kirjoitin näin:
"Jumala herätti seitsemännen päivän adventtiliikkeen julistamaan viimeistä evankeliumin sanomaa. Sillä on ollut hätkähdyttävä vaikutus, sillä saamamme sanoma on hätkähdyttävä sanoma, sekä maailmalle että kirkoille. Sen saama tehtävä on kaksijakoinen:
1. saarnata Kristusta Vapahtajana epäuskoiselle maailmalle ja siten johtaa ihmiset pelastuksen omistamiseen
2. varoittaa kirkkoja tuomiosta, mikä kohtaa luopumuksen tilassa olevia, ja samalla kutsua Jumalan uskollista kansaa ulos luopumuksen vallassa olevista kirkoista.
Tämä viimeksi mainittu osa adventtiliikkeen tehtävästä muodostaa suurimman loukkauksen useimmille kirkkokunnille, sillä ne eivät tälle tehtävälle mitään syytä. Mutta Jumala on antanut tämän tehtävän. Sitä voidaan ivata ja se voidaan torjua, mutta tämän sanoman julistamista ei voida pysäyttää, sillä se perustuu Raamattuun ja on lähtöisin Jumalasta."
Mikään ei ole kolmessa vuodessa muuttunut. Valitettavasti. Sanomamme on edelleen sama, ja vastustus on edelleen kova, ellei jopa kovempikin.
"Jumala herätti seitsemännen päivän adventtiliikkeen julistamaan viimeistä evankeliumin sanomaa. Sillä on ollut hätkähdyttävä vaikutus, sillä saamamme sanoma on hätkähdyttävä sanoma, sekä maailmalle että kirkoille. Sen saama tehtävä on kaksijakoinen:
1. saarnata Kristusta Vapahtajana epäuskoiselle maailmalle ja siten johtaa ihmiset pelastuksen omistamiseen
2. varoittaa kirkkoja tuomiosta, mikä kohtaa luopumuksen tilassa olevia, ja samalla kutsua Jumalan uskollista kansaa ulos luopumuksen vallassa olevista kirkoista.
Tämä viimeksi mainittu osa adventtiliikkeen tehtävästä muodostaa suurimman loukkauksen useimmille kirkkokunnille, sillä ne eivät tälle tehtävälle mitään syytä. Mutta Jumala on antanut tämän tehtävän. Sitä voidaan ivata ja se voidaan torjua, mutta tämän sanoman julistamista ei voida pysäyttää, sillä se perustuu Raamattuun ja on lähtöisin Jumalasta."
Mikään ei ole kolmessa vuodessa muuttunut. Valitettavasti. Sanomamme on edelleen sama, ja vastustus on edelleen kova, ellei jopa kovempikin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ohoh!
Rukoilen että Pyhä Henki voisi avata silmäsi!
2. varoittaa kirkkoja tuomiosta, mikä kohtaa luopumuksen tilassa olevia, ja samalla kutsua Jumalan uskollista kansaa ulos luopumuksen vallassa olevista kirkoista.
Tämä viimeksi mainittu osa adventtiliikkeen tehtävästä muodostaa suurimman loukkauksen useimmille kirkkokunnille, sillä ne eivät tälle tehtävälle mitään syytä. Mutta Jumala on antanut tämän tehtävän. Sitä voidaan ivata ja se voidaan torjua, mutta tämän sanoman julistamista ei voida pysäyttää, sillä se perustuu Raamattuun ja on lähtöisin Jumalasta."
Hankkeen takana on ikävä kyllä aivan joku muu kuin Jumala, Luojamme ja vapahtajamme.
Lähteä nyt siitä vapaudesta mihin Kristus on meidät vapauttanut, lakihenkiseen adventtikirkkoon. Missä taivaaseen pääsee luonteenkehitys prässin käyneet "pyhät".
Jumala tulee vielä hajoittamaan koko adventtikirkon tuusan nuuskaksi. Sillä Hän ei siedä moista hapatusta.
Mm Kristus on ylienkeli Mikael ja Jeesuksen veri siirty Golgatalta taivaaseen sovitettavaksi.
Adventtikirkko ei ensinnäkään ole millään tavoin epäraamatullisesti tai kielteisellä tavoin lakihenkinen.
Lakihenkisyyttä kun Raamatun mukaan on se, että pelastus perustetaan lain pitämiseen eikä täysin Kristuksen veriuhrin ansioille.
Me perustamme uskomme ehdottoman täydellisesti Kristuksen veriuhrin ansioille.
Me kuitenkin Jumalan selvän tahdon ja selvän Raamatun ilmoituksen mukaan haluamme pelastettuina vastarakkaudesta ja pelastuksen kiitollisuudesta kunnioittaa rakasta Vapahtajaamme, Herraamme Kristusta siinä, että pyrimme elämään hänen tahtonsa eli jumalallisen lakinsa mukaan. Siinä ei ole mitään kielteistä lakihenkisyyttä.
Sensijaan ne, jotka opettavat täyttä laittomuutta, ovat hyvin vaarallisella tiellä, sillä heille tulevat kerran kohdistumaan seuraavat Jeesuksen sanat: " Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te LAITTOMUUDEN TEKIJÄT'." Matt. 7:22, 23
Juuri Adventtikirkossa Kristuksen jumaluuden tunnustaminen on aivan täydellistä ja ehdotonta, niin että ymmärrämme hänenkin olleen aina ja ikuisesti historiassa olemassa kuten Isänsäkin. Tässä kohden monet muut kristilliset kirkot ovat eri mieltä.
Mitä tulee sitten tuohon Mikael-nimeen, on se joko ymmärrettävä Herran Jeesuksen yhdeksi nimeksi tai sitten ymmärrettävä Jeesuksen toimineen tuon Mikaelin kautta, kuten hän toimi senkin enkelin kautta, joka ilmestyi Johannekselle Patmoksella ja jopa Johannes erehtyi luulemaan tuota enkeliä Jeesukseksi ja lankesi rukoilemaan tämän eteen, ks. Ilm. 19:10.
Eikä Jeesuksen veri siirry Golgatalta taivaaseen sovitettavaksi.
Sensijaan Jumalan suuren pelastussuunnitelman tämänhetkinen vaihe on se, mistä Hepr. 7. ja 8. luku puhuvat, että Jeesus toimii nyt siellä Ylimmäisenä Pappinamme, rukoillen puolestamme.
Jumaluudessaan, jossa on monia päällekkäistoimintoja, hän myös toteuttaa nyt erityistä taivaallista oikeustointa, jossa tutkitaan ja varmistetaan kaikkien pelastuvien ikuinen kohtalo hänen Golgatan veriuhrinsa ansioissa. Tämä kaikki on erittäin raamatullista, josta Raamatun vahvistukset löytyvät Danielin 7:9, 10 "Oikeus istui tuomiolle ja kirjat avattiin" /8:14 ja Ilm. 14:7 "..hänen tuomionsa hetki on tullut." /11:18 "...tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille..."
Tämän kirkollisen hankkeen takana, jos minkään on ehdottomasti Jumala, Herramme Jeesus Kristus ja toivottavasti se vain selviää mahdollisimman monelle ajan rajan tällä puolen, että Jumala saisi näin olla varjelemassa ihmiskuntaa aivan ajan lopulla esiin nousevilta Saatanan väkeviltä eksytyksiltä.
Tässä kaikessa on siis kyse vain rakastavan Jumalan ja Vapahtajamme hellästä huolenpidosta ja varjeluksesta pelastustyössään.
Mitä vielä tulee tuohon luonteenkehitysasiaan, niin siinä on kyse aivan siitä samasta pelastetun kristityn pyhityselämästä, joka aivan samoin tunnetaan luterilaisuudessakin. Se on sitä uskovassa Pyhän Hengen kautta asuvan Kristuksen muuttavasta vaikutuksesta, joka pyhitysvaikutus etenee, mutta ei tule koskaan tässä ajassa valmiiksi.
Taantumus vain siinä on ikävä suunta kohti sielunvihollisen tahtoa. Jumalan tahto on, että kuljemme valosta valoon...!
Olet oikeassa, olette opillisesti erehtyneet!
Koska tulin vasta tänään koneelle, enkä jouda olla kauan, hyväksyn tämän vastausen, koska olen aivan samaa mieltä.
Lisää tietoa saa kotisivuiltamme opetukset-kohdasta. Sieltä voi jos haluaa, löytää enemmän, mitä tarkoittaa tämä lopun aika, jota elämme.
Vääristelyjä täällä totisesti riittää, jopa ihan ala-arvoisiakin. Jos todella haluaa tietää, Pyhä Henki opastaa kaikkeen totuuteen hänekin, joka sitä haluaa.
ne kirkot, jotka ovat luopumuksen tilassa ja joille nimenomaan adventistien on kerrottava evankeliumin ilosanoma Kristuksesta?
Missä kohdassa raamatussa annetaan tuollainen tehtävä?
Toivottavasti Annu tulisi kohta vastailemaan, mutta eiköhän hän tätä asiaa tarkoittanut:
Jäännös
Huolimatta luopumuksesta ja 1260 vuotta kestäneestä ahdingon ajasta, jotkut uskovaiset olivat yhä vaalineet apostolisen seurakunnan puhtautta. Kun 1260 vainon vuotta oli päättynyt 1798, lohikäärme oli epäonnistunut yrityksissään hävittää täysin Jumalan uskollisen kansan. Näitä jäljelle jääneitä vastaan Saatana jatkoi tuhoisia hyökkäyksiään. Johannes kirjoittaa: "Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:-17).
Mitä tarkoitetaan jäännöksellä? Johannes käyttää vaimon 'muista' lapsista eli jälkeläisistä sanaa, joka tarkoittaa 'jäljellejääneitä', 'jäännöstä'. (Uudessa suomalaisessa kirkkoraamatussa sama sana on Ilm. 3:-2:ssa suomennettu 'sitä, mikä vielä on jäljellä', edellisessä kirkkoraamatun suomennoksessa 'jäljellejääneitä'. Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais - suomalainen sanakirja selittää kreik. loipos - sanan monikon merkitystä: 'muut', 'jäljellä olevat', 'se, mikä on jäljellä', jäännös'. - Suom. huom.) Raamattu kuvaa jäännöstä Jumalan kansan pienenä ryhmänä, joka onnettomuuksien, sotien ja luopumuksen keskellä pysyy uskollisena Jumalalle. Tämä uskollinen jäännös oli kuin juurivesa, josta Jumala kasvattaisi maan päällä näkyvää seurakuntaansa (Jes.- 10:-20 - 22;- 37:-31,32).
Jumala antoi jäännöksen tehtäväksi julistaa hänen kunniaansa ja johtaa hänen hajallaan olevaa kansaansa Jerusalemiin, Siionin vuorelle (Jes.- 37:31,32; 66:-20 vrt. Ilm.- 14:-1). Näin kootuista Raamattu sanoo: "He seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin" (Ilm.- 14:-4).
Ilmestyskirjan 12. luvun viimeinen jae sisältää kuvauksen Jumalan uskollisten pitkän saaton viimeisistä jäljellä olevista - hänen todistajistaan viimeisinä päivinä ennen Kristuksen toista tulemusta. Mitkä ovat jäännöksen tuntomerkkejä?
Jäännöksen tuntomerkit. Lopun aikana elävästä jäännöksestä ei voi helposti erehtyä. Johannes kuvailee tätä ryhmää selvin tuntomerkein. Nämä jäljelle jääneet ilmaantuvat 1260 - vuotisen vainonajan jälkeen, ja he ovat "niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. -12:-17).
Heidän velvollisuutensa on julistaa juuri ennen Kristuksen takaisintuloa Jumalan viimeistä varoitusta koko maailmalle, Ilmestyskirjan 14. luvussa esitettyjä kolmen enkelin sanomia (Ilm.- 14:-6 - 12). Näissä sanomissa itsessäänkin on kuvaus jäännökseen kuuluvista - he ovat niitä, "jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. -14:-12). Tarkastelkaamme lähemmin kutakin näistä ominaispiirteistä.
1. Usko Jeesukseen - Jeesuksen usko. Jumalan jäännöskansaan kuuluvat 'uskovat Jeesukseen', heillä on 'Jeesuksen usko', samankaltainen usko kuin Jeesuksellakin oli (vanha kirkkoraamattu suomentaa: 'Jeesuksen usko' - alkuteksti voidaan ymmärtää kummallakin tavalla, suom.huom.). Heistä heijastuu Jeesuksen järkkymätön luottamus Jumalaan ja Raamatun arvovaltaan. He uskovat, että Jeesus Kristus on profetioiden lupaama Messias, Jumalan Poika, joka tuli maailman Vapahtajaksi. Heidän uskonsa sisältää kaikki Raamatun totuudet - totuudet, joihin Jeesuskin uskoi ja joita hän opetti.
Jumalan jäännöskansa julistaa siis pelastuksen ikuista evankeliumia uskosta Kristukseen. Jäännökseen kuuluvat varoittavat maailmaa siitä, että Jumalan tuomion aika on tullut, ja he valmistavat muitakin kohtaamaan heidän pian palaavaa Herraansa. He osallistuvat maailmanlaajuiseen missioon, jonka tarkoituksena on saattaa päätökseen todistus Jumalasta koko ihmiskunnalle (Ilm. 14:-6,7; 10:-11; Matt.- 24:-14).
2. Jumalan käskyt. Aito usko Jeesukseen velvoittaa jäännöstä seuraamaan hänen esimerkkiään: "Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli" (1.-Joh.- 2:-6). Koska Jeesus noudatti Isänsä käskyjä, hekin noudattavat Jumalan käskyjä (Joh.- 15:-10).
Koska he kuuluvat jäännökseen, heidän tekojensa on oltava sopusoinnussa heidän tunnustuksensa kanssa - muuten se on arvoton. Jeesus sanoi: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon" (Matt. -7:-21). Kristuksen antamalla voimalla he noudattavat Jumalan vaatimuksia, myös jokaista kymmenestä käskystä, Jumalan muuttumatonta moraalilakia (2.-Moos.- 20:1 - 17; Matt. -5:-17 - 19; 19:-17; Fil. 4:13).
3. Jeesuksen todistus. Ilmestyskirjasta voimme päätellä, että Jeesuksen todistus on Jeesuksen todistajissa oleva "profetoimisen Henki" (Ilm.-19: -10). Jäännöstä opastaa Jeesuksen todistus, joka on annettu profetian lahjan välityksellä.
Hengen lahjan oli määrä vaikuttaa jatkuvasti kautta kristillisen seurakunnan historian aina siihen asti, että "pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (Ef.- 4:-13). Se on siis yksi jäännöksen tärkeimmistä tuntomerkeistä.
Tällainen profeetallinen ohjaus tekee jäännöksestä profetian kansan, joka julistaa profeetallista sanomaa. Jäännökseen kuuluvat ymmärtävät profetiaa ja opettavat sitä. 'Profetoimisen Henki' auttaa jäännöstä suorittamaan tehtävänsä: maailman valmistamisen Kristuksen takaisintulolle (katso tämän kirjan lukua 17).
Jäännöksen nousu esiin viimeisinä päivinä. Raamattu osoittaa, että jäännös ilmaantuu maailman näyttämölle suuren vainonajan jälkeen (Ilm.- 12:-14 - 17). Ranskan suuren vallankumouksen maailmaa mullistavat tapahtumat, jotka johtivat paavin vankeuteen 1260 - vuotisjakson lopussa (1798), sekä kolmen suuren kosmisen merkin täyttymys - maan, auringon, kuun ja tähtien todistaessa Kristuksen paluun lähestymisestä johtivat suureen herätykseen profetioiden tutkimisessa. Heräsi laajalle levinnyt Kristuksen pikaisen tulon odotus. Kautta maailman monet kristityt ymmärsivät, että "lopun aika" oli alkanut (Dan. -12:-4).
Raamatun profetioiden täyttyminen 1700 - luvun jälkipuoliskolla ja 1800 - luvun alkupuoliskolla nosti esiin voimakkaan tunnustustenvälisen liikkeen, joka keskittyi toivoon Kristuksen toisesta tulemuksesta. Kaikissa kirkkokunnissa oli uskovia, jotka odottivat Kristuksen tulevan aivan kohta ja jotka rukoilivat ja työskentelivät tuon aikakausien huipputapahtuman toteutumista ajatellen.
Adventtitoivo synnytti liikkeen kannattajissa syvän yhteyden hengen, ja monet liittyivät yhteen varoittaakseen maailmaa Kristuksen pikaisesta takaisintulosta. Tuo adventtiliike oli todella raamatullinen tunnustustenvälinen liike, joka keskittyi Jumalan sanaan ja adventtitoivoon.
Mitä enemmän tämän liikkeen jäsenet tutkivat Raamattua, sitä vakuuttuneemmiksi he tulivat siitä, että Jumala oli kutsunut esiin jäännöksen jatkamaan kristillisen seurakunnan pysähtynyttä uskonpuhdistusta. He olivat itse kokeneet aidon uskonpuhdistuksen hengen puuttumista seurakunnistaan. Samoin he olivat todenneet, että seurakunnista puuttui kiinnostusta tutkia Kristuksen toista tulemusta ja valmistautua sitä varten. Tutkiessaan Raamattua he olivat havainneet, että ne koetukset ja pettymykset, joiden läpi he olivat joutuneet kulkemaan, olivat muodostaneet syvästi hengellisen ja puhdistavan kokemuksen, joka oli lähentänyt heitä toisiinsa Jumalan jäännöksenä. Jumala oli antanut heille tehtäväksi jatkaa uskonpuhdistusta, joka oli tuonut kristikuntaan niin paljon iloa ja voimaa. Kiitollisina ja nöyrinä he ottivat vastaan tehtävän, joka heille oli uskottu. He ymmärsivät, että Jumala ei ollut antanut heille tuota tehtävää siksi, että heissä olisi ollut mitään erinomaista, He tajusivat, että he saattoivat onnistua tehtävässään ainoastaan Kristuksen armon ja voiman avulla.
Jäännöksen lähetystehtävä
Ilmestyskirjan profetiat antavat selvän kuvan jäännöksen lähetystehtävästä. Ne kolmen enkelin sanomat, jotka esitetään Ilm. -14:-6 - 12, osoittavat jäännöksen julistavan sanomaa, joka merkitsee evankeliumin totuuksien täydellistä ja lopullista ennalleen saattamista. Näissä kolmessa sanomassa on Jumalan vastaukset siihen valtavaan saatanalliseen petokseen, joka vyöryy yli koko maailman juuri ennen Kristuksen takaisintuloa (Ilm. -13:-3,8,14 - 16). Heti kun Jumalan viimeinen vetoomus maailmalle on annettu, Kristus saapuu korjaamaan sadon (Ilm. 14:-14 - 20).
Ensimmäisen enkelin sanoma.
Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm.- 14:-6,7).
Ensimmäinen enkeli kuvaa Jumalan kansan jäännöstä julistamassa ikuista evankeliumia maailmalle. Tämä evankeliumi on sama hyvä uutinen Jumalan äärettömästä rakkaudesta jota muinaiset profeetat ja apostolit julistivat (Hepr. -4:-2). Jäännös ei esitä erilaista evankeliumia. Tuomioon viitaten sen jäsenet vakuuttavat, että edelleenkin on voimassa ikuinen evankeliumi, jonka mukaan syntinen voi uskon perusteella tulla vanhurskautetuksi, saada lahjaksi Kristuksen vanhurskauden.
Tämä sanoma kutsuu maailmaa katumukseen ja parannukseen. Se kutsuu kaikkia "pelkäämään" eli kunnioittamaan Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian. Meidät on luotu tätä tarkoitusta varten, ja me voimme antaa Jumalalle kunnian sanoillamme ja teoillamme:"Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää" (Joh.- 15:-8).
Johannes ennustaa, että tämä liike, joka valmistaa maailmaa Kristuksen takaisintulolle, antaa uutta raamatullista korostusta Jumalan kunnioittamiselle. Entistä voimakkaammin se nostaa esiin Uuden testamentin vetoomuksen, jonka mukaan olemme pyhässä vastuussa elämämme taloudenhoidosta: "Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli". Meillä ei ole yksinoikeutta fyysisiin, moraalisiin ja hengellisiin kykyihimme. Kristus osti ne omalla verellään Golgatalla. "Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!" (1.-Kor. -6:-19,20). "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi" (1.-Kor. -10:-31).
Se tosiasia, että "hänen tuomionsa aika on tullut", lisää ajankohtaisuutta ja kiireellisyyttä parannusvaatimukselle. Ilmestyskirjan jakeessa 14:7 esiintyvä sana tuomio on käännös kreikan sanasta krisis ja viittaa oikeudenkäyntiin, ei pelkästään tuomion julistamiseen (krima). Se viittaa koko oikeuskäsittelyyn, johon sisältyy haastaminen oikeuden eteen, syytteen esittäminen, todistusaineiston tutkiminen, vapauttavan tai langettavan päätöksen julistaminen sekä tuomion täytäntöönpano - ikuinen elämä tai ikuinen kuolema (ks. Matt.- 16:27; Room.- 6:-23; Ilm. 22:-12). Sanoma tuomion ajasta julistaa myös Jumalan tuomion kaikelle luopumukselle (Dan. -7:-9 - 11,26; llm.-17,18).
Tämä tuomionhetken sanoma viittaa erityisesti aikaan, jolloin Kristus ryhtyy tuomiotoimeensa, joka on viimeinen vaihe hänen ylipapillisesta työstään taivaallisessa pyhäkössä.
Tämä sanoma kutsuu kaikkia myös palvomaan Luojaa. Kutsu kumartaa Jumalaa on nähtävä vastakohtana kutsulle kumartaa petoa ja sen kuvaa (Ilm.- 13:-3,8,15). Pian jokaisen on valittava oikean ja väärän palvonnan välillä: palvommeko Jumalaa hänen ehdoillaan (uskonvanhurskaus) vaiko omilla ehdoillamme (tekojen vanhurskaus). Käskyllään "kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm. -14:-7; vrt. 2.Moos.- 20:11) tämä sanoma kiinnittää huomiota sapattikäskyyn. Se johtaa ihmisiä Luojan oikeaan palvontaan, johon kuuluu luomistyön muistomerkin kunnioittaminen - viikon seitsemäntenä päivänä vietettävän Herran sapatin, jonka hän asetti luomisessa ja vahvisti kymmenessä käskyssä.
Ensimmäisen enkelin sanoma kutsuu siis oikean jumalanpalveluksen ennallistamiseen esittämällä maailmalle Kristusta Luojana ja Raamatun sapatin Herrana. Tämä on Jumalan luomistyön merkki, jonka suurin osa hänen luoduistaan on laiminlyönyt.
Jumala järjesti kaitselmuksessaan niin, että tämän Luoja - Jumalaan huomiota kiinnittävän sanoman julistaminen alkoi siinä historian vaiheessa, jolloin kehitysopillinen filosofia sai evoluutioteorian muodossa osakseen erityistä huomiota Charles Darwinin julkaistessa teoksensa Lajien synty (1859). Ensimmäisen enkelin sanoman julistaminen muodostaa voimakkaimman esteen evoluutioteorian menestymiselle.
Lopuksi tämä kutsu sisältää kunnian palauttamisen Jumalan pyhälle laille, jota "itse laittomuus ihmishahmossa" (2.Tess. 2:3) on polkenut jalkojensa alle. Vasta sitten, kun oikea jumalanpalvelus on palautettu ennalleen ja uskovaiset elävät Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, Jumala saa kunnian.
Toisen enkelin sanoma.
"Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä" (Ilm.-14:-8).
Babylonin kaupunki oli varhaisista ajoista alkaen ollut vertauskuva Jumalan uhmaamisesta. Sen torni oli luopumuksen merkki ja kapinan keskus (1.-Moos.- 11:-1 - 9). Lucifer (Saatana) oli sen näkymätön kuningas (Jes.- 14:-4,12 - 14), ja näyttää siltä, että hän halusi tehdä Babylonista välikappaleen ihmiskunnan hallintaa koskevien suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Läpi koko Raamatun taistelu Jumalan kaupungin, Jerusalemin, ja Saatanan kaupungin, Babylonin, välillä kuvaa hyvän ja pahan välistä taistelua.
Varhaiskristillisinä vuosisatoina, jolloin roomalaiset ahdistivat sekä juutalaisia että kristittyjä, juutalaisessa ja kristillisessä kirjallisuudessa Rooman kaupungista käytettiin peitenimeä Babylon. Monet uskovat, että Pietari tarkoitti Babylonilla Roomaa (1.Piet.- 5:-13). Koska Rooman kirkko oli syyllistynyt luopumukseen ja vainoihin, useimmat protestantit uskonpuhdistuksen aikakautena ja sen jälkeenkin viittasivat siihen hengellisenä Babylonina (Ilm. 17), Jumalan kansan vihollisena.
Ilmestyskirjassa Babylonia kuvataan paheellisena naisena, porttojen äitinä (Ilm. 17:-5). Se on vertauskuva kaikista luopiouskonnollisuutta edustavista järjestöistä ja niiden johtajista, vaikkakin se viittaa erityisesti siihen suureen uskonnolliseen liittoutumaan, joka muodostuu pedon ja pedon kuvan välille ja joka aiheuttaa Ilm.- 13:-15 - 17:ssä kuvatun lopullisen kriisin.
Toisen enkelin sanoma paljastaa babylonialaisen luopumuksen yleismaailmallisen luonteen ja sen pakottavan vallan: se on saanut "kaikki kansat juomaan vihan viiniä". Babylonin viini kuvaa sen harhaoppeja. Babylon painostaa valtiovaltaa antamaan sen väärille uskonnollisille opetuksille ja määräyksille yleismaailmallisen tuen.
Haureus kuvaa tässä yhteydessä Babylonin ja maailman kansojen eli luopiokirkon ja valtiovallan välistä epäpyhää liittoa. Seurakunnan tulee olla avioliitossa Herransa kanssa; etsiessään tukea valtiolta se hylkää aviomiehensä ja syyllistyy hengelliseen huoruuteen (vrt. Hes. -16:-15; Jaak. 4:4).
Tämä laiton suhde johtaa murhenäytelmään. Johannes näkee maan asukkaat juovuksissa vääristä opeista, ja Babylon itse "oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä" (Ilm.- 17:-2,6). Jeesuksen todistajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen epäraamatullisia oppejaan ja alistumasta hänen arvovaltaansa.
Babylon kukistuu, koska se torjuu ensimmäisen enkelin sanoman - uskonvanhurskauden evankeliumin. Kuten ensimmäisten vuosisatojen aikana Rooman kirkko luopui evankeliumin puhtaudesta, samoin monet nykypäivän protestantit ovat luopuneet uskonpuhdistuksen uudelleen löytämistä suurista raamatullisista totuuksista. Tämä profetia Babylonin kukistumisesta täyttyy erityisesti protestanttisuuden piirissä tapahtuneessa luopumisessa siitä uskonvanhurskauden ikuisen evankeliumin puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta, joka kerran niin voimakkaasti innoitti uskonpuhdistusta.
Toisen enkelin sanomalla on lisääntyvää merkitystä lopun lähestyessä. Se saavuttaa täydellisen täyttymyksensä niiden erilaisten uskonnollisten järjestöjen liittoutumisessa, jotka ovat hyljänneet ensimmäisen enkelin sanoman. Sanoma Babylonin kukistumisesta toistetaan Ilm. -18:-2 - 4, jossa julistetaan Babylonin täydellinen tuho ja kutsutaan niitä Jumalan kansan jäseniä, jotka vielä ovat Babylonin muodostavissa erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, lähtemään niistä pois. "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään" (Ilm. 18:4).
Kolmannen enkelin sanoma
"Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen. Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. -14:-9 - 12).
Ensimmäisen enkelin sanoma julistaa ikuista evankeliumia ja kutsuu ihmisiä palvomaan oikein Jumalaa Luojana, koska tuomion aika on tullut. Toinen enkeli varoittaa kaikista sellaisista jumalanpalvelusmuodoista, jotka ovat vain ihmisten keksintöä. Lopuksi kolmas enkeli julistaa Jumalan mitä vakavimman varoituksen pedon ja sen kuvan kumartamista vastaan; siihen syyllistyvät lopulta kaikki ne, jotka torjuvat uskonvanhurskauden evankeliumin.
Peto, jota kuvataan Ilmestyskirjan 13. luvun alussa (j.1 - 10), on se kirkon ja valtion liitto, joka hallitsi kristikuntaa useiden vuosisatojen ajan ja jota Paavali nimitti "laittomuudeksi ihmishahmossa" (2.-Tess. -2:-2 - 4) ja Daniel "pieneksi sarveksi" (Dan.- 7:-8,20 - 25; -8:-9 - 12). Pedon kuva edustaa sellaista luopiouskonnon muotoa, joka kehittyy kun kirkot, jotka ovat menettäneet aidon uskonpuhdistuksen hengen, liittoutuvat valtiovallan kanssa pakottaakseen muita noudattamaan niiden opetuksia. Yhdistäessään kirkon ja valtion niistä tulee täydellinen pedon kuva - pedon, joka valtiovaltaa käyttävänä luopiokirkkona vainosi muita 1260 vuoden ajan. Tästä johtuu nimitys pedon kuva.
Kolmannen enkelin sanoma sisältää Raamatun vakavimman ja pelottavimman varoituksen. Se paljastaa, että ne, jotka alistuvat maailman lopullisessa kriisissä inhimillisen arvovallan alaisuuteen, kumartavat petoa ja sen kuvaa mieluummin kuin Jumalaa. Tämän viimeisen taistelun aikana muodostuu kaksi toisistaan poikkeavaa joukkoa. Toinen joukko kannattaa ihmisoppien turmelemaa evankeliumia ja kumartaa petoa ja sen kuvaa - saattaen siten päälleen mitä ankarimmat rangaistukset. Vastakohtana edelliselle, toinen joukko elää aidosta evankeliumista; sen jäsenet "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm.- 14:-9,12).
Lopullinen ratkaisu koskee oikeaa ja väärää jumalanpalvelusta, oikeaa ja väärää evankeliumia. Kun tämä kysymys on selvästi esitetty maailmalle, ne jotka torjuvat Jumalan luomistyön muistomerkin - Raamatun sapatin - ja valitsevat sunnuntain kunnioittamisen täysin tietoisina siitä, että se ei ole Jumalan asettama pyhäpäivä, vastaanottavat "pedon merkin". Tämä merkki on kapinan merkki; peto väittää, että sen toimesta tapahtunut lepopäivän muutos osoittaa sillä olevan Jumalan lain yläpuolelle ulottuva arvovalta.
Kolmas sanoma kiinnittää maailman huomion niihin seurauksiin, mitä ikuisen evankeliumin ja uskonpuhdistusta vaativan sanoman hylkäämisestä on. Se kuvaa elävästi, mikä on tuloksena ihmisen valinnasta. Valinta ei ole helppo, sillä kumpikin vaihtoehto merkitsee kärsimystä. Ne, jotka tottelevat Jumalaa, saavat kokea lohikäärmeen vihaa (Ilm.- 12:-17) ja lopulta heitä uhataan kuolemalla (Ilm.- 13:-15). Ne taas, jotka valitsevat kumartaa petoa ja sen kuvaa, joutuvat kärsimään seitsemästä viimeisestä vitsauksesta ja lopulta tulevat heitetyiksi "tuliseen järveen" (Ilm. 15,16; -20:-14,15).
Mutta vaikka molemmat vaihtoehdot sisältävät kärsimystä, niiden lopputulokset eroavat toisistaan. Luojaa kumartavat pääsevät pakoon lohikäärmeen raivoa ja saavat seistä Karitsan kanssa Siionin vuorella (Ilm.- 14:-1; -7:-2,4). Pedon ja sen kuvan kumartajat taas joutuvat kohtaamaan Jumalan vihan ja kuolemaan Karitsan ja pyhien enkeleiden edessä (Ilm.- 14:-9,10; 20:-14).
Jokaisen on valittava, ketä hän tahtoo kumartaa. Jumala ei voi hyväksyä pedon kumartamista, sillä siinä asetetaan ihmiskäskyt Jumalan käskyjen edelle. Siinä etsitään vanhurskautta ihmistekojen perusteella eikä uskosta Jumalaan Luojana, Lunastajana ja Uudestiluojana. Tässä merkityksessä kolmannen enkelin sanoma on sanoma uskonvanhurskaudesta.
Jumalalla on lapsia kaikissa kirkoissa, mutta seurakunnan jäännöksen kautta hän julistaa sanomaa, jonka tarkoituksena on kutsua ihmisiä pois luopumuksesta ja valmistaa heitä Kristuksen takaisintulolle. Jäännökseen kuuluvat Jumalan lapset ymmärtävät, että monien Jumalan lasten tulisi vielä liittyä heihin, ja siksi he tuntevat heikkoutensa pyrkiessään täyttämään lähetystehtäväänsä. He tajuavat, että he voivat toteuttaa valtavan tehtävänsä vain Jumalan armon avulla.
Koska Kristus tulee pian ja meidän on valmistauduttava kohtaamaan Hänet, Jumalan vakava ja harras kutsu koskee meitä kaikkia: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan" (Ilm. 18:-4,5).
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/lahetys.htm
Raamatussa ei ole mainittu mitään jäännösseurakunnan tehtävästä.
Mitäpä tähän lisäämään. Toivotan sinulle siunausta ja iloa Herrassa vastata näihin avoimiin kysymyksiin. Juuri näin ajattelen minkin, joten mitä sitä toistamaan. Hyvin kirjoitettu ja totean, että sinulla on perusteelliset tiedot asioista.
Tämän asian olen monesti tuonut esille täällä:
"Jumalalla on lapsia kaikissa kirkoissa, mutta seurakunnan jäännöksen kautta hän julistaa sanomaa, jonka tarkoituksena on kutsua ihmisiä pois luopumuksesta ja valmistaa heitä Kristuksen takaisintulolle. Jäännökseen kuuluvat Jumalan lapset ymmärtävät, että monien Jumalan lasten tulisi vielä liittyä heihin, ja siksi he tuntevat heikkoutensa pyrkiessään täyttämään lähetystehtäväänsä. He tajuavat, että he voivat toteuttaa valtavan tehtävänsä vain Jumalan armon avulla."
Voimme rohkeasti katsoa tulevaisuuteen, sillä Jeesus tulee pian. Siunausta sinulle Stork.
Selvennykseksi sen verran, että vastaukseni oli otettu opinkohdista, en ollut sitä itse kirjoittanut. Mutta olisi hyvä, jos avoimiin kysymyksiin vastailisi muutkin adventistit, kuin keskustelun avaaja, silloin kun siis aloittaja on adv.
Jeesus tulee pian, aamen, ja vastustus tulee lisääntymään loppua kohden mentäessä. Mutta kun on jalat maassa ja sydän taivaassa, ei tämän maailman vihurit häiritse.
Siunausta!
Sinä kopioit adventtikirkon opinkohtia, kun raamatusta pitäisi etsiä vastauksia.
Kyllä opinkohdissakin on Raamatunpaikat mukana ja ei tule sitten "omia" puhuttua, kun sieltä ottaa apua. Mutta lyhyesti sanottuna ja pelkästään Raamatunkohdilla vastaus olisi kai ollut Ilmestys 12:7 ja Ilmestys 14:6-12.
Uskon "kotipostin" sivuissa antamiin tietoihin koskien adventismia.
http://www.kotiposti.net/~raamattu/kristinusko/suuntaukset/#tapaus_adventtikirkko_ts._seitsemannen_paivan
vaikka kotipostista. Sekoitus oikeaa ja väärää.
Ihmisillä on uskonvapaus, että siitä vaan uskomaan.
Joh.Ilm.22:14 Autuaat ovat ne, jotka Hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olisi, ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät.
15. Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorintekijät ja murhaajat, ja epäjumalan palvelijat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Mitä tarkoittaa "hänen käskynsä"? Montako niitä on raamatussa?
Entäs Jumalan lain pitäjät?
1:9 ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä TAPPAJILLE ja äitinsä tappajille, murhamiehille,
HUOM! KÄSKY "ÄLÄ TAPA" :)
Usko lahjoitetaan ylhäältä - ei sitä maasta ja vesistä kaiveta! Oma usko olisi vain kissankultaa.
Aina toistuu sama sielunvihollisen=syyttäjän kaava:
Kun ELLENISTIT eivät voi mitään totuutta vastaan sanoa,
seikkaperäisesti suoraan tekstiin tarttuen -
he herjaavat henkilöä ja hänen uskoaan.
Minä uskon niitä henkilöitä, jotka ovat
Herran testamentin kirjoittaneet.
En usko Elleniä, joka ei ole Raamattuun
kirjoittanut sanaakaan.
Jeesus kutsuu sinuakin Hänen valtakuntaansa. Olen tavannut monia "Jeesuslaisia" uskovia eri seurakunnista. Voin häpeäksi sanoa, että he ovat "Jeesuslaisempia" kuin me ADV kirkkolaiset.
Me häpeämme Jeesusta!
Kukaan ei edes julista Jeesusta täytetyn ristintyön merkeissä.
Oppimme pyörii hienouksien, moraalin/moraalittomuuden, Kunniakkaan elämän ja tiedon ympärillä.
Mitä ei edes voi perustella raamatulla.
Tutkivantuomion oppi ei ole lähtöisin Jumalasta vaan riivaajahengiltä.
Tätä oppia ei ole pystytty todistamaan raamatulla, vauikka Cotrell yritti toimikuntansa kanssa 5 vuotta!!!
Tutkivan tuomion oppi tekee sen, että oppimme kieltää Ristin täydellisen sovituksen ja Jeesuksen Herruuden!
Kaikkialla maailmalla, missä evnkeliumi menee voimalla eteenpäin tunnusmerkkien kera, julistetaan täyttä ristin sovitusta.
Me julistamme muuta!
Hävettää!
## Oppimme pyörii hienouksien, moraalin/moraalittomuuden, Kunniakkaan elämän ja tiedon ympärillä. ##
Siinä yksi vilpitön adventisti! Mutta niitä on
melkoisesti jo. Mahdotonta Jumalan olisi olla
siunaamatta totuutta rakastavaa adventistia.
Tutkikaamme itseämme - jos emme voi sisimmässämme
iloita yhdessä totuuden kanssa, silloin kun se
lyö vasten kasvojamme tai ystäviemme kasvoja -
silloin on meissä jotain pahasti vialla.
Mutta totuutta rakastava on aina "löytävä
laitumen".
Joh. 10:9
Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
Kohta 1 ei ole tiedätkös mikään uutuus.
Kohta 2 on ryöstökalastusta tekosyillä.
## Joskus aikoja sitten...
Kirjoittanut: annu42 7.7.2008 klo 16.46
kirjoitin näin:
"Jumala herätti seitsemännen päivän adventtiliikkeen julistamaan viimeistä evankeliumin sanomaa. ##
Että Ellen GW:n kirjoitukset ovat se viides
evankeliumi. Uusi evankeliumi, "viimeinen".
Siis "uusin testamentti", jälkeen Terho Pursiaisen
toimittaman uusimman testamentin.
Miksi Jeesuksen testamentti evankeliumeineen ei
riitä sinulle?
Ja miksi viidennestä evankeliumistasi
- Joh.Ilm. 14:6-11 jätätte aina pois sen 3.
enkelin sanoman? Ettekä kommentoi, kun siitä
huomautetaan.
Korvausteologianne paljastuu siinä, että
korvaatte tuon kolmannen enkelin sanoman
sunnuntai=pedonmerkki -harhaopillanne.
tarkoittaa KAIKKIA Jumalalle uskollisia kansoja, ei ainoastaan adventisteja. Silloin Jumalan kansa olisi TODELLA pieni. Vai tämäkö on se kansan luku joka on mainittu ilmestyskirjassa? ;)
Minusta adventistit ovat Ellenille uskollisia, koska ilman Elleniä ei olisi adventisteja, hah, hah, haa :)