Miksi suku ei pidä mitään yhteyttä

Olen pannut merkille, että nykyisin jokaisella on niin sanotusti riittävästi tekemistä omissa asioissaan.Aika ja voimavarat menee niihin.Sitten jos haluat olla sukulaisten kanssa tekemisissä, pitää niin hirveesti vaan niitä kaikkia ymmärtää ja pitää olla jokaiselle joku ystävällinen ja rohkaiseva sana sanottavana. En ole varma, mutta epäilen, että moni kokee olevansa jotenkin "niin huono ja riittämätön" että haluaa olla vain omissa oloissaan.Jossain on menty yleisesti ottaen harhaan, kun luullaan ettei riitä se, että jokainen on vaan oma itsensä ja sellaisenaan hyvä! Voimia se vie yrittää tukea ja rohkaista - kun ei ne tahdo sitäkään uskoa, vaikka olisit itse ihan vilpitön! En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että ennen vanhaan kaikki oli jotenkin helpompaa ja yksinkertaisempaa! Jos nykyään haluaa olla sukulaisten kans tekemisissä, pitää itsellä varautua olemaan se ymmärtäjä ja tukija. Kannattaa yrittää tietenkin!Ja pitää muistaa "kätkeä oma onnensa" - se vähäinenkin mitä on sattunut matkan varrella saamaan.Näin olen itse kokenut.

Älä anna kuiteskaan sukulaistesi hyväksikäyttää!
Osan kanssa vaan tulee paremmin toimeen ja toisille suku ei kai ole niin tärkeä - vaan ne omat asiat ja napa!!

Älä murehdi liikaa sukulaissuhteita - turhia energiasyöppöjä voivat olla !
Mutta tietty saattavathan hekin ajan myötä viisastua?! Hyvät sulle :)

Se siinä on syynä.

Heti otit itseesi kun veljesi vaimo sanoi ettei sisälle voi tulla (kun on sotkuista tai muuten koti päin persettä)

Tietenkään tämä minun versioni ei nyt voi pitää paikkaansa, koska haluat rypeä siellä itsesäälissä.

Tekstistäsi huokuu se kuinka negatiivinen ihminen olet. Et ole sitä tarkoituksella, etkä ole inhottava, mutta keräät itseesi kaiken paskan.

Kun joku sanoo sinulle poikittaisen sanan, niinkuin nyt minä sanon, niin sinä lyöt välittömästi kaikki yhteydet poikki, etkä voi luottaa enää, ja sen jälkeen ystävyys on mennyttä sen siliän tien.

Kenessä on syy? Sinussa.

Sen vuoksi olet yksinäinen, koska otat kaiken negatiivisen itseesi ja kun yrität suojella omia perskarvojasi sen puutteessa ettet itse kykene jättämään toisten sammakoita huomioimatta, syöt omaa elintilaasi muiden joukossa kerta toisensa jälkeen, kunnes olet ja elät omassa ylhäisessä yksinäisyydessä, suojaisessa, kultauksin koristetussa häkissä.

Lue nyt vähän mitä itse kirjoitat!

Veljeäsi auttelit rakennuksella, sitten menit tapaamaan veljeäsi hänen kotipihalleen. Hänen vaimonsa tuli sanomaan ettei sisälle voi tulla (ja syy voi olla ihan mikä hyvänsä, eikä välttämättä mikään sellainen että "painu vittuun meidän pihalta haahka!" niinkuin nyt luulet) Ja sen vuoksi sinä katkaiset välisi sekä veljesi vaimoon että veljeesi!

Mistähän se tosiaan johtuisi ettei kukaan soita tai käy? Koska sinussa ei ole mitään muuta kuin pelkkää negatiivisuutta sisällä. Ei mitään iloa tai vapautta, vaan haavit on auki pelkälle paskalle!

Ainoat ihmiset jotka sinua sietävät on juuri ne hyväsydämiset ihmiset joilla on halu auttaa. Halu auttaa on yhtä kuin sääliminen. He, kuten minäkin, näen mikä sinun elämääsi vaikeuttaa ja sen vuoksi sellaiset ihmiset pitävät sinuun yhteyttä. Toiset ihmiset taas haluavat elää, mitä taas sinä veisit heiltä pois.

Opi ensin itse elämään tässä elämässä, niin alat saamaan niitä ystäviäkin!

Kirjoitin tarkoituksella vittuillen, että oppisit sinäkin ottamaan sitä vastaan, mutta tarkoitukseni on ystävällinen, ei säälittelevä. Jos olisin kirjoittanut säälitellen, se ei olisi tehnyt sinulle muuta kuin lisää hallaa. Ala vaihteeksi taistelemaan tässä elämässä, äläkä pakene sinne häkkiisi, polttamalla sillat takana ja vielä sinua itseäsi vahingoittavin keinoin!

Mitäpä jos ajattelisit ihmisistä vaihteeksi hyvää?

Anteeksi vain kaikille, mutta joudun nyt heittäytymään asian tiimoilta marttyyriksi.

Eli asun mieheni kanssa 30 km säteellä molempien vanhemmista ja mieheni sukulaisista. Asumme omakotitalossa ja tykkäämme kun ihmiset käyvät meillä... Mutta kukaan ei käy.

Vaikka kuinka mainitsee että tervetuloa, kun itse käy vierailla niin meille ei kukaan tule. Omat vanhempani soittavat ehkä max kerran 2viikossa minulle. Olen erittäin perhekeskeinen ja pidän yhteyttä, mutta tuntuu että ei ole paskankaan väliä mitä sitä tekee tai miten menee, kun ei kukaan koskaan ole kiinnostunut. Soitetaan vaan kertoakseen omat huolet ja murheet. Siskooni kyllä pidetään päivittäin yhteyttä ja vieraillaan väh. kerran kuussa vaikka asuu 300km päässä. Miehini sukulaiset kyllä pitävät yhteyttä ja ovat enemmän "mukana" elämässämme, mutta ei hekään käy vierailemassa.

Vai onko se vain niin, että kun asumme lähellä niin on vain se tunne, että nähdään, eikä oikeasti tarvitse kyläillä...? Vai mitä v....

Itse aion kyllä jo luovuttaa, olen aina ollut kakkossijalla vanhemmille, eikä auta vaikka kuinka hyvin menestyisi. Mitään ei saa. Ei edes tunnetta että jokin jotain merkitsisi.

Anteeksi tämä sekava vuodatus, mutta nyt alkoi kyllä ärsyttää vielä enemmän. Tuntuu aika yksinäiselle... En hae hyväksyntää, enkä mitään sellaista perheeltäni vaan ainoastaan aitoa kiinnostusta minun elämään. Turhaa.

Olen ns. uusioperheestä eli minulla on yksi oikea veli ja isäpuoli. Sitten tietty äiti ja isä. Oikeasta isästämme vieraannuimme jo lapsina. Äitini on aina ollut erittäin vaikea ihminen, hänellä on paljon sisaruksia mutta ei hän ei ole ollut vuosikymmeniin heidän kanssa juurikaan tekemisissä. Ja jos onkin niin pian tulee tappelu ja välit katkeavat. Tämän vuoksi en ole ollut juurikaan tekemisissä serkkujeni kanssa, oikean isäni puolelta niitä ei olekaan. Myöskään isäpuoleni ei tule toimeen omien lukuisien sisarrustensa kanssa (luulin pitkään että hän on ainoa lapsi..). Minulla oli pitkään hyvät välit veljeni kanssa. Hän on nyt eronnut ja minä perustanut perheen - sen jälkeen emme ole olleet juutikaan tekemisissä. Häntä ymmärrän kyllä osittain, hän on masentunut risaisesta elämästään&rikkinäisestä ex-avioliitostaan ja sanoo, että ei kykene tulemaan meille kun "meillä on niin kaikki hyvin". Äitini hoitaa kovasti veljeni lapsia ja tappeluiden välillä on jonkin verran myös veljeni kanssa tekemissä. Tosin aina välillä soittaa minulle ja haukkuu hänet täysin (näin varmaan toisinkin päin). Itse olen aika vähän äiti kanssa tekemisissä, asumme kauempana ja hänen milestään tänne on liian pitkä matka (tosin mökille 900km päähän ei ole pitkä matka, eikä matkat ympäri suomea isäpuoleni harrastuksen perässä). Lastani hän ei käy myöskään katsomassa kun "lapsellani on niin kaikki hyvin, ei tarvi". Tänä vuonna hän on nähnyt tyttöni yhden kerran kahden tunnin ajan. Olen kanssa huomannut että voin olla miten avulias, ystävällinen ja auttavainen sukulaisia kohtaan - sitä käytetään vain hyväkseen, eikä kukaan edes vaivaudu kerran vuodessa ajamaan 200km lastani katsomaan. Olen kuitenkin ajatellut, että ehkä sitten näin parempi - eipähän opi lapsenikaan opi heidän järkyttäviä ihmissuhdetapojaan. Mieheni suku on ihana ja heidän kanssaan olemme paljon tekemisissä vaikka hänen sukulaisensa asuvat vieläkin kauemmpani kuin omani. Lisäksi meillä on paljon kavereita ja ystäviä - he ehkä korvaavat "puuttuvat" sukulaiset minun puoleltani. Äläkä sinäkään masennu, etsi kaltaisia ihmisiä ja yritä käyttää energiasi positiivisiin/hyvätahtoisiin ihmisiin! Et voi muuttaa sukulaisia, he ovat mitä ovat. Omaan elämääsi ja käyttäytymiseesi voi vaikuttaa, joten älä masennu moisten takia... Heidän kanssaa ei edes sitkeä yrittäminen ja hyvätahtoisuus välttämättä auta. Itseänikin välillä surettaa oma tilanteeni perheeni/sukuni suhteen, mutta minkäs teet.. Toivon, että veljeni pääsee jaloilleen ja voimme taas joskus olla "sisarruksia".

Joo turha sitä on väkisin yrittää ylläpitää sellaisia suhteita, jotka ei oo elinkelpoisia, oli ne sitten sukulaisia tai ei. Sellaiseen ei kenenkään voimavarat riitä. Minä aikani yritin, mutta sitten vaan luovutin - en enää edes yritä tehdä mitään asioiden eteen. Jos joku matkan varrella yhteyttä vaille jäänyt jotain vielä haluaa, niin tehköön ite jotain asian eteen.

Sama vika ja kun ole nuorin lapsista ja mies ja mylskin paremmin koulutettu niin ollaan siareni ja veljeni kanssa ihan eri aaltopituudellä. Siskoni asuu sodankylässä ja muutama vuosisitten menin saariselälle laskettelmaan ja soitin siskolle että tulisin poikkeamaan menomatkalla en tiedä varmaksi oliko töissä vai eikiinostanut tapaaminen. Meni ainakin yli 20 v ennen kun aikuisena tavattiin pitkästä valimatkasta johtuen ja ei ole kutsuja tullu. Muutunut ihan ihmeelliseksi ja vainoharhaiseksi kun siellä maalla asuu ja jutut mitä sattuu. Seuraavan kerran varmaa tavataan kun toinen vanhemmista aika jättää ja sitten varmaan tapellaan perinnöstä mutta onneksi osata tehty testamentti niin helpottaa asioiden hoitoa kun se ajankohta tulee.

Ei ole sukulalaiset hirveästi olleet yhteyksissä, paitsi täti, kaksi enoa ja yksi serkku, joiden kanssa ollaan yhteyksissä kuukausittan.
Toinen eno on vähän ärsyttävä, kun haluaa puuttua autokauppaan, ettei minua vain huijata, vaikka tämän enon ja hänen poikansa netistä löytämä ja minulle lähes väkisin kauppaama auto osoittautuikin täysin romuksi, eikä myyjä ollut kertonut auton vioista, että se siitä huijaamisesta, kun enoa olisivat huijanneet.
Uudempaa autoa olen ajatellut, kun vanha jo on, mutta eno ei hyväksy, että hankin uudemman, vaan hänen mielestä vähänkään uudempaa ei kannata hankkia ja enon ehdottamat autot ovat yli 15 vuotta vanhoja, en minä nyt sellaista mene hankkimaan, kun ennestään on vanha ja ala vanhoja autoja pihalle keräämään.

Suvun muut serkut eivät ole juuri olleet yhteyksissä, joskus harvoin olivat ne serkut, joiden kummi isäni oli, mutta kun isäni kuoli, niin eivät ole sen jälkeen kertaakaan ottaneet yhteyttä.
Eräs serkku oli joskus yli 10 vuotta sitten yhteydessä erään ajanjakson aikana useita kertoja, mutta ei ole enää ollut.
Vähän erikoinen serkku "nainen", kun ei halua kertoa osoitettaan ja puhelin numero, jonka silloin antoi, niin sekin on muuttunut, nyt tuo numero on jonkun ihan eri ihmisen.

Juopolle sukulaiselle ei kannata antaa mitään tietoja itsestään, soittavat kännissä ja tulee etoova olo, kun haukkuvat kaikki muut sukulaiset. Osaavat imarrella, et kantasit niska vääränä viinaa niille.
Sairaushan se liika juominen on ja hakekoon juopot hoitoa terveyskeskuksesta heti.

suomalaiset ovat kusipäitä, varsinkin mikäli sukua kantava(t) ihmiset kuolee suvusta pois. sitten kiristellään hampaita perinnön suhteen tai siitä, että mikä kuuluu kenellekin. tietenkin jostakusta yritetään muokata mustaa lammasta ja pidetään poissa kuvioista, jotta saisi koko saaliin itselleen. ulospäin toki muulle suvulle esitetään mallikelpoista, kaikki hyvin. ja tietenkin siitä yhteisesti sovitusta mielellään mukavasti vaietaan ja luodaan mielikuva, että jotenkin kaikki olisi tämän syytä. kaikki negatiivinen. juttuhan on useinmiten valtavan paljon ihmeellisempi, mikäli pääsee sisälle kurkistamaan.

nimimerkillä kokemusta on. ja näitä juttuja on suomi on pullollaan.

Miksi suvun pitäisikävn pitvv yhteyttä? Sen takiako että ollaan sukua?
Kaikki ihmiset ovat niin erilaisia, usein kukin haluaa pitää yhteyttä suvun ulkopuolisiin ihmisiin, suvun ulkopuolisiin ystäviin.

On ihanaa jos jollakulla on auttava suku jossa kaikki vetävät samaa koyttä. Tuota tapahtuu harvemmin, perheet hajoavat, tulee isäpuolia, äitipuolia, siskopuolia, velipuolia ja heidän puoliaan jne jotka tuovat lisää ihmisiä sukuun. Kuka heitä kaikista edes muistaa pitää lukua?!
Jokaisella on oman pärjäämisensä kanssa tarpeeksi tekemistä.

Joten eikohän jätetä suku rauhaan, ollaan yhteydessä jos ja kun tarvitsee mutta ei tehdä siitä pakkopullan syontiä.

Minulla on monta sisarta ja veljeä. Soitellaan vaihtelevasti, välillä jopa muutaman kerran kuukaudessa jos on jotain menossa, välillä saattaa mennä jopa vuosi ettei soiteta muuta kuin hyvät joulut tai synttärit. Sisaruksillani on runsaasti lapsia, jotkut käyvät moikkaamassa useammin, joidenkin luona olen käynyt, monen kodissa en ollenkaan, mutta eipä kukaan sitä ongelmana ole pitänyt. Soitellaan sisarusten lasten kanssa silloin tällöin.
Omat lapseni ovat serkkuihinsa yhteydessä vaihtelevasti. Joidenkin kanssa kaveeraavat koko ajan, joitakin tapaavat vain sukujuhlissa.

Minulla on tätejä, setiä ja enoja, tapaan muutamaa silloin tällöin, toisia vain hautajaisissa. Tätini asuu 3 km päässä, olen 20 vuoden aikana käynyt hänen luonaan 3 krt, hän meillä kerran. Ei ole mitään yhteistä. Näilläkin sukulaisilla on lapsia, minulla on ykkösserkkujakin runsaasti. Joitakin en ole tavannut vuosiin, joitakin näen lähes joka kuukausi.

Isossa suvussa riittää ystäviä ja kyläpaikkoja. Välit säilyvät hyvinä joka suuntaan kun kenenkään ei tarviste pakkopullavierailuja harrastaa vain sen takia kun ollaan sukulaisia.
Kun nähdään, päivitetään omat ja vastapuolen kuulumiset ja elellään hyvässä hengessä eteenpäin.

Sukulaisten kannattaa lopettaa vanhimpien jäsenten hyysääminen, sillä se ei ole terveellistä. Tarkoitan sisaruksia.
Apinatkin hyysää vanhinta ja sen olo vahvistuu koko ajan ja hierarkian alimmat kärsii ja sairastuu.

Sukulaiset ovat niitä kateellisempia ihmisiä. Kaivetaan vaikka väkisin jotain negatiivista tai yritetään korostaa omaa erinomaisuutta. Miksi olla tekemisissä tällaisten kanssa ? Itseäni ei kiinnosta.

Jotkut sukulaiset ovat ylimielisiä kermaperseitä

Älä välitä. Ei meilläkään käy .

Parempi minulle ettei suku pidä yhteyttä ja irvaile kuinka heillä menee aina paremmin kuin minulla. Olen luuseri ja musta lammas . Parempi elää ilman vittuilevia sukulaisia:)