arvostammeko...?

"Kuinka paljon arvostatte veteraaneja, jotka taistelivat sodissamme ja säilyttivät itsenäisyytemme?"

En arvosta koskaan itsenäisyyttä, arvostan ainoastaan sitä että veteraanit puolustivat parempaa poliittista järjestelmää kuin mitä Neuvosto Liitto oli. Tuskin kenellekkään itsenäisyys sinänsä merkitsee mitään.

Ääri kristityt olivat esimerkiksi parisuhdelaista niin tokkuissaan että toivoivat talebaanien valtaavan maamme ja hävittävän synnin tekijät.

Se siis siitä itsenäisyydestä, se on loppujen lopuksi pelkkää kaunista sanan helinää. Veteraanit taistelivat jotta meillä(kaikilla) olisi parempi elämä, ihmisiä kohdeltaisiin tasavertaisesti, Suomi olisi oikeusvaltio yms... Tätä se minulle merkitsee.

uusnatsien, skinheadien yms...(kuitenkaan yleistämättä) puolesta minulla ei todellakaan ole mitään väliä tai arvostusta veteraaneja kohtaan sen enempää kuin ketään tahansa muutakaan ihmistä.

Miksi olisi, jos kerta loppujen lopuksi olisi aivan sama onko täällä vallassa joku Hitlerin irvikuva tai isä aurinkoisen seuraaja.

Historia ja isänmaallistunteellinen paatos sekoittuvat lahjakkaasti usein toisiinsa, kun puhutaan sota-ajasta ja sen seurauksista. Kylmien historiallisten faktojen valossa voi olla toisenlainenkin totuus kuin se, että Suomen torjuntavoitto olisi ollut veteraanien ansiota ja heille meidän pitää siitä kumartaa. Voihan se niinkin olla. Oma isäni ja aika moni tuntemani sukulainen oli itsekin tuossa kahakassa mukana ja sittemmin näitä veteraaneja. Voidaan varmasti väittää, että he ainakin yrittivät parastaan, mutta oliko se sittenkään historian valossa se kaikkein ratkaisevin asia.

Eikö samalla tavoin voida kiittää ja kumartaa herra Hitleriä, kun hän aseisti meitä suomalaisia. Ilman Saksan aseapua sotimisestamme ei ehkä olisi tullut mitään. Ei täällä kukaan kuitenkaan ehdota, että Hitleriä ja saksalaisia pitäisi itsenäisyytemme säilymisestä kiittää. Sellainen leimattaisiin liian brutaaliksi eikä siinä olisi isänmaallis-nationalistista henkeä. Entäpä jos historiastamme selviääkin, että Stalin ajatteli koko asian niin, että hän ei ala Suomea valloittelemaan, koska ei Suomesta hänelle mitään hyötyä taidakaan olla, pikemmin haittaa. Tai että hän ajatteli, että länsisuhteiden vuoksi on parasta jättää suomipoika rauhaan. Tyytyi ehkä vaatimiinsa rajantarkistuksiin, sotakorvauksiin yms. Ehkä laski, että Suomi hyödyttää suurta ja mahtavaa enemmän itsenäisenä kuin osana valtakuntaa. Jälkikäteen arvioiden näin juuri taisi ollakin. Pitäisikö meidä siis kiittää ja kumartaa myös Stalinia siitä, että suuressa viisaudessaan päätti antaa Suomen jatkaa itsenäisenä valtiona. Jos näin on, pitäisikö meidän pystyttää patsaat sekä Hitlerin että Stalin muistoksi ja kunniaksi.

Vastaus tähän on tietysti se, että näin ei tehdä, löytyi historian pölyistä mitä tahansa totuuksia. Myyttinen paatoksellisuus ajaa aina historian totuuden edelle. Meille Hitler ja nyt etenkin Stalin ovat kokonaisvaltaisesti pahoja. Heidän mahdollisia hyviä tekoja ei silloin sallita tuoda edes esille. Sitä verrattaisiin jonkinlaiseen saatananpalvontaan tai vastaavaan.

Otetaan vielä esimerkki Italiasta. Mussolinia vihattiin lopulta yli kaiken ja hänet ripustettiin roikkumaan pää alaspäin italialaiselle torille. Silti historiallinen totuus on se, että Italian nykyisen tieverkoston erinomaisuus pohjautuu siihen, että Mussolini rakennutti sen jo pääosin omalla valtakaudellaan. Italialaisten voi olla vaikea kiittää asiasta Mussolinia, vaikka se kiistatta on hänen ansioitaan. Osa totuudesta halutaan peittää tunteiden maton alle, koska se riitelee perusväitteidemme kanssa.

Jos olisivat voittaneet sodat häpeällisten tappioiden sijaan, silloin voisi ehkä hieman arvostaakin. Onneksi veteraaneja ei enää ole montaa elossa yhteiskunnan taakkana.

Paavo Rintalan Sotilaiden äänet.
Siinä papat kertovat miten niitä voittoja torjuttiin ja kuinka lujaa kannaksella juostiin ja mihin suuntaan ja ketä pakoon.

" Kuinka paljon arvostatte veteraaneja, jotka taistelivat sodissamme ja säilyttivät itsenäisyytemme?!"

Arvostan muutenkin vanhempia ihmisiä enemmän kuin uusia sukupolvia. Ennen piti tehdä itse, jos halusi jotain. Nykyään yhteiskunnan täytyy pitää huolta ihmisestä lähes kohdusta hautaan:

- 0-6v: Huudetaan lisää kotihoidontukea yms, että toinen vanhempi saisi täyttä palkkaa lastenhoidosta. Toisaalta työttömienkin pitää saada viedä lapset kunnalliseen päivähoitoon, jotta vanhemmat saa rauhassa nauttia joutenolosta.

-7-19v: ylioppilastutkintoon asti kaikki koulutus, kirjat, ruokailu yms pitää olla ilmaista. Lisäksi nykyajan lapset eivät osaa mennä välitunnille ja sieltä takaisin sisään ilman kouluavustajaa. Ja nuorimmille koululaisille suunnitellaan vielä iltapäiväkotia, jossa voisivat olla koulun jälkeen.

-20-30v: Opiskelu rahoitettin ennen itse - piti olla rikkaat vanhemmat, tai sitten piti käydä opiskelujen ohessa töissä. Nykyään opiskelijat huutavat kun eivät saa rahoitettua puhelimia, tietokoneita jne valtion tuella. Valtion pitäisi elättää heitä ylellisesti kolmikymppisiksi asti.

-31-?: Lopulta pullamussujen pitäisi pystyä elättämään itse itsensä. Tästä on monenlaista tarinaa... Yleensä rikkaat vanhemmat auttaa selviytymisessä.

"Se että, joku ilkeää vielä väittää että Suomi hävisi sotansa, on röyhkeää jatietämätöntä käytöstä, hävetkää. Se oli torjuntavoitto, ilman sitä suomalaista kansaa tuskin olisi olemassakaan!"

Hahaa - paljastit ittes Atomic Tom