Tässäpä eräs ei-tositarina jonka kirjoittelin toiselle foorumille jokin aika sitten mutta liitetäänpä tännekin toisten iloksi tai harmiksi.
palautetta otetaan mielellään vastaan joko tänne tai sitten vaikkapa meilinä.
rainy
***********************
Olin tutustunut Lauraan erään chattisivuston kautta, ja vaikka en häntä vielä kovin hyvin tuntenutkaan niin ensitapaamisen jälkeen meillä on ollut todella avoimia keskusteluja ja pidämme toistemme seurasta paljon. Laura on pisuttelun ystävä ja minä enemmän sadeasujen mutta molemmat olemme kiinnostuneet toistemme "erikoisuudesta". Olimme ajatelleet jos voisimme täydentää toisiamme ja kenties oppimaan pitämään molemmista asioista. Mikä olisikaan sen mukavempaa sillä harvoin juttu luistaa näin sujuvasti muuten kenenkään kanssa. Ja nyt kun ei edes tarvitsisi piilotella sadevaatteita ja hänen ei tarvitse piilotella omaa mieltymystään minulta. Hänen pitäisikin saapua kohta kylään sillä meillä oli pieni suunnitelma mitä voisimme tehdä näin sateisena lauantai-iltapäivällä.
Pian ovikello soikin ja tiesin hänen saapuneen. Kiirehdin avaamaan ovea ja Laurahan siellä odotti oven takana kauniisti hymyillen punaisessa kolitsipaidassa ja tuulihousuissaan. Astelimme olohuoneeseen sohvalle ja juttelimme alkuun niitä näitä. Aika kului todella joutuisaan molempien viihtyen hyvin. Mieleeni alkoi hiipiä ajatus pikkuhiljaa miksi hän ylipäätään tuli kylään, ja olimmehan jo aiheesta jutelleet joten rohkaisin mieleni ja kysyin:
- Vieläkö tahtoisit toteuttaa suunnitelman josta olemme jutelleet jo jonkin aikaa?
- Tottakait höpsö, hän vastasi ja jatkoi; olenkin odotellut, että esittelisit sadevaatteitasi sillä haluaisin sovittaa niitä ylleni
- Sehän kyllä käy, hetken aikaa jo mietin ellet tahtoisikaan toteuttaa suunnitelmaamme.
Kävin hakemassa makuuhuoneen kaapista ison kassin jossa säilytän sadevaatteitani. Laura on vain muutaman sentin lyhyempi kuin minä ja ruumiinrakenteeltamme olemme myös lähellä toisiamme joten minun asuni pitäisi sopia hänelle hyvin. Levitin asut olkkarin lattialle ja Laura alkoi tutkailemaan niitä. Hän kiinnitti huomiota punaisiin kurahaalareihin ja takkiin ja kysyi voisiko hän ottaa ne käyttöönsä tänään? Se oli minulle enemmän kuin itsestäänselvyys sillä ne sopivat hänelle todella hyvin. Eikä aikaakaan kun hänella oli asu yllä ja näky oli henkeä salpaava näin sadeasufettarin mielestä. Valitsin itselleni vastaavan asun mutta keltaisena. Näin olimme molemmat varustautuneet kunnon asuun sateen vain kiihtyessä ulkona. Laura kertoi, että hän tahtoisi hiukan vettä nyt. Hymyilin hänelle ja sanoin, että minuakin kyllä janottaa jo. Tokihan tämä oli osa suunnitelmaamme sillä ajattelimme juoda reilusti ennen lähtöämme ulos ja mahdollisesti ostamaan jotain hyvää naposteltavaa. Loppuillan suunnitelmissa oli nimittäin katsoa elokuva mutta siihen on vielä useampi tunti aikaa. Asut kahisivat kivasti jalkojemme osuessa yhteen ja lasi toisensa jälkeen tyhjentyen. Aika kului nopeasti ja koska olin kokemattomampi pisuttelun kanssa hän sanoi, että voisin koittaa vaikka vain pidättää tänään sillä sekin on kivaa kun ei tiedä miten käy. Minusta se kuulosti tosi hienolta ajatukselta ja sain vielä lisävinkkejä, että kannattaa olla mahdollisimman rennosti niin kaikki sujuu hyvin.
Olikin jo aika lähteä ulos kävelylle. Solmimme toisemme huput kiinni ja autoimme kurarukkaset vielä käteen. Vaikka noin pienestä asiasta oli kyse tunne oli molemminpuolin kipinöivä. Pihalle päästyämme kävelimme käsikädessä asut kahisten. Saimme osaksemme joitain katseita- joskaan ei paheksuvia. Ehkä enemmänkin kateellisia sillä eihän nyky-suomalainen osaa ottaa välttämättä edes sateenvarjoa sateelle. Käveltyämme reilun kilometrin kyselimme toisiltamme mikä on tilanne, joko pissattaa vai ei. Molemmilla se tuntui jo melkoisesti mutta kerroimme lähes yhteen ääneen kestävämme vielä hetken. Laura ehdotti, että hakisimme ennen mitään vahinkoja läheisestä ostoskeskuksesta illan naposteltavat. Minua ajatus hiukan jännitti mitä jos vahinko sattuu sielä mutta koska näin pitkälle oltiin jo tultu ja kerrankin haave on toteutunut niin päätin suostua mukisematta. Juuri kun saavuimme ostarin pääsisäänkäynnin eteen tunsin, että nyt se tapahtuu ja pysäytin Lauran. Hän huomasi ilmeestäni mitä oli tapahtumassa. Hän halasi minua rutistaen voimakkaasti unohtamatta erästä pikkuveitikkaa ja en voinut mitään. Vahinko tapahtui ja housuni kastuivat märäksi. Hän kysyi, että olenko OK vai pitäiskö meidän palata takaisin.
- Ei missään nimessä, oloni ei ole ollut pitkiin aikoihin näin loistava.
Tosiasiassahan olin lähes orgasmin partaalla mutta maltoin mieleni. Laura valitteli, että hän yrittää pinnistellä vielä sillä ei tahtoisi sotkea lainakuravaatteitaan. Vaikka eipä tuo ajatus minua kyllä häiritsisi yhtään. Menimme pikaisesti ostoksille ja vitsailin pitäisikö ostaa hiukan juotavaakin illaksi. Lauraa tuo ei sillä hetkellä huvittanut yhtä paljoaa sillä hän pyysi minua vuorostaan odottamaan nyt hetken. Eikä montaa kertaa tarvinnut arvuutella, että nyt olimme molemmat märissä vaatteissa ihmismassan keskellä. Toki kukaan ei tiennyt meidän pikku salaisuuttamme sillä olihan meillä sadevaatteet ja pisu valui saappaaseen.
Paluumatka sujui nopeasti vaikkei meillä kiirettä ollutkaan. Nautimme molemmat, myös minä lähes ensikertalaisena. Laura sanoi myös pitävänsä sadevaatteista ja toivoi jos voisimme kehitellä näiden kanssa muitakin reissuja. Minä kerroin myös pitäväni pisuttelusta eikä pieni pisuhätä jatkossakaan olisi pahitteeksi. Pian olimmekin jo perillä ja päätimme mennä vielä lämpimään suihkuun yhtäaikaa asuineen päivineen...
palautetta otetaan mielellään vastaan joko tänne tai sitten vaikkapa meilinä.
rainy
***********************
Olin tutustunut Lauraan erään chattisivuston kautta, ja vaikka en häntä vielä kovin hyvin tuntenutkaan niin ensitapaamisen jälkeen meillä on ollut todella avoimia keskusteluja ja pidämme toistemme seurasta paljon. Laura on pisuttelun ystävä ja minä enemmän sadeasujen mutta molemmat olemme kiinnostuneet toistemme "erikoisuudesta". Olimme ajatelleet jos voisimme täydentää toisiamme ja kenties oppimaan pitämään molemmista asioista. Mikä olisikaan sen mukavempaa sillä harvoin juttu luistaa näin sujuvasti muuten kenenkään kanssa. Ja nyt kun ei edes tarvitsisi piilotella sadevaatteita ja hänen ei tarvitse piilotella omaa mieltymystään minulta. Hänen pitäisikin saapua kohta kylään sillä meillä oli pieni suunnitelma mitä voisimme tehdä näin sateisena lauantai-iltapäivällä.
Pian ovikello soikin ja tiesin hänen saapuneen. Kiirehdin avaamaan ovea ja Laurahan siellä odotti oven takana kauniisti hymyillen punaisessa kolitsipaidassa ja tuulihousuissaan. Astelimme olohuoneeseen sohvalle ja juttelimme alkuun niitä näitä. Aika kului todella joutuisaan molempien viihtyen hyvin. Mieleeni alkoi hiipiä ajatus pikkuhiljaa miksi hän ylipäätään tuli kylään, ja olimmehan jo aiheesta jutelleet joten rohkaisin mieleni ja kysyin:
- Vieläkö tahtoisit toteuttaa suunnitelman josta olemme jutelleet jo jonkin aikaa?
- Tottakait höpsö, hän vastasi ja jatkoi; olenkin odotellut, että esittelisit sadevaatteitasi sillä haluaisin sovittaa niitä ylleni
- Sehän kyllä käy, hetken aikaa jo mietin ellet tahtoisikaan toteuttaa suunnitelmaamme.
Kävin hakemassa makuuhuoneen kaapista ison kassin jossa säilytän sadevaatteitani. Laura on vain muutaman sentin lyhyempi kuin minä ja ruumiinrakenteeltamme olemme myös lähellä toisiamme joten minun asuni pitäisi sopia hänelle hyvin. Levitin asut olkkarin lattialle ja Laura alkoi tutkailemaan niitä. Hän kiinnitti huomiota punaisiin kurahaalareihin ja takkiin ja kysyi voisiko hän ottaa ne käyttöönsä tänään? Se oli minulle enemmän kuin itsestäänselvyys sillä ne sopivat hänelle todella hyvin. Eikä aikaakaan kun hänella oli asu yllä ja näky oli henkeä salpaava näin sadeasufettarin mielestä. Valitsin itselleni vastaavan asun mutta keltaisena. Näin olimme molemmat varustautuneet kunnon asuun sateen vain kiihtyessä ulkona. Laura kertoi, että hän tahtoisi hiukan vettä nyt. Hymyilin hänelle ja sanoin, että minuakin kyllä janottaa jo. Tokihan tämä oli osa suunnitelmaamme sillä ajattelimme juoda reilusti ennen lähtöämme ulos ja mahdollisesti ostamaan jotain hyvää naposteltavaa. Loppuillan suunnitelmissa oli nimittäin katsoa elokuva mutta siihen on vielä useampi tunti aikaa. Asut kahisivat kivasti jalkojemme osuessa yhteen ja lasi toisensa jälkeen tyhjentyen. Aika kului nopeasti ja koska olin kokemattomampi pisuttelun kanssa hän sanoi, että voisin koittaa vaikka vain pidättää tänään sillä sekin on kivaa kun ei tiedä miten käy. Minusta se kuulosti tosi hienolta ajatukselta ja sain vielä lisävinkkejä, että kannattaa olla mahdollisimman rennosti niin kaikki sujuu hyvin.
Olikin jo aika lähteä ulos kävelylle. Solmimme toisemme huput kiinni ja autoimme kurarukkaset vielä käteen. Vaikka noin pienestä asiasta oli kyse tunne oli molemminpuolin kipinöivä. Pihalle päästyämme kävelimme käsikädessä asut kahisten. Saimme osaksemme joitain katseita- joskaan ei paheksuvia. Ehkä enemmänkin kateellisia sillä eihän nyky-suomalainen osaa ottaa välttämättä edes sateenvarjoa sateelle. Käveltyämme reilun kilometrin kyselimme toisiltamme mikä on tilanne, joko pissattaa vai ei. Molemmilla se tuntui jo melkoisesti mutta kerroimme lähes yhteen ääneen kestävämme vielä hetken. Laura ehdotti, että hakisimme ennen mitään vahinkoja läheisestä ostoskeskuksesta illan naposteltavat. Minua ajatus hiukan jännitti mitä jos vahinko sattuu sielä mutta koska näin pitkälle oltiin jo tultu ja kerrankin haave on toteutunut niin päätin suostua mukisematta. Juuri kun saavuimme ostarin pääsisäänkäynnin eteen tunsin, että nyt se tapahtuu ja pysäytin Lauran. Hän huomasi ilmeestäni mitä oli tapahtumassa. Hän halasi minua rutistaen voimakkaasti unohtamatta erästä pikkuveitikkaa ja en voinut mitään. Vahinko tapahtui ja housuni kastuivat märäksi. Hän kysyi, että olenko OK vai pitäiskö meidän palata takaisin.
- Ei missään nimessä, oloni ei ole ollut pitkiin aikoihin näin loistava.
Tosiasiassahan olin lähes orgasmin partaalla mutta maltoin mieleni. Laura valitteli, että hän yrittää pinnistellä vielä sillä ei tahtoisi sotkea lainakuravaatteitaan. Vaikka eipä tuo ajatus minua kyllä häiritsisi yhtään. Menimme pikaisesti ostoksille ja vitsailin pitäisikö ostaa hiukan juotavaakin illaksi. Lauraa tuo ei sillä hetkellä huvittanut yhtä paljoaa sillä hän pyysi minua vuorostaan odottamaan nyt hetken. Eikä montaa kertaa tarvinnut arvuutella, että nyt olimme molemmat märissä vaatteissa ihmismassan keskellä. Toki kukaan ei tiennyt meidän pikku salaisuuttamme sillä olihan meillä sadevaatteet ja pisu valui saappaaseen.
Paluumatka sujui nopeasti vaikkei meillä kiirettä ollutkaan. Nautimme molemmat, myös minä lähes ensikertalaisena. Laura sanoi myös pitävänsä sadevaatteista ja toivoi jos voisimme kehitellä näiden kanssa muitakin reissuja. Minä kerroin myös pitäväni pisuttelusta eikä pieni pisuhätä jatkossakaan olisi pahitteeksi. Pian olimmekin jo perillä ja päätimme mennä vielä lämpimään suihkuun yhtäaikaa asuineen päivineen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuinkahan moni kurahousuäijien armeijan jäsen pääsee käytännön elämässään lähellekään kuvaamaasi idylliä? Sikäli kun tiedän, naiset tuppaavat kummasti loukkaantumaan, kun pääsevät selville miesystävänsä eksoottisemmista taipumuksista - miehen kiihkeä rakkaus esim. kurahousuihin on ikäänkuin naiselta itseltään pois ja herättää voimakasta mustasukkaisuutta. Kun kurahousuäijä yrittää selittää, että ristiriitaa ei ole, saa hän usein selittää turhaan.
Kurahousuäijien armeijaan kuuluu Suomessa satoja, ellei tuhansia jäseniä. Olisiko ympäröivä yhteiskunta kurahousuäijille suvaitsevaisempi, jos se saisi mediassa tietää ilmiön olemassaolon laajuudesta ja täysin harmittomasta luonteesta? Kurahousuäijä ei enää olisi valtaväestölle "se saatanan pervo" vaan enemmänkin osastoa "erilaisuus luo rikkautta". Lisäksi kyse on voimakkaasti suomalaiskansallisesta ilmiöstä. Tuskinpa heimoveljemme Virossakaan tuntevat erityistä taipumista kurahousuheimolaisuuteen. En ainakaan ole koskaan Tallinnan reissuilla bongannut ainuttakaan kurahousuäijää.
Ei useimpia haittaa se mistä tykkää vaan se, miten tykkää. Valitettavasti useille fetissi on pakkomielle, se on sille fettarille ihan se ja sama se nainen niissä kuriksissa, ne kurikset se (tai saappaat tai lateksi- tai pvcasu) tuntuu olevan se pääasia. Kumppanille jää tyhjä ja arvotonolo sellaisesta. Paljon vaikuttaa se, miten fetissinsä tuo esille, mutta karu totuus on, että jos kalu ei seiso ilman niitä fetissikamoja, niin vaikea on naista saada.
Ei, kun nimenomaan se nainen niissä asusteissa on se juttu.
Tätä monet eivät vaan ymmärrä/halua ymmärtää.