Mitä helvetin muuta merkitystä intillä voi nykyään ollakaan kuin perinteiden velvoittamana aivopestä nuoria miehiä ja laittaa heidät samaan muottiin. Saadaan kunnon kansalaisia jotka eivät kyseenalaista mitään. Jos joskus Venäjä lähtee hyökkäämään niin kyllä silloin ammutaan sen verran isoilla pysyillä että siinä ei 300000 metsässä kykkivää reserviläistä auta mihinkään. Miksi Venäjä edes hyökkäisi Euroopan Unionin kuuluvan valtion kimppuun? Silloinhan se hyökkäisi Euroopan Unionin kimppuun eli myös Ranskan, Saksan yms. isojen maiden kimppuun. Ja näitä maita Yhdysvallat puolustaa. Jos sota tulee niin silloin on ihan sama missä sitä on. Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aisaa kaatuu. Pieneltä Suomelta ei kysellä kun isot valtiot lähtevät sotimaan.
Kaikki nuoret miehet samaan muottiin
Sosiaalisesti painostettu
6673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysymys kuuluukin, kuka omistaa sinun elämäsi, sinä vai Suomen valtio? Vastaus on kiistatta, kysymättä, 100%, haudanvakavan tosissaan, että sinä itse.
on myös iso sisäpoliittinen merkitys, vaikka ei siitä paljon julkisuudessa keskustella.
Meillä tässä maassa armeija on lisäksi vielä keskeisessä asemassa kulttuurissakin. Armeijalliset kysymykset ja asiat ovat myös alati läsnä kaikkialla siviilipuolen elämässäkin sillä tavoin, että ei meillä oikeastaan ole mitään siviilipuolta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Samaa inttimeininkiä on todellakin myös niin työpaikoilla ja kouluissa. Useat esimiehet ovat käyneet aukin tai rukin tai ovat muuten vaan innoissaan kaikkeen armeijaan liittyvästä. Ja sama juttu myös opettajilla. Silmät oikein kiiluvat kuin pikkupojalla kun puhutaan aseista tms armeijaan liittyvästä. Työpaikkojen management by perkele on varmasti kotoisin armeijasta, eli huudetaan alaisille ja asioista ei voi keskustella eikä kukaan uskallakaan puhua mitään kun pelätään. Itse en käynyt inttiä mutta olemme intin käyneen kaverini kanssa usein keskustelleet ja huomanneet yhtymäkohtia armeijan ja työpaikkojen kanssa. Inttipaskameininkiä joka paikassa. Jos tekee jotain vahingossa väärin niin huudetaan tai nauretaan. Kaikki opitaan aina vitutuksen kautta. Olisi varmasti myös parempiakin tapoja. On totta että armeijassa opitaan johtamistaitoja, mutta eriasia että onko armeijan johtamistaidot kovinkaan hyviä siviilielämässä. Itsekin osaisin varmasti huutaa alaisille.
armaijahullut pääsevät kaikesta päättämään niin se kyllä menee sellaiseksi, että ei ketään nuorta enää saa tosissaan mistään muusta kiinnostumaankaan kuin armeijasta ja siihen liittyvistä touhuista.
Minä uskon että on suhteellisen helppo saada pojat innostumaan koulussa aseista ja armeijajutuista, mutta paljon vaikeampi on saada heitä innostumaan vaikkapa matematiikasta siinäkään tapauksessa että heillä sellaiseen sattuisi edellytyksiä olevan.
Se vaan on niin että jos se yksi asia on se kaikkein tärkein asia niin ei sitten mikään toinen asia voi olla se kaikkein tärkein asia, ja tosissaan sitä taas pitää olla kiinnostunut ja valmis kaikkensa sellaiseen asiaan satsaamaan
jossa aikoo jotain aikaiseksi saada.
Jos nykyään esimerkiksi tekniikka ja sen kehitys luisuu kokonaan pois omasta hallinnasta niin ei sitä kovin kummoista itsenäisyyttä millään armeijalla pelkästään yllä pitää voi, ja on sekin vähän tylsää jos kulttuuripuolellakaan ei ole enää muuta kuin nämä armeijajutut.
Oikeastaan aika hassua, että satuin lukemaan juuri tämän kommentin. Nimittäin itselläni ala-asteella oli opettajana muuankin yliluutnantti ja olin itsekin oikein mielettömän innostunut pyssyistä ja sen sellaisista. Aina poikien kanssa leikittiin ties mitä "kommandoja" tai mitä helvettiä ne nyt taas olivatkaan. Kuuntelin myös aina aivan innoissani, kun tuo opettajani selitti jotain armeijajuttuja, pyssyistä tai jostain taktiikoista tai mistä vaan. Yläasteellakin olin oikein armeijamyönteinen ja pyssyt kiinnostivat vieläkin. Lukiossa tämä jo vähän muuttui, mutta aina silti selitin kavereilleni, ettei armeijaan kannata niin negatiivisesti suhtautua. Vaan kuinkas sitten kävikään? 7.7. lähdin sinne armeijaan ja nyt olen takaisin kotona. Totesin, etten tahdo koskea pyssyihin, en opetella tappamaan ihmisiä käskystä, enkä varsinkaan vannoa sitä perkeleen paskanaamavalaa. Sivariksi rupesin. Ainiin, se matikka kyllä kiinnostaa. Lähden yliopistolle sitä lukemaan.
Todelliset aatteen miehet eivät taida väkeen mennä - edes käymään.
Parissa päivässä pois lähtevät ovat tavallisesti ryhmään sopeutumattomia (epäkypsä lie oikea sana). Minä tiedän, olen nähnyt...
Tärkeintä kuitenkin, että elämässä eteenpäin. Lykkyä