Jeesus voidellaan Betaniassa, Mark.14:3-9

Kahden päivän perästä olisi pääsiäinen.
Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat Jeesuksen otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi (1).

Jeesus oleskeli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa.
( http://fi.wikipedia.org/wiki/Betania ).

Aterialla ollessaan nainen tulee ja voitelee Jeesuksen pään (ja ruumiin, jae 8) kalliilla nardusvoiteella.
Muutamat närkästyvät moisesta tuhlaamisesta. He moittivat naista: ” "Mitä varten tämä voiteen haaskaus? Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille." (5,6).
Johannes kertoo evankeliumissaan, että etupäässä oli äänessä Juudas, varas.
Nurisijoita ovatkin usein ne, jotka eivät itse mitään uhraa.

Naisen teko oli ainutlaatuinen siinä mielessä, kun Jeesuksen pikainen poismeno oli lähellä: kuolevan rakkaan vaalimista älköön moitittako (8).
Nainen oli kätkenyt Jeesuksen Sanat sydämeensä selvemmin, kuin apostolit.
Hän käsitti Jeesuksen poismenon. Naisellisella tavalla tämä käsitys ja opetuslapsirakkaus pukeutui hautausvoitelun muotoon.

Jeesus koroitti heikon opetuslapsensa niin, että ”missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa." (9).