Tästä on viitisentoista vuotta aikaa. Kävin silloin lennokkikerhoa, enkä jostain syystä eräänä päivänä muistanut, minä päivänä ja mihin aikaan se lennokkikerho oikein oli. (Olisikohan ollut kesän jälkeen, jolloin asiasta ei ollut edes tietoa tai asia oli vielä uusi.) Soitin kaverilleni, joka kävi samaa kerhoa, eikä tämäkään tiennyt/muistanut. Päätimme siis kaivaa kerhon pitäjän (jonka nimi on myös Marko, kuten minunkin) puhelinnumeron luettelosta ja soittaa hänelle.
Puhelu meni tähän tapaan:
(joku tyttö vastaa):
-Haloo?
-Hei, tässä on *********:n Marko. Onko Marko paikalla?
-On.
(Jonkin aikaa hiljaisuutta, jonka jälkeen kysyn...)
-No, voisinko saada puhua hänen kanssaan?
-Joo.
(Tyttö poistuu puhelimesta ja kohta vastaa pojan ääni...)
-Haloo?
-No terve, tässä on ********:n Marko.
-Terve.
-Mihin aikaan se lennokkikerho on?
-...
-Haloo?
-Niin?
-Niin, että mihin aikaan se lennokkikerho on?
-En tiiä.
-Et tiiä?
-En.
-Miten niin et tiiä?
(Hiljaisuus, minkä jälkeen vastaa taas tyttö...)
-Haloo?
(Mielessäni ajattelen, että: "Voi vittu, mikä sillä jätkällä on?")
-Haloo?
-Haloo? Miksi se sen luurin sulle taas anto?
-En tiiä.
-No voi vitt... No hei ny sitte. *klik*
Soitin taas kaverilleni ja selitin, etten ollut saanut selville lennokkikerhon alkamisajankohtaa ja että lennokkikerhon pitäjä oli kuulostanut kummalliselta. Kaverini lupasi soittaa sinne myös. Jonkin ajan kuluttua kaveri soittaa minulle ja valittaa, että lennokkikerhon pitäjä oli tosiaankin kuulostanut aivoinvalidilta, eikä hänkään ollut saanut lennokkikerhon alkamisajankohtaa hänestä irti.
No... Saimme sen ajan lopulta jotenkin selville ja seuraavassa lennokkikerhossa tivasimme pitäjältä, mikä helvetti häntä ja hänen perhettään vaivaa puhelimessa.
-Ei mulle oo kukaan soittanu.
-???
-Mistä te löysitte mun puhelinnumeron?
-Katottiin luettelosta Eskilän kohalta, eikä siinä muita numeroita ollu.
-Ei mun nimi oo Eskilä.
-?????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Seurasi melkoinen naurunrämäkkä. Olimme jostain saaneet päähämme, että kerhon pitäjän sukunimi oli Eskilä (nimi muutettu). Tosiasiassa olimme soittaneet luokkatoverillemme (se tyttö joka vastasi) ja hänen Marko-nimiselle veljelleen. Kouluun mennessäni pelkäsin, että mitähän se luokkatoverityttö musta nyt ajattelee, kun olin soittanu sille hieman hämärän puhelun. Mutta se käyttäytyi (tai oli käyttäytyvinään) niin kuin ennenkin. Toivoin ainakin, että se luuli sen olleen pilapuhelu ja että se oli vain olevinaan niin kuin ei oliskaan, ettei ois paljastanu loukkaantuneensa... Niin kuin minäkin olin niin kuin en oliskaan, etten olisi paljastanut, että hävettää. Eipä tullu koskaan puhuttua siitä asiasta sen tytön/sen veljen kanssa ja lopulta asia unohtui.
Puhelu meni tähän tapaan:
(joku tyttö vastaa):
-Haloo?
-Hei, tässä on *********:n Marko. Onko Marko paikalla?
-On.
(Jonkin aikaa hiljaisuutta, jonka jälkeen kysyn...)
-No, voisinko saada puhua hänen kanssaan?
-Joo.
(Tyttö poistuu puhelimesta ja kohta vastaa pojan ääni...)
-Haloo?
-No terve, tässä on ********:n Marko.
-Terve.
-Mihin aikaan se lennokkikerho on?
-...
-Haloo?
-Niin?
-Niin, että mihin aikaan se lennokkikerho on?
-En tiiä.
-Et tiiä?
-En.
-Miten niin et tiiä?
(Hiljaisuus, minkä jälkeen vastaa taas tyttö...)
-Haloo?
(Mielessäni ajattelen, että: "Voi vittu, mikä sillä jätkällä on?")
-Haloo?
-Haloo? Miksi se sen luurin sulle taas anto?
-En tiiä.
-No voi vitt... No hei ny sitte. *klik*
Soitin taas kaverilleni ja selitin, etten ollut saanut selville lennokkikerhon alkamisajankohtaa ja että lennokkikerhon pitäjä oli kuulostanut kummalliselta. Kaverini lupasi soittaa sinne myös. Jonkin ajan kuluttua kaveri soittaa minulle ja valittaa, että lennokkikerhon pitäjä oli tosiaankin kuulostanut aivoinvalidilta, eikä hänkään ollut saanut lennokkikerhon alkamisajankohtaa hänestä irti.
No... Saimme sen ajan lopulta jotenkin selville ja seuraavassa lennokkikerhossa tivasimme pitäjältä, mikä helvetti häntä ja hänen perhettään vaivaa puhelimessa.
-Ei mulle oo kukaan soittanu.
-???
-Mistä te löysitte mun puhelinnumeron?
-Katottiin luettelosta Eskilän kohalta, eikä siinä muita numeroita ollu.
-Ei mun nimi oo Eskilä.
-?????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Seurasi melkoinen naurunrämäkkä. Olimme jostain saaneet päähämme, että kerhon pitäjän sukunimi oli Eskilä (nimi muutettu). Tosiasiassa olimme soittaneet luokkatoverillemme (se tyttö joka vastasi) ja hänen Marko-nimiselle veljelleen. Kouluun mennessäni pelkäsin, että mitähän se luokkatoverityttö musta nyt ajattelee, kun olin soittanu sille hieman hämärän puhelun. Mutta se käyttäytyi (tai oli käyttäytyvinään) niin kuin ennenkin. Toivoin ainakin, että se luuli sen olleen pilapuhelu ja että se oli vain olevinaan niin kuin ei oliskaan, ettei ois paljastanu loukkaantuneensa... Niin kuin minäkin olin niin kuin en oliskaan, etten olisi paljastanut, että hävettää. Eipä tullu koskaan puhuttua siitä asiasta sen tytön/sen veljen kanssa ja lopulta asia unohtui.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannatais olla varuillaan;) ja kattoa mihin soittaa.