en vielä päässytkään (valitettavasti kun työ joskus ’ohittaa’ lomajututkin) lähtemään kotiseudulleni, sinne Pohjois-Karjalaan, niin voinen jatkaa tätä pohdiskeluani kysymällä, että:
Onko ihmisellä oikeus ’hallita’ myös kuolemaansa (sen oman elämisensä ’hallinnan’ ohella)? Tuli vaan tässä mieleeni, kun pikkasen ’kinattiin’ tästä jutusta. Ja Itselläni on aina taipumus vetää näihin tällaisiin keskusteluihin mukaan myös ihmisen oikeus/velvollisuus tehdä jotakin. Toisaalta olen tässä viimeaikoina ’vetänyt’ tämän taipumukseni rinnalle myös uuden tarkastelutavan, jossa punaisena lankana on, ettei kuolemalla ole ihmiseen lopullista valtaa, vaan viimeinen sana on jumalalla.
Tosin toisaalta tätä juttua, siis tätä, ’kuoleman hallintaa’, voi tarkastella monestakin eri näkökulmasta. Meidän pikku kinamme sai alkunsa sanasta: hoitotestamentti. Siinähän velvoitetaan lääkärit ottamaan huomioon muun muassa se, mitä potilas itse haluaisi itselleen tehtävän, eli missä rajoissa hän toivoo itseään hoidettavan siinä tapauksessa, kun hän ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan hoidostaan/hoitotavoista.
Tässä kohtaa minulle tuli ekaksi mieleeni yksi Suomessa voimassa oleva laki, jossa käsitellään potilaan asemaa ja oikeuksia. Toisaalta tässä laissa on nähtävissä jonkinlainen ristiriita hoitotestamenttiin nähden, koska hoitotestamentilla ei kuiteskaan ole lain voimaa. Eli loppupelissä lääkärit vastaavat aina hoitotavoista. (Eli aika ’tyhjänpäiväinen paperi’ koko hoitotestamentti?).
Ja tässä kohtaa jutustelu laajeni moneen suuntaan, mutta ekaksi tietenkin eutanasiaan, joka sekin on minun mielestäni yksinomaan lääkärin ’vastuulla/päätettävissä’, ei potilaan. Ja jossain mielessä minusta eutanasia (sekä passiivinen että aktiivinen sellainen) on rinnastettavissa ’kuolemanrangaistukseen’, sillä eikö passiivinenkin eutanasia (=’tarkoituksettoman’ hoidon lopettaminen) tarkoita samaa kuin ’surmaaminen’, aktiivisesta eutanasiasta puhumattakaan.
Ja jottei asia paisuisi kuin pullataikina, niin voinen kysyä, miten kukin tahoillaan mieltää ajatuksen ihmisen omasta oikeudestaan ’hallita’ kuolemistaan/kuolemaa?
Onko ihmisellä oikeus ’hallita’ myös kuolemaansa (sen oman elämisensä ’hallinnan’ ohella)? Tuli vaan tässä mieleeni, kun pikkasen ’kinattiin’ tästä jutusta. Ja Itselläni on aina taipumus vetää näihin tällaisiin keskusteluihin mukaan myös ihmisen oikeus/velvollisuus tehdä jotakin. Toisaalta olen tässä viimeaikoina ’vetänyt’ tämän taipumukseni rinnalle myös uuden tarkastelutavan, jossa punaisena lankana on, ettei kuolemalla ole ihmiseen lopullista valtaa, vaan viimeinen sana on jumalalla.
Tosin toisaalta tätä juttua, siis tätä, ’kuoleman hallintaa’, voi tarkastella monestakin eri näkökulmasta. Meidän pikku kinamme sai alkunsa sanasta: hoitotestamentti. Siinähän velvoitetaan lääkärit ottamaan huomioon muun muassa se, mitä potilas itse haluaisi itselleen tehtävän, eli missä rajoissa hän toivoo itseään hoidettavan siinä tapauksessa, kun hän ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan hoidostaan/hoitotavoista.
Tässä kohtaa minulle tuli ekaksi mieleeni yksi Suomessa voimassa oleva laki, jossa käsitellään potilaan asemaa ja oikeuksia. Toisaalta tässä laissa on nähtävissä jonkinlainen ristiriita hoitotestamenttiin nähden, koska hoitotestamentilla ei kuiteskaan ole lain voimaa. Eli loppupelissä lääkärit vastaavat aina hoitotavoista. (Eli aika ’tyhjänpäiväinen paperi’ koko hoitotestamentti?).
Ja tässä kohtaa jutustelu laajeni moneen suuntaan, mutta ekaksi tietenkin eutanasiaan, joka sekin on minun mielestäni yksinomaan lääkärin ’vastuulla/päätettävissä’, ei potilaan. Ja jossain mielessä minusta eutanasia (sekä passiivinen että aktiivinen sellainen) on rinnastettavissa ’kuolemanrangaistukseen’, sillä eikö passiivinenkin eutanasia (=’tarkoituksettoman’ hoidon lopettaminen) tarkoita samaa kuin ’surmaaminen’, aktiivisesta eutanasiasta puhumattakaan.
Ja jottei asia paisuisi kuin pullataikina, niin voinen kysyä, miten kukin tahoillaan mieltää ajatuksen ihmisen omasta oikeudestaan ’hallita’ kuolemistaan/kuolemaa?
Vastaukset 38
Vanhimmat
//jottei asia paisuisi kuin pullataikina, niin voinen kysyä, miten kukin tahoillaan mieltää ajatuksen ihmisen omasta oikeudestaan ’hallita’ kuolemistaan/kuolemaa?//
- Olen onnellisesti siinä asemassa, että olen kuoleman-sairas,eli ilman hoitoa[itse] kuolen n. 2 vuorokaudessa ja siksi, koska olen jo fyysisestikin ollut 'kuollut' yli 20 vuotta, ei itse-murhasta voida puhua hoitamisen lopetettuani.
Kuolema on ystävä lepoa kaipaavalle hengelle, se on se tilattomuus, jossa ei halu-maailmat kosketa-->jos ei välttämättä 'halua' ;D.
Omalla kohdalla tilanteen tulevaisuudessa kärjistyessä, kävelen vain pois, ja minun 'kuortani' ei löydetä koskaan.
Sen tekijä uhmaa Jumalaa, kieltää armon ja rakkauden ja valitsee helvetin.
Kuolemaa ei ole. Eikä myöskään syntiä.
>>Sen tekijä uhmaa Jumalaa, kieltää armon ja rakkauden ja valitsee helvetin.
kaikkea ymmärtänyt. Kuten tätä:
>koska olen jo fyysisestikin ollut 'kuollut' yli 20 vuotta,<
Tai oikeesti heti ymmärsinkin, heti kun otin tuon lainauksesi. Toki olet onnekas, ettet ole ’jäänyt’ terveydenhuoltomme rajallisten voimavarojen ’periaate’ –rappusille.
>Kuolema on ystävä lepoa kaipaavalle hengelle, se on se tilattomuus, jossa ei halu-maailmat kosketa-->jos ei välttämättä 'halua'<
Niinpä, kattelin kerrankin tuossa jokin aika sitten telkkua todella kiinnostuneena, siinä kun esitettiin mielestäni todella asiallisesti kuolemista ja kuoleman kohtaamista. Se oli ykkösdokumentti äidin ja pojan suhteesta tilanteessa, jossa molemmat sairastivat syöpää. Ja tässä tapauksessa äiti, jonka olisi pitänyt olla jo aikaa päivää kuollut, ’jaksoi vaan aina ja aina sinnitellä niin kauan, kunnes tiesi, että poikansa selviää.
Ja se mikä minua erityisesti liikutti, oli se tapa jolla koko perhe sitten ’antoi’ tälle äidille todella arvokkaan lopun, kotioloissa. Kuolemahan kun on aivan eri asia kuin kuoleminen, ymmärtääkseni? Sillä valmistautuessaan kuolemaan ihminenhän vielä elää kun taas kuolema on tämän inhimillisen elämän loppu. Ja siinä dokumentti ohjelmassa tämä äiti ’sai’ hyvän kuoleman, kotioloissaan.
Taitaa nyt lipsua pois raiteiltaan, mutta kuitenkin halusin kertoa.
Tuo itsemurha juttu on jo sitten ihan oma ’taitolajinsa’?
Mutta kyllähän se niin vaan menee, että meidän kaikkien ihmisenä oleminen on kuolevaisen elämää. Toisaalta, jos ajattelen Sinua ja tilannettasi, tai kenen tahansa vastaavassa olevan, niin edelleenkin olen vahvasti sitä mieltä, että: ”niin kauan kuin ihminen elää, hänen tehtävänsä on kesken”. Etenkin, jos tämä ihminen on kykenevä ilmaisemaan oman tahtonsa!
mitä sanatarkasti lausumallasi ajat takaa?
>Sen tekijä uhmaa Jumalaa, kieltää armon ja rakkauden ja valitsee helvetin.<
Minun on vähän vaikea uskoa, että itsemurhan tehnyt tai itsemurhaa suunnitteleva ihminen, teollaan haluaa uhmata Jumalaa? Kaiketi niitä/näitä motiiveja pitänee etsiä jostain muualta. Tosin se ’motiivi’ tällaiseen tekoon voi useimmiten olla aika, toisen ihmisen ’silmin’, katseltuna aika ’vähäpätöinenkin’, jopa itsekäskin tai sitten jopa epäitsekäskin!
Toki, jos tätä asiaa pohtii, vaikkapa kristillisestä näkökulmasta, niin aikanaan (ammoisina sellaisina) kristinuskohan tuomitsi itsemurhan jyrkästi. Ja mikä uskomattominta, itsemurhaaja pidettiin aikanaan jopa rikollisena?!!!
Mutta eiköhän tämä suhtautuminen itsemurhaan, uskonnollisestakin näkökulmasta tarkasteltuna ole jo pikkasen, jolleipa suurestikin muuttunut? Tai ainaskin pitäisi olla. Mutta toki, onhan sekin tosiasia, että lähtökohtana ihmisen elämisessä on elämisen arvokkuus/ainutlaatuisuus.
Mutta kysymyksenä lieneekin, tässäkin kohtaa, että onko ihmisellä vapaus/oikeus tehdä itseään koskeva ratkaisu, itsemurhassakin?
en ensin lukenut juttuasi. Mutta näinhän se on, ei kukaan ihminen tee itsemurhaa huvikseen. Kyllä siellä, kuten toteatkin, on aina takana suuri epätoivo.
Ja ennenkaikkea yksinäisyys!
Tällöin tähän epätoivoiseen tekoon ei paljon tarvita. Ulkopuolisen silmin katsottuna 'vähäpätöinekin' juttu voi toimia laukaisevana tekijänä, vaikkapa voimakas epäonnistumisen tunne, häpeällisen 'salaisuuden' paljastuminen jne.
Ymmärtääkseni monta 'sielua' pelastuisi, jos olisi edes yksikin ihminen/läheinen, jolle voisi kertoa kaiken, siis kaiken!
>>Ymmärtääkseni monta 'sielua' pelastuisi, jos olisi edes yksikin ihminen/läheinen, jolle voisi kertoa kaiken, siis kaiken!
[Eräs nainen 6.7.2008 klo 20.11]
//En ihan…….kaikkea ymmärtänyt. Kuten tätä:
>koska olen jo fyysisestikin ollut 'kuollut' yli 20 vuotta,<
Tai oikeesti heti ymmärsinkin, heti kun otin tuon lainauksesi. Toki olet onnekas, ettet ole ’jäänyt’ terveydenhuoltomme rajallisten voimavarojen ’periaate’ –rappusille.//
- Niin, en tarkoita samanlaista kuolemista kuin Jimi Hendrixillä, joka n. 2 viikkoa ennen fyysistä kuolemaansa--> sanoi jollain keikalla[muistaakseni keikalla Tanskassa]-->JO kuolleensa.
Tarkoittaen kai tulleensa 'sieluttomaksi'-->eli insipiraationsa hylkäämäksi ja siksi väistämättömän eteen myös fyysisesti kaksi viikkoa myöhemmin, tukehtuessaan valkoihoisten poliisien käsittelyssä oksennuksensa.
Tosin itsellänikin oli samankaltaista puuhaa, irstaan ja vahdikkaan doubin täyteisen menneen elämäni aikana.
Minulla tosin asiat menivät vain toisin päin. Eräs noita, silloinen 'patjani' sanoi minun olevan sieluton ihminen, se piti varmaan paikkansa ja näkyi toimissani, kunnes minuun henkeni tuli, joka muutti 'kuoreni' elämän ja jonka juttuja nyt sinäkin lueskelet.
Tuosta fyysisen kuoleman todellisuudesta kohdallani täytyy todeta, että jos olisin syntynyt muutamia kymmeniä vuosia aijemmin, olisin kuollut heti sairastuttuani.
Kun kuitenkin olen 1900-luvun puolen-välin jälkeinen lapsi, on tiede antanut minulle 'lisä-aikaa'.
Myös tähän pohjautuu ajatus itse-murhatto-muudesta kohdallani, sillä luonnollisesti eläen en olisi hengissä, siis ilman tieteen jelppiä.
Se on vain muutos.
jäi jotain epäselväksi:
>Tarkoittaen kai tulleensa 'sieluttomaksi'-->eli insipiraationsa hylkäämäksi ja siksi väistämättömän eteen myös fyysisesti kaksi viikkoa myöhemmin, tukehtuessaan valkoihoisten poliisien käsittelyssä oksennuksensa.<
En oikeesti vieläkään ihan täysin ymmärrä, mitä tarkoitat/tarkoittanet, toki jotain, ainaskin yritän. Ekaksi mieleeni juolahti, ettei Jimi siinä oman kuuluisuutensa kehässä, kuiteskaan osannut tehdä liittoa ’päänsä ja sydämensä’ välillä? Tosin toi ’jälkijuttu’ vähän askarruttaa.
>Eräs noita, silloinen 'patjani' sanoi minun olevan sieluton ihminen, se piti varmaan paikkansa ja näkyi toimissani, kunnes minuun henkeni tuli, joka muutti 'kuoreni' elämän ja jonka juttuja nyt sinäkin lueskelet.<
Aika jänskästi kuvaat, meitä naisia!!! Tosin myönnät, että se oli faktaa, se suhtautumisesi naiseen. Ja aika jänskää sekin, teissä miehissä, että oikeesti te olette valovuosien päässä naisten ajattelumaailmasta, joissakin jutuissa! Ilmankos sitä puhutaankin miesten ja naisten logiikasta.
>Myös tähän pohjautuu ajatus itse-murhatto-muudesta kohdallani, sillä luonnollisesti eläen en olisi hengissä, siis ilman tieteen jelppiä.<
Tätäkään lausumaasi en osaa, siis täysin sisäistää, muutoin kuin, että olet ’kiitollinen’ saamastasi hoidosta ja hyvästä sellaisesta? Ja että olet, tätä kautta, myös tyytyväinen osaasi?
No nyt ymmärrän.
Olimme maaseudulla kukkulan laella, sinä katsoit horisonttiin, oikeastaan tarkoitan horisontilla äärettömyyttä, hymyilit, kuten hymyilee se joka tietää.
Et havainnut minua. Olin oikealla, takaviistossa, alenpana/sivullasi.
Oikeastaan rakastan virheitäsi.
Ne tekevät sinusta inhimillisen.
Ilman niitä karkaisit itseltäsi.
ymmärsin.
Kiitos, kun avitit!
//En oikeesti vieläkään ihan täysin ymmärrä, mitä tarkoitat/tarkoittanet, toki jotain, ainaskin yritän. Ekaksi mieleeni juolahti, ettei Jimi siinä oman kuuluisuutensa kehässä, kuiteskaan osannut tehdä liittoa ’päänsä ja sydämensä’ välillä? Tosin toi ’jälkijuttu’ vähän askarruttaa.//
- Sanotaan näin--->ehdottomuus ei tee kompromisseja ja siitä voima kumpuaa.
Jimin "sydämen ja järjen liitto" oli täydellinen ja kun SE katosi [kokonaisuutena]--> jäljelle jäi vain turhaa, vain suorittajan osa, ei oivaltajan.
//Aika jänskästi kuvaat, meitä naisia!!! Tosin myönnät, että se oli faktaa, se suhtautumisesi naiseen. Ja aika jänskää sekin, teissä miehissä, että oikeesti te olette valovuosien päässä naisten ajattelumaailmasta, joissakin jutuissa! Ilmankos sitä puhutaankin miesten ja naisten logiikasta.//
- Ajatukseni on puhdas! Tuo tilanne oli faktaa-->miehenä ja naisena suhteemme perustui täysin-->estottomalle,mieli-kuvitukselliselle,irstaalle,himokkaalle,halukkaalle,tyydytävälle seksille, jota hän väitteensä mukaan käytti magiansa apuna, siis pääsi huipuissa toiselle tasolle?
Rakkautta ei kuvaan kuulunut.
//Tätäkään lausumaasi en osaa, siis täysin sisäistää, muutoin kuin, että olet ’kiitollinen’ saamastasi hoidosta ja hyvästä sellaisesta? Ja että olet, tätä kautta, myös tyytyväinen osaasi?//
- Toki minua on hoidettu asiallisesti ja hyvin,mutta en puhu siitä.
Vaan siitä konkreettisesta ja ajatuksellisesta asetelmasta, jossa fyysisesti t-e-r-v-e ihminen 'suorilta jaloilta' lähtiessään oman-käden kautta---> ei saa siihen fysiikkansa suostumusta-->se on siis luonnotonta ja ahdistavaa, koska kaikki fyysisesti on vielä niin elävää.
Minulla taas---> fyysisesti kaikki olisi kuollut JO yli-kaksi-vuosikymmentä sitten---> i-l-m-a-n tiedettä-->siksi koen olevani melkeinpä mr.Frankestein ;).
Siksi fysiïkka ei viestitä moraalisia esteitä [mahdolliselle] henkiselle päätökselle lopettaa itse-hoito ja ottaa vastaan sen seuraamus-->eli kuolema.
Koskettavasti kirjoitit, olet varmaan runoilija?
että me itse valitsemme elämämme ja kuolemamme.
Turha enää tulijärvessä kysellä, miksi on sinne joutunut, ja kirota Jumalaa. Kuolemansynti on kuolemansynti juuri siksi, että se tehdään täydessä ymmärryksen tilassa ja tietoisesti Jumalaa vastaan rikkoen.
Älä enää viitsi uhota.
tarkkaan osaa kommentoida, kun et sen kummemmin perustellut kantaasi.
Ja minulle kun on syntynyt/kehittynyt joku kumma 'vaatimus', että tietynlainen vakuuttaminen kannattamastaan asiasta vaatii aina perusteita.
perustelemaan. :-)
Se on nähty.
No, jos meillä kerran on se vapaa valinta niin se tarkoittaa tietysti sitä että saamme valita kuolemamme ja elämämme itse.
Näiden maallisten elämien välillä aina suunnittelemme sen maallisen elämän suunnan. Se ei siis ole ennalta määrätty miten se menee ihan kokonaan mutta jonkinlainen ajatus siinä on kun pitää ottaa huomioon se karmakin. Ja mitä meillä on opittavaa jne.
Jos olisi, niin turisteja riittäisi kameroineen töllistelemässä!
Jos se taas olisi maan alla, tuli tarvitsee happea, muutoin se sammuu...ja jos se olisi taivaassa, niin mitä poltettavaa, roskia ja saastaa siellä muka on?
Täällähän se kaikki paska on! Samoin sen puhujat!
Joskus. :-)
kovaa, vielä joku kuulee, ja panee paremmaksi, ja kun ihminen saa edes hetken tuntea olevansa viisas, niin sekin on onnea! Kiitos!
:-)
perustelut (mielestäni) vaan avittavat ymmärtämään paremmin toisen ihmisen näkökantoja. Ja kyllä minua tällä puolen ruutua useinkin ’nimitetään’ kiusanhengeksi, juuri tästä syystä, kun aina niitä perusteluita tivaan. Toisaalta voihan tämän jutun ajatella niinkin, että sen kyselemisen kautta on mahdollisuus laajentaa sitä omaa ajattelutapaansa.
>No, jos meillä kerran on se vapaa valinta niin se tarkoittaa tietysti sitä että saamme valita kuolemamme ja elämämme itse.<
Äkkiseltään ajateltuna minäkin ’kannattaisin’ tätä vapaata valintaa, omasta kuolemisestaan. Mutta toisaalta, onko Sinun mielestäsi tämä valintaoikeus hyväksyttävissä myös lapselle (vaikkapa 10 -vuotiaalle) tai henkisesti sairaalle ihmiselle tai vanhukselle?
Ja jospa miettii vaikkapa itsemurhaa, niin luuletko, että itsemurhaaja ’pyrkii’ teollaan kohti parempaa olotilaa?
Se karmakin huomioon ottaen.
Juuri sitä kohti tyypit pyrkii.
Karma, no joo siihen tulee taakkaa, kun tuntee hirveää syyllisyyttä ja surua. Tosin jos tekisi itsemurhan täysin tyynenä ja hyvällä mielellä, silloin ei taakkaa tulisi?
tiedä tai muista mitä olemme siellä elämässä ennen tätä maallista elämää suunnitelleet tapahtuvaksi tässä elämässä, mutta itse ajattelen näin että meidän on aina pyrittävä oman itsemme takia siis tekemään ja ajattelemaan niin hyviä asioita kuin mahdollista. Aina ajateltava rakkauden kautta. Hm, hankala selittää.
Kuoleminen, varsinkin itsemurha, yleensä tekee sen että läheiset tulevat kärsimään, mutta itse kuitenkin sen päätämme eikä meitä kukaan siitä rankaise. Seuraavassa elämässä tietysti olemme takaisin samassa tilanteessa ja joudumme jälleen valitsemaan itsemurhan ja ongelmien ratkomisen välillä.
Lasken 10-vuotiaan lapsen sielun aikuiseksi sieluksi mutta sama koskee tietenkin lapsia. He tulevat takaisin kohtaamaan samat ongelmat.
"Ja jospa miettii vaikkapa itsemurhaa, niin luuletko, että itsemurhaaja ’pyrkii’ teollaan kohti parempaa olotilaa?"
Voihan se olla niinkin että juuri tässä elämässä hän ei jaksa jatkaa vaan valitsee itsemurhan. Seuraavassa elämässä hänellä ehkä on enemmän oppia ja voimaa ratkoa ongelmansa.
on, että helpotusta aina vaan etsitään, tähän elämiseen, tavalla tai toisella? En viitti lausua 'ääneen' tässä kohtaa, miten itse tämän koen.
>Tosin jos tekisi itsemurhan täysin tyynenä ja hyvällä mielellä, silloin ei taakkaa tulisi?<
Ei aineskaan tekijälle itselleen, mutta entä 'lähipiiri'? Vai pitäskö tähän karmaan nojautuen, heidänkin antaa tuntea ahdistuksensa?
tehdä itsemurha jos on tyynenä ja hyvillä mielin? :-)
tiiä mitä aattelisin.
>Kun me emme tiedä tai muista mitä olemme siellä elämässä ennen tätä maallista elämää suunnitelleet tapahtuvaksi tässä elämässä,<
Siis emme tiedä, toki sen ymmärrän ettemme muista, mutta se ettemme tiedä? Kaiketi mitä minä karmasta tai vastaavasta olen ’oppinut’, niin meidän pitäisi ainaskin tietää.
>Kuoleminen, varsinkin itsemurha, yleensä tekee sen että läheiset tulevat kärsimään, mutta itse kuitenkin sen päätämme eikä meitä kukaan siitä rankaise.<
Aivan, läheiset kärsivät ja jopa syyllistävät itsensä tässä tilanteessa, mikä minusta on aivan ’turhaa’. Koska kyllä tämä tällainen ratkaisu on seurausta, yhtälailla ’välillisistäkin’ syistä. Tarkoitan tällä sitä elinpiiriä, joka koostuu huomattavasti laajemmasta elinpiiristä, kuin ’pelkkä’ perhe.
>Seuraavassa elämässä tietysti olemme takaisin samassa tilanteessa ja joudumme jälleen valitsemaan itsemurhan ja ongelmien ratkomisen välillä.<
En tiiä, tai osaksi ’tiiänkin’. Sen ongelman, se ei oikeesti aina välttämättä ole kiinni yksilöstä! Tämä ongelma onkin kiinni (ainaskin pitkälti ja melko pitkälti) myös kutakin yksilöä ympäröivistä ihmisistä.
>Voihan se olla niinkin että juuri tässä elämässä hän ei jaksa jatkaa vaan valitsee itsemurhan. Seuraavassa elämässä hänellä ehkä on enemmän oppia ja voimaa ratkoa ongelmansa<
Voinen osittain viitata edelliseen vastaukseeni, tältä ongelmien ratkaisun kannalta asiaa tarkasteluna. Tosin minua pikkasen häiritsee tuo sana ’ehkä’ tuossa viimeisessä lauseessasi, siis ehkä.
Oonkohan kenkku (toki en Benkku) tänään? En mielestäni, koska pitkästä aikaa koen tietynlaista rauhallisuutta ja rentoutta (=omaa höpinääni.)!
kunhan et vain Benkku. :-)
Ei minun juttujani tarvitse uskoa, kaikki saavat itse päätellä ja miettiä miten asiat ovat. :-)
En minäkään kaikkea tiedä. :-)
Kirjoitan aina välillä sen "ehkä" juuri siksi kun en kerran voi ihan varmasti sanoa miten jutut ovat.
Lähipiiri tietenkään ei ymmärtäisi ja heille tulisi syyllinen ja surullinen olo ja karmaa sen kun kertyy. Ei se hyvä juttu tietenkään ole. Elämä kannattaa elää olisi se sitten miten paskaa tahansa. Kun se on eletty, niin oletpahan selvinnyt kaikesta paskasta. Haastetta on ollut riittävästi ja siitä sitten selvitty. Ei varmaan tule mieleenkään uudelleen syntyä tänne sontakasaan eletyn elämän jälkeen.
Ne jotkut intiaanit tehnyt itsarin pysäyttämällä oman sydämensä tehokkaalla keskittymisellä?
kun tuut Pohjois-Karjalaan, Benkku ei oo niin Kenkku kuin tekteistä vois päätellä!
Olenhan lempilapsesi!! hyvä ettei peräti kummin kaima...
Benkku, vaikka lempilapseni ootkin, niin lopeta oitis nämä höpinäsi.
Keskity kysymykseeni, tai pyydä Pekka avuksesi!
Ps. Voisit pohtia kysymystäni vaikkapa : "kristinuskon käsitys kuolemasta -kantilta". Ymmärsitkö?
" Elävät tietävät että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu"
Saarnaaja 9: 5
Salomo oli maailman viisain mies, ja Jumala sanoi: " Minä annan sinulle viisauden..
Viisaus tulee siis ylhäältä, Jumalalta.
Kuolleet eivät tiedä mitään, ja siksi Raamattu vakavasti varoittaa ottamasta yhteyttä kuolleisiin, koska ne ovat riivajain henkiä jotka puhuvat kuolleiden nimissä!
Kuningas Saul meni Een-Doorin vaimon luo nostattamaan ylös profeetta Samuelia.
" Ja niin Saul ymmärsi että se oli Samuel" kun noita sanoi: " Minä näen viittaan verhoutuneen vanhan miehen nousevan ylös maasta"!!
Se tarkoittaa: " Minä näen saatanan enkelin verhoutuneen viittaan ja nousevan ylös maasta"
Saulin ymmärrys oli pimentynyt, ja siksi hän palasi noituuteen, ja demonien tykö, kun Jumala ei tykönsä enää ottanut!
Jumala ei salli noitien herätellä omia proffeettojaan, ja sitäpaitsi noidilla eikä vainajahengien manaajilla ole " kuoleman ja tuonelan avaimia"
" Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet" (Jeesus)
Jeesus itse opettaa: " Se, tekee kauhistuksen, joka menee kysymään neuvoa tietäjä ja vainjahenkiltä....." Miksi kansa ei kysyisi Jumalaltamnsa, kuolleiltako elävien puolesta"??
Minkä helevatan takia te kuolleilta kysytte?? Onhan meillä Elävä Jumala, joka vastaa, kun häntä avuksi huudetaan!!
Mutta Jumalahan näkee kaiken,! Otahan ja mene kysymään kuolleilta, jotka eivät mistään mitään tiedä, koska " Ei ole tekoa, ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa jonne olet menevä" ( jae 10)
Radio Deissä Leo Mellerkin sokeutui jossain määrin tässä kysymyksessä!
Hän kun tosiaan luuli että Profeetta Samuel olisi puhunut kuningas Saulille!
Samuel, joka piti kauhistuksena noitia, vainajahenkiä, tähtien selittäjiä ja kaikkea saatanan väkeä, eläessään, samoin kuin hänen Jumalansakin, niin kuolemansa jälkeenkö hän olisi langennut syntiin!???
Eihän kuoleman jälkeen voi enää tehdä hyvää eikä pahaa!
Eihän tuonelassa ole " viisautta ja ajatusta, eikä tietoa"...jotta Samuel olisi voinut vastata, kuningas Saulille!
Samuel ( Lasarus) nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta" Jeesus!
Een Doorin noitako se huuti avukseen Jumalaa, jolla on ne kuoleman ja tuonelan avaimet, ja Jumalko se tuli ja herätti Samuelin!!
Pötyä. Älkää eksykö, " Huono seura hyvät tavat turmelee"
Jos te seurustelette vainaja-ja tietäjä -henkien kanssa, te turmelette Jumalan Sanan ja itsenne.
" Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni;
minä levitän vuoteeni pimeyteen,
minä sanon haudalle: `Sinä olet isäni`
ja madoille: 'Äitini ja sisareni` Job 17: 13, 14
Tässä on karu totuus, kuoleman jälkeisyydestä!
Älkää panko toivoanne hautaan, joka on isänne ja matoihin jotka ovat äiteinänne ja sisarinanne tuonelassa!!
Mellerkin aivoitteli, että uskovat kuollessaan menevät taivaaseen, ja kuitenkin hän jonkin ajan päästä opetti " Minä (Jeesus) menen valmistamaan teille sijaa, mutta minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni, ...sinne missä minä olen"
Aivan!" Eivät kuolleet ylistä Jumalaa, ei hautaan vaipuneet"
Vasta sen jälkeen he ylistävät kun " maa tuo vainajat ilmoille" (Job)
" Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole" Job 7: 21
Eihän Daavid ole astunut ylös taivaaseen, onhan hänen hautansa tänäänkin meidän keskuudessamme"
Raamattu kysyykin: " Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella,
ja puhua vilppiä hänen puolestaan"!!
" Tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväkseen tahi ajaa Jumalan asiaa" Job. 13: 7,8
Eikö olekin niin, että te ajatte sileunvihollisen asiaa kun opetatte näin: " Ette suinkaan kuole, vaan tulette tuntemaan kuin Jumala hyvän ja pahan"
Pahanhan te tunnette, ja kaikki hyvä tulee Valkeuksien Isältä...eli Ylösnousemus tulee aikanaan sieltä. Taivaasta!
Ei meitä taivaaseen oteta, ja tuoda sieltä takaisin tänne hautoihin, ja taas uudistetaan!
" Emme me ehdi ennen niitä jotka ovat nukkuneet"
" Katso, Herran pelko--se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä" Job 28: 28
Saul ei karttanut pahaa, ja niinpä hän ymmärsi väärin!
Minä taas kartan, horoskooppeja, noitia, taikureita, vainaja-ja tietäjähenkiä, tähtienselittäjiä jne....Minulla on tieto ja ymmärrys kuoleman jälkeisistä tapahtumista, mutta teillä ei ole!
" Kuolleet eivät tiedä mitään!
Jumala tietää teidät kuolleiksi, ja siksi hän on vrannut kaksi ylösnousemusta!!!
Sekä vanhurskasten että vääräin!!! Älkää eksykö!!!
Tulipahan tuutin täydeltä pa.. pa.., siis pakinaa. Tiiätkö mitä, minä en aineskaan tartte seuraavaan kahteen viikkoon yhtään enempää lääkettä luustolleni.
Enkä nyt oikein tiiä mihin kirjoituksessasi tarttuisin, joka taas kielii siitä, ettet kait sittenkään ymmärtänyt kysymystäni? Tai sitten ymmärsit, mutta ihan omalla tavallasi. Kuolemastahan Sinä puhut, ja tosi laajalla skaalalla.
Mutta jospa nyt johonkin tarttuisin:
>Jeesus itse opettaa: " Se, tekee kauhistuksen, joka menee kysymään neuvoa tietäjä ja vainjahenkiltä....." Miksi kansa ei kysyisi Jumalaltamnsa, kuolleiltako elävien puolesta"??<
Tarkoittaako tämä yllä oleva sitä, etten minä saa kysellä tällaisia juttuja ihmisiltä, vaan minun pitää asettaa kysymykseni Jumalalle? Tosin tässä kohtaa Sinun tulee muistaa se, ettei minun jumalani osaa puhua. Ymmärrätkö?
Ja tiiätkö mitä, lieneekö 'lyhyestä virsi kaunis' -viisaus paras, jo tähän kohtaan, kun minun pitää myötää, ettei ainoastaan Saulin ymmärrys ollut pimentynyt, vaan kaiketi myös minunkin. Kun minä en nyt ihan oikeesti ymmärrä, mitä Sinä haet?
Ethän suutu, jos vielä viittaan yhteen lausumaasi:
>Pötyä. Älkää eksykö, " Huono seura hyvät tavat turmelee" <
Jospa Sinä lukisit, vielä kertaalleen aloitukseni, please!
puhuin pötyä , sillä käskit puhumaan jostain kuolemasta...puhuin kyllä totta, mutta voi olla että meni aiheen vierestä.
En oo nyt hyvä keskittymään, tänään..ehkä huomenna parempi päivä