Kirjottakaa tänne runoja syksystä!
Tää ois eka...
On syksy.
Luonto kuolee.
Niin kuoli meidänkin
rakkaus.
Tunteesi minua kohtaan
kuolivat
syksyn tultua.
Sataa.
Kun kerroit,
että meidän rakkaus
ei olekaan ikuista,
minä itkin.
Itkin niin kuin taivas nyt.
avoimesti, kaikkien
nähden
Salamoi
niin salamoi myös
silloin harvoin
kun riitelimme.
mikswi kaikki
muistuttaa sinusta?
tuskani vain syvenee
kun ajattelen
sinua
mutta en voi
olla ajattelemattakaan
meidän story oli liian
kaunis unohtaa...
´Saa kirjoittaa myös kommentteja tästä runosta!
Tää ois eka...
On syksy.
Luonto kuolee.
Niin kuoli meidänkin
rakkaus.
Tunteesi minua kohtaan
kuolivat
syksyn tultua.
Sataa.
Kun kerroit,
että meidän rakkaus
ei olekaan ikuista,
minä itkin.
Itkin niin kuin taivas nyt.
avoimesti, kaikkien
nähden
Salamoi
niin salamoi myös
silloin harvoin
kun riitelimme.
mikswi kaikki
muistuttaa sinusta?
tuskani vain syvenee
kun ajattelen
sinua
mutta en voi
olla ajattelemattakaan
meidän story oli liian
kaunis unohtaa...
´Saa kirjoittaa myös kommentteja tästä runosta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
on yhtä
vittumainen
vuodenaika
kuin sinä
olet ihminen
syksyn kylmä
on kuin sydämesi
kylmyys
syksyn loska
on kuin
kierot ajatuksesi
syksyn
sateet ovat
kuin
sinun kuukautiset
syksyn
hämärä
on kuin
sinun järkesi
joka on
hämärä
ja olet tyhmä
kuin
sammakko
syksyllä
mutta silti
sinua pitää kestää
sillä muuten
veisit kaiken
omaisuuden
jonka olen
koonnut
ja nauraisit
paskaisesti
kuin syyspäivän
aurinko
siispä
saat luututa
ja tiskata
kuten ennenkin
ja pestä pyykit
olethan vittumaisin
ihminen joka
on tielleni
sattunut
yhtä vittumainen
kuin syksy
kun minä joskus
kuolen
niin sitten
saat nauraa
haudallani
kun ole vittumaisin
ihminen
joka on tielleni
sattunut
ja juuri
sinun kanssa
piti mennä
naimisiin
mutta minä
en anna
sinulle rahojani
pidän niistä
kiinni kuin
pakkanen
vihreistä
lehdistä
Hei noihan on kivoja... Lisää!!!
On kuin lehden elämä
tämä ihmisen elämä
pitkä tasainen jakso
mitä värikkäin loppu
vai oliko se toistepäin ?
Suomi on kaunis maa
suomalaisetkin
kaipaavat rakkautta
kaipaavat ymmärtämystä
vikoineen
heikkoudessaan
syksy on muistelemisen aikaa
kirkasvalot syttyy
mikään ei ole ihan lähellä
on vain nyt