Aggressiivisimmat rodut !

Luonneviallehan voivat vain kasvattajat, sitä en nyt kommentoi.

Hyvin kasvatettu saku on kyllä hieno koira, totisesti. Kuten myös rotikka, doberman tai mikä tahansa iso tai muuten vain "tappaja"koira. Meidän kaikkien harmiksi jotkut ottavatkin näitä isoja, hienoja ja haasteellisia koiria munanjatkeekseen, eivätkä kouluta niitä lainkaan. Tällainen huonosti käyttäytyvä saku ei ole nykyään harvinaisuus saati "annetaan pitovaikeuksien takia"-ilmoituksetkaan. Meilläkin tokossa käy yksi rotikan omistaja, joka ei suostu kieltämään koiraansa, ettei se loukkaannu. Ei tällaisille pitäisi myydä sellaista koiraa.

Eivät nuo pikkukoiratkaan ole luonnostaan äkäisiä. Lihavat hienot rouvat vain sattuvat ostamaan chihun omaksi pikku fifikseen. Eihän se ole fifin vika, jos iso paha mies tulee silittämään ja fifiä pelottaa... Suurin ongelma näiden kanssa on luulot, ettei pientä koiraa tarvitse kouluttaa sekä se, että pikkukoira napataan niin herkästi syliin, jos se räksyttää. Sehän on fifille vain palkkio ja näin se oppii aggressiiviseksi.

Yksikin tervepäinen ja aggressiivinen koira ei ole kuin huonon omistajan aikaansaannos. Vika yleensä kuitenkin aina siellä hihnan toisessa päässä..

;);) kirjoitti:

Luonneviallehan voivat vain kasvattajat, sitä en nyt kommentoi.

Hyvin kasvatettu saku on kyllä hieno koira, totisesti. Kuten myös rotikka, doberman tai mikä tahansa iso tai muuten vain "tappaja"koira. Meidän kaikkien harmiksi jotkut ottavatkin näitä isoja, hienoja ja haasteellisia koiria munanjatkeekseen, eivätkä kouluta niitä lainkaan. Tällainen huonosti käyttäytyvä saku ei ole nykyään harvinaisuus saati "annetaan pitovaikeuksien takia"-ilmoituksetkaan. Meilläkin tokossa käy yksi rotikan omistaja, joka ei suostu kieltämään koiraansa, ettei se loukkaannu. Ei tällaisille pitäisi myydä sellaista koiraa.

Eivät nuo pikkukoiratkaan ole luonnostaan äkäisiä. Lihavat hienot rouvat vain sattuvat ostamaan chihun omaksi pikku fifikseen. Eihän se ole fifin vika, jos iso paha mies tulee silittämään ja fifiä pelottaa... Suurin ongelma näiden kanssa on luulot, ettei pientä koiraa tarvitse kouluttaa sekä se, että pikkukoira napataan niin herkästi syliin, jos se räksyttää. Sehän on fifille vain palkkio ja näin se oppii aggressiiviseksi.

Yksikin tervepäinen ja aggressiivinen koira ei ole kuin huonon omistajan aikaansaannos. Vika yleensä kuitenkin aina siellä hihnan toisessa päässä..

Tuossapa jo tulikin aiheesta hyvää tekstiä.
Isojen rotujen ongelma on se, että ne näyttävyytensä johdosta päätyvät helpommin väärille ihmisille.
Oma lukunsa on vielä ihmiset, jotka ottavat koiran oman egonsa kohottamiseksi -> mitä maineeltaan vaarallisempi rotu, sen parempi -> minä pystyn elämään "tappajan" kanssa. Toisaalta tämä erikoisuudentavoittelu taitaa toteutua tavallaan myös Chihuahuan kohdalla -> mitä pienempi, sen parempi. Jackrusseleiden suosio on ollut niin räjähdysmäistä, että on ihme jos kaikki kasvattajat ovat pysyneet kyydissä ja pitäneet huolen luonteista jne sortumatta helposti saatavaan rahaan.
Toinen tosiasia on se, että ison koiran puriessa jälki on pahempaa. Pikkukoiran puremaa vähätellään usein tyyliin: "Fifi vähän näykkäsi, ei se oikeesti purrut".
Vika kaikenkokoisten koirien käyttäytymisongelmiin todellakin lähes aina löytyy siitä päästä hihnaa, jota kaksijalkainen pitelee.
Eräitä vuosia sitten sai eläinlääkärituttavani keskiyöllä pariskunnalta puhelun hätäpäivystykseen: "meidän koira ei päästä meitä sänkyymme, mitä me tehdään?" Keskustelun kuluessa kävi selville, että ko. koira oli rodultaan Chihu...
Saksanpaimenkoira on mielestäni maailman eniten väärin käsiin joutunut rotu. Hyvin hoidettu ja koulutettu saku on hieno koira, mutta valitettavasti kun ne kaikki eivät ole...

Markhorn kirjoitti:

Tuossapa jo tulikin aiheesta hyvää tekstiä.
Isojen rotujen ongelma on se, että ne näyttävyytensä johdosta päätyvät helpommin väärille ihmisille.
Oma lukunsa on vielä ihmiset, jotka ottavat koiran oman egonsa kohottamiseksi -> mitä maineeltaan vaarallisempi rotu, sen parempi -> minä pystyn elämään "tappajan" kanssa. Toisaalta tämä erikoisuudentavoittelu taitaa toteutua tavallaan myös Chihuahuan kohdalla -> mitä pienempi, sen parempi. Jackrusseleiden suosio on ollut niin räjähdysmäistä, että on ihme jos kaikki kasvattajat ovat pysyneet kyydissä ja pitäneet huolen luonteista jne sortumatta helposti saatavaan rahaan.
Toinen tosiasia on se, että ison koiran puriessa jälki on pahempaa. Pikkukoiran puremaa vähätellään usein tyyliin: "Fifi vähän näykkäsi, ei se oikeesti purrut".
Vika kaikenkokoisten koirien käyttäytymisongelmiin todellakin lähes aina löytyy siitä päästä hihnaa, jota kaksijalkainen pitelee.
Eräitä vuosia sitten sai eläinlääkärituttavani keskiyöllä pariskunnalta puhelun hätäpäivystykseen: "meidän koira ei päästä meitä sänkyymme, mitä me tehdään?" Keskustelun kuluessa kävi selville, että ko. koira oli rodultaan Chihu...
Saksanpaimenkoira on mielestäni maailman eniten väärin käsiin joutunut rotu. Hyvin hoidettu ja koulutettu saku on hieno koira, mutta valitettavasti kun ne kaikki eivät ole...

ihmiset tosiaankin haluavat vain pikkukoiria ettei niissä ole niin kova vaiva/ ei haittaa omaa elämäänsä niin... Ja koira jää loppuviimein esineeksi johonkin nurkkaan? Onko oikein? Pikkukoira vaatii saman huomion tai sekin puree... Jos pikkukoira puree esim pikkulasta käteen.... Sehän on poikki/murtunut.Mutta ajatukseni tosiaan oli että ihminen ajattelee aina että kuinka MINÄ pääsen helpoinmalla tästäkin... Enkä nyt tosiaankaa sano että kaikki näin tekevät mutta nämä jotka vaan haluavat koiran mikä on helppo hoitaa eikä ole vaivaa.. Sano mun sanonee :)