Palautuminen Alkuun, sen saavuttamisen vaikeus on niin epätoivoista.
"Miss' oot? En täällä paljoa elänyt,
jo kylmää henkii iltani. Itse käyn
kuin varjo hiljaa: lauloton jo
on sydän värjyvä, unta nukkuu."
-Hölderlin
Tässä vielä oma runoni, jotta voit ymmärtää sen tilan, kun käy "siellä jossain".
Huumas hulluuden,
hetken vapaudes kaikest’,
mies tuo käsiään viskoo,
jalat nytkii vaistos tanssin,
hymyy hallitonna,
katse taivasta tähyää,
keho vapisee
annist’ armon.
Onnea tuot’ ei menis särkemään:
Yhteydes jumalaisen
ihminen ehk’ kerran vain olla saa.
Niin jatkuu kehä, kunnes joskus pääsee pysyvästi yhteyteen jumalaisen.
Nuo hetket pitävät---> ikään kuin antavat 'herätyksen' siihen---> missä mennään ja kiitollisuuden tunteen --> ei ole turhaa kaikki se vaiva ja hetkeksi malankolia on poissa.
ps. oletko yrittänyt julkaista runojasi?
"Nuo hetket pitävät---> ikään kuin antavat 'herätyksen' siihen---> missä mennään ja kiitollisuuden tunteen --> ei ole turhaa kaikki se vaiva ja hetkeksi malankolia on poissa."
Niin se on. Kun saisi melankolian pysyvästi pois...
"ps. oletko yrittänyt julkaista runojasi?"
Eipä niitä nyt niin paljon ole eikä sellainen kiinnostakaan.
Tässä on hyvä elokuva egosta, kärsimyksestä ja jonkinasteisesta valaistumisesta.
http://youtube.com/watch?v=UY1P-9xj_GA&feature=related