Kun kerran täällä on jo arvailtu uuden piispan nimeä, haluaisin osaltani arvuutella MILLOIN hän aloittaa virassaan.
Piispa Paul Verschuren erosi syyskuussa 1998 ja hänen seuraajansa nimitettiin marraskuussa 2000. Piispan valintaprosessi kesti kaiken kaikkiaan kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Piispa Józef Wróbel vuorostaan siirtyi Puolaan kesäkuussa 2008, joten tuon saman "logiikan" mukaan hänen seuraajansa nimi olisi tiedossa vasta elokuussa 2010.
Osaltani toivon, ettei valintaprosessiin kuluisi ainakaan tällä kertaa niin kauan aikaa. Meillä on hyviä piispaehdokkaita (nimiä en sano) peräti kaksi. Lisäksi tässä hiippakunnassa asiat eivät ole edenneet moneen vuoteen, vaan ainakin näin riviseurakuntalaisen näkökulmasta asiat ovat vain pyörineet paikallaan.
Oma arvaukseni on, että uusi piispa aloittanee virassaan syksyllä 2009. Mutta tämä on tietysti vain arvaus.
Piispa Paul Verschuren erosi syyskuussa 1998 ja hänen seuraajansa nimitettiin marraskuussa 2000. Piispan valintaprosessi kesti kaiken kaikkiaan kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Piispa Józef Wróbel vuorostaan siirtyi Puolaan kesäkuussa 2008, joten tuon saman "logiikan" mukaan hänen seuraajansa nimi olisi tiedossa vasta elokuussa 2010.
Osaltani toivon, ettei valintaprosessiin kuluisi ainakaan tällä kertaa niin kauan aikaa. Meillä on hyviä piispaehdokkaita (nimiä en sano) peräti kaksi. Lisäksi tässä hiippakunnassa asiat eivät ole edenneet moneen vuoteen, vaan ainakin näin riviseurakuntalaisen näkökulmasta asiat ovat vain pyörineet paikallaan.
Oma arvaukseni on, että uusi piispa aloittanee virassaan syksyllä 2009. Mutta tämä on tietysti vain arvaus.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Minunkin arvaukseni on, että ensi vuonna.
Tulee kunhan on nimitetty.
Sääli, että meni suomenkielen opinnot hukkaan.
Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta.
Kuinka moni on siirretty pois Suomesta?
Kuinka moni on itse pyytänyt siirtoa pois Suomesta?
Toisaalta minä ainakin koen hyväksi pienen hengähdystauon koko spekulaation piispanvalintaprosessista tervetulleeksi. Luotan isä Teemun papillisiin taitoihin ja kokemukseen "johtaa" katolista kirkkoa Suomessa tällä hetkellä, ainakin tovin.
Miksei Teemua valittu jo aikaisemmin.
Miksi tällainen koukero.
Ei ne katkokset silti varmaan haittaakaan.
Eikö ole silti aika outoa, jos joku onnistuu hoitamaan piispan tehtäviä, muttei kuitenkaan tule nimitetyksi piispaksi.
Tietysti aina voidaan ajatella nimenomaan, että löytyy vielä parempi hoitamaan niitä tehtäviä ja kehittämään asioita. Uusia ideoita jne.
vaan papit ovat keskuudestaan valinneet asiainhoitajan. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei tässä mitään outoa ole.
loppuvuodesta tai alkuvuodesta 2009 (ei taida osua oikeaan).
olen samaa mieltä kanssasi että meillä on pari hyvää piispaehdokasta.
Mutta jos kävisi niin ettei kumpikaan olisi kiinnostunut tai ei tulisi valituksi, niin minulla olisi vielä yksi hyvä ehdokas. Hän ei ole Suomessa enää (ollut Suomessa useita vuosia), hän on suomenkielen taitoinen ja hän on ollut eräissä hallintotehtävissä Roomassa ja tällä hetkellä hän lienee hallintotehtävissä Varsovassa (nimeä en kerro).
Toivottavasti emme joudu odottamaan uuttaa piispaa vuosikausia.
Turku ainakin oli nykyistä (edellistä piispaa) vastaan).
mitä tarkoitat Turun vastustamisella. Kolmas piispaehdokkaani ei ole ollut koskaan piispa, vaan hän on toiminut pappina Suomessa usean vuoden ajan. Voi olla, että jotkut turkulaiset "vastustavat" ehdokastani, siis kolmatta ehdokastani. Mene ja tiedä.
Olisi minulla vielä yksi ehdokas, jonka asettaisin neljännelle sijalle, mutta siitä en uskalla sanoa halaistua sanaa, siitä saattaisi tulla kova meteli.
Olisiko Suomesta jo poistuneen piispan vastustus ollut voimakkainta Turussa. Niin jotkut kertovat.
Vaikuttaa silkalta palturilta. Kenen lie tietämättömän ilkimyksen keksimää.
Keksitty juttu. Turusta oli pari ihmistä mukana Katkirkon hajotustoiminnassa, siinä kaikki. Onneksi Katkirkko näytttää sammuneen, siellä Poliyi keskustelee yksinään.
Niin. Katkirkko keskustelee yksinään.
Ja yli 180 000 lukijaa seuraa jatkuvasti tätä
"yksinpuhelua".
Edellä mainittu huhu oli perätön. Niin on sekin väite, että Turusta olisi oltu mukana jossakin "hajotustoiminnassa".
Kaksi Turun seurakunnan jäsentä oli mukana Katkirkon organisoimassa mielenosoituksessa, ja muutama turkulainen on joskus keskustellut Katkirkon foorumilla. Osallistumista jonkin keskustelupalstan keskusteluihin ei varmaan sinänsä lueta "hajotustoiminnaksi", joten viitannet viestilläsi mielenosoitukseen. Olin toinen meistä turkulaisista osallistuneista, joten kai minun on yritettävä (taas kerran) osoittaa väite kirkonvastaisesta toiminnastamme vääräksi.
Otetaan alkuun episodi piispa Wróbelin kauden alkuajoilta.
Satuimme molemmat mainitut turkulaiset istumaan samassa pöydässä Fideksen tulevan päätoimittajan ja erään papin kanssa. Puhuttiin naispappeudesta. Ystäväni totesi, ettei hän voisi millään hyväksyä naista papiksi. Läsnä ollut pappi kysyi minun mielipidettäni. Vastasin, että naispappeus on yksi niitä asioita, joista minulla ei voi olla henkilökohtaista mielipidettä. Luotan yksinkertaisesti siihen, mitä kirkon opetusvirka asiasta sanoo; koska se sanoo, etteivät naiset voi olla pappeja, naiset eivät voi olla pappeja. Jos opetusvirka sanoisi toisin, minulle naispapit olisivat pappeja. Kanssani keskusteleva pappi naurahti, että siinäpä esimerkillisen katolinen asenne.
Tämä kuvatkoon meidän kahden turkulaisen yleistä asennetta kirkkoon. Emme halua olla hajottajia.
Mielenosoitukseen emme osallistuneet vastustaaksemme piispaa vaan osoittaaksemme, että hänen päätöksensä karkottaa isä Jan Aarts Suomesta oli meidän ja monen muun mielestä käsittämätön erehdys. Piispa oli kieltäytynyt antamasta hiippakuntalaisille selitystä tapahtuneeseen.
Kirjoitan nyt vielä kerran tähän sen tekstin, jota banderollissamme kannoimme:
"Katso laumasi, paimen Józef. Miksi et kuuntele? Miksi et vastaa?"
Huomaat, että tekstillämme halusimme tunnustaa piispan paimeneksemme. Emme olleet häntä vastaan, saati ajamassa pois Suomesta. Halusimme keskustelua, kommunikaatiota, avoimuutta.
Pari viikkoa mielenosoituksen jälkeen sain piispalta audienssin, ja olin piispantalossa keskustelemassa mielenosoituksen syistä. Keskustelu tapahtui tulkin välityksellä, koska minulla ja piispa Wróbelilla ei ollut yhteistä kieltä, mutta se tapahtui hyvässä hengessä. En saanut kaikkia toivomiani vastauksia, mutta lähtiessäni piispa toivotti minut tervetulleeksi uudelleenkin, jos aihetta mielestäni olisi.
En käynyt piispantalossa toiste, mutta myöhemmät kohtaamiseni piispa Wróbelin kanssa tapahtuivat aina ystävällisessä hengessä. Yksi näistä kohtaamisista oli esimerkiksi Pyhän Henrikin juhla Roomassa pari vuotta sitten.
Kielitaitoisempi ystäväni, toinen meistä mielenosoitukseen osallistuneista turkulaisista, keskusteli piispan kanssa sittemmin, yhtä luottamuksellisessa hengessä, useita kertoja.
Paavi Johannes Paavali II:n kuoltua minut kutsuttiin tv:n ajankohtaisohjelmaan keskustelemaan edesmenneen paavin ajasta ja niistä haasteista, joita kirkolla hänen jälkeensä oli edessä. Myös hiippakunnan tiedottaja Marko Tervaportti oli kutsuttu samaan keskusteluun. Otin häneen etukäteen yhteyttä ja kerroin, että vaikka minut ilmeisesti oli kutsuttu mukaan jonkinlaisena kriittisenä ihmisenä, en aikoisi tässä ohjelmassa esiintyä hankalasti vaan mieluummin sovinnollisesti. Ja hyvissä väleissä ohjelman jälkeen Tervaportin kanssa erosimme.
Seuraavana päivänä yksi papeistamme soitti minulle, kiitti ja sanoi, että kauniimpaa kunnianosoitusta en olisi edesmenneelle paaville voinut antaa.
Myöhemmin pyysin Turun kirkkoherralta tilaisuutta keskustella kahden kesken mielenosoitukseen osallistumisemme syistä ja eräistä muista ongelmista. Joitakin eriäviä näkemyksiä piispa Wróbelin aikana tapahtuneesta kehityksestä hiippakunnassa minulla ja kirkkoherrallani oli, mutta keskustelu oli rakentava ja valaiseva. Kirkkoherra mm. sanoi banderollimme tekstiä "ihan kauniiksi". Lähtiessämme minut toivotettiin pappilaankin tervetulleeksi uudelleen keskustelemaan, jos aihetta mielestäni olisi.
Yllä olevat yksittäiset keskustelut ja tilanteet kuvatkoot meidän kahden turkulaisen toivetta toimia asiallisesti keskustellen ja yhteistyössä mieluummin kuin luoden hajaannusta. Kumpikaan meistä ei vastusta yhtään ainoaa kirkon opin kohtaa. Päinvastoin, olemme kai monessa suhteessa hyvin perinteitä kunnioittavia ja konservatiivisia katolilaisia.
Varmasti olen monessa tilanteessa viime vuosien aikana toiminut osittain harkitsemattomasti ja tehnyt tai sanonut sellaista, mikä olisi saanut jäädä tekemättä tai sanomatta. Haluan pyytää anteeksi niiltä, joita olen erehdyksilläni loukannut. Toimintani päälinjoja en olisi kuitenkaan voinut valita toisin; avoimuus ja keskustelevuus - näitä arvoja kannatan ehdottomasti.
Äskettäin täällä turkulainen nuori syytti joitakin seurakuntalaisia ikävien huhujen levittämisestä kirkkoherrasta ja edellisestä piispasta näiden selän takana ja samaan aikaan maireasta hymistelystä edessäpäin. Tämä on kaksinaamaista. Eikö ole rehellisempää toimia avoimesti, omalla nimellä (löytyy nimimerkkiäni klikkaamalla) ja kasvoilla sen puolesta, mitä pitää oikeana? Avoimuus, vaikeissakin asioissa, hajottaa vähemmän kuin salailu, minun mielestäni.
"Eikö ole rehellisempää toimia avoimesti, omalla nimellä (löytyy nimimerkkiäni klikkaamalla) ja kasvoilla sen puolesta, mitä pitää oikeana? Avoimuus, vaikeissakin asioissa, hajottaa vähemmän kuin salailu, minun mielestäni."
Mikset sitten itse tee niin? Kotisivuillasi ei ole valokuvaa eikä edes oikeaa nimeä. Toisin kuin monilla muilla tänne kirjoittavilla. En halua kerto kohtia sitäkin enemmän.
Kannattaa katsoa e-mail-osoite. Siinä on kirjoittajan nimi esillä.
Hyvä Filbert, ketä vastaan puolustaudut? Ajatteletko todella, että hiippakunnan tilanne (hajotus, ahdinko jne.) aiheutuu siitä, että ns. toisinajattelijat (Katkirkko ym.) ovat arvostelleet piispa Wróbelin ja muutaman papin toimintaa?
Vilpittömästi uskot, että sinulla on
"esimerkillisen katolinen asenne" jos/kun tottelet kirkkoherroja etkä kritisoi niiden päätöksiä ja olet "hyvin perinteinen kunnioittava ja konservatiivinen katolilainen".
Vatikaani itse ei näytä ajattelevan samalla tavalla kuin sinä: Kirkkoherra (piispa Wróbel) on erotettu (oletko kysynyt itseltäsi, miksi?) ja tridentiinimessua ei hyväksytä ollenkaan monessa kirkossa.
Yllä oleva kirjoitukseni ei pyrkinyt olemaan henkilökohtainen puolustautuminen. En myöskään pyrkinyt väittämään tekemättömiksi ja sanomattomiksi aiempia tekojani ja julkisia kannanottojani. Yritin vain korjata nimettömän kirjoittajan esittämää väitettä, että Turun seurakunnassa pari henkilöä olisi erityisesti toiminut hajaannuksen aikaansaamiseksi.
(Olin kyllä kirjoittaessani tietoinen siitä, että luultavasti jotkut tulkitsevat minun puolustelevan ja kaunistelevan aikaisempaa toimintaani. Olen valmis keskustelemaan lisää yksityiskohdista, jos joku haluaa nostaa esiin aikaisemmin sanomaani.)
En ajattele, että jotkut tietyt toisinajattelijat olisivat saaneet hiippakunnan hajaannuksen aikaan. Niin kuin minä asiat näen, hajaannus kasvoi pääasiassa avoimen keskustelun puutteesta.
En minä sanonut näin:
"-- on ´esimerkillisen katolinen asenne´ jos/kun tottelet kirkkoherroja etkä kritisoi niiden päätöksiä ja olet ´hyvin perinteinen kunnioittava ja konservatiivinen katolilainen´ ".
Minä vain olen perinteitä kunnioittava. Oikeasti.
Kritisoin tarvittaessa sellaisia päätöksiä, jotka ovat käytännöllisiä, hallinnollisia.
Piispa Wróbel on siirtynyt Puolaan toisiin tehtäviin. Miksi minun pitäisi tietää hänen lähtönsä yksityiskohdat ja syyt? Ehkä mielessäni olen jotain syitä arvaillut, mutta nyt on aika siirtyä piispa Wróbelin ajasta eteenpäin eikä pyöritellä menneitä.
Vanhasta messusta en yllä mitään kirjoittanut, mutta kun sen otat esiin, niin vastaan. Minähän kirjoitin joitakin mietteitäni Turussa vietetystä vanhasta messusta Fidekseen. Messu oli minulle hyvin kaunis ja harras kokemus. En tiedä, miksi sanot minun ajattelevan eri tavalla kuin "Vatikaani".
Et kirjoittanut vanhasta messusta, mutta kuvasit itsesi ja toisen turkulaisen seuraavalla tavalla: ”Kumpikaan meistä ei vastusta yhtään ainoaa kirkon opin kohtaa. Päinvastoin, olemme kai monessa suhteessa hyvin perinteitä kunnioittavia ja konservatiivisia katolilaisia”. Mitä tarkoitat ”perinteillä” ja ”konservatiivisuudella”? Myös vanha messu kuuluu katoliseen perinteeseen ja kirkon oppeihin kuuluu esimerkiksi myös ane-oppi. Esittäytymällä konservatiivisena annat ihmisten ymmärtää, että sinä kannatat myös vanhan messun ja ihmettelet, jos/kun jossakin virallisen kirkon ”opin” kohdassa (esim. ehkäisy, naispappeus…) syntyy keskustelu katolisen kirkon sisällä.
Kirjoitit myös: ” naispappeus on yksi niitä asioita, joista minulla ei voi olla henkilökohtaista mielipidettä. Luotan yksinkertaisesti siihen, mitä kirkon opetusvirka asiasta sanoo; koska se sanoo, etteivät naiset voi olla pappeja, naiset eivät voi olla pappeja. Jos opetusvirka sanoisi toisin, minulle naispapit olisivat pappeja. Kanssani keskusteleva pappi naurahti, että siinäpä esimerkillisen katolinen asenne”.
Tiedät, Filbert, että naispappeus on suuri este ekumenialle mm. luterilaisten kanssa – ja tiedät, että naispappeuskielto ei ole ”dogmi” katolisessa kirkossa. Kanssasi keskustelevalla papilla on ilmeisesti ollut huumoria, kun leimasi sinut ”esimerkillisenä katolilaisena”, koska kieltäydyt pohtimasta asioista…
miksi kritisoit nimimerkki Filbertiä. Ilmeisesti mielestäsi vain ne katolilaiset, jotka ovat kirkon opetuksia vastaan, "pohtivat". Tämän kuvan saa kirjoituksesi parista viim. lauseesta.
Olen kanssasi täysin eri mieltä. Ikävä kyllä sinun laillasi ajattelevat argumentoivat aina noin. En ole koskaan voinut ymmärtää tuollaisia heittoja.
...sitä, että naispappeuskiellosta on tullut katolinen dogmi? En oikein ymmärrä sinua, kun käytännöllisesti väität, että olen kirkon opetuksia vastaan. Ymmärrän, ettet ole tottunut pohtimaan asioita etkä ilmeisesti myöskään keskustelemaan. Älä kuitenkaan väitä, että minun laillani ajattelevat argumentoivat AINA noin - perustele, please!
Olemme etääntymässä keskustelun aihepiiristä aika kauas. Sheriffi puuttukoon asiaan, jos katsoo aiheelliseksi, mutta yritän vastata vielä joihinkin kysymyksiisi.
"Mitä tarkoitat ´perinteillä´ ja ´konservatiivisuudella´? Myös vanha messu kuuluu katoliseen perinteeseen ja kirkon oppeihin kuuluu esimerkiksi myös ane-oppi."
Mitä tarkoitan perinteiden kunnioittamisella ja konservatiivisuudella? Ei ihan helppo ja yksioikoinen kysymys vastattavaksi. Mieluummin yrittäisin vastata leppoisassa keskustelussa kasvoista kasvoihin enkä julkisella nettipalstalla.
Sanotaan nyt vaikka ylimalkaisesti ja sen mukaan, mitä ensimmäiseksi mieleen tulee, että arvostan tietystikin arvokkaasti ja kauniisti vietettyä pyhää messua ja sen lisäksi perinteisiä hartaudenharjoittamisen muotoja, kirkon rukouksia, pyhiinvaelluksia, arvokkuutta ja tyyliä menoissa ja tavoissa. Vanhaa messua en henkilökohtaisesti ole kaivannut, mutta minusta paavi teki hyvin salliessaan sen ja kehottaessaan piispoja tekemään sen vieton mahdolliseksi siellä, missä uskovat sitä toivovat. Fideksessä kirjoitin tästä enemmän, en nyt tässä erittele ajatuksiani vanhasta messusta enempää.
Aneoppiin suhtaudun vakavuudella. Olen mm. pari kertaa pyhän vuoden yhteydessä halunnut täyttää paavin määrittämät täydellisen aneen ehdot.
"naispappeus on suuri este ekumenialle mm. luterilaisten kanssa"
Totta kyllä, mutta tuo ei voi olla minkään arvoinen argumentti naispappeuden puolesta katolilaiselle. Luterilaisillakin oli aikaisemmin pappeus mahdollinen vain miehille. He muuttivat oman oppinsa - he rakensivat tuon ekumenisen esteen. Ja naispappeuden hyväksyminen katolisessa kirkossa olisi sitten toisaalta ekumeninen este ortodoksien suunnalla.
"Kanssasi keskustelevalla papilla on ilmeisesti ollut huumoria, kun leimasi sinut ´esimerkillisenä katolilaisena´, koska kieltäydyt pohtimasta asioista…"
En kieltäydy ajattelemasta asioita. Totean vain, että minulla ei ole vähintäkään teologista kompetenssia muodostaa mielipidettä naispappeuden kaltaisessa kysymyksessä. Siksi luotan ja haluan luottaa kirkon opetusvirkaan.
- Kanssani keskustelleella papilla on mitä mainioin huumorintaju.
etten ole tottunut pohtimaan enkä keskustelemaan, joten minun on kai turha ruveta perustelemaan - kun en kuitenkaan OSAA sinua tyydyttävällä tavalla. Asia on loppuun käsitelty.
"Mikset sitten itse tee niin? Kotisivuillasi ei ole valokuvaa eikä edes oikeaa nimeä. Toisin kuin monilla muilla tänne kirjoittavilla. En halua kerto kohtia sitäkin enemmän. "
Kyseinen kirjoittaja on tämäm palstan edellinen ansiokas seriffi jos et sattunut tietämään. Hän on toiminut täällä hyvin aktiivisena kirjoittajana ja hänellä on ollut paljon hyviä mieleipiteitä monestakin asiasta. Mielestäni hän on antanut itsestään hyvinkin henkilökohtaista tietoa kirjoituksissaan ym. Minä ihailen hänen rohkeutta!
Oliko Jeesus mielestäsi perinteitä kunnioittava ja konservatiivi? Jos Jeesus eläisi nyt keskuudessamme (samalla tavoin kuin pari tuhatta vuotta sitten Palestiinassa), luuletko, että hän arvostaisi "arvokkuutta ja tyyliä menoissa ja tavoissa"?
Kysymyksesi on sangen adekvaatti, täyttä rautaa, Tuomas kuomaseni.
On aika vaikea määritellä Jeesuksen paikkaa konservatiivi-radikaaliakselilla, ainakin minun tiedoillani. Kun ajatellaan, että Pojan kautta on kaikki luotu ja että Jeesus ei syntynyt maailmaan kumoamaan vaan tekemään täydelliseksi, hän oli tietyssä mielessä säilyttäjä, konservatiivi. Mutta hänen tapansa tehdä täydelliseksi, se oli kyllä niin radikaali ettei radikaalimmaksi tule.
En tiedä, paljonko arvoa Jeesus antaisi "arvokkuudelle ja tyylille menoissa ja tavoissa". Jos ajatellaan tapojen kuvastavan sydämen tilaa, miksipä ei antaisi. Jos taas tavat ovat pelkkää tyhjää muotoa vailla sisältöä, hän varmaan sanoisi: "Voi sinua, sinä ulkokultainen."
Kuitenkin minä vajavuudessani kaipaan kirkollisiin menoihin arvokkuutta, tyyliä, silkkaa esteetiikkaa. Tärkeintä on tietenkin se hengellinen anti. Minun on jostain syystä hankala avata sydäntäni ja mieltäni sille annille, jos messun tai muun vieton ulkoiset muodot ovat ei-arvokkaat tai muuten häiritsevät.
En minä kuitenkaan "tyylillä ja arvokkuudella" tarkoita pelkkää goottiliasessa holvistossa kaikuvaa gregoriaanista musiikkia. Tyyliä ja arvokkuutta olen kokenut myös esimerkiksi perulaisessa intiaaniseurakunnan messussa, jossa soivat sähköurkujen säestämät paikalliset rytmikkäät laulut.
Jäi sellainen olo, etten oikein saanut tyhjentävästi itsestäni ulos, mitä tarkoitan "tyylillä ja arvokkuudella menoissa ja tavoissa". Jatkan vielä pari riviä vastausta sinulle.
Kuten yllä sanoin, sitä tyyliä ja arvokkuutta koin esimerkiksi ulkoisesti yksinkertaisessa messussa perulaisessa seurakunnassa. "Tyylissä" kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, vastaavatko menot jollakin lailla oman makuni vaatimuksia (en mitenkään erityisesti pidä sikäläisestä kansanmusiikista). Tyyli on ehkä aitoudessa, siinä, ettei liturgian vietossa tule esiin häiritsevää inhimillistä tehostusta.
Minulle esimerkki tämän hyvin henkilökohtaisen tuntemuksen pohjalta määrittelemäni "tyylin" rikkomisesta muistuu mieleen Suomesta. Siinä juhlallisessa messussa Henrikin katedraalissa, jossa Suomi pyhitettiin Neitsyt Marialle, eukaristian aikana urkuparvelta kuului erinomaisen hieno, konserttitasoinen laulu. Se ei ollut minusta sopiva paikka ja tilanne konserttiesitykselle. Se häiritsi minua kovasti.
Ehkä teen liian rohkean päätelmän, jos sanon, että Jeesuskin voisi ymmärtää tällä tavoin ajateltua "tyylin ja arvokkuuden" vaatimusta?
Messu, jossa Suomi pyhitettiin Neitsyt Marialle vietettiin Marian kirkossa, koska sinne mahtuu enempi ihmisiä kuin Henrikiin.
Kiitos oikaisusta!
Kiitos perusteellisista vastauksista!
En vastusta estetiikkaa, tyyliä enkä arvokkuutta, ja uskon Jeesuksen ymmärtävän ihmisten kauneuden kaipuun, sillä lopultahan kaikki kaunis heijastaa Jumalaa.
Itse en ole yhtä konservatiivi kuin sinä, noin yleisesti ottaen, mutta katolisesta perinteestä löytyy onneksi esikuvia sekä konservatiiveille että radikaaleille.
Onko oikein määritellä, kenen mielipiteet ovat hyviä ja kenen eivät.
Kyse on ainoastaan siitä, että jokaisessa pienessä yhteisössä on taipumus alkaa puhua selän takana, hyvinkin kaksinaamaisesti.
Onhan papistoon kautta aikojen kohdistunut sekä naisten rakkauden oireilua parhaimpaan okalintutyyliin, jostain muusta syystä panettelua jne.
Perinteinen asenne on ollut, ettei työnsä kunnolla hoitavaa pappia arvostella, mutta ajat lienevät muuttuneet.
Turkulaisten iloksi sanoa, että huhujen mukaan he eivät ole tyytyväisiä nykyiseen kirkkoherraansakaan.
Näin ikävä Suomi on. Joku laittaa juttuja kieroon ja sitten ne kiertävät.
porhalla lentokentältä taksilla jo ylihuomenna Rehbinderintielle...
(Kun kerran kysyttiin:))
Veikkaan, että uusi piispa löytyy nyt nopeammin kuin viime kerralla. Silloin koko prosessi lähti liikkeelle piispa Paulin sairastumisesta ja siitä johtuvasta eronpyynnöstä. Tällä kertaa Vatikaani on käynnistänyt prosessin siirtämällä piispa Józefin toisiin tehtäviin. Miksi Vatikaani vuosien valitusten jälkeen tekisi siirron, ellei olisi mitään tietoa seuraavasta siirrosta?
samaa ja veikkaan, että meillä on piispa jo tänä vuonna - ehkä jo hyvinkin pian (syys- lokakuussa).
Jos se menee niin, sehän on sitten Teemu.
Papit valitsivat keskuudestaan asianhoitajan. Vatikaani valitsee piispan. Asiainhoitaja ei siis ole piispan sijainen vaan hän on asiainhoitaja.
Toivon, että niin olisi kuin sanot. Mutta miksi sitten hänestä ei tullut piispaa 8 vuotta silloin, jolloin hän olisi ollut vieläkin paremmassa iässä? Luulen, että silloin hänen nimeään harkittiin. Ainakin olisi outoa, jos ei olisi harkittu.
Saako piispaksi halukkaat ilmoittaa halustaan?
Kyllä käsittääkseni saavat. Tämä on ymmärtääkseni tärkeää. Monet eivät halua piispaksi, vaikka tehtävään muodollisesti tai muuten sopisivatkin. Ei kai ole järkevää ketään määrätä tähän tehtävään, jos kysytyn kieltäytyminen on johdonmukaista ja hyvin perusteltua.
papit tai piispat ilmoittavat itse halukkuudestaan. En ole ainakaan koskaan kuullut. Sen sijaan voisin kuvitella (tämä on arvio), että esim. jonkun hiippakunnan tietyn sääntökunnan papeilta/piispoilta kysytään "viralliselta taholta", onko kiinnostuneita.
Helsingin hiippakunnan papeilta ehkä myös tiedustellaan sopivia kandidaatteja.
Eikö asianhoitajasta aina tule piispa?
Miten aikaisemmin on käynyt?
Asiainhoitaja on pappien keskuudestaan demokraattisesti valitsema, piispan taas valitsee paavi. Mm. Jan Aarts toimi 2,5 vuotta asiainhoitajana tulematta piispaksi.
Miksi www-sivuilla on kaksi riviä, joissa on yksi piste kummassakin?!
Erikoista tiedotuspolitiikkaa.
http://www.catholic.fi/sippo_teemu.htm
jos asia niin kovasti kiinnostaa. Siinä vaan on se pulma sinulle, että sinun täytyy paljastaa nimesi.
liittyy kysymykseen, "koska uusi piispa tulee"?
Jos katselee muita uutisia, luulisin, että nuo pisteet ovat paikkoja samalla uutiselle ruotsiksi ja englanniksi. Tulevat varmaankin sitten, kun kesäloma on ohi.
uuden piispan tulee uudistaa myös tiedotuspolitiikka, luoda suhteita mediaan jne.
olla mediaseksikäs
ainakin sai yhden jutunaiheen lisää tänne
ehkei kukaan osaa kääntää juttuja vieraille kielille, vapaaehtoistyönä