taloussanomat on vertaillut mies- ja naisvaltaisten ammattialojen palkkauksia keskenään ja tulos on ennakoitu:
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/07/03/miesalat-lyovat-selvasti-naisammatit-palkoissa/200817260/139
uutisen liitteenä olevasta ammattikohtaisesta luettelosta pistää silmiin erityisesti betoniraudoittajan, kirvesmiehen ja paperitehtaan erikoistyöntekijän ammatit, jotka ovat 100 prosenttisesti miesvaltaisia. vastaavasti ompelijoista ja puhelinvaihteenhoitajista kaikki ovat naisia.
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/07/03/miesalat-lyovat-selvasti-naisammatit-palkoissa/200817260/139
uutisen liitteenä olevasta ammattikohtaisesta luettelosta pistää silmiin erityisesti betoniraudoittajan, kirvesmiehen ja paperitehtaan erikoistyöntekijän ammatit, jotka ovat 100 prosenttisesti miesvaltaisia. vastaavasti ompelijoista ja puhelinvaihteenhoitajista kaikki ovat naisia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuntasektorilla segregaatio on suurin, sillä siellä lähes joka ammattikunta on joko täysin mies- tai naisvaltainen.
Tilastokeskuksen palkka-aineistossa on paljon virheitä. Mm. niissä on mukana lisät (likaisen, raskaan, yötyö- jne lisät). Ei raudoittajalle makseta raskaan työn lisää sen takia, että raudoittajalla on munat, vaan sen takia, että työ on raskasta. Eihän naista saa työergonomialain mukaan edes kuormittaa yhtä paljon kuin miestä!! Jos nainen ryhtyy raudoittamaan, hän ei lain mukaan saa tehdä niin paljon työtä kuin mies tekee.
Lisät pois vertailuista!!!!!!!!!
jos ei tukeuduta kaksi tai kolmevuotta vanhoihin tilastoihin niin otetaan mukaan likaisen, raskaan, yötyöt mukaan vertailussa.Naisten vertailuissa käytetään härskisti puolitotuuksia ja valheita hyväksi.
ainakaan pyhälisiä ei ole laskettu tämän palkkavertailun keskiansioihin.
totta sikäli on, että monasti asennus- ja rakennustyötä tehdään urakalla. jolloin tietysti lisät vaikuttavat myös keskiansioihin.
palkkavertailut kuukausi- ja toisaalta aika- tai urakkapohjaisten ammattien välillä ovatkin melko mielettömiä. puhtaimmillaan pitäisikin verrata tosiaan peruspalkkoja, eikä niinkään kokonais- tai niistä laskettuja keskiansioita.
Jos ihan tarkkoja ollaan, ei se aina välttämättä niin mene että noissa ns. 100% miesammateissa kaikki olisivat miehiä tai vastaavasti "100% naisammateissa" naisia. Riittävän pieni vähemmistö ei vain näy tilastoissa. Esimerkiksi noiden taulukoiden mukaan vanhemmista merivartijoista 100% on miehiä mutta kyllähän siellä todellisuudessa ainakin jokunen nainenkin on.
kuitenkin nimenomaan kuntasektorilla näyttää ammattialojen segregaatio olevan silmiinpistävän jyrkkää. yksityisellä puolella prosenttiluvut ovat jotenkin inhimillisempiä. kuntien kohdalla on vielä sellainenkin aspekti olemassa, että se julkisena työnantajana toimii kuntalaisille esimerkkinä "sopivasta" työnjaosta. jo pienet peruskoululaiset oppivat helposti erottamaan, että koulun keittäjä ja kulttuurisihteeri ovat aina tätejä ja laitosmies ja kunnanjohtaja ovat setiä.
turha feministien narista betoniraudoittajien ja paperitehtaan erikoismiesten ja kirvesmiesten palkoista.Jos ei ole kykyä eikä voimaa tehda näitä hommia,niin on parempi jatkaa kynsien viilaamista kohtalaisella palkalla vaatimustasoon nähden.
rakennusalalla ainakin on olemassa kohtuullinen työttömyysriski, koska rakennuskohteita ei välttämättä asuinseudulla aina ole. työnantajakin voi säästösyistä ryhtyä käyttämään halvempaa ulkomaista työvoimaa. samoin työturvallisuus on rakennuksilla monesti aivan eri heikoissa kantimissa, kuin turvallisessa toimistotyössä.
Työmarkkinoidemme häpeätahrasta, eriytymisestä miesten ja naisten ammatteihin, on saatu toistamiseen huomautus EU:lta viime vuonna. Huomautus tulisi ottaa vakavasti ja huomioida poliittisessa päätöksenteossa entistä paremmin. Uusittu tasa-arvolaki ja hallituksen tasa-arvo-ohjelma ovat askeleita oikeaan suuntaan, mutta ne eivät yksistään riitä.
Työmarkkinat ja ammatillinen koulutus ovat Suomessa varsin selkeästi jakautuneet naisten aloihin ja miesten aloihin. Työmarkkinoiden segregaatio eli sukupuolen mukainen työnjako on erityisesti pohjoismainen ongelma. Osittain ongelmaa selittää pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa valtion ylläpitämä hoivasektori työllistää erityisesti naisia, kun vastaavasti Etelä-Euroopassa hoivatyötä tehdään paljon kotona.
Vertikaalinen ja horisontaalinen segregaatio
Tarkasteltaessa työnjakoa naisten ja miesten kesken, voidaan erottaa kaksi suuntaa: vertikaalinen ja horisontaalinen segregaatio.
Horisontaalisella segregaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että naisten osuus ei-perinteisillä aloilla (teknillinen) on pysynyt vuosikausia noin 20 %:ssa ja vastaavasti miesten osuus ei-perinteisillä (sosiaali- ja terveys) aloilla on pysynyt jatkuvasti alle 10 %:ssa. Naisyrittäjiä on myös suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin miesyrittäjiä, vain noin kolmannes ja hekin toimivat yrittäjinä pääasiassa perinteisillä palvelualoilla.
Vertikaalinen segregaatio puolestaan tarkoittaa sitä, että johtotehtävissä työskentelevät ovat pääasiassa miehiä. Perinteiset asenteet määrittävät valintoja ja etenemismahdollisuuksia. Erityisen voimakasta vertikaalinen segregaatio Suomessa on talouselämän piirissä. Uusimpien EU-tutkimusten mukaan Suomi jää alle EU-maiden keskitason, kun tarkastellaan naisten asemaa talouselämässä. Naiset törmäävät usein näkymättömään esteeseen, lasikattoon, pyrkiessään etenemään urallaan.
Muutosta työmarkkinoiden sukupuolen mukaisessa jakautumisessa on toki tapahtunut, vaikkakin kovin vähän. Naisia on saatu hakeutumaan hieman enemmän ei-perinteisille aloille kuin miehiä. Tämä johtuu varmasti siitä, että tekniset alat ovat korkeasti palkattuja. Muutoksen hitautta selittää se, että on kysymys varsin monimutkaisesta ilmiöstä, johon vaikuttaa erityisesti kasvatus- ja koulutusjärjestelmämme. Muutokseen tarvitaan asennemuutosta, joka ei tapahdu hetkessä, eikä yhdessä sukupolvessakaan. EU:n rahoittamien segregaation purku -projektien avulla (esim. WomenIT, Mirror, TiNa) on saatu rohkaisevia tuloksia, joten mahdotonta muutos ei ole, vaikkakin hidasta.
Segregaatio on myös alueellinen ongelma, sillä tasa-arvotietopankin (http://www.tasa-arvotietopankki.fi/) mukaan eriytyminen on hieman voimakkaampaa maaseutualueella ja taajamissa kuin kuudessa suurimmassa kaupungissa. Segregaatioluku on alhaisempi suurissa kaupungeissa pienempiin kaupunkeihin, taajamiin ja maaseutuun verrattuna
http://www.minna.fi/minna/artikkelit/womenit.html