Arvoisat pikkukyläläiset! On se aina yhtä huvittavaa lukea viestejänne pyöräilemisestä. Pyöräilijänä tuntuu välillä, että olisin saatanasta seuraava, kun pyöräilen pikkukaupunkinne katuja. Milloin olen terroristi, milloin kommunisti, milloin idiootti huudoistanne päätellen. Olenkin ohjeistanne viisastuneena ajatellut vaihtaa pyörän autoon. Ei minulla korttia ole, mutta autolla tässä kaupungissa saa ajaa miten vain. Liikennesäännöistä piittaamatta voin päästellä rakkailla kaduillanne, punaisia päin, ilman vilkkua, suojateiden eteen pysähtymättä, välillä kävelyteitä pitkin koukaten. Pois alta lapset ja vanhukset, minä olen autoilija, Tampereen Jumala, eikä kukaan huuda perääni. Joku ystävällinen voisi selventää minulle, tarvitseeko Tampereella autolla ajamiseen korttia, nimittäin näyttää siltä, että ei tarvitse. Aina autooni istuessani voisin huoletta olla idiootti, niin sulautuisin muihin kaupungin autoilijoihin. No, ehkä kuitenkin jatkan terroristin uraani ja pyöräilen vielä jatkossakin. Onhan se kuitenkin seksikkäämpää olla terroristi kuin juntti.
pyöräilystä ja autoilusta
säälittävää
10362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jep, kirjoitat asiaa, mutta ehkä hieman liioittelet tuota autoilijoiden öykkäröintiä.
Suurin osa autoilijoista on fiksua, muut tienkäyttäjät huomioon ottavia.
Vain hyvin pieni autoilijaryhmä terrorisoi muuta liikennettä ja sehän näkyy ja kuuluu.
Onko tuo öykkäröinti lisääntymässä? Minun mielipiteeni, että on.
Liikenteen valvojat keskittyvät vain ja ainoastaan ylinopeuksien valvontaan, koska lainsäätäjäkin on samoilla linjoilla, ylinopeutta ei saa ajaa. Samoin on tuomioistuimet, jalakulkijan yli saa ajaa, kunhan tekee sen nopeusrajoitusten mukaan.
Toisen tienkäyttäjän eteen saa ajaa kolmion takaa, kunha tekee sen nopeusrajoitusten mukaan, jalakakäytävillä ja pyöräteillä saa ajella, kunhan tekee sen nopeusrajoitusten mukaan.
Että ehkä viidakon lait kuuluu tamperelaisten liikennekulttuuriin?
Näyttää siltä, että liikennekulttuuri muuttuu todella hitaasti. Suuri osa suomalaisesta liikennekulttuurista tuntuu olevan vielä hyvin lähellä metsäpolkujen ja sorateiden aikaa - siellä on tilaa ja saa mennä vähän miten lystää.
Kaupunkiliikenteen jippo on mielestäni se, että kaikkien on pakko ottaa muut huomioon liikkuessaan, muuten kukaan ei pääse mihinkään. Tampere ei vain vielä ole ollut riittävän pitkään niin suuri ja vilkasliikenteinen, että tämä ajatus olisi mennyt perille. Ja tämä koskee yhtä lailla autoilijoita, pyöräilijöitä kuin jalankulkijoitakin!
Ei Suomessa ole mitään liikennekulttuuria, koskapa meillä on tieliikennelaki. Jokainen muistaa omat oikeutensa ja muiden velvollisuudet, ja jos on mielestään oikeassa, pitää ajaa päin niin voi saada vakuutuksesta uuden puskurin.
Kumma homma miten aina te jotka normaalisti ajatte autolla vain siellä tuppukylässänne jossa on max. 10 autoa ja sitten valitatte että kaupungissa ei osata ajaa kun te tulette tänne.
Ajan työkseni ympäri Suomea ja Tampereen liikenne ei juurikaan eroa muidenkaan kaupunkien liikenteestä. Pahimmat ongelmat tuntuu olevan pikkukaupungeissa joissa ei todellakaan ole totuttu näkemään yli 3:a autoa samaan aikaan.
Vilkun käyttö on samanlaista joka puolella Suomea. Sitä ei vain yksinkertaisesti osata käyttää. Ainoa poikkeus tuosta on Helsinki, jossa taas yleisesti luullaan että vilkun päälle laittaminen antaa heille samalla etuajo-oikeuden.
Menkäähän vähän kiertelemään Suomea niillä autoillanne ja katselkaa hieman ympärillenne.
Kuvasit suomalaisen liikennekulttuurin melko lailla tarkasti.
"Pahimmat ongelmat tuntuu olevan pikkukaupungeissa joissa ei todellakaan ole totuttu näkemään yli 3:a autoa samaan aikaan."
"pahimmat ongelmat" on koko Suomen liikenne.
Olen ajellut siellä täällä ympäri maailmaa, mutta täällä liikennekulttuuri on vasta kehittymässä, vai onko.
Täällä ei pikkukaupunki tai maaseutu poikkea mitenkään toisistaan. Jos eroja löytyy, se on lähinnä saivartelua.
ja sitten vasta osoittelemaan muita tielläliikkujia sormella. Olen ajanut autoa parikymmentä vuotta lähes päivittäin niin kaupunkiliikenteessä kuin maantielläkin. Yhtään kolaria ei ole sattunut ja kaksi pysäköintivirhemaksua on ainoot "rangaistukset". Virheetön kuski en tietenkään ole, vaan selkäytimellä ajaessa saatta vilkku joskus unohtua taikka jäädä vihreitten vaihtuessa tönöttämään paikoilleni. Mutta sen ymmärrän, etten ole liikenteessä yksin eikä sillä ole mitään väliä kuinka oikeassa olen, jos ajan vaikka kolarin ja toista ihmistä sattuu. Sama se on pyöräillessä: kyllä mun suojeluvaistoni käskee autoa väistää, vaikka mä kuinka oikeassa olisin.
Monessa maassa olen ihaillut sitä, miten kaistaa pääsee vaihtamaan hankalassakin paikassa vilkkua näyttämällä. Ajatuksena lienee, että kun itse on huomaavainen muille, muutkin on sitä takaisin, ja kaikki pääsevät liikkumaan sujuvammin.
Jalankulkijana saa monessa paikassa nauttia siitä, että autoilijat pysähtyvät suojatien eteen, kun siitä pyrkii yli.
Toki huonojakin tapoja näkee ihan yhtä lailla, mutta ehkä kannattaisi ottaa oppia näistä hyvistä :)
Kaupunkiliikenteessä kaistaa vaihdettaessa vilkku päälle ja eiku menoksi. Takana tuleva antaa sen verran tilaa, että mahtuu. Jos siinä jää nyhjäämään ja vartoomaan, että päästääkö kukaan, liikenne tökkii. Mikä ihme siinä on, että Tampereen keskustaliikenteessä tämän kaistanvaihto on niin vaikeeta, tilaa ei anneta millään vaan niska punaisena juntataan, että tähän et ainakaan tule. Joopa, joo.
Ja pyöräilijöiltä pitää ruveta vaatimaan liikennesääntöjen tuntemusta ja ennen kaikkea niiden noudattamista. Kun ei ajeta kuin pellossa, sujuu liikenne paremmin ja turha käninä loppuu.
Jos Tampereella ja varsinkin hämeenkadulla ajaa pyörällä saa tuntea olevansa toisenluokan kansalainen.