antaa neuvoa, mitä tehdä, kun sukulaiset saatana hyppii silmille, kun lasta ei kasteta.
Eikös se ole minun asiani, mihin lapseni liitän. Valtiota en voi valita, mutta järjestön voin. Mummut soittelee ja vaikka mitä. Lapsi pitäisi kuulemma pelastaa helvetiltä.
Eikös se ole minun asiani, mihin lapseni liitän. Valtiota en voi valita, mutta järjestön voin. Mummut soittelee ja vaikka mitä. Lapsi pitäisi kuulemma pelastaa helvetiltä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kastata ihmeessä. Minä synnyin kirkkokuntiin kuulumattomana enkä siis saanut kastetta, ja elämäni oli yhtä helvettiä, kunnes liityin helluntaiseurakuntaan.
okei:-)
jotta ajatus kirkastuisi:-)
tuo on varmasti kauhea tilanne, en pysty kuvittelemaankaan piinaasi. Ehkä helpointa on hankkia uusi puhelinnumero vähäksi aikaa ja antaa hälyn laantua.
Miten olet ajatellut asian järjestää, kun et halua lastasi kastettavan?
Asia on helppoa silloin, kun kuuluu seurakuntaan, jossa ei vauvoja kasteta vaan heidät siunataan, niinkuin Jeesuskin teki.
Siunaaminen tarkoittaa, että lapsi siunataan elämään Jumalan yhteydessä ja varjeluksessa. Et kai ajatellut sentään kieltää lapseltasi
Jeesuksen ystävyyttä ja opetusta Hänestä.
Mummuja voit sitten lohduttaa, että homma on hoidossa ja lapsi turvassa.
Tietysti minä tiedän miten lapselle nimi annetaan ja se on jopa lain mukaan pakollista, kunhan vaan kysyin, että onko jollain jotain vinkkiä antaa, millä saa nuo sukulaiset hätisteltyä pois määräilemästä.
Älytöntä tällaista tietysti on kysyä, kun ei teistä kukaan tunne sukulaisiani, mutta voin vakuuttaa, että ette haluaisikaan tuntea. Ihan kuin minä ja minun perheeni olisimme heidän omaisuuttaan. Niin kuin jossain mafia-leffassa.
Minä en kuule kilttipieni sinun jeesuksistasi välitä yhtään. Haluaisin vain ihan pikkiriikkisen neuvon, millä voisin kohteliaasti torjua tämän uskonnollisen tornaadon, joka uhkaa minun lastani.
Jospa sanon, että lapsemme saa nimen jossain Uudessa Seelannissa tai sellaisessa jossain palmun alla kookosmaitoa juoden.
Alkaa olla mitta meinaan täynnä.
Ihan yhtä hyvin voi lausua lapselle:
"Simsalabim-hokkuspokkus-abrakadabra, helvettiin mene et"
Typerää taikauskoa.
että annat jonkun hihhulisukulaisen vain järjestää sen kirkko-orgian ja sit kun 'häly' on laantunut eli kasteesta seuraavana päivänä pistät sähköpostia kuntasi maistraattiin, jossa ilmoitat erottavasi lapsesi kirkosta. näin, ja mummotkin on tyytyväisiä ja kaikkee. kenenkään ei tarvitse tietää että erotit lapsesi kirkosta ;)
Tässä siis on sellainen ongelma, että tunnen olevani selkärangaton liero, joka annan sukulaisten pomottaa minua ja sitten täällä vaan valittelen. Mutta en lähde kyllä tuolle linjalle, että en valehtelisin sukulaisille.
Kai se on parempi sanoa suoraan, että nyt se juttu on niin, että meidän muksua ei kasteta ja jos ei teille sovi, niin ei voi mitään. Nieleskelkää sitten vaan. Tai jotain, en tiedä.
tekisin, että sanoisin että voi voi jos teitä harmittaa. tarkoitus oli vain tarjota yksi vaihtoehto.
siihen liittyy päätyykö helvettiin vai ei?
Lapset muka syntisiä jo syntyessään mitä ne tietää Jumalista tms.?
Mitä 10 käskystä ne rikkoo?
Teet niinkuin haluat, taas ihme uskis aivopesupropagandaa...
En minä tiedä mitä niitten sukulaisten päässä liikkuu, mutta kun itse jokin aika sitten erosin kirkosta, niin en halua lapsenikaan siihen liittyvän.
Sinulta tuli kunnon kommentti. Mutta suku on pahin. Kai se sitten on vaan kestettävä se vittuilu sukulaisilta.
ainakin omalla kohdallani, mikään ei saa verta kiehumaan kuin sukulaiset...
uskisten kirjoituksia esimerkiksi uskonnon opetuksesta, niin ne vinkuvat, että vanhemmilla on oikeus päättää. Tässä meidän tapauksessa taas tuntuu olevan niin, että suku on se, joka päättää.
Mutta ei, minä kyllä sitten vaan jätän sanomatta niille yhtään mitään.
Vaimo kuuluu vielä kirkkoon, mutta on tätä ruljanssia kummastellut ja sanonut, että hänkin eroaa, jospa sitten loppuu mutinat.
Lapsella on koliikki ja puhelin pirisee koko ajan. Äitini taitaa olla ainoa, joka ymmärtää, mutta miten tuollaisille ikäihmisille sitten muka voi sanoa, että kyse on minun lapsestani, ei suvun lapssta ja nyt turpa kiinni. Kohta sen teen, jos ei tuo määräily lopu.
Taidan antaa lapselle nimeksi Pertti Ylermi, tai Knut Waldemar ihan mummujen kiusaksi. Ehkä en kuitenkaan.
Väsyttävää touhua kuitenkin. En usko että tämä suku ainoa tällainen on ja osanottoni muille, keillä on samanlaisia kokemuksia.
yllätyin kun purkauduin aiheesta minun sukulaiset helvetistä...
Meinaan monilla on ärsyttäviä sukulaisia.
Minusta voit ihan hyvin tehdä asian selväksi. Lähetä vain kutsut nimiäisiin (siis ei ristiäisiin). Jos tulevat niin tulevat, jos ei niin ei väkisin. Toki saat kuulla asiasta pitkään, mutta muista että teet päätöksen sen mukaan millaisen elämän tahdot lapsellesi, et sen mukaan mitä sukulaiset ajattelevat sinusta. Osaat varmaan ratkaista kumpi on sinulle tärkeämpää, lapsesi vai sukulaisten mielipiteet. :) Eihän se kivaa tietenkään ole että sukulaiset ovat ahdasmielisiä, mutta aikanaan se kiukku laantuu.
Nimiäiset: http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml
hyvä vastaus tässä. voithan sanoa myös päätäaukoville sukulaisille suoraan senkin, että vittuilua asiasta et rupea kuuntelemaan yhtäkään sekuntia.
että ei pidetä mitään juhlia. Tulkoon sitten vaikka 1-vuotissynttäreille, jos vielä haluavat meidät tuntea.
On se ihme touhua tuollainen mesoaminen. Minä en ole ikinä puuttunut kenenkään asioihin, en sukulaisten tai muidenkaan. Menköön kukin naimisiin kenen kanssa haluaa, valitkoon ammatin minkä haluaa jne. Ei kuulu minulle.
Taitaa olla meidän suvun ensimmäinen, jota ei kasteta. Pienellä paikkakunnalla on aika hankalaa elää jos toimii toisin, kuin on aina ennenkin tehty. Kai ne mummut haluaisivat lapselle nimenkin valita ja on niitä joitain ehdotuksia jo tullutkin. Kilpailevat siitä, että kenen äijän nimi sitten kelpaa toiseksi nimeksi, joka "on aina kulkenut suvussa". Hohhoijjaa.
Ilmoita sukulaisille että lapsesi saa itse päättää kastamisesta ja muistakin asioista joihin aikoo uskoa, kun tulee täysi-ikäiseksi.
Voit vielä kertoa heille, että jeessuskin kasteli vain aikuisia hänen uskontoonsa.
minä sanoin heti alusta alkaen että kastetta ei tule, jos joku(esim tytön äiti) on ottanut asian esille nyt myöhemmin, minä en ole edes kuulevinani, ja alan puhua jostain ihan muusta.
Olen raamatulisen kasteen kannalla: ihminen kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kun hän itse uskoo. Vauva on taivaskelpoinen sellaisenaan. Jos lapsesi tulee uskoon, hän voi halutessaan itse mennä kasteelle.
Meinaatteko järjestää nimiäiset vai pysytellä ulkona seremonioista? Kumpi tahansa, niin selitä asiallisesti kantasi ja niin juurta jaksain, että ymmärtävät.
Jos kyse on yksistään siitä, että mummut kiljuu helvetin peloissaan, niin kerro rehellisesti ja suoraan ettet sinä usko sellaisen olemassaoloon etkä siihen, että lapsesi sellaiseen paikkaan koskaan joutuisi. Meillä kun on kaikilla uskonnonvapaus, joten olisiko aihetta teroittaa heille, mitä se käytännössä tarkoittaa?
Minä ammuin täyslaidallisen aikoinaan ja kerroin kastepukukinan päätteeksi (anoppi olisi halunnut pojan päälle heidän sukunsa kastemekon nimiäisiin), että voisiko hän kuvitella laittavansa natsisaksan univormun vauvansa niskaan nimenannon hetkelle? Kerroin suoraan, että minulle uskonnot merkitsevät yhtä kamalaa kuin se natsisaksa, ne ovat kuin maailman pahin syöpä, enkä koskaan voisi lastani pukea sellaista symboloivaan vaatteeseen hetkelle, jossa hänet toivotetaan tervetulleeksi sukuun ja koko maailmaan.
Meni viesti perille, mutta se todella vaati tuon astetta lujemman kommentoinnin, kun "hyvällä" ei uskonut :) ...ja ihan ok väleissä ollaan oltu siitä lähtien joka tapauksessa.
Ei ne mummut niitä ainoita ole, koko suku (paitsi äitini) tuntuu olevan järjiltään.
Minä luulen, että ei mitään juhlia järjestetä. Vituttaa vaan, että sukulaiset pilaa ilon lapsesta tuolla tavalla. Onneksi meillä on kummallakin sellainen ammatti, että töitä löytyy vaikka ulkomailta, kunhan tuo lapsi tuosta kasvaa. Nyt pidämme yhdistettyä kesälomaa/vanhempainlomaa ja mietitään mihin päin tästä suunnistetaan.
Täällä on ollut tosi hyviä kommentteja.
Viime yönä vaimon kanssa vauvan syöttämisen yhteydessä ihmettelimme, että miksi molempien sukulaiset ovat niin samanlaisia. Ja miksi me olemme niin erilaisia. Harmittaa vieläkin että en aikaisemmin eronnut kirkosta. Ei vaan tullut mieleen, kun oli opiskelut kesken ja muuta.
Täytyy tyrkätä rakkaani koneen viereen ja sanoa, että anna mennä nyt vaan, eroaminen on helppoa. Kunhan tuolta petistä nyt ensin nousee. Siellä tuhisevat vierekkäin. Ei ollut kuin kolme herätystä ja hyssyttelyä viime yönä.
Eikö ole jännää, että muuten ei ehkä yhteyksiä pidellä ja jos pidelläänkin, niin aika "platonisesti". Mutta kun tulee kyseeseen niinkin henkilökohtainen asia kuin uskonto/uskonnottomuus, niin kaikilla näyttäisi olevan oikeus puuttua asioihin ja määrätä miten pitää toimia.
>>>Vituttaa vaan, että sukulaiset pilaa ilon lapsesta tuolla tavalla.> Ei ollut kuin kolme herätystä ja hyssyttelyä viime yönä.
Ja tuo on varmaan totta, että juuri tämä asia kuumentaa tunteita, mitä en ymmärrä.
Kyllä sukulaisia tulee tavattua aika tiheäänkin, mutta nyt alkaa ahdistaa. Minusta on väärin, että joku puuttuu asioihini tuolla tavalla ja alkaa esittää vaatimuksia.
Alkaa nuppia punottaa jo sen verran, että taidan haistattaa pitkät koko sakille.
Muksu on jo aika potra ja kun kasvaa isänsä mittaiseksi, niin kaipa ei tällaisia murheita enää ole olemassakaan.
parinkymmenen vuoden päästä enää tuollaista.
Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että poikasi saa varmaan kasvaa rauhassa uskonnoilta. Ainakin toivon näin.
Pidä pintasi vaan. Se on vanhempien asia mitä tekevät. Ei sukulaisten.
Minua ei sukulaiset määräilleet, vaikka kohottelivatkin merkitsevästi kulmakarvojaan. Kyllä ne sitten luopuivat yrittämästä, koska tajusivat kai lopulta, että teen just niin kuin itse tahdon. Eikä asiasta sen koommin puhuttu.
Emme pitäneet mitään juhliakaan, maistraattiin vain ilmoitin lapsen nimen. Olen joissain sukulaisten muksujen kastetilaisuuksissa ollut ja on ne tosi kummallisia. Läiskitään vettä päähän ja luetaan loitsuja ja koko suku on niin hartaana, että. Siitä on ilo kaukana.
Kulje sinä vaan omaa tietäsi.
En ollenkaan epäile, etteikö muillakin olisi samanlaisia ongelmia. Ihmettelen vaan sitä, että mitä nämä sukulaiset ajattelevat. Kai heillä sitten on mielestään oikeus ruveta määräilemään.
Olen siitä varma, että kun joskus sitten tulee ajankohtaiseksi kouluvalinnat ja muut, niin kukaan ei puhu mitään. Mutta tämä asia nyt sitten tuntuu olevan niin kovin tärkeä.
Kysy niiltä mitä se lapsi on jo ehtinyt tehdä että helvettiin on joutumassa.
Pidä pääsi. Toista toistamasta päästyäsi että lapsi saa liittyä kirkkoon jos itse haluaa kun sen ikäinen on että voi päätöksen tehdä. Ja tosiaan, että päätös uskonnosta on lapsesi oma, ja sinä teet nyt pääötksen sallia hänelle se vapaus. Ja SE on sinun oikeutesi ja velvollisuutesi eikä kenenkään muun asia.
Jos porukka on lapsen sielusta huolissaan, sano että lapsen puolesta saa toi rukoilla tms. Niin paljon kuin tahtoo.
***
Tee heidän kanssaan sopimus: Sinä kastat lapsen, jos sukulaiset ympärileikkauttavat itsensä.
aika tehokas =D
mitä mahtaisi mummelit ja papparaiset sanoa? Hyvä veto, tosiaan. Jessehän oli juutalainen ja häneenhän kristinusko perustuu.