Alkuseurakunnan keskuudessa ei ollut nälkäisi, eikä janoisia ihmisiä, sillä he täyttivät kirjaimellisesti sen lain, jossa kaikki jaetaan keskenään, eli annetaan heillekin, joilla ei jotakin ole. Saman perheen jäsenet nauttivat samoista eduista. Jeesukseen uskovat ovat kautta aikojen olleet yhtä perhettä.
Alkuseurakunnan aikana nämä yhden perheen jäsenet olivat sitoutuneet jakamaan omaisuutensa, eli antaneet suullisen lupauksen luovuttaa kaiken kaikkien hyväksi, mutta kuten tiedämme Ananias pimitti siitä huolimatta osan omaisuutensa myynnistä kertyneistä tuloista, eli tämä mies ja hänen vaimonsa eivät uskoneet Jumalaan, vaan luulivat tehneensä sopimuksen ihmisten kanssa ja siksi katsoivat olevan helppoa pitää pimennossa tekonsa.
Ihminen tietää vähän Jumalaan verrattuna ja koska alkuseurakunnan sopimus tehtiin Jumalan edessä, niin Ananias vaimoineen teki petoksen Jumalaa kohtaan, joka tietää aivan kaiken, niin salattua asiaa ole, jota Jumala ei näe.
Nyt tässä ajassakin moni on luvannut Jumalalle, että sitten, kun teet sitä ja sitä, niin minä teen sitä ja moni on luvannut antaa omastaan lähimäisilleen, mutta kumma kyllä, moni on perunut lupauksensa, tai suorastaan unohtanut sen, saatuaan Jumalalta ensin rukoukseensa vastauksen.
Jumala ei ole koskaan rikkonut liittoaan ihmisten kanssa, mutta ihmiset ovat sen usein tehneet ja he rikkoivat vanhan liiton niin tyystin, että Jumalan oli tehtävä uusi liitto ja silti nämä, jotka väkisin yrittävät vanhassa liitossa elää, rikkovat yhäkkin sitä jo menneen liiton lakia ja säädöksiä, olemalla kuulematta Jumalan ääntä, jossa käskyt ovat yli kaiken muun lain, heidänkin eteensä kuvatut ja nämä käskyt ovat samat mitä meidän sydämiimme on kirjattu ja jotka johdattavat ihmisen rakkauteen ja näin kaikesta luopumiseen.
Kaikesta luopumista Jeesuksen tuntemisen edestä on se, että me Häneen rakastuneet kykenemme olemaan iloisia, vaikka meiltä vietäisiin kaikki.
Itse sain tuon totuuden oppia näkemään aikanaan, kun yrityksemme joutui petollisúuden uhriksi ja näytti, että kaikki menee.
Ihmettelin sitä rauhaa ja iloa ja mielenkiintoista elämää, mikä sen kaaoksen keskellä vallitsi ja myöhemmin puolisoni kysyi, että miten me oikein selvisimme.
Vastauksen oli, että usko Jeesukseen antoi meille tämän ihmeellisen voiman, eli maailmalla ei ollut osuutta meihin, vaikka se yrittikin meitä lannistaa ja kaiken meiltä riistää.
Olin valmis luopumaan kaikesta, sillä olihan minulla sanomattoman paljon suurempi aarre, kuin maallinen omaisuus, uskonlahja.
Jeesus oli mukanamme kaikissa niissä maailman tuottamissa suurissa vaikeuksissa ja Hänen kanssaan ne vaikeudet muuttuivat pieniksi ja siksi ilo ja rauha säilyi kaiken keskellä.
Jos olisimme olleet kiinnittyneet maailmaan, niin olisimme joutuneet ahdistukseen, mutta koska me olimme jo saaneet kasvatuksen ja sinetöinnin Jeesukseen, ei mikään voinut rauhaamme rikkoa.
Jeesus piti kaikesta huolen ja valoi meihin toivoa ja rakkautta.
Alkuseurakunnan aikana nämä yhden perheen jäsenet olivat sitoutuneet jakamaan omaisuutensa, eli antaneet suullisen lupauksen luovuttaa kaiken kaikkien hyväksi, mutta kuten tiedämme Ananias pimitti siitä huolimatta osan omaisuutensa myynnistä kertyneistä tuloista, eli tämä mies ja hänen vaimonsa eivät uskoneet Jumalaan, vaan luulivat tehneensä sopimuksen ihmisten kanssa ja siksi katsoivat olevan helppoa pitää pimennossa tekonsa.
Ihminen tietää vähän Jumalaan verrattuna ja koska alkuseurakunnan sopimus tehtiin Jumalan edessä, niin Ananias vaimoineen teki petoksen Jumalaa kohtaan, joka tietää aivan kaiken, niin salattua asiaa ole, jota Jumala ei näe.
Nyt tässä ajassakin moni on luvannut Jumalalle, että sitten, kun teet sitä ja sitä, niin minä teen sitä ja moni on luvannut antaa omastaan lähimäisilleen, mutta kumma kyllä, moni on perunut lupauksensa, tai suorastaan unohtanut sen, saatuaan Jumalalta ensin rukoukseensa vastauksen.
Jumala ei ole koskaan rikkonut liittoaan ihmisten kanssa, mutta ihmiset ovat sen usein tehneet ja he rikkoivat vanhan liiton niin tyystin, että Jumalan oli tehtävä uusi liitto ja silti nämä, jotka väkisin yrittävät vanhassa liitossa elää, rikkovat yhäkkin sitä jo menneen liiton lakia ja säädöksiä, olemalla kuulematta Jumalan ääntä, jossa käskyt ovat yli kaiken muun lain, heidänkin eteensä kuvatut ja nämä käskyt ovat samat mitä meidän sydämiimme on kirjattu ja jotka johdattavat ihmisen rakkauteen ja näin kaikesta luopumiseen.
Kaikesta luopumista Jeesuksen tuntemisen edestä on se, että me Häneen rakastuneet kykenemme olemaan iloisia, vaikka meiltä vietäisiin kaikki.
Itse sain tuon totuuden oppia näkemään aikanaan, kun yrityksemme joutui petollisúuden uhriksi ja näytti, että kaikki menee.
Ihmettelin sitä rauhaa ja iloa ja mielenkiintoista elämää, mikä sen kaaoksen keskellä vallitsi ja myöhemmin puolisoni kysyi, että miten me oikein selvisimme.
Vastauksen oli, että usko Jeesukseen antoi meille tämän ihmeellisen voiman, eli maailmalla ei ollut osuutta meihin, vaikka se yrittikin meitä lannistaa ja kaiken meiltä riistää.
Olin valmis luopumaan kaikesta, sillä olihan minulla sanomattoman paljon suurempi aarre, kuin maallinen omaisuus, uskonlahja.
Jeesus oli mukanamme kaikissa niissä maailman tuottamissa suurissa vaikeuksissa ja Hänen kanssaan ne vaikeudet muuttuivat pieniksi ja siksi ilo ja rauha säilyi kaiken keskellä.
Jos olisimme olleet kiinnittyneet maailmaan, niin olisimme joutuneet ahdistukseen, mutta koska me olimme jo saaneet kasvatuksen ja sinetöinnin Jeesukseen, ei mikään voinut rauhaamme rikkoa.
Jeesus piti kaikesta huolen ja valoi meihin toivoa ja rakkautta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajatellaan tarkoittavan sitä aikaa, kun israelilaiset palaavat Israeliin ja siitä sanotaan, että sen sukupolven aikana kaikki profetiat ja ennustukset täyttyvät, mutta tuliko viikunpuun oksa tuoreeksi ja puhkesiko siihen lehdet Israelin valtion perustamisen yhteydessä?
tuoreeksi ja siihen puhkesivat lehdet silloin, kun ihminen otti uudelleen vastaan Jumalan koko Sanoman, eli alkoi usko Raamattuun sananmukaisesti.
Kirkko opetti vuosisatoja kansaa, mutta hylkäsi osan Sanomasta, eli Pyhän Hengen työ, jota ilman täällä ei voi yksikään uskoa, jäi pieneen asemaan, vaikka Jeesuksen työ tunnustettiin ja sitä korotettiin, kuten kuuluukin, mutta ei opetettu kansalle, että vain Pyhä Henki on kykenevä Sanan opettaja, muistuttaja ja siihen sinetöijä ja koska Pyhän Hengen osuus Jumalan suunnitelmissa jätetiin alkuasteelle, niin kehitystä ei tapahtunut ja armolahjat unohdettiin.
Syntyi kuitenkin usko, ikään, kuin itsestään, alko pienten alkujen päivät ja jälleen otettiin esille Jumalan koko Ilmoitus ja alettiin rukoilla Pyhän Hengen osallisuutta ja pyydettiin armolahjoja ja tästä pienten alkujen päivistä alko viikunpuun oksa tuorehtua ja lehdet puhkesivat esiin.
Harjoittelua tähän on jo ollut pidempäänkin, mutta kaksi vuosikymmentä sitten alkoi todellinen usko ilmestyä, eli luomakunnan harras ikävöiminen sain nähdä Jumalan lasten ilmestymisen.
Hengenlahjat alkoivat toimia ja ihimisiä alkoi parantua Jeesuksen lupauksen mukaan ja ihmiset alkoivat kiinnittyä Sanaan, eli Jeesukseen ja tämä jatkuu tänäänkin vastustuksesta huolimatta, ihmeet ilmaantuvat ja viikunapuun lehti jaksaa hyvin.
milloin tahansa. Tänne Suomeen on tullut nykyään usko, jonka voi uskoa olevan se usko, mikä uskovaiselle kuuluu.
On yksi ja ehdoton ajatus, jonka sisäistäminen on avain useaan 'lukkoon'.
Kaikki ulkoistaminen, mikä tapahtuu yksilön tehdessä henkisiä päätöksiä, vie aina kauemmas siitä ideasta-->minkä mm. Nasaretilainen toi esiin.
Otsikkosi idea ei poikkea tästä, vaan se on juuri se tilanne, jossa sisäisesti luovutaan---> itsekkäistä ideoista--->siis omasta minästä/egosta ja sen tarpeista.
Sillä kun luopuminen yhdistetään jatkuvasti ulkoiseen-pois-antamiseen---> siis omasta varallisuudesta, ajasta, tai muun ulkoisen antamiseen---> ollaan ainoastaan 'pinta-vesissä'--> seurauksissa ei syissä.
Tilanne kärjistyy tuollaisen 'luopumisen' ajatuksen myötä siihen, että toisaalla mm. 'siunaukset' merkitsevät---> maallista hyvää--->taloudellista vakautta, tavaraa, terveyttä ,työtä ja 'kirous' näyttäytyy maallisena pahana mm. sairauksina,taloudellisina epä-onnistumisina, työttömyytenä ja sitä rataa.
Tuo ajatus-malli mahdollistaa mm. ns. menestys-teologian, joka irvokkuudessaan on vastenmielistä itsekkyyttä.
Kysymys ei voi olla siis perimmiltään tuosta. Kysymys on ihmisen sisäisestä taistelusta, itsekkään idean ja Kokonaisuuden epä-itsekkyyden idean välillä.
Tähän taisteluun liittyy niin monta ihmisen sisällä-vellovaa-syvällistä-asbektia, jotka repivät itsekkään halu-maailman ja epä-itsekkän hengen-idea-maailman väli-maastossa 'uivaa' syvempää itseämme, kuin jawsissa se hai uimaria hänen lyhyeksi jääneellä yö-uinnillaan.
Tuloskin voi olla sama kuin siinä leffassa, minuus voi hajota, mieli-puolisuus iskeä, tai katkeruus raastaa-->jos ei luopuminen ole muuta kuin ulkoista [ylimäärän] jaottelua-->mitä tässä nyt minäni tarvitsee ja mitä ei.
Mutta, jos ja kun sisäinen-taisto käydään [myös luopumisten osalta] todellakin---> oleellisista---> arvoista,asioista,että ennen muuta--> ideoiden arvollisuuksista kokonaisuutta kontraten-->voi loppu-tulos, jos Korkein suo [Huom!]--> olla tyyneys ja rauha, joka ylittää kaiken ihmis-kokemuksen.
sisäisen ihmisen elämää. Meissä on henki-ihminen, jonka soisi vahvistuvan ja vaikka ulkonainen ihmisemme joutuukin elämään maailmassa, vaikkakaan ei maailmasta, niin sisäinen ihminen päivä päivältä uudistuu Jumalan Sanan mukaan ja tämä tuo rauhan ja ilon elämäämme, sillä emme elä enää itse, vaan Jeesus elää meissä ollen kanssamme yhteydessä Pyhän Henkensä kautta puhuen meidän henki-ihmisellemme.
Usein nämä Jeesuksen sallimat koetukset ovat laadultaan niin kovia, että maailman ihminen ei käsitä, miten uskovainen voi kestää ne rauhallisesti ja iloisesti, mutta Jumalan omien turva kaikessa on yksin Jumala, ei koskaan maailma, tai omat järjenpäätelmät.
Ulkopuolisen silmin voi joskus näyttää, että uskovaisen elämä on pantu sellaiseen ahtauteen, että on mahdollista jopa ihmisen menehtyä tuohon, mutta ulkopuolinen ei voi ymmärttää, että sisäinen ihminen kestää kaiken uskon kautta.
2. Kor. 4:16
Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Uskovainen saa VOIMAN Jumalalta elää Jumalan lapsena, eli se voima ei missään tapauksessa ole ulkoisen ihmisen voimaa, vaan voima tulee Jumalalta sisäiseen ihmiseemme.
Jos henki-ihminen uskoo sydämestään Jumalaan, niin ulkoinen ihmisemme taipuu sen mukana ja tulee hyvää Hedelmää kantavaksi niin, että jokainen voi sen nähdä.
saattaaksen pelastukseen sieluja, opettaa tässä roomalaisille kirjoittamassaan kirjeessä heitä, jotka ovat vielä maitoasteen uskovaisia.
Hän ottaa itsensä esimerkiksi ollen, kuten olisi itsekkin vielä maitoa tarvitseva ja neuvoo roomalaisia luottamaan kaikessa Jeesukseen, silloinkin, kun nämä vielä huomaavat olevansa synnin orjuudessa. Paali sanoo, että vaikka sisäinen ihminen ilolla yhtyy Jumalan lakiin, niin lihassaan hän huomaa toisen lain, joka tekee sellaistakin, joka ei ole Jumalan Tahdon mukaista.
Paavali oli itse kyllä jo tuon vaiheen ohittanut ja oli tullu sisäisen ihmisensä puolesta niin vahvaksi, että osasi vastustaa syntiä, mutta koska hänen tahtonsa oli, että jokainen häntä kuuleva uskaltaa kuulla totuuden, niin pani hän itsensä altiiksi monien tähden.
Kun ihminen uskaltaa luottaa kaikkinensa Jeesukseen, alkaa paraneminen synnin orjuudesta ja ihminen oppii hylkäämään synnin, eli lihan tahdon Jumalan Tahdon tieltä ja näin hänestä tulee totisesti vapaa.
Tärkeintä on luottaa siihen, että Jeesus voi kaiken, ihminen ei voi paljoakaan, mutta Jeesus voi kaiken ja Hän tekee omistaan uusia, eli kaikki kunnia menee Jeesukselle. Ihmisen osa on TAHTOA elää kuulaisuudessa Jumalan Sanalle ja kun hän tämän tahdon ilmaisee, alkaa kasvu, joka voittaa lihantahdon.
Laki on pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä, koska näiden kautta ihminen vasta herää näkemään syntisyytensä. Jos ei olisi kymmenen Sanan käskyjä, eli kymmentä käskyä ei kukaan tietäisi mitä synti on.
Laki ajaa ihmisen Kristukseen.
Roomalaiskirje 7
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Jumalaan suuret koetukset, joiden kohteeksi Jumala hänet antoi. Job oli uskollinen, sillä hän tunsi Jumalansa ja oli kiintynyt ja rakastunut sydämestään Häneen.
Saatana väitti, että Job on vain sen takia niin vahva uskossaan, kun Jumala häntä alati siunaa ja pitää hänestä kaiken aikaa huolta.
Jumala antoi Saatanan nähdä, että maallinen ei voi Jumalaa voittaa, eikä Jumalan oma luovu Jumalasta, vaan hän luopuu kaikesta muusta, mutta ei Jumalasta, sillä Jumalan oma tuntee Jumalan.
Jumalan tuntemus on sisäinen kaikki, se on asennemaailma, se on koko elämän kattava tietous, eikä mikään ulkoinen voi sitä poissa ottaa.
Joel 2
25 Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
Jumala antaa meille koettelemuksia meidän kasvatukseksemme, mutta Hän on valmistanut niistä pääsemisen jo silloin, kun kasvatus alkaa.
Kohdallammekin kävi niin, että kaikki kääntyi yhtäkkiä ja tulimme siunatuksi ja ne tulot, jotka menetimme, saimme takaisin monin kerroin. Tämäkään ei ole muuttanut suhdettamme Jumalaan, vaan Jeesus on meille kaikki kaikessa ja sitten tulee vasta muu.
Jumala kertoo, että tänne tulee niin väkevä kansa, että sitä ei estä mikään palvelemasta Jumalaa.
Joel 2
23 Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
24 Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
25 Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
26 Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
27 Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.
vahvistaa"
Filippiläiskirje 4
1 Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!
2 Euodiaa minä kehoitan ja Syntykeä minä kehoitan olemaan yksimielisiä Herrassa.
3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.
4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9 mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
10 Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta.
11 Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.
12 Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
13 Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.
14 Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.
15 Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta.
16 Sillä Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin.
17 Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää.
18 Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on "suloinen tuoksu", otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.
19 Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.
20 Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
21 Tervehdys jokaiselle pyhälle Kristuksessa Jeesuksessa. Tervehdyksen lähettävät teille minun kanssani olevat veljet.
22 Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.
23 Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.