Tämä ei ole puolustuspuhe itsestäni, ja en ole törmännyt kyllä koskaan minkäänlaisiin ongelmiin tämän takia vaikka myöskin olen sivarin käynyt mutta oletan että eiköhän tämäkin monenlaisia kommentteja täällä herätä. Itse asiassa en erityisemmin nyt tarkoitakaan tätä sellaiseksi että mitään erityisiä kommentteja puolesta tai vastaan mutta pikku huomiona vain.
Yleensähän sivari/armeija keskustelu nyt pyöriikin vain sen ympärillä että joko olet mies ja menet armeijaan tai sitten et ole mies ja menet sivariin. Myönnän että valtaosa sivarissa ei taida enää nykyään olla edes minkään aatteenkaan puolesta vaan lähinnä koska haluavat päästä helpolla eikä tarvi mennä armeijaan sykkimään. (Huom! tämä vain oma mielipide jonka olen kyllä melko selvästi havainnut).
Joka tapauksessa, itse menin aikanaan armeijaan "tavallisesti" vuonna -98. En nyt voi sanoa siitä niin suuresti pitäneeni mutta se nyt oli jotenkin vain itsestäänselvyys enkä ollut sivaria edes ajatellut.
Jo ennen inttiin menoa kuitenkin oli alkanut vaivata oudot sairausoireet joista ei oikein saatu mitään selvää tolkkua syistä ennen kuin astuin palvelukseen. Tästä syystä jo terveystarkastuksessa tohtori totesi että heikolta näyttää mutta tehdään susta nyt b-mies ja katsotaan miten alkaa mennä.
No, ei mennyt kuin vajaat pari viikkoa kun kolmannella käynnillä lekurilla ja mahdollisesti sydämestä päin johtuvista vaivoista johtuen todettiin että ei sun täällä kannata olla ja oikeastaan hän ei edes anna jäädä joten napattiin vuoteen 2000 asti lykkäystä.
Siinä sitten parisen vuotta menivät, ei oikein mitään täysin selvää diagnoosia saatu vaikka selvästi todettiin että jotain selvää vikaa on. Aina ei vain lääketiedekään kaikkeen löydä vastausta kuten viisaammatkin totesivat.
Tuli -00 ja eteen uusi palvelukseenastuminen, viimeiset kuukaudet tätä ennen olivat kuitenkin olleet aika tervettä aikaa ja kunto alkoi kohota melko reippaasti ja oletin että nyt homma voi putkeen mennäkin, osasihan jo edelliskerran kokemusten perusteella päätellä mikä tilanne tulisi olemaan edessä.
Ensimmäiset viikot menikin ihan ok mutta sitten kuin seinään alkoivat taas tiukassa fyysisessä puristuksessa ongelmat, sitkeästi vain yritin koska tilannehan oli se että jos olisin alokaskauden päässyt loppuun niin olisi päässyt hommiin missä sitten ei olisi tarvinnut tehdä enää mitään kummoista rääkkiä. Tämä kyllä alkoi harmittaa jo siinä vaiheessa koska auk oli kyllä kiikarissa...
Viimeinen niitti oli kun iski joku ihme pöpö joka piti lähes kaksi viikkoa veksissä ja kun siitä alkoi päästä eroon niin lääkäri kutsui puheilleen ja totesi että nyt on käytännössä 3 mahdollisuutta.
Yksi on että otat taas kolmen vuoden lykkäyksen mutta oireilut ovat sitä luokkaa että tätä hän ei suoraan sanoen suosittele että hän uskoo että ei rivipalveluksesta oikein tule mitään jatkossakaan, toinen vaihtoehto on että otat nyt muodollisesti lykkäyksen ja siviilissä anot c:n, tai sitten yksi mitä hän ei kuten sanoi, ole kyllä kenellekään uskonut aikaisemmin suoranaisesti tarjoavansa, siirto siviilipalvelukseen.
Silloin en edes tiennyt mikä on siviilipalvelus käytännössä mutta kun tulevaisuutta mietti niin ei oikein muita "fiksuja" ratkaisuja ollut. Olinhan nyt kummiskin jo intissäkin ollut jo yli parisen kuukautta niin en nyt mitään c:tä halunnut vaan jollain lailla käydä palveluksen loppuun, c nyt ei kyllä sitten olisi innostanut muutenkaan...
Siinäkin perinteisesti sitten kuten aina valtion hommissa tuppaa olemaan, kävi vielä niin että kun ilmoitin että no kai mä sinne sivariin sitten menen niin piti olla että ihan samantien voi aloittaa työt kun vaan nämä viralliset kuviot sallivat (niin kävi tuuri sinänsä että ekalla soitolla sain paikan paikallisesta virastosta), tuli jossakin päin moka ja tuli kirje lapinjärveltä että pitää se reilu kuukausi viettää siellä ensin.
Enhän sitten sitäkään tiennyt että ei olisi sinne tarvinnut mennä mutta samahan tuo, olihan sekin ajasta pois.
Kaikella kunnioituksella kaikkia sivareita kohtaan ja ketään sormella osoittamatta niin oli kyllä suoraan sanoen aika mielenkiintoinen kokemus kun ns. suoraan intin alokaskauden käyneenä hyppäsi sivarin "alokasleirille", ja talvella tietenkin...lapinjärvellä olleista jokainen voi yhtyä varmaan että siellä on tuo tekemisen laatu ja aktiviteetit huippuluokkaa.
Ja sen sanon ketään edelleenkään morkkaamatta että kun sanotaan olevan monesti mahdotonta erottaa sivaria ja armeijan ukkoa niin tuolla sen kyllä hmmm....n.puolessa jengistä kyllä huomasi aika selvästi että tyyli oli "hieman" erilainen kuin armeija olisi sallinut. Eli lievän eron huomasi. noo, se siitä jokainen tyylillään ja kuten sanoin tämä on vain oma mainintani kun nyt näin tuoreeltaan peräkkäin kahta paikkaa "pääsin" vertaamaan keskenään.
Se, minkä huomasin muuten niin oletin että ei varmaan tällaisia aivan puhtaasti terveyssyistä sivariin meneviä paljoa ole mutta ihan lääkärintodistuksella olevia kavereita oli tuollakin vajaat kymmenen, siis ihan aidosti pätevistä syistä ja moni armeijaakin kokeilleena. Jos nyt ajatellaan että onko noita eriä jotain n. 15 vuodessa nykyään niin jos tuo vajaat 10 on jokaisessa "terveyssivareita" niin kyllä tämäkin joukko jonkin kokoinen on.
Tarkoitan nyt siis henkilöitä jotka ovat AIDOSTI sellaisesta syystä että terveys ei kertakaikkiaan kestä armeijaa, taitaa valtaosalla ihan puhtaasti välttelijöillä olla syynä jokin erikoinen selkäkipu tai jomotus jossakin joka melkein veisi hengen harmaissa. Tuntuu että mitä pahemmin vain lusmu, sitä paremmat selitykset ja "pahemmat" vaivat...
Itse nyt sitten kävin palveluksen tällälailla "sekapalveluksena" eli joka lajia tuli kokeiltua, itse en ole ylpeä mistään puolesta tässä mutta olosuhteiden pakko ja itsestäjohtumattomat syyt kun ovat niin eipä sille mitään mahtanut.
Jos nyt jotain positiivista hakee niin löytyi ihan sivarin loppusuoralla sentään syykin ongelmiin ja olikin loppujenlopuksi sellainen että armeijaan meno olisi ollut automaattisesti poissuljettu jos olisin ollut lykkäyksellä.
Tässäpä tämä näin kokonaisuutenaan, tällä nyt ihan tarkoitin heittää esimerkin että jokainen armeijaa jättävä tai sinne kokonaan menemättä jättävä ei aina ole täysin helppoutta hakeva. Eikä taas ihan jokainen sivarikaan ole mikään automaattisesti korvamerkittävä hipiksi/hulluksi/hintiksi tai muuksi vastaavaksi eli ei ihan näin mustavalkoinen tuo kuva ole.
Itsellä nyt on siitä hyvä tilanne että kun jossakin on joutunut selvittämään tuota hieman sekavaa palvelushistoriaa niin itselläni on ihan suorat lääkärin aikanaan allekirjoittamat paperit ja merkinnät siirron syitä ja muusta että lähinnä tuo että en hakenut vapautusta on katsottu vain plussaksi mutta toki vaikka millaiset "todisteet" ovat niin kyllä se sivari on aina kummiskin tietty joittenkin silmissä sivari...luonnollisesti kun sitten tuon palvelushistorian ja kotiuttamisen kun paperilla näkee vain ns. viimeisimmästä paikasta, jonka mukaan tietysti on kiistatta sivari vaikka paistaisi.
Yleensähän sivari/armeija keskustelu nyt pyöriikin vain sen ympärillä että joko olet mies ja menet armeijaan tai sitten et ole mies ja menet sivariin. Myönnän että valtaosa sivarissa ei taida enää nykyään olla edes minkään aatteenkaan puolesta vaan lähinnä koska haluavat päästä helpolla eikä tarvi mennä armeijaan sykkimään. (Huom! tämä vain oma mielipide jonka olen kyllä melko selvästi havainnut).
Joka tapauksessa, itse menin aikanaan armeijaan "tavallisesti" vuonna -98. En nyt voi sanoa siitä niin suuresti pitäneeni mutta se nyt oli jotenkin vain itsestäänselvyys enkä ollut sivaria edes ajatellut.
Jo ennen inttiin menoa kuitenkin oli alkanut vaivata oudot sairausoireet joista ei oikein saatu mitään selvää tolkkua syistä ennen kuin astuin palvelukseen. Tästä syystä jo terveystarkastuksessa tohtori totesi että heikolta näyttää mutta tehdään susta nyt b-mies ja katsotaan miten alkaa mennä.
No, ei mennyt kuin vajaat pari viikkoa kun kolmannella käynnillä lekurilla ja mahdollisesti sydämestä päin johtuvista vaivoista johtuen todettiin että ei sun täällä kannata olla ja oikeastaan hän ei edes anna jäädä joten napattiin vuoteen 2000 asti lykkäystä.
Siinä sitten parisen vuotta menivät, ei oikein mitään täysin selvää diagnoosia saatu vaikka selvästi todettiin että jotain selvää vikaa on. Aina ei vain lääketiedekään kaikkeen löydä vastausta kuten viisaammatkin totesivat.
Tuli -00 ja eteen uusi palvelukseenastuminen, viimeiset kuukaudet tätä ennen olivat kuitenkin olleet aika tervettä aikaa ja kunto alkoi kohota melko reippaasti ja oletin että nyt homma voi putkeen mennäkin, osasihan jo edelliskerran kokemusten perusteella päätellä mikä tilanne tulisi olemaan edessä.
Ensimmäiset viikot menikin ihan ok mutta sitten kuin seinään alkoivat taas tiukassa fyysisessä puristuksessa ongelmat, sitkeästi vain yritin koska tilannehan oli se että jos olisin alokaskauden päässyt loppuun niin olisi päässyt hommiin missä sitten ei olisi tarvinnut tehdä enää mitään kummoista rääkkiä. Tämä kyllä alkoi harmittaa jo siinä vaiheessa koska auk oli kyllä kiikarissa...
Viimeinen niitti oli kun iski joku ihme pöpö joka piti lähes kaksi viikkoa veksissä ja kun siitä alkoi päästä eroon niin lääkäri kutsui puheilleen ja totesi että nyt on käytännössä 3 mahdollisuutta.
Yksi on että otat taas kolmen vuoden lykkäyksen mutta oireilut ovat sitä luokkaa että tätä hän ei suoraan sanoen suosittele että hän uskoo että ei rivipalveluksesta oikein tule mitään jatkossakaan, toinen vaihtoehto on että otat nyt muodollisesti lykkäyksen ja siviilissä anot c:n, tai sitten yksi mitä hän ei kuten sanoi, ole kyllä kenellekään uskonut aikaisemmin suoranaisesti tarjoavansa, siirto siviilipalvelukseen.
Silloin en edes tiennyt mikä on siviilipalvelus käytännössä mutta kun tulevaisuutta mietti niin ei oikein muita "fiksuja" ratkaisuja ollut. Olinhan nyt kummiskin jo intissäkin ollut jo yli parisen kuukautta niin en nyt mitään c:tä halunnut vaan jollain lailla käydä palveluksen loppuun, c nyt ei kyllä sitten olisi innostanut muutenkaan...
Siinäkin perinteisesti sitten kuten aina valtion hommissa tuppaa olemaan, kävi vielä niin että kun ilmoitin että no kai mä sinne sivariin sitten menen niin piti olla että ihan samantien voi aloittaa työt kun vaan nämä viralliset kuviot sallivat (niin kävi tuuri sinänsä että ekalla soitolla sain paikan paikallisesta virastosta), tuli jossakin päin moka ja tuli kirje lapinjärveltä että pitää se reilu kuukausi viettää siellä ensin.
Enhän sitten sitäkään tiennyt että ei olisi sinne tarvinnut mennä mutta samahan tuo, olihan sekin ajasta pois.
Kaikella kunnioituksella kaikkia sivareita kohtaan ja ketään sormella osoittamatta niin oli kyllä suoraan sanoen aika mielenkiintoinen kokemus kun ns. suoraan intin alokaskauden käyneenä hyppäsi sivarin "alokasleirille", ja talvella tietenkin...lapinjärvellä olleista jokainen voi yhtyä varmaan että siellä on tuo tekemisen laatu ja aktiviteetit huippuluokkaa.
Ja sen sanon ketään edelleenkään morkkaamatta että kun sanotaan olevan monesti mahdotonta erottaa sivaria ja armeijan ukkoa niin tuolla sen kyllä hmmm....n.puolessa jengistä kyllä huomasi aika selvästi että tyyli oli "hieman" erilainen kuin armeija olisi sallinut. Eli lievän eron huomasi. noo, se siitä jokainen tyylillään ja kuten sanoin tämä on vain oma mainintani kun nyt näin tuoreeltaan peräkkäin kahta paikkaa "pääsin" vertaamaan keskenään.
Se, minkä huomasin muuten niin oletin että ei varmaan tällaisia aivan puhtaasti terveyssyistä sivariin meneviä paljoa ole mutta ihan lääkärintodistuksella olevia kavereita oli tuollakin vajaat kymmenen, siis ihan aidosti pätevistä syistä ja moni armeijaakin kokeilleena. Jos nyt ajatellaan että onko noita eriä jotain n. 15 vuodessa nykyään niin jos tuo vajaat 10 on jokaisessa "terveyssivareita" niin kyllä tämäkin joukko jonkin kokoinen on.
Tarkoitan nyt siis henkilöitä jotka ovat AIDOSTI sellaisesta syystä että terveys ei kertakaikkiaan kestä armeijaa, taitaa valtaosalla ihan puhtaasti välttelijöillä olla syynä jokin erikoinen selkäkipu tai jomotus jossakin joka melkein veisi hengen harmaissa. Tuntuu että mitä pahemmin vain lusmu, sitä paremmat selitykset ja "pahemmat" vaivat...
Itse nyt sitten kävin palveluksen tällälailla "sekapalveluksena" eli joka lajia tuli kokeiltua, itse en ole ylpeä mistään puolesta tässä mutta olosuhteiden pakko ja itsestäjohtumattomat syyt kun ovat niin eipä sille mitään mahtanut.
Jos nyt jotain positiivista hakee niin löytyi ihan sivarin loppusuoralla sentään syykin ongelmiin ja olikin loppujenlopuksi sellainen että armeijaan meno olisi ollut automaattisesti poissuljettu jos olisin ollut lykkäyksellä.
Tässäpä tämä näin kokonaisuutenaan, tällä nyt ihan tarkoitin heittää esimerkin että jokainen armeijaa jättävä tai sinne kokonaan menemättä jättävä ei aina ole täysin helppoutta hakeva. Eikä taas ihan jokainen sivarikaan ole mikään automaattisesti korvamerkittävä hipiksi/hulluksi/hintiksi tai muuksi vastaavaksi eli ei ihan näin mustavalkoinen tuo kuva ole.
Itsellä nyt on siitä hyvä tilanne että kun jossakin on joutunut selvittämään tuota hieman sekavaa palvelushistoriaa niin itselläni on ihan suorat lääkärin aikanaan allekirjoittamat paperit ja merkinnät siirron syitä ja muusta että lähinnä tuo että en hakenut vapautusta on katsottu vain plussaksi mutta toki vaikka millaiset "todisteet" ovat niin kyllä se sivari on aina kummiskin tietty joittenkin silmissä sivari...luonnollisesti kun sitten tuon palvelushistorian ja kotiuttamisen kun paperilla näkee vain ns. viimeisimmästä paikasta, jonka mukaan tietysti on kiistatta sivari vaikka paistaisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että ainahan sitä kiistellään myös siitä ovatko työjakson aikana tehtävät hommat viisaita vai vain tekemällä tehtyjä, niin kyllä se mitä itse suoran havainnon tein niin terveydenhuolto puolella olevat tekevät monet ihan sellaisia hommia mille kyllä nostan hattuakin.
Niistä kun on aidosti rippunen hyötyä ainakin sillähetkellä yhteiskunnalle ja NÄMÄ ovat sellaisia tehtäviä joita niiden omasta mielestäni kuuluukin olla. Siinähän nyt ollaan sentään jo lähellä sitä tarkoitusta että sivarikin tekee jotain älykästä.
Ihan jo siltäkin pohjalta että jos ei rahaa ole kuten ei monellakaan esim. kaupungilla, sairaalalla tai laitoksella ole niin joku tällainen tehtävä jota sivari tekee ilmaiseksi sen koko vuodenkin useimmiten niin sitä ei välttämättä tekisi kukaan vaan muut työntekijät sitten tekevät nekin hommat. Eli ainahan se on helpotusta vakituisille työntekijöille ja mahdollisesti esim. suoraa aikaa potilaille/ihmisille laitoksissa, mitkä ovat kyllä nykyään oleellisia asioita.
Tässä vain sitten on se juttu että tehtävät joihin voitaisiin sijoittaa ovat sellaisia että niistä suoriutuakseen pitäisi joku edes pieni koulutus olla ja harvemmalta miespuoliselta ja sivarilta niitä löytyy eli vaikka halukkuutta olisi niin taitojen puutteen takia ei sitten voida tällaisiin ns. fiksuihin töihin laittaa.
Nimittäin jos esimerkkinä mainitsen mitä itse tein niin virastossa töitä joissa en kyllä yhtenäkään päivänä vaikka miten positiivisesti "kätteni työtä" olisin katsellut, kokenut olevan mitään hyötyä juuri kellekään. Tai teinhän toki sellaisia hommia laidasta laitaan että helpottuihan siinä muutamien ihmisten työtaakka mutta viraston ulkopuolella ei sillä ollut mitään merkitystä.
Jos en minä olisi siinä ollut niin sitten joku 6kk työkkärin työllistetty, välttämättä ei aina edes sitäkään. Itsekin olisin kyllä voinut (ja kun näin mitä useamman kuukauden joudun tekemään) vallan hyvin mennä johonkin jotain älykästä tekemään mutta kun ei tuota aiemmin mainitsemaani koulutusta hoitohommiin ollut päivääkään niin se jäi sitten toki siihen.
Sitä en kokonaisuutena osaa sanoa kyllä edes minkäänlaisen omakohtaisen kokemuksen pohjalta että miten jakautuvat nuo työt ns. hyödyttömien/vain itseä hyödyttävien/todellista hyötyä tuottavien välillä, mutta kyllä sitä taitaa ihan kaikkea mahdollista häkeissä olevien kissojen vahtimisesta rankkoihin hoitotehtäviin olla.
Pointtina muuten että esim. keskisuomesta ylöspäin ja alempanakin mitä kuulin, paikoissa joissa ei ole juurikaan rahaa palkkailla väkeä, on jonkinverrankin sivareina ihan lääkäritasolla. Sielläkin kun sitten on väkeä ihan kouluttamattomista korkeimpiin tutkintoihin. Ei se aina päälle näy...
Itse olen aikanaan armeijan käynyt ihan rivipalveluksena ja myönnän että itselläni on pieniä ennakkoluuloja sivareita kohtaan ollut, tosin aikalailla tätä nykyä mielipiteet ovat muuttuneet mutta pientä sellaista ehkäpä on että kaikinpuolin en pidä jokaista sivaria ihan asiallisena tyyppinä. Itsekin puhun vain siltä pohjalta johon olen törmännyt, pelkän sivariuden ja ulkonäön perusteella en ketään osoittele.
TEIKÄLÄINEN kummiskin on sitä sakkia että vaikka en tunnekaan niin tekstisi perusteella itse nostan kyllä jo ihan armeijankäyneen ja velvollisuutensa kaikkien mahdollisuuksien rajoissa suorittaneeksi olit sen tehnyt miten vain.
Vielä kun koko homma johtui itsestäsi riippumattomista syistä niin se osoittaa jo jotain että halusit jossakin muodossa homman käydä kunnialla loppuun, meinaan miten moni olisi jo sen c:n ottanut...uskon kyllä vaikka itse en ole luonnollisesti lapinjärvellä käynyt kuin ohiajanut niin sulla on ollut varmaan aikas metkaa siellä, 2 alokasleiriä peräkkäin...:)