"Kaiken hyvinvoinnin keskellä huono omatunto vaivaa vanhempia. Pitkään venynyt työpäivä aiheuttaa syyllisyyttä, sillä ylityötunnit ovat poissa perheeltä ja lapsilta.
Työpaikalla painetaan päälle, pitäisi jaksaa juosta luovemmin ja nopeammin tai kohta ei ole työpaikkaa, johon tulla. Globaalissa markkinataloudessa sama työ tehdään jossain muualla halvemmalla, jos et jousta. Työpäivää venytetäänkin herkästi hieman aamusta ja illasta. Iltaisin ja viikonloppuisin pitäisi olla valmiutta tulla töihin tai ainakin hoitaa joitakin työasioita. Ylitöitä paiskitaan monin paikoin ilman korvausta eikä varallaolosta makseta".
http://www.kaleva.fi/plus/juttu737650_page0.htm
Perkele porvarihallitus valvokaa ja edistäkää kansalaistenne etuja, he ovat työnantajianne ei Sukari ja muut isorahaiset.
Työpaikalla painetaan päälle, pitäisi jaksaa juosta luovemmin ja nopeammin tai kohta ei ole työpaikkaa, johon tulla. Globaalissa markkinataloudessa sama työ tehdään jossain muualla halvemmalla, jos et jousta. Työpäivää venytetäänkin herkästi hieman aamusta ja illasta. Iltaisin ja viikonloppuisin pitäisi olla valmiutta tulla töihin tai ainakin hoitaa joitakin työasioita. Ylitöitä paiskitaan monin paikoin ilman korvausta eikä varallaolosta makseta".
http://www.kaleva.fi/plus/juttu737650_page0.htm
Perkele porvarihallitus valvokaa ja edistäkää kansalaistenne etuja, he ovat työnantajianne ei Sukari ja muut isorahaiset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pidän siitä, että normipäivä on 7,5 tuntia. Pidän siitä että voin tehdä pidempää tai lyhyempää oman harkintani ja työkiireiden mukaan. Pidän siitä, että saan valita itse lomakuukauteni varsin vapaasti...
Miksi palata takaisin vanhoihin huonoihin aikoihin? Kahvitaukokin 14:15 ja kestää tasan 7,5 minuttia?
Joko täytyy olla valmis tekemään töitä kunnes hajoaa tai sitten on pakko hajota niiden puutteeseen! MIKÄÄN KUN EI IKINÄ MENE KUTEN AJATTELISI!
■ Olen jo vuosia päässäni
pähkäillyt sitä, mihin tämä
jatkuvasti kiihtyvä ja
epidemian lailla leviävä
kirottu kiire johtaa.
No, ainakin ihmisten
väliset suhteet ovat siitä
kärsineet jo pitkään aivan
kaikilla tasoilla. Eli retuperällä
ollaan, kun aikuisilla
ei ole enää aikaa puhua
toisilleen kiireettömässä
ilmapiirissä.
Pinna on tiukalla kun
aviosuhteita hoidetaan
nykymuodin mukaisesti
tekstiviesteillä tai netissä
ja se näkyy muun muassa
seurakuntiin ilmoitetuissa
avioerotilastoissa. Niinpä
eräässäkin seurakunnassa
oli viime vuonna vihittyjä
pareja 137 ja eronneita
pareja vastaavana aikana
113. Kauhulla odotan
tämän vuoden tilastoja
joissa eronneiden määrä
voi jo ylittää vihittyjen
määrän.
Kirottu kiire ei ole ollut
siunaukseksi myöskään
lasten hyvinvoinnille.
Osittain edellä mainituista
tilastoista johtuva syy ja
seuraus on, että lapset eivät
enää tiedä mihin kuuluvat
vai kuuluvatko mihinkään.
Liian monet lapset ja
nuoret kärsivät valitettavasti
enenevässä määrin
meillä rikkaassa Espoossakin
mielenterveysongelmista,
joutuvat huostaan
otetuiksi ja sijoitetuiksi
eri puolelle Suomea
sijaishoitoon.
Saanen kysyä; miten
kalliin hinnan olemme
valmiit kirotusta kiireestä
maksamaan?
Onko se sopiva hinta,
jos Suomessa joka toinen
päivä yksinäinen, kotiinsa
hylätty ja täysin masentunut
vanhus tekee itsemurhan
kyllästyttyään jatkuvaan
masennuslääkkeiden
syöntiin? Siitähän kertyy
180 itsemurhaa vuodessa,
eli 26 kertaa Jokelan koulukeskuksen
järkyttävä tragedia,
sillä erolla että vanhusten
itsemurhat eivät
ylitä enempää kotimaista
kuin kansainvälistä uutiskynnystä.
Asia ns. vaietaan
kuoliaaksi. Kiireen keskellä
ne on helppo unohtaa.
Harvalle tulee mieleen, että
juuri nämä henkilöt ovat
omalta osaltaan ahkeralla
työllään olleet nostamassa
sotien runteleman Suomen
nykyiseen taloudelliseen
hyvinvointiinsa.
Sopinee kysyä sitäkin,
että ketkä ovat luoneet
tähän maahan näin valtavan
välinpitämättömyyden
ja henkisen pahoinvoinnin
ilmapiirin? Miksi
omista omaisista ei enää
pidetä huolta vaan heidät
sysätään yhteiskunnan
hoidettaviksi ja he saavat
olla sairaalassa tai hoitolaitoksessa
vuosia yhdenkään
läheisen vaivautumatta
katsomaan.
Tämän kirotun kiireen
kourissa tuntuvat olevan
kaikki yhteiskunnan jäsenet
papeista partiolaisiin.
Mistä löytyy meidän yhteiskuntamme
kirotun kiireen
pysäyttävä hätäjarru
jota nyt tulisi välittömästi
vetää?
Leo Hiltunen
Kaupunginvaltuutettu (sit)
Sosiaali- ja terveyslautakunnan
jäsen
Vanhusneuvoston jäsen
Espoo