Mukavia tapahtumia

Aina jotakin piristävää sattuu. Lapset piristävät, vaikka ei omia olekaan. Lapsien suusta kuulee totuuden:
- Äiti, katso! Pikkuauto!
- Äiti, miksi tuossa autossa ei ole kattoa?

näytti harrikkamies keskisormea! Kyllä tuli hyvä mieli.

mukavia tapahtumia liikenteestä. Valitettavasti epämukavia tulee kylläkin enempi.
En tiedä voiko näitä mukavaksi sanoa mutta positiivisiksi kuitenkin.
Useammasti on käynyt liikenteessä niin että nähtyäni lapsen, olen varonut ja varonut lisää, koittanut ennakoida ja lopulta todennut että kyllä varovaisuus oli jälleen tarpeen. Tai sitten tilanne jossa lähestynyt liittymää, jota ei edes näe mutta kun sen tietää, missä on huono näkyvyys, mutka ja pensaita. Varovaisuus ja vauhdin pudottaminen hyvin alhaiseksi ja pikkulapsihan se sieltä polkupyörällä tuli yllättäin.
Sitten muutamia kertoja kun tietää hirvialueita ja on pudottanut nopeutta ja kohta on hirvi tullut tielle. Eli selviä tilanteita joissa huomiointi, ennakointi ja varovaisuus on pelastanut onnettomuudelta.
Ja joskus se on tuntunut olleen vaiston varassa.

Silloin ensisäikähdyksen mentyä tulee hyvä mieli.

Joskus, toisin liian harvoin, saa toisilta autoilijoilta kädenheilautuksen kiitokseksi, kun antaa tilaa jonossa tai luopuu etuajo-oikeudestaan risteyksessä.
Koitan itse aina muistaa kiittää kohteliaita kanssa-autoilijoita. Ja pitäisin sitä hyvänä tapana yleisestikin.

poliisimies ja nainen vilkuttivat mulle punaista valoaan ja kun pysähdyin, ottivat kortin pois. Antoivat muistoksi vielä 500 euron sakot ja kutsun käräjille. Ja se oli mulle kaaharille ihan oikein.