Vanhanen

suhdanteita. Laskusuhdanteelle kepu ei voi tietenkään mitään. Noususuhdanne taas on keskustalaisen talouspolitiikan saavutus.

... ovat EU:n tarkan valvonnan alaisen ja WTO valvoo maailmanlaajuisesti EU:n tukipolitiikkaa. Unioni maksaakin niistä puolet. Ja jokainen kansallinen tukieuro on käynyt läpi uionin tarkkailun. EU-maissa noudatetaan samoja tukisääntöjä, Suomessa ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla on lupa maksaa erikoista epäedullisten alueiden tukea. Eteläistä ja keskistä Suomea koskeva ns, 141-tuenhan EU vaati lopetettavaksi, mutta sille saatiin jonkinlaista jatkoaikaa pinennettynä. SDP oli eduskunnassa käydyssä keskustelussa voimakkain tämän tuen puolustaja. Tosiasiassa se haukkui Vanhasen hallitusta, että se ei pysty neuvottelemaan tukien säilymisestä EU:n kanssa, että varsinainen huoli ei ollut maanviljelijöistä, mutta sillä pääsi moittimaan hallitusta.

OESD ei ole mitenkään erikseen huolissaan Suomen tuista, eikä se muutenkaan ole kummoinen tekijä tukiaispolitiikassa kun ne ovat Euroopassa EU:n hallussa.

Tukiaiset ovat maailmanlaajuinen ongelma ja niiden pinentämisestä tai lopettamisesta ollaan neuvoteltu WTO:n puitteissa vuosikausia huonolla menestyksellä. Yksi maa ei voi niistä luopua, se johtaisi viljelyn loppumista siinä maassa. Tukiaisista luopuminen on tapahduttava saman aikataulun mukaan maailanlaajuisesti.

Tukiaisethan ovatkin ensisijaisesti demareiden keksintö. kun sodan jälkeisinä vuosikymmeninä ei haluttu maataloustulon korotusta ohjata tuottajahintoihin ja sitä tietä kuluttajahintoihin, vaan alettiin maksamaan valtion varoista. Viljelijä ottaisi mieluummin tulonsa tuottajahintana. Tuista luopuminen tietäisi ruuan kallistumista tukien verran ja niinpä tosiasiassa sossut eivät tosissaan aja asiaa.

Kutitteellinen henkilö Matti Virtanen on hyvin tavallinen suomalainen. Hän ihmettelee taantumaa ja hintatason nousua. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Aamulehti sujahti Matin aatteisiin ja vastasi mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Euroopan keskuspankki (EKP) nosti ohjauskorkoaan torstaina 0,25 prosenttia 4,25 prosenttiyksikköön. Markkinat odottivat mahdollisesti jopa 0,5 prosentin nostoa, joten päätös oli lopulta suhteellisen varovainen.

– EKP oli pehmeämpi kuin arveltiin. Hinnat nousevat, mutta talouskasvun hidastumisen vuoksi korkoja ei voi nostaa määrättömästi ja siksi korotuskin todennäköisesti jäi 0,25 prosenttiin. Seuraavia odotuksia ei kannata odotella ennen syyskuuta, Nordean pääekonomisti Leena Mörttinen arvioi.

Auttaako valtio Virtasta?
Epävarmuus maailmantalouden tulevaisuudesta hermostuttaa Matti Virtasta. Onneksi pieni kansalainen voi tukeutua suuren valtion kouraan.

Vai voiko? Ottaako valtio elvytysvälineet esiin, jos lama kurkistaa kulman takaa?

Apulaisosastopäällikkö Ilkka Kajaste valtionvarainministeriöstä ei lupaa pikaista tekohengitystä mahdollisiin ongelmiin.

– Nopeilla toimenpiteillä ei saada suuria hyötyjä. Suomessa on toimiva hyvinvointijärjestelmä, joka auttaa tiukoissa paikoissa. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka toimeentulotuet.

Ministeriössä ei kuitenkaan istuta kädet taskuissa ja katsella, kuinka järjestelmä pelaa itsestään. Suunnitelmia talouden tukemiselle tehdään pidemmällä aikavälillä, noin viideksi vuodeksi eteenpäin, jotta jatkossakin on varaa vastata uusiin talouden haasteisiin.

Rohkeneeko lainata?
Euroopan keskuspankki (EKP) nosti ohjauskorkoaan, mutta Virtanen on silti asuntoa vailla.

Uskaltaako Virtanen ottaa pankista lainarahaa vai tyytykö hän asumaan vanhassa murjussa?

Asuntolainan koron selvittäminen vaatii hiukan aikaan. EKP määrittää euroalueelle viitteellisen Euribor-koron, jonka pohjalle luodaan yleinen korkotaso. Pankit kuitenkin itse määrittelevät oman prime-korkonsa. Sitten koron voi vielä sitoa tiettyjen ajanjaksojen mukaisesti.

Kannattaa siis jutella pankkiasioista rauhassa ennen lainapäätöstä.

Yleisesti korkojen on ennustettu nousevan vielä loppuvuoden aikana loivasti. Vuodenvaihteen jälkeen korkojen odotetaan kääntyvän laskuun ja lainojen halpenevan, koska talouskasvukin hidastuu. Korkoja voidaan laskea, koska hinnat eivät nouse huimasti, eikä rahan arvo heikkene entistä tahtia.

Toistaiseksi lainat ovat kelvanneet.

– Luottokauppa on käynyt alkuvuonna erinomaisen hyvin, Tampereen Seudun Osuuspankin varatoimitusjohtaja Mikko Rosenlund kertoo.

– Ihmisten ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että lainoittamisesta syntyisi mitään epävarmuuden kuplaa. Olemme erittäin tarkkoja asiakkaiden maksukyvyn kanssa, hän jatkaa.

Nordean pääekonomisti Leena Mörttinen muistuttaa, että korkotaso ei suinkaan purjehdi 1990-luvun huimissa lukemissa.

– Silloin ei ollut mahdollisuutta ottaa suojauksia korkotason nousua vastaan, eikä ollut kiinteäeräisiä lainoja.

Vaikka tilanne on velka-Virtaselle helpompi, lainoja ei koskaan kannata mitoittaa suu säkkiä myöten.

– Jos esimerkiksi sadantuhannen euron lainan korko nousee prosentin, lyhennykset kasvavat 80 euroa kuussa. Se on jo aika tuntuva potti.

Matti muistelee lamaa
1990-luvun taitteen laman ja 1970-luvun öljykriisin haamut valvottavat Mattia öisin. Samanlaisia elementtejä on ilmassa, myöntää Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander.

– Maissa, joissa asuntojen hinnat nousivat voimakkaasti ja laskevat nyt, on yhtymäkohtia 90-luvun alun kehitykseen.

Kianderista maailmantalouden tilanne muistuttaa kuitenkin enemmän 70-lukua: silloinkin öljyn, raaka-aineiden ja ruuan hinnat nousivat voimakkaasti. Seurauksena oli pitkäaikainen inflaation ja hitaan kasvun kausi.

Toisaalta lamaa muistuttava velkakriisi on Kianderin mukaan käynnissä enemmänkin Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Englannissa. Suomessa sen sijaan on jo opittu jotakin.

Miten Matin käy?
Kiander on tulevaisuuden suhteen rauhallinen.

– Tilanteemme on olennaisesti parempi kuin 1989. Ulkomaista velkaa ei ole, vaihtotaseemme on ylijäämäinen ja kotitalouksien varallisuustilanne sekä yritysten kilpailukyky ovat hyvällä tolalla. Tulevaisuuden haasteita ajatellen kestokykymme on kenties maailman paras.

Kianderin mukaan stagflaatio, inflaation ja taantuman yhdistelmä, on todellinen riski.

– Mutta se on vakava paikka kehitysmaille, joissa koko palkka menee nykyäänkin ruokaan. Rikkaat maat tulevat selviämään hyvin.

Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen puolestaan torppaa s-sanan heti alkuunsa.

– 70-luvun stagflaatiokeskustelussa inflaatio laukkasi kymmenessä prosentissa, nyt puhutaan neljästä. Minusta rinnastus on hieman historiatonta.

***

Tähän lisätkäämme ruoan alv:n alennuksen ja jokaisen palkansaajan tuloverokevennyksen 2009! Tämä elvyttää taloutta, vaikka selviämmekin taantuman vain kevyin kolhuin ja yhtenä parhaimpien joukossa maailmassa.

tekemistä panohullun pääministerin kanssa, vitut taloudesta.