Vahingossa onnistuin määrittelemään feminismin mielestäni aika hyvin. Laitan sen lisähöysteillä paranneltuna tähän:
Feminismi halusi naisille samoja oikeuksia kouluttautua, tehdä työtä rauhassa ja saada työstään ansaitsemansa korvaus (niin rahallinen, kuin arvostuskin), sekä hallita varallisuuttaan ja ruumistaan, sekä osallistua naiseuden määrittelyyn yhteiskunnassa (sen sijaan, että miehet määrittelivät naiseuden sen kautta, minkälaisena se heille parhaiten sopii).
Monet näistä oikeuksista miehillä jo oli, ja siksi vaikuttaa, että feministit haluavat naisien miehistyvän. Ylläolevat asiat eivät kuitenkaan ole miehisiä, vaan inhimillisiä ominaisuuksia.
Nykyään monet tavoitteet on saavutettu ja kaipaavat lähinnä hienosäätöä, sekä jatkuvuutta muodostuakseen itsestäänselvyyksiksi.
Miesliikkeen huomiota kaipaavat monet miesten elämän epäkohdat. Naisten vapautuminen menee joiltakin kohtaa ns. yli (oikeus isyyteen heikompi, kuin oikeus äityyteen) ja miesten alennustilasta iloitaan. Nyt olisi hyvä kuitenkin antaa anteeksi ja lähteä etsimään mahdollisimman sopuisaa yhteiseloa kaikkien ehdoilla.
Feminismi halusi naisille samoja oikeuksia kouluttautua, tehdä työtä rauhassa ja saada työstään ansaitsemansa korvaus (niin rahallinen, kuin arvostuskin), sekä hallita varallisuuttaan ja ruumistaan, sekä osallistua naiseuden määrittelyyn yhteiskunnassa (sen sijaan, että miehet määrittelivät naiseuden sen kautta, minkälaisena se heille parhaiten sopii).
Monet näistä oikeuksista miehillä jo oli, ja siksi vaikuttaa, että feministit haluavat naisien miehistyvän. Ylläolevat asiat eivät kuitenkaan ole miehisiä, vaan inhimillisiä ominaisuuksia.
Nykyään monet tavoitteet on saavutettu ja kaipaavat lähinnä hienosäätöä, sekä jatkuvuutta muodostuakseen itsestäänselvyyksiksi.
Miesliikkeen huomiota kaipaavat monet miesten elämän epäkohdat. Naisten vapautuminen menee joiltakin kohtaa ns. yli (oikeus isyyteen heikompi, kuin oikeus äityyteen) ja miesten alennustilasta iloitaan. Nyt olisi hyvä kuitenkin antaa anteeksi ja lähteä etsimään mahdollisimman sopuisaa yhteiseloa kaikkien ehdoilla.
Vastaukset 39
Vanhimmat
No ei kait nyt sentään kukaan iloitse miesten alennustilasta, ja mikä se sellainen nyt olisi?
Muutamat nimeltämainitsemattomat naisjulkkikset ovat näitä todella älykkäitä kantojaan tuoneet julki. Kuten ilonsa miesten huonosta pärjäämisestä koulussa, miesten mielenterveysongelmista, itsemurhista jne. Tyyliin, saavat upota, mokomat alistajat.
ovatko nämä vakavasti otettavia naisia, t.s. ovatko feministejä? Lenita antoi feminismille kasvot ja hän tulee aina mieleeni kun näen jonkun todella oudon lausunnon. Eukko pisti taas eilen telkussa parasta osaamistaan. Onkohan hän jonkun mielestä hauska tai älykäs ihminen?
Katsos, kun ongelma juuri on se, että varsinkin, kun he eivät ole kovin vakavasti otettavia ja kuitenkin esiintyvät äänekkäimmin feminismin edustajina. Heidät aina sitten vedetään esimerkiksi ja todistetaan, että kylläpäs feministit oikeasti vihaa miehiä ja on muutenkin kummallisia jne.
Toisaalta vielä pahempaa jälkeä tekee, kun joku muuten älykäs nainen, joka puhuu samojen asioiden puolesta, kuin minä, menee sanomaan, että en ole feministi, kun feministithän on sellasii...
...että feminismi on älykästä "per se"?
Minä en ole. Ennemminkin tuntuu suppealta katsantokannalta se.
Mitä ajatuksia feminismiys mielestäsi estää?
...suhtautuu luonnostaan epäluuloisesti liikkeeseen, jonka nimi alkaa "femin..." tunnuksella - tai ei ainakaan lähde asiaan mukaan
-> sukupuolierojen korostaminen jo liikkeen nimessä estänee jonkin verran esim. miehiä ottamasta liikettä "omakseen".
Toisaalta feminismiys tuntuu estävän, korostaessaan naisen "kehon koskemattomuutta", ajatusta siitä, että syntymättömällä lapsella olisi vaikkapa ihmisoikeudet. Noin yhtenä esimerkkinä. (josta taas tiedän useiden tasa-arvoisten suomalaisten naisten olevan varsin eri mieltä).
Ei tarvitsekaan. Jos haluaa, voi liittyä miesliikkeeseen. Tai vain osallistua keskusteluun puolta ottamatta.
Feminismiä tarvitaan, koska toistaiseksi mies ja nainen eroavat kulttuurissamme. Näin heidän ongelmansa ja vahvuutensa eroavat jonkin verran toisistaan. Siksi molempien asiaa ei voi ajaa yhtä aikaa.
Huomaatko ollenkaan, että kun ajat lasten oikeutta syntyä, vastustat naisen oikeutta olla synnyttämättä? Et voi ajaa kaikkien asiaa yhtä aikaa. Et ole minua tasa-arvoisempi.
Maailmassa tulee olemaan aina ristiriitaisia oikeuksia ja ideaaleja.
Nykyisin on olemassa ideaali, jossa syntymättömällä lapsella ei katsota olevan ihmisoikeuksia, jos äiti päättää ko. sikiön listiä.
Minä taas ajan näkökantaa, jossa ihmiselämä ja sielu omaa oikeuden, jossa sitten "oikeus olla synnyttämättä" pitää hoitaa jo aiemmin ja muilla keinoin, kuin ihmisyksilö nitistämällä (kaapimalla, imuroimalla.. jne).
En tietenkään ole sinua tasa-arvoisempi - kaikki ihmiset ovat yhtä tasa-arvoisia.
Minulla on vain sikäli tasa-arvoisempi yleisideaali kuin sinulla, että yhden osapuolen oikeuksia ei puolusteta toisia ihmisyksilöitä "likvidoimalla". Sikäli näen itseni sinua tasa-arvoisempana, sitten lopulta.
Ehkäpä minä nyt sitten tästä lähtien suosituksesi mukaan unohdan tarpeen tarkastella myös naisten oikeuksia, kun tehdään poliittisia päätöksiä? Että esim. ajaisin jatkossa vain miehiä koskevia asioita kun puhutaan vanhuksista, opiskelijoista jne.? Sekö olisi sinun ideaalisi?
Jos Sinä miellät solumöykyn oikeuksia omaavaksi yksilöksi, ja sitten ajattelet sen pohjalta. Ja minusta taas vain syntyneellä on oikeuksia. Jokatapauksessa olemme samaa mieltä siitä, että oikeuksia omaavan yksilön hengellä on suurempi painoarvo, kuin toisen mukavuudella.
Ihmetyttää, että tältä pohjalta voit lähteä sanomaan itseäsi tasa-arvoisemmaksi.
Mielipiteensä ja niiden puolustamisen jokainen valitsee itse omatuntonsa mukaan.
MIkä ihmeen miesliike, tarkoitatko hyvävelikerhoa? MIten siihen voi liittyä, pääseekö kaikki jäseniksi?
tiedätkö, kun naiset valittavat surkeaa osaansa niin se vituttaa. Jos naiset valittavat miehen surkeaa osaa, niin sekin vituttaa. Valittaminen vituttaa!
Feminismin vaatimukset kuulostivat erittäin kohtuullisilta ja jos muusta ole kyse, niin siitä vain :) Ainoa asia jota en ymmärrä on toi naisen määritelmä yhteiskunnassa... se on taas sitä jonnin joutavaa abstraktia tajunnan virtaa. Naiset määrittelevät, miehet määrittelevät... who cares, koska kenenkään ajatuksia ei voi kontrolloida? Naiset määrittelevät naista ja miesta ja miehet naista ja miestä. Mielipiteet ovat kuin persereikiä, jokaisella on omansa. Kun "naiseuden määrittelystä" eivät kärsi kuin feministit ja onko sillä mitään väliä?
Tulihan selväksi.
...minä elän omaa elämääni - määrittelen miehekkyyden, kuten se minulle sopii.
Myös olen ymmärtänyt rouvaani ns. "harmistuttavan" feminismin yksisilmäinen käsitys naisen emansipaatiosta, jossa viime aikoina esim. perheestä huolenpidon valitsevan naisen rooli on ollut täysin sivuraiteella sossutanttojen edistäessä egoististen single-suuret ikäluokat -naisten asiaa. Tämä määritelmä sinänsä ei harmistuta, vaan pöyristyttävät viime aikaiset toimenpiteet perheen aseman heikentämiseksi ja lapsivihamielisyyden lisäämiseksi (mutkan kautta de facto päätöksissä) Suomalaisessa yhteiskunnassa, jota feminismi on ollut osaltaan edistämässä.
Kun naisvalta on edennyt (naispresidentti, ministerejä) 90-luvulla, on perheen asemaa jatkuvasti heikennetty. Samoin kuin perheeseen panostavan naisen asemaa.
Itse en koe kuuluvani mihinkään hyvävelikerhoon - tosin ammatillisessa mielessä on verkostoiduttava sitten ihmisten kanssa, joiden kanssa yhteistyö sujuu. Tällä hetkellä tähän verkostooni kuuluu miehiä enemmistönä, mutta myös naisia (ja taas omien yhteistyökumppanieni verkostoissa on taas naisia enemmältikin). Sukupuoli ei ole tässä ratkaiseva tekijä, vaan luontainen yhteistyön sujuminen.
Täällä on tosiaan aika paljon valivalia sen sijaan että keskityttäisiin esittämään parempia ratkaisumalleja.
Esim. kotiäitien asemaa parantaisi huomattavasti laki, jossa naimisissa olevan pariskunnan eläkekertymät tasattaisiin (tai että tämän voisi valita kumpikin pariskunta kohdaltaan - ts. jos olisi avioehto, niin sitten ei). Siinä olisi vähällä vaivalla konkreettisesti toteutettu tasa-arvoinen toimenpide (joka parantaisi myös koti-isän asemaa, mikäli nainen sattuisi olemaan se paremmin ansaitseva osapuoli - ja heikommin tienaavat isätkin rohkaistuisivat jäämään koti-isiksi, kun ne naiset hakee avioerojakin nykyisin paljon useammin kuin miehet).
proffan valivaliin sen verran kommenttia, että 90-luvulla KAIKKIEN suomalaisten taloustilannetta ja etuisuuksia vähennettiin (JOPA eduskunta taisi kieltäytyä puoletuen korotuksesta). On syytä muistaa, mistä ajasta puhutaan, puolen miljoonan työttömän suomalaisen maasta, jokaiselle taattiin silti elatus. Puhut vain lapsiperheistä.
...lapsiperheiltä on leikattu (kaikkien tutkimusten mukaan) ylivoimaisesti eniten, kun taas itseasiassa muutoin keskivertotallaajan ostovoima ei ole tainnutkaan pahemmin heiketä...
Ts. lapsiperheet ovat nyt sitten maksaneet muiden elämisen yli varojensa, josta kohta koko yhteiskuntamme maksaa hintaa...
Hyvä sossut! ja sossunaiset! (ja kokoomusnaiset ja kepunaiset!) Hyvin tehty.
Lapsiperheistä puhun sen vuoksi, koska lapsiperheiden asema on heikennyt ENITEN (oikeaan tasa-arvoon kuuluu kiinnittää huomio sinne, missä suurin vääryys on, sen sijaan että mennään lillukanvarsiin, kuten nyky-Suomen feminismi näyttää menevän).
www.kaapeli.fi/~mies
Löytyy linkkejä TaNen miesjaostoon, valkonauha porukkaan, profeministi miehiin, miehet väkivaltaa vastaan jne. Toisenlaista miesliikettä löytyy esim. Elatusvelvolliset Ry:stä
Oletko koskaan miettinyt, miksi valittaminen vituttaa sinua niin kovasti? Uskotko, että kaikki ovat syntyjään samalla viivalla ja itse sässivät mahdollisuutensa, joten tilanteestaan ei saa valittaa? Pelkäätkö omaa heikkoa puoltasi?
Olen pahoillani, jos abstraktien käsitteiden ymmärtäminen tuottaa sinulle vaikeuksia. Naiseuden määrittely on kuitenkin todella käytännöllinen käsite, kun tarkoittaa kaikkea naiseen liittyvää siinä mielessä, kun naiseus meille tässä yhteiskunnassa esittäytyy.
Miehille sopi aikaisemmin ajatella, että nainen on onnellinen hoivatessaan, kotona ja yksinkertaisten asioiden parissa. Miehille oli myös selvää, että vaimon ei kuulunut niin kovasti innostua seksistä, ja että nopeasti antautuvassa ei ole vaimoainesta. Toisaalta haluttiin tavata mielenkiintoisia naisia, joita ei lastenhoito rasittanut ja jotka pitivät seksistä. Mies käsitti ja halusi karrikoidusti kaksi naistyyppiä. Vaimoäidin kotiin kasvattamaan kunnollisia poikia ja kevytkenkäisen ilottaren huviksi. Kaikilla ei toki ollut varaa molempiin, joten he sitten haaveilivat. Kuitenkin samanlaisten odotusten kohdistaminen vaimoäitiin, kuin ilottareen, oli monille mahdotonta.
Viimeisen kymmenen vuotta naiset ovat itse aktiivisesti osallistuneet naiseuden määrittelyyn niin, että naisen seksuaalisuus on vapautunut(naisen orgasmi mainittiin ensimmäisenä Reginassa 80-luvun alussa) ja mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet meitä oikeasti kiinnostaviksi. Pientä kihnaa on vielä lapsettomuuden ja kovan uran valitsemisen kanssa. Samoin äitien seksihalut ovat hieman tabu. Toisaalta miesten ihanteena on pysynyt vapaa, nuori ja huoleton (vaikka oikeasti pariuduttaisiin sen lempeän ja vakaan kanssa). Ja naisillekin on kehitelty ihannemiestyyppejä, joiden ominaisuuksissa maksukyky ja tasaisuus eivät enää ole pakollisia.
Kykymme määritellä mieheys ja naiseus ei synny tyhjästä, vaan siihen vaikuttaa uskomukset, media jne.
Mä en tiedä missä ihmeen umpiossa oikein elät tai miten paljon koet muiden mielipiteiden rajoittavan itseäsi, mutta kyllä aikuinen ihminen saa aika paljon olla sitä mitä haluaa.
Naisen määrittäminen, hah! Mikä ihmeen standartisoimisliiton sertifikaatti siihen tarvitaan? On sitä mitä on, jos ei kelpaa, niin sitten hakeutuu sinne missä kelpaa.
Valittaminen on niitä varten, jotka eivät itse viitsi tehdä itsensä hyväksi mitään. Joillekin siitä on tullut oikein ammatti, moni näyttää tosin pärjäävän puolipäiväisenäkin.
Tolla "Naiseuden määrittämisellä" ei ole suurimmalle osalle elämässään mitään merkitystä. Oikeesti tuollaisten pohdinta on kyllästyneiden maailmanparantajien ajanvietettä. Jotenkin se tuo mieleeni Uma Aaltosen taannoiset murkku-ohjelmat, jossa pidettiin huolta siitä, että varmasti jokaiselle "erilaiselle nuorelle" löydettiin jokin ongelma. Get a life!
"Naiseuden tai miehuuden määrittäminen" on rillipäisten inisiöiden terapiakerhojen ininää. Muut pitää toisenlaista hauskaa, kun te pohdiskelette risti-istunnassa mikäs tänään voisi olla väärin tai mikä meitä oikein rajoittaa. Muista rikkoa rajasi ja pieraise ensi kokouksessa.
tulihan selväksi!
Minusta sinun ei pitäisi mennä määrittelemään yleistävässä sävyssä eri ryhmien "egoismia", tietämättä asiasta sen kummempaa, ottaen huomioon oman perheesi harjoittaman egoismin.
...eikä minusta sinun. Tasan on puntit.
Minulla tosin tuolle nykyajan egoistisuudelle, joka on mm. lapsivihamielisen politiikan syytä, jota ovat mm. ajaneet sos. dem. keski-ikäiset naiset (usein feministisen oloisiksi profiloituneet, kuten vasemmistonaiset armaassa länsinaapurissammekin) viime vuosikymmenen siellä iso-Paavon tukena, ...ts . siis tuolle egoismi-argumentaatiolleni on tukena alempana viittaamani kehityspsykologian prof. Lea Pulkkisen kattavat longitudinaaliset tutkimukset.
Minun perheeni harjoittamasta egoismista sen verran, ettemme juuri ole olleet valtion rasitteena lastemme teon suhteen... joka nyt on tosin omaa tyhmyyttämme, kun ei tullut niin loppuun asti "suunniteltua" sitä, että ensin vakityöpaikkoihin ja SITTEN vasta... Egoismimme on säästänyt suomen veronmaksajilta yhteensä (rouvan laskujen mukaan) noin 100 000 ekeä...
Mutta minä siis nojaan tässä egoismiargumentaatiossani arvostetun (nais)kehityspsykologin kattaviin tutkimuksiin - mihinkäs sinä?
Abstraktit asiat, tai siis kielen tekee merkittäväksi se, että sen avulla harjoitetaan olennaisesti varsin huomaamatonta mutta kuitenkin tärkeää vallankäytön muotoa, nimittäin:
symbolista vallankäyttöä
(esim. diskurssit, myytit, representaatiot)
Kaikki ihmiset tietenkin määrittelevät toisiaan, mutta määrittelyyn sisältyy valta-aspekti. Kaikki diskurssit ja representaatiot eivät ole samanarvoisia eivätkä vaikuta yhtä vahvasti. Jotkin ryhmät eivät pääse määrittelemään itseään tarpeeksi kuuluvasti ja saattavatkin omaksua ensisijaisesti toisten heistä tekemät määritelmät. Määritelmät tapaavat usein näyttäytyä ikuisina, luonnollisina ja historiattomina, silloinkin kun ne ovat suhteellisen nuoria, jolloin ne on helppo sisäistää eikä niitä väistämättä tule kyseenalaistaneeksi.
Eihän tässä mies hyvä ole mistään hippien piipityksestä kyse, vaan monilla tieteenaloilla käytävästä vakavastiotettavasta teoretisoinnista.
Minusta on muuten aika jännää että joku voi vieläkin silmää räpäyttämättä kieltää muiden ihmisten kohtaamat ongelmat (vaikkapa jonkin miesryhmän sukupuolispesifit ongelmat) sillä perusteella että itsellä menee loistavasti (itsekin kun on mies), aivan kuin olisi pätevä ja luonnollinen normi, johon kaikkea muuta voi verrata.
Mielestäni feminismin ylläpitämä myytti naisen epätasa-arvosta on jotenkin itse itseään toteuttava profetia.
Asialla tarkoitan seuraavaa. (tämä on nyt hypoteesi / lisämyytti, johon osittain kyllä uskon)
1. Liike nimeltä feminismi toitottaa: "nainen on Suomessa epätasa-arvoinen (mitä sillä tarkoitetaankaan milloinkin - käsite tuodaan esille suoraan tai mutkan kautta)", "naisella on lasikatto" jne.
2. Jos suomalainen nainen nielee tämän, siitä seuraa kaksi toimintavaihtoehtoa:
2.1. nainen on valmiiksi alistunut tähän kohtaloonsa -> tyytyy vähäisempään työurallaan kuin mies, on LIIAN tyytyväinen nykytyöhönsä (kun yleensä on työtä), tai salassa alistuu, katkeroituu
TAI
2.2. nainen alkaa "taistelemaan" ajatusta vastaan -> kollegat kohtaavat "taistelevan" kollegan, joka pitää muita etupäässä kilpailijoina/vastustajina -> aito yhteistyö vaikeutuu -> naisen uralla eteneminen pysähtyy (koska trouble-makeria ei kukaan palkkaa)
3. jos suomalainen nainen EI NIELE tätä myyttiä, niin hän pitää itseään luonnollisesti yhtä arvokkaana ja tasa-arvoisena kuin ketä tahansa muutakin ihmistä
-> suomalaisesta naisesta tulee yhtä arvostettu urallaan, tai kotiäitinä, ENSIN omissa silmissään ja sen myötä yhä enemmän muidenkin silmissä.
Mielestäni sitten aidot sovinistit ovat tuomittuja katoamaan - paitsi ehkä osassa "autobisnestä", se on vähän machomiesten ala. Sinne muuten voisi joku fiksu nainen perustaa "naisille suunnatun " autokorjaamon, jossa asiakasrajapinnassa olisi älykäs nainen, joka ymmärtää naisen tarpeet kun hän luovuttaa autoaan huoltoon - ja sitten vaitonaiset "härski-HArtikaiset" olisivat siellä huoltamohallin pimennossa, jolloin asiakkaiden ei tarvitsisi näiden kommunikaation huippuedustajien joutua lainkaan suoraan kontaktiin.
Miehellä on kikkeli ja pallit (tai on syntyessään ollut).
Miehelle kasvaa parta, ainakin vähän.
Miehen on tärkeää olla miehekäs.
Se, mitä miehekkyys sitten on - siitä voidaan keskustella - määritellä sitä on vaikea.
Ehkäpä terve miehekkyys on sellaista, joka luonnostaan tuntee vetoa tervettä naisellisuutta kohtaan - ja terve naisellisuus tuntee sitten vetoa tervettä miehekkyyttä kohtaan.
Nämä asiat täydentävät toinen toistaan, eivät taistele keskenään - usein ne myös sisältävät elementtejä toisistaan.... Itse asiassa, sekä miehekkyyden että naisellisuuden parhaita puolia kutsutaan inhimillisyydeksi, humanistisuudeksi, jaloudeksi... kun taas niitä huonoimpia puolia yleensä kutsutaan epäinhimillisyydeksi jne.
Ehkäpä kollektiivinen kokemus miehekkyydestä ja naisellisuudesta onkin toisaalta enemmän selkäytimessämme - ns. hiljaista tietoa - joka haihtuu, kun sitä aletaan eksplisiittisesti määrittelemään? - saati, että näitä ominaisuuksia aletaan sitten ihmetellä suhteessa työelämään, kasvatukseen jne.
Mene ja tiedä. Toisaalta määritelmien ongelmana on se, että niistä aina joku putoaa ulkopuolelle.
Esim. minun mielestäni homoseksuaalinen mies on mies biologisesti. Itse en osaa pitää homoseksuaalia miestä "miehekkäänä"... jos asiaa kuitenkin määrittelee tarkemmin, ei mikään selkeä yksittäinen määritelmä kuitenkaan pysty nappaamaan kaikkia syitä asenteeseeni. Toisaalta toinen homoseksuaali voi sitten pitää partnerissaan todella "miehekkäänä" jotain fyysisiä ominaisuuksia, joihin ihastuu eroottisesti... Ehkäpä tämä esimerkki kuvaa jotain määritelmälmien vaikeudesta.
Toisaalta tämä tajunnanvirtani lopulta kuvaa myös, että liitän miehekkyyden ja naisellisuuden syvimmän käsitteen luonnolliseen seksuaalisuuteen ja siitä aiheutuvaan jännitteeseen ko. sukupuolten välillä. Tuo jännite on tosiasia myös homoseksuaaleille - hekin joutuvat ottamaan siihen kantaa ja määrittelemään esim. "normaalin" seksuaalisuuden muutoin kuin biologisesti. Samoin "miehekkyyden" parisuhteessa jne.
...jolloin mennään sitten sosiaalisten konstruktioiden pariin, ja pois biologisista määrittelyistä... Silloin voi "hyvävelikerhoissa" taas olla pimpin omaavia ihmisiä ja "siskosklubeissa" ja "femmareissa" kikkelinaisia (sosiaalisina konstruktioina).
Tosin minusta ei kikkelifeministiä tule koskaan - siihen olen liian luutunut.
Olipa tässä taannoin maanlaajuinen kysely koskien naapureita. Kysymyksessä, joka koski parasta naapurivaihtoehtoa oli lueteltu kaikki poikkeamat valkoisesta keskiluokkaisesta miehestä, mutta ei häntä itseään. Minusta tämä kertoo siitä, että joitakin asioita vielä katsellaan juuri tämän normin vinkkelistä ihan huomaamatta.
Tuosta naisen määrittelystä ja vaikuttamisesta. Moni ei tiedä, että selällään synnyttäminen tuli tavaksi, kun mieslääkärit ottivat syntymän komentoonsa. Toisaalta hyvä, mutta koska miehiä ei kiinnostanut kuunnella asiantuntijoiden, synnyttäjien kokemuksia, otettiin tavaksi synnyttää selällään, koska se helpotta tutkimista ja mittarien asennusta. Nyt mm. Akateeminen synnytys Ry kampanjoi naisten ehdoilla tapahtuvan synnytyksen puolesta. Muut synnytystavat ja asennot ovat monien tahojen mielestä parempia, ja luonnonkansat käyttävät pelkästään niitä.
Myös entinen ääritoimenpide, välilihan leikkaus on yleistynyt, sillä sen ajatellaan nopeuttavan synnytystä ja näin vapauttavan henkilökuntaa nopeammin muihin tehtäviin. Maskuliinista tehokkuutta.
Toisaalta äitiys on täynnä myyttejä. Jos kehtaa ilmaista huolensa seksielämästään, niin sanotaan, ettei ole sopiva äidiksi. Äidin seksielämästä ei keskustella, vaan hyssytellään, että kyllä se sitten jumpalla jne. Niinkuin katkennut hermo, tai arpikudos mihinkään häviäisi. Totuushan on, että monien avioliittojen ongelmat johtuvat huonosti hoidetusta synnytyksestä tai jälkihoidosta.
Siitä olen tavallaan samaa mieltä, että liika epätasa-arvoasian korostaminen pitää tilannetta yllä. Toisaalta asioista vaikeneminenkaan ei synnytä mitään.
ja itsensä määrittelijä troublemaker?
Voihan sen noin nimenomaan proffan näkökulmasta tulkita. Joku muu voisi ajatella tällaista kuviota:
1. jotkin hallitsevat ja väheksyvät tai hierarkisoivat representaatiot tietystä ryhmästä (esim. mustat, naiset) havaitaan vallitseviksi - johonkin ryhmään kohdistuu siis hallitsemaan pyrkivää määrittelyä.
2. voidaan todeta, että kieli ja puhumisen tavat toteuttavat tältä osin epätasa-arvoa, kieli vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan monin eri tavoin (ks. esim. Stuart Hall, Mikko Lehtonen, John Fiske, feministiset kielitieteilijät jne.)
3. hallitsevien representaatioiden toiminta on tehty näkyväksi ja niiden merkitys muuttuu hieman, sekä on edelleen TIETOISESTI muutettavissa. kyseenalaistettu ja "paljastettu" representaatio ei jää elämään samalla tavalla kuin representaatio, joka on jäänyt kyseenalaistamatta ja jonka rinnalle (näyviin) vain on yritetty tuoda uusia, myönteisempiä representaatioita
Taitaa olla jonkinlainen myytti sekin, että tasa-arvoa ajavaa ihmistä pidettäisiin ehdottomasti troublemakerina. yhteistyö sujuu usein ihan hyvin, kiitos vain. Meillä kahdella voi tietysti olla erilaiset käsitykset siitä mikä on yhteistyötä. ;)
Miksi on tärkeää olla miehekäs? Onko homous mielestäsi sairasta? Mitä tekevät ihmiset, jotka löytävät itsestään liikaa toisen sukupuolen ominaisuuksia? Mies, jota ei kiinnosta tekniikka, menestyminen tai työelämän haasteet, vaan pyyteetön hoivaus. Nainen, joka ei halua lapsia, ei perhettä, vaan esim. purjehtia maailman ympäri hyvien ystävien kanssa ja uppoutua sen jälkeen työhön. Tietysti he voivat tehdä sen, mutta ovatko he tasa-arvoisia muiden kanssa? Vai arvostetaanko miestä vain "miehenä" ja naista "naisena"?
Tiesitkö, että ainakin lesboissa usein on maskuliininen ja feminiininen pari. Eli he haluavat biologisen naisen, joka käyttäytyy kuin henkinen mies.
...koskevat pariskunnissa molempia osapuolia. Mieskin kärsii, jos vaimo kärsii synnytyksessä.
Meillä muuten toisen lapsen synnytyksessä oli nuori naiskätilö, joka oli yön jälkeen väsynyt, ja väen vängällä komensi rouvan selälleen (vanhemmat naiskätilöt olivat sitten tilanteen tasalla). Meinasi ihan pillastua, kun sitten minä tohdin vitsailla, ettei se noin sieltä... (ettäs kehtasi MIES tulla neuvomaan??)
Noh, sitten tuli vanhempi naiskätilö, ja sanoi että nyt rouva vain eri asentoon, ja alkoi lydia skriivaamaan. Muiden lasten kohdalla ei sattunut niin hysteeristä kätilöä sitten onneksi kohdalle.. ja rouva sai olla siinä asennossa kuin tuntui, että homma toimii.
(Viimeinen lapsi - tyttö - syntyi sitten niin lujaa, ettei kätilö meinannut saada kumihanskoja käteen, vaan huusi rouvalle että PIDÄTÄ - nyt tilanne on aika hupaisa näin jälkikäteen ajateltuna - tyttö meinasi kolahtaa pää edellä synnytyspöydälle, kun kätilö tuhrasi vielä kumihanskojen kanssa - kun lapsivesi tuli, oli koko tyttö kaksi minuuttia myöhemmin ulkona...)
Välilihaa ei meillä ole koskaan leikattu - minä ja rouva olemme yhdessä tuumanneet, että ei varmana sitten... (Ts. miesten pitää olla asiassa naisensa tukena!)
Myöskään naisten seksielämän ongelmat eivät millään muotoa ole yksinomaan naisen ongelma... siispä niihin tarvitaan laajempaa kuin silkkaa feminististä naisnäkökulmaa.
Asioista pitää puhua - vieläpä yhtaikaa mies- ja naisnäkökulmasta. (Ja lapsenkin näkökulmasta).
Mies voi aina vaihtaa synnyttämättömään naiseen, mutta nainen kantaa seurauksia loppu ikänsä.
Naiskätiloitä ei ole informoitu, että tämä tapa ei välttämättä ole paras, vaan he luulevat sen olevan luontaista, koska nykyään kaikkien mummutkin on synnyttäneet jo selällään.
...mutta ei välttämättä.
Nähdäkseni feminismin korostaminen tukee tällaista kielenkäyttöä, joka näkee esim. mieskollegan "sortajaryhmän" edustajana... (vrt. feminismin kielenkäyttö maskuliinisuudesta kautta aikojen, kun feminismiä on esiintynyt).
Samaten feministisen retoriikan suhteen mies kun on "tarkkailijana" (harvemmin mies kokee kuuluvansa femin-sukuisiin ilmiöihin noin luonnostaan) se herättää myös miehessä tietynlaista "troublemaker"-reaktiota.
Itsen määrittely voi olla aggressiivista tai rakentavaa suhteessa toisiin toimijoihin. Käsittääkseni feministinen itsen määrittely on de facto ollut kautta linjan varsin aggressiivista, feminiinisyyttä korostavaa siten, että maskuliinisuus on "erilaista" niinkin paljon, että siihen "tehdään eroa".
Käsittääkseni feministinen retoriikka on usein "sovinistista", ts. feminismin näkeminen vastavoimana sovinismille (kuten se usein nähdään de facto retoriikassa esim. "lasikatto", "miesten historia", "uskonnollinen patriarkalismi" -käsitteiden syvämerkityksissä) unohtaa ne toimijat, jotka eivät välttämättä ajattele miehen ja naisen välisestä suhteesta noin - mutta toisaalta näkevät feminismin retoriikassa vastakkainasettelun jo sellaisenaan -> siten tehden pesäeroa feminismiin yhtä lailla kuten sovinismiinkin.
Mielestäni feminismillä on jo terminä turhan paljon tuollaista aiempaa painolastia, eikä sen uudelleen määrittely "tasa-arvon airueksi" oikein toimi.
Toisaalta naiseutta määrittelevät aina naisten omat toimenpiteet ja päätökset ja niiden summa yhteiskunnassa - Giddensin strukturaatioteorian mukaan ulkoapäin emme voi tehdä aukottomia kielellisiä määrittelyjä sosiologiassa... vaan itse kukin toimija lopulta vaikuttaa kollektiiviseen käsitykseen - ja toisaalta emme voi koskaan olettaa omaavamme täydellistä kollektiivista käsitystä.
Siksi esim. pidän omia määritelmiäni asioista yhtä oikeina kuin vaikkapa sinunkin.
Toisaalta yritän korostaa, että itse kukin nainen yksilötoimijana jokaisessa tilanteessaan (kulutustilanteessa vrt. dildot-pornoteollisuus, työnhakutilanteessa, työntekotilanteessa, parisuhteessa) muokaa omaa ja lähipiirinsä käsitystä edelleen.
Yhteistyö on sitä, että tehdään yhdessä työtä sellaisen asian hyväksi, josta jaamme käsityksen, että näin pitää tehdä.
Esim. minä voisin tehdä kanssasi yhteistyötä hyvinkin alueella, jossa ajettaisiin sitä, että pariskuntien eläkekertymät olisivat jaettuja (eikä yksilökohtaisia) jolla parannettaisiin kotiäitien asemaa.
Kun taas en voisi koskaan tehdä kanssasi yhteistyötä aiheen suhteen, jossa helpotettaisiin aborttipolitiikkaa.
Toisaalta yhteistyö voi olla sellaista, että siinä molemmat hyötyvät toisen panoksesta.
Itse harrastan harvemmin yhteistyötä, jossa koen olevani jatkuvasti VAIN antavana osapuolena.
Toisaalta sitten perheen yhteistyö ja vaikkapa hyväntekeväisyys tarjoavat eri asioita kuin materiaa jne.
Minä nyt toisaalta sitten pyrin kyseenalaistamaan ja "paljastamaan" tuollaista liian sinisilmäistä representaatiota feminismistä, joka tuntuu olevan vallitsevana....
"Sinisilmäistä" siinä mielessä, että feminismi olisi vain "hyvä" asia edes kannattajiensa kannalta, siten kuin se tuntuu ilmenevän kannattajiensa käytännön politiikassa.
Toisaalta voi olla, että oma reaktioni feminismiä kohtaan myös edustaa osaa tai muistuttaa muidenkin miesten reaktiota feminismiä kohtaan - myös joidenkin naisten? Silloin sen esille tuonnista on lopulta hyötyä myös feminismille - joko minut voidaan kategoroida "sovinistiksi" jne. tai sitten joskus jopa havaita, mikä nykyisessä representaatiossa tai retoriikassa olisi sellaista, joka ei toimi (tai keitä kohtaan sen ei edes toivota toimivan - vrt. kristityt ihmiset vs. aborttipolitiikka).
...nyt sinä aloit määritellä "miehekkyyttä" - mainitselmalla "miehekkäitä" esimerkkejä, ja sitten vastakkainasettelevalla retoriikalla maalailit tervapöpön siitä, että 'joku' jopa saattaisi haluta pitää sinut noista asioista ulkona siksi, kun sinulla on pimppi.
HERÄÄ!
Koti-isän roolin valitseva isä on "miehekäs" isä. Päivähoitopaikassa, jossa tyttäreni käy, on onni - siellä on sekä miehiä että naisia hoitajina - ja miehet hoitavat nuo hommat todella "miehekkäästi". Ja heitä varmasti arvostetaan siellä juuri miehekkäinä.
Juuri tuo homma tehdä sitten erilaisia vastakkainasettelevia määritelmiä, jota feminismi harrastaa käsittääkseni ENEMMÄN (De facto, vaikka se ei sitä itse näekään), ja josta annoit juuri esimerkin itsekin, aiheuttaa sitä, että "naiseudesta" ja "miehekkyydestä" syntyy epäterveitä kuvia.
Toisaalta feminismi ruokkii "miehekkyydestä" enimmäkseen negatiivisia mielikuvia yhdistämällä inhimillisen elämän haittapuolia juuri "miehekkääseen" käytökseen...
Miten käyttäytyy "henkinen mies" lesbosuhteessa - kun nyt nostit tuollaisen asian esiin?
vauhdissa. Kuuntelen tippaleivälläni musaa radiosta, pakkaan mökkikamaa ja koetan ymmärtää, mistä ihmeestä te puhutte. Tieteellisyyden kaapuun puettu puppu on puppua, DE FACTO (Esim. "Itsen määrittely voi olla aggressiivista tai rakentavaa suhteessa toisiin toimijoihin. Käsittääkseni feministinen itsen määrittely on de facto ollut kautta linjan varsin aggressiivista").
Miten niin kautta linjan?
Ja mitä "sinisilmäistä" feminismissä on? Tai pahaa, hylättävää? Kuka meistä vakavissa keskusteluissa on sanonut, että vain naiset ovat hyviä, tuntevia, oikeassa, maailman pelastus? Ettei meissä ole vikoja, ollaan itse asiassa neitsytmaarioita? Toisten toimijoiden kollektiivisen tajunnan puolesta voivat puhua vain massasuggeroijat, en pidä kohteita silloin "toimijoina" sanan oikeassa merkitykseesä. Jokainen puhuu omalla suullaan.
Sen myönnän, että me pidämme omia käsityksiämme yhtä oikeina kuin muidenkin. Sen näkee. Eivät ne silti ole.
Kieli on mainio instrumentti. Sillä voi hurmata, keikailla, tieteillä, hämätä, auttaa, lohduttaa ... vaikka mitä. Kielestä löytyy kulttuurin ja alakulttuurien syvärakenteita, kieli heijastaa niitä. Kielellä vaikutetaan valtavasti. Ja korostetaan oma egoa, teen sitä itsekin ja näen sen muissa. Tottakai kieli on vallan väline. Mitä abstraktimpaa, sitä kiistämättömämpää ;).
Mutta ... joskus kyllästyttää, haluaisin nähdä jotain konkreettista todella tapahtuvan. Siis sillä tavalla, ettei kaikkea tarvitse tarkastella 10v-jaksoissa ja nähdä hitusen "edistystä", vasta silloin. Jokainen ryhmittymä takertuu perinteisiin etuisuuksiinsa, muista viis. Ilmeisesti ennen "tapahtumista" täytyy aina olla loputtomasti puhetta. Eikun diskurssia. Ymmärrän ymmärrän, eihän netissä tapahdu, täällä ... seurustellaan. Hyvä niin. Sorry purkaus.
Analysoidaanpa seuraavaa:
"Moni ei tiedä, että selällään synnyttäminen tuli tavaksi, kun mieslääkärit ottivat syntymän komentoonsa. Toisaalta hyvä, mutta koska miehiä ei kiinnostanut kuunnella asiantuntijoiden, synnyttäjien kokemuksia, otettiin tavaksi synnyttää selällään, koska se helpotta tutkimista ja mittarien asennusta. Nyt mm. Akateeminen synnytys Ry kampanjoi naisten ehdoilla tapahtuvan synnytyksen puolesta. Muut synnytystavat ja asennot ovat monien tahojen mielestä parempia, ja luonnonkansat käyttävät pelkästään niitä."
1. Fakta: synnyttäjille on tapahtunut suosittelua, joka ei ole luonnollista, että naiset synnyttävät selällään
2. Valtaosa tuohon aikaan lääkäreistä lienee ollut miehiä.
3. Tuohon aikaan myöskään mies ei ole ollut synnytyksissä niin mukana -> synnytyksen asiantuntemus on ollut naisten harteilla.
No nyt tuo retoriikkasi menee sitten niin, että implisiittisesti ajattelet, että vaikkapa ei-synnyttänyt naislääkäri olisi ollut sitten keksimättä/edistämättä tuota suositusta?
Ts. teet lääkäri-hoidettava suhteesta sukupuolien väliseen vastakkainasettelun areenan...
Esim. oma kokemukseni nuoresta (tod. näk. itse ei-synnyttäneestä) NAISkätilöstä oli, että suorastaan suu vaahdossa oli komentelemassa minun naistani selällensä... eli se siitä, että kyseessä olisi sukupuolisidonnainen asia, kuin yleensä inhimillinen laiskuus.
Ts. en ole lainkaan laillasi varma, että NAISlääkärit olisivat tuossa vaiheessa lääketieteen historiaa sitten saaneet sen kummempaa aikaan? Luontaisesti lienevät työnsä suhteen yhtä laiskoja tai ahkeria kuin miehetkin (ts. tekstisi sisältää että MIESlääkäreille oli helpompaa tutkia ja asentaa mittareita...).
Sitten käsitteesi "luonnonkansat", joihin viittaat "hyvänä esimerkkinä" - kun puhutaan positiivisesta asiasta, on sukupuolitermistö "haihdutettu".
Ts. implisiittisesti retoriikassasi sukupuolten välinen vastakkainasettelu tulee alueille, joissa välttämättä tuo vastakkainasettelu EI johdu sukupuolesta... vaan esim. muista rooleista yhteiskunnassa.
Sitten, kun sitä tarkastellaan "feministisestä" (ts. automaattisesti sukupuolien välistä vastakkainasettelua korostavasta) näkökulmasta, niin aletaan puhua "laiskoista MIESlääkäreistä" jne... Ja todellisuus ja esim. minun näkökulmani miehenä, joka osallistuu synnytykseen vaimonsa tukena alkaa unohtua,,, hämärtyä... ruokitaan vanhoja 1960-luvun ennakkoluuloja...
Kautta linjan "feministinen näkökulma" implisiittisesti tuntuu sisältävän tuon vastakkainasettelun, vaikka se sitten tekopyhästi toitottaa, että se haluaa sitä hälventää... Feminismi on mielestäni retoriikaltaan todellista kaksinaismoralismia, jossa se kaksinaismoralismi on piilotettu sinne kielen syvärakenteisiin... Sinun tekstejäsi lukiessasi tosin tuo feministinen kaksinaismoralismi (jossa harrastetaan tuota vastakkainasettelua) on ilmeisempää kuin "sofistikoituneemmissa" feministipiireissä.
Mutta tietysti feminismi on omalle kaksinaismoralismilleen sokea, kuten kaikki kaksinaismoralistiset yhteisöt.
... minusta pitääkin puhua ihmisen näkökulmasta yleensä - hyvine ja pahoine puolineen.
Feminismi on jotenkin "sinisilmäistä" sille, että "naisnäkökulma" lopulta toisi mitään uutta auringon alle.
Kun taas oikeasti parannettaviin asioihin olisi hyvä saada kaikki parannusta haluavat osapuolet mukaan - ei vain naiset. Silloin tarvitaan ajattelua useammasta näkökulmasta (vrt. analyysini alla K-18:n sinisilmäisyydestä: MIESlääkärit komensivat naiset synnyttämään selällään, koska olivat laiskoja -> niin kuin VAIN mieslääkärit olisivat erityisen laiskoja??)
Ts. feminismi tekee sukupuolikysymyksiä asioissa, joihin ne eivät välttämättä edes liity - muuta kuin historiallisesti.
Pointtini on, että feminismillä on termissään liian yksisilmäistä painolastia ja historiallisesti sen verran aggressiivista painolastia, että sen uudelleenmäärittelyn yritys on mielestäni yhtä hedelmällistä kuin vaikkapa antaa uusia konnotaatioita "kansallissosialismille".
(Ts. termi kansallissosialismi sinänsä voidaan pistää merkitsemään mitä asioita tahansa, kun taas sillä meidän kontekstissamme on vähäsen painolastia, jos meinattaisiin saada vaikkapa juutalaiset suomalaiset mukaan "uuden kansallissosialismin" edustamaan yhteisen hyvän ajamiseen).
"vastakkainasettelevalla retoriikalla maalailit tervapöpön siitä, että 'joku' jopa saattaisi haluta pitää sinut noista asioista ulkona siksi, kun sinulla on pimppi"
Missä näin sanoin?
Kerroit kauniisti toisiaan täydentävistä mieheydestä ja naiseudesta. Nyt kuitenkin esität, että sinusta mieskin voisi olla perinaisellisesti miehekäs. Missä kohtaa vedätät?
Tämän yksisilmäisyyden edessä olen sanaton.
Täytyisi lähteä ihan perusteista, mutta en jaksa.
Naisnäkökulma tuo uutta tutkijoille ja asiantuntijoille, suuri yleisö harvoin huomaa paljoakaan. Samoista iankaikkisista aiheista me femut (mainio ilmaisu joltakin, en ehdi tarkistaa, keneltä) ollaan louskutettu vuosikymmeniä. Oikeassa siis TAVALLAAN olet.
Kaikki parannusta toivovat osapuolet halutaan varmasti mukaan. Siinä mielessä miesten kategorinen syyttäminen on typerää. Mutta hauskaa, tällä palstalla. Eikö?
Pidän historiasta, en henkilökohtaisesti luovu feminismistä, upea ismi. Tosiasiat pitää tunnustaa, kaikkea ei pidä sukupuolistaa. Ja kaikkea, minkä voi sukupuolistaa, ei voi panna feminismin piikkiin (täällä on paljon mm. seksuaalikysymyksiä koskevia teemoja).
En tiedä, tulinko vastanneeksi kommentteihisi, mun pitäisi olla tähän aikaan jo nukkumassa kiltisti. Ja meenkin.
"Moni ei tiedä, että selällään synnyttäminen tuli tavaksi, kun mieslääkärit ottivat syntymän komentoonsa. Toisaalta hyvä, mutta koska miehiä ei kiinnostanut kuunnella asiantuntijoiden, synnyttäjien kokemuksia, otettiin tavaksi synnyttää selällään, koska se helpotta tutkimista ja mittarien asennusta. Nyt mm. Akateeminen synnytys Ry kampanjoi naisten ehdoilla tapahtuvan synnytyksen puolesta. Muut synnytystavat ja asennot ovat monien tahojen mielestä parempia, ja luonnonkansat käyttävät pelkästään niitä."
Tuo taitaa liittyä paljolti lääketieteen kehitykseen ja konservatiivisuuteen. Monessa asiassa on menty aluksi metsään ja vasta sitte löydetty uusia parempia polkuja. Se on ikävää kun ajatellaan niitä kärsimyksiä mitä siitä on syntynyt.
"Myös entinen ääritoimenpide, välilihan leikkaus on yleistynyt, sillä sen ajatellaan nopeuttavan synnytystä ja näin vapauttavan henkilökuntaa nopeammin muihin tehtäviin. Maskuliinista tehokkuutta."
Välilihan leikkaaminen on vähentynyt. Tässä on kysymys myös eri lääkäreiden, kätilöiden ja hoitohenkilökunnan mielipiteistä. Ei tarvinne olla isokaan operaatio kun lääkäreiltä löytyy erilaisia mielipiteitä. Joku sanoo että leikkaus ehkäisee laajempia vahinkoja, joku toinen taas sanoo täysin päinvastaista. Maskuliinista tai ei, niitä päätöksiä tekevät myös naiset.
"Äidin seksielämästä ei keskustella, vaan hyssytellään, että kyllä se sitten jumpalla jne. Niinkuin katkennut hermo, tai arpikudos mihinkään häviäisi. Totuushan on, että monien avioliittojen ongelmat johtuvat huonosti hoidetusta synnytyksestä tai jälkihoidosta."
Tästä asiastahan pidetään ainakin nykyisin käsittääkseni hyvää huolta, tai niin hyvää kuin nykyisillä resursseilla voidaan pitää. Joskus uusi leikkaus voi olla asia jota lääkäri ei halua tehdä tai ei yksinkertaisesti pysty tekemään. Lääkäreissäkin on nykyisin paljon naisia, etenkin gynekologeissa, joten uskoisin että alalla tapahtuu kehitystä parempaan jos se todellakin on mahdollista.
"Monet näistä oikeuksista miehillä jo oli, ja siksi vaikuttaa, että feministit haluavat naisien miehistyvän. Ylläolevat asiat eivät kuitenkaan ole miehisiä, vaan inhimillisiä ominaisuuksia."
Korjaan: joillain miehillä ja naisilla olivat ne oikeudet ja mahdollisuudet paremmat kuin lopuilla ihmisiä. Vapaita ihmisiä oli lopulta hyvin vähän.
Kaikessa on myös muistettava sekin että ne oikeudet ym. joita kuvailit naisten tavoitelleen ovat olleet yleensä positiivisia, kun taas miehillä on ollut myös niitä negatiivisia velvollisuuksia. Kehitys ei ole kulkenut siis ainoastaan "kohti miesten hyvää asemaa", vaan niin miesten kuin naistenkin keskuudessa on tiedostettu mikä on hyvää ja mikä pahaa ja monestikin toimittu sen mukaisesti. Kirjoititkin sopivasti että tasa-arvokehitys on kulkenut aikaisemmin useasti kohti inhimillistä kehitystä, ei naisvaltaa kohti.
Joskus, tai aika usein, moni menee tässä vaiheessa lukkoon ja ryhtyy sanomaan että miehethän ne ovat sotineet. Kyllä, mutta monikohan mies on halunnut sitä? Uskaltaisin sanoa että harva.
Ehkä "naiset haluavat olla miehiä" mielikuva johtuu monilla juuri siitä että tuo kuvaamani realistinen "miesten elämän vaikeuksien" hahmottaminen ontuu. Asioita kuvaillaan liian yksipuoleisesti muutamien esimerkkien kautta.
Se on totta että miehille tavallisemmat kyvyt (fyysinen vahvuus jne.) olivat aikoinaan suosittuja, niillä pärjäsi silloin. Olisi kuitenkin aika uskaliasta ajatella että jokainen mies haluaisi käyttää niitä naisia tai yleensäkin muita ihmisiä vastaan. En minä ainakaan, lienen sitten pienen vähemmistön edustajan...
Viimeinen lause on kuin piste iin päälle. Kaikki kehitys on täysin turhaa jos ihmiset eivät opi elämää rauhassa toisiaan kunnioittaen.
"Kaikki kehitys on täysin turhaa jos ihmiset eivät opi elämää rauhassa toisiaan kunnioittaen"
Nykyinen markkinatalousyhteiskunta ei todellakaan kannusta kunnioittamaan mitään muuta kuin rahaa ja itseään, muista viis. Pidänkin nykytilannetta huonona ja toivoisin että kehityttäisiin nykytilanteen yläpuolelle jossa oikeasti arvostettaisiin ihmisiä ihmisinä eikä sen mukaan paljonko ne tienaa, minkä merkkinen auto on ja paljonko on omaisuuden arvo.
Toivoisin että kehitys menisi myös niin että "tasa-arvo" koskisi myös miehiä, että miehilläkin olisi jokin turvaverkko ettei hävitessään menettäisi aivan kaikkea jolloin menee koko elämän siihenastiset saavutukset vessasta alas, sellaisen täystuhon jälkeen on hyvin vaikea enää motivoitua uskomaan että pärjää elämässä mitenkään.