...ettei sukulaosten tarrtis menettää välejään siitä riidellessään! Sitä kannattaa jo alkaa miettiin 50 iässä! En nimittäin oo ratkaisua löytäny, vaikka oon jo pian 70v
Kuinka päästä eroon omaisuudesta...
juuri sopivaan aikaan?
441131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
On aina mahdollista, että juuri kun valmistautuu kuolemaan ja tuhlaa kaiken, saakin yllättävää lisäaikaa vuosikymmeneksi! Elä siinä sitten rahattomana!
mun piikkiin, mutta eipä sillä niin väliä!
vanhuutensa varalle ja on juuri saanut sopivan läjän kasaan, tuleekin noutaja yllättäen. Katsele sitten taivaasta kuinka sukulaiset repivät toisensa kappaleiksi siitä sopivasta läjästä taistellessaan!
Mutta sit voi joutuu eleleen loppuikänsä sukulaistensa armopaloilla!
yksi perillinen voisivat säästellä haluamallaan tavalla ja haluamiaan määriä, mutta net, joilla useampia velvoitettaisiin ennen kuolemaansa tuhlailemaan kaiken merkittävän.
ehkä nuori tai muuten rahanahnes nainen oisi yksi mukava ratkaisu ongelmaasi..
:/
valmistautunut asian suhteen? Odotan vastaustasi!
mutku mie en ole ahnes :), enkä nuorikaan..
juttu. Ei tarvi miettiä, kun laittaa kaiken menemään itse.
Jotkut säästävät rahaa, että saa sukulaiset edes hautapaikan-ja kiven ostaa, mutta mä en välitä siitäkään. Aivan sama, mihin mun mätänevät luut kuopataan :=))
Eihän ruumista enää kiinnosta pätkänvertaa kuinka hautaus suoritetaan ja kenen varoilla saatika minne! Koko operaatiohan on tarkoitettu surevien iloksi ja suruksi. Onkin vastoin elämänlakeja ruveta puuttumaan asiaan, joka ei ruumille lainkaan kuulu! Niiden hautuusta, joita on hautaamassa, on toki oikeus riidelläkin!
sitten, jos kuolee niin, ettei ruumista koskaan edes löydettäis.
Siinä ne rahat vasta hukkaan meniskin :=))
jos rahat jo arkkuun varattu!
eihän sitä pitäs sillai kuolla, vaan kun ei koskaan etukäteen tiedä miten se tapahtuu :=))
Siks mä kulutankin kaikki rahat mitä tulee heti pois. Siis en jätä säästöön ees arkku-enkä hautapaikkarahaa :=))
Ei tarvitse muuta kuin kirjottaa luovutussopimus jonkin toisen samanmoisen huiman kanssa, jossa vakuutat luovuttavasi kaiken omaisuuden tölle huimalle! Sukulaiset saavat olla rauhassa ja pysyvät väleissä! Ja sekin etu saavutetaan, jotta sukulaiset löytävät nyt yhteisen vihamiehen /-naisen! Se olet sinä, tai oikeastaan entinen sinä! Kuolemanjälkeisestä sinustahan ei kukaan voi olla lainkaan varma.
ja itestään sinä päivänä, kun kuolema korjaa? Kun kuuleman mukaan mitään ei saa mukaan ottaa. Mitäs sen väliä sitten on, jos sukulaiset tekee toisistaan hakkelusta? Eihän se enää koske poismennyttä millään lailla. Kai. Olen näin kuullut. Toisaalta olis kyllä tosi hauskaa kattella, mitä ne tekee!
määkin voisin muutaman kuorman hakea,kerrot vaan millaisella kulkupelillä kannattaa tulla.
Tiedän erään ihanan vanhan rouvan joka 70 vuotiaana heivasi lähes kaiken ylimääräisen tavaran kaatopaikalle tai kirppikseen.
Antoi ja jakeli upeita kristalimaljakoita ystävilleen ja tutuille.
Luuli että se on menoa, vaikka ei sairastanutkaan mitään vakavaa.
Nyt hän on 95 vuotias ja kertoi katuneensa niiden tavaroiden jakelua.
Hmm.....
kehräävä nikki,sul on varmaan paljon rikkauksia.
Haistan nimmarin takaa /=mikä ja tiedä vaikka olis vielä naiskelmi! (k=kelmi)
pesun kestävä karvanen äijä,vähä on pilkettä kulmassa.
Minä nimittäin olen Tamperelainen aktiivi homppeli ja koitan iskea HITSAA, joka saattaa mennä syöttiini!
Niin mikä?
HITZALLE onhan sekin jo yli kolmekymppii!
Rikas mies,(suom. mittap. m.) kertoili minulle sairasvuoteellaan. "Harmittaa kun ei saa kuollakaan rauhassa, aina kun tulee selkee hetki että ajatus kulkee mietin vaan että, täällä minä vaan makaan ja rahaa palaa, töissäkin pitäis olla." Mitä opimme tästä? Ihmisen täytyy osata päästää irti omaisuudestaan. Kuollessaan on vaan tuskainen kun on vielä maassa kiinni. Lähtö kuitenkin kehosta tulee ja toivoisi että voisi jatkaa matkaa.
ja ennenkaikkea sitä, että joutuu katteleen sukulaisten riitoja!
Jos niitä perintölusikoita ja Markkoja on vintillä patjatolkulla, niin voit perustaa säätiöön "Lauri Luuviulun tai Laina Lättänän rahaston". Ja annat omaisuutesi sinne rahastoon.
Määräät sitten että rahaston tuotosta maksetaan, pojalleni, Pekka Luuviulu-Polvilumpiolle 40 prosenttia ja tyttärelleni Leena Lättänä-Luuviululle 55 prosenttia ja jos lapsenlapseni, Luunäppi Lättänä ei viiteen vuoteen sorru näpistelyyn, 5 prosenttia.
Annat sitten lakitoimistolle oikeuden määrätä rahastonhoitajan hamaan tulevaisuuteen.
Hoitajallekin voi vielä antaa kauaskantoisia ohjeita.
Siinäpä se omaisuutesi tarina sitten jatkuu, kunnes joku suvusta perii makkarakioskin.
Yksi ajatus tulee mieleen. Laittaisin koko hoidon jo nyt jollekin yllärihenkilölle, vaikka sinulle. Maatakin on muutama sata hehtaaria ja vielä kilometrin verran rantaa Näsijärvellä!
olen kyllä käynyt maalla, siinä kapakassa mikä on sillanpielessä, jossa on joitain patsaita.
Ihan vaan Väinön muistoksi, ja Juicen.
Mutta ei pitkäksi aikaa, Ei" Ei!
Tykkään kyllä Popedasta, mutta jo ajatuskin nähdä joku Ikuri livenä kammottaa....
:)
Kyllä se lehtiö, kynä ja Ruovedellä oleva lähde kiinnostaa enemmän.
Mieluummin ohutleninkisiä runottaria kun nahkahousuisia Hervannasta. Liian pieni JääHaLLikin. (lausuntaohje)
muka ennää on runottaria ohuissa klänninkeissä?
ei ne niin kalliita ole.
Ja Runebergin lähteellä ainaski, ilmaiseksi.
Kai
ja housut märkänä. onko tullu tuuppariin?
Toinen on se, että myyt omaisuutesi jollekin tai joillekin jälkeläisistäsi. Pidätät itsellesi elinikäiseen hallintaoikeuden. Omaisuuden omistus on silloin saajien ja sinä käytät sitä elinikäsi. Myyntihinta on oltava vähintään 2/3 käyvästä arvosta, jottei mene lahjaveron puolelle. Mutta voihan sitä kirjoitella mitä hyvänsä, jättää velaksi eikä koskaan periä.
Toinen konsti on ennakkoperintönä antaminen. Minä tein näin, kun lapseni valmistuivat, avioituivat, tarvitsivat talot ja autot, opintolainatkin mieluusti pois. Katsoin, etten minä enää paljoa tarvitse. Lapset isommassa tarpeessa. Annoin heille ja maksoin verot.
Sitten on kolmaskin laillinen keino. Jos itse olet perimässä jotain, voit hypätä välistä pois. Ilmoitat perukirjaan, ettet ota perintöä vastaan. Silloin olet kuin kuollut ja tilallesi perijöiksi tulevat jälkeläisesi. Yksi perintöverotus jää ainakin väliin.
oliskohan mahdollista hypätä pari kolme polvea yli ja luovuttaa koko hoito vielä syntymättömälle tyypille?
juttuni ylempänä uudelleen, vai luitko jo?
huomioimaan vaatimaton tarjoukseni päättäessäsi mitä lahjoituksia aijot vastaanottaa!
olemaan Pirkkalan puolella joku varjoisa kaislikko. Siinä, ihan rannassa, joku vanha, lahohko, saunamökinreuhka.
Sellainen, kiuashuone ja 200x200 pukuhuone ja vähän minua pitempi terassinpoikanen. Minä, kun saan puusta aikaiseksi korkeintaan hammastikkuja, voisin siellä rakennella mielin määrin. Eikä kukaan näkisi.
Sieltä näkisin Itään, mistä ne kuitenkin tulevat, ja auringon mentyä vuorten taakse, kynttilän varjojen leikkivän saunapuhtaan vartalon pinnalla.
Sellainen johon voisi hautautua armaansa kanssa loppuiäkseen. Loput maasta voisi vuokrata jollekin lampaanhoitajalle. Saisi kunnon juustoa aamiaiseksi.
Ja pikavene, jolla pääsee nopeasti Särkänniemeen.
Niin ja lahjaveroon on mulla kyllä riittävästi käteistä!
ja mun piikkiin. No eipä se haitanne mitään.
...että pesän saa jakaa vasta kuukauden kuluttua hänen kuolemastaan ja että vävyt ja miniät eivät saa osallistua pesänselvitykseen perinnön menettämisen uhalla...
on lennokasta onmaisuudenhoitoa teillä täällä.
Minulle kelpaisi muutama kymmenentuhatta että saisi asuntovelan kuitattua. (muutto loppukuussa)
On tuolla ketjussa "hyviäkin" ohjeita.
Aloittajalla hyvä huumorintaju, sitähän tänne tarvitaan.............
tee testamentti, niin kenenkään ei tarvitse riidellä. Ellet halua sukulaisille jättää, voithan aina testamentata omaisuutesi käytettäväksi mieleiseesi tarkoitukseen. Rintaperilliset taitavat saada kuitenkin lakiosansa, ellei ole painavia syitä sen epäämiseen.
Vieläkö säästät ja pihtailet vai oletko alkanut käyttää rahaa väljemmin omien toiveittesi toteuttamiseen?
Enää tässä iässä ei kai paljon kannata pihtailla säästääkseen pahan päivän varalle, ei ainakaan jos omaisuutta on ehtinyt kertyä. Omat perilliseni kannustavat minua tuhlaamaan tehdäkseni hyvistä päivistä vielä parempia. Samaa suosittelen sinulle. ;))
Minä voin tulla auttamaan, eiköhän me jotain keksitä!
on helppo vähentää, miehen. Sen kun menee naimisiin. Tuskin siinä kauaa menee kun vaimo ottaa eron ja puolet omaisuudesta.
Ja minä oon eka ehdokas