Mistä puoliso

ei tule niin paljon ongelmia uskonnon suhteen. Itse en voisi kyllä kuvitellakkaan menenväni naimisiin muslimin kanssa takka sitten venäläisen kanssa.

Tybalt kirjoitti:

ei tule niin paljon ongelmia uskonnon suhteen. Itse en voisi kyllä kuvitellakkaan menenväni naimisiin muslimin kanssa takka sitten venäläisen kanssa.

valinnan varaa on tosiaan silloin vähän

ehkä siksi jotkut luopuu katol. kirkosta

aika kumma, jollei täältä kolahda

Tiedän tapauksia että vaimoa on lähdetty hakemaan ulkomailta. ei sellainen tulisi mun päähäni laisinkaan. Taidan kännyttää jonkun suomalaisen naisen katolilaiseksi naimisiinmeno mielessä! ;-)

PuolikasMies kirjoitti:

Tiedän tapauksia että vaimoa on lähdetty hakemaan ulkomailta. ei sellainen tulisi mun päähäni laisinkaan. Taidan kännyttää jonkun suomalaisen naisen katolilaiseksi naimisiinmeno mielessä! ;-)

onnistut! Onpahan yx katolilainen lisää...

toivottavasti kirjoitti:

onnistut! Onpahan yx katolilainen lisää...

rehellisesti sanoen olen viime aikoina miettinyt että kuinka tärkeää on puolison olla edes kristitty. Mielestäni sillä ei ole merkitystä. Lasten kasvatusten kannalta ei-uskovaa puolisoa ei pahemmin lasten kataminen haittaa. Tärkeää on että lapsista kasvaa ajattelevia ihmisiä. Jos haluavat elää kirkon yhteydessä niin saavat itse tehdä sen päätöksen kun sen aika on.

PuolikasMies kirjoitti:

rehellisesti sanoen olen viime aikoina miettinyt että kuinka tärkeää on puolison olla edes kristitty. Mielestäni sillä ei ole merkitystä. Lasten kasvatusten kannalta ei-uskovaa puolisoa ei pahemmin lasten kataminen haittaa. Tärkeää on että lapsista kasvaa ajattelevia ihmisiä. Jos haluavat elää kirkon yhteydessä niin saavat itse tehdä sen päätöksen kun sen aika on.

Sanoisin, että jos ja kun itse olet aktiivinen, uskova katolilainen, avioliitossa olisi helpointa olla toisen katolilaisen kanssa. Toiseksi helpointa on, jos puoliso on muu, avarakatseinen uskova kristitty, jolle ei tuota ongelmaa lasten kasvattaminen katoliseen uskoon ja joka mielellään itsekin tulee perheen kanssa messuun ainakin silloin tällöin.

On hankalampaa, jos puolisolla on hyvin tiukka prostanttinen vakaumus. Samoin hankalaa on, jos hän suhtautuu ylipäätään kaikkeen aktiiviseen uskonharjoittamiseen ynseästi (niin kuin osa suomalaisista tapaluterilaisista suhtautuu). Lasten kasvattamisessa tulee silloin ennen pitkää ristiriitatilanteita; lapset vaistoavat vanhemman kielteisen asenteen, vaikka tämä ei heille suoraan uskontoa kritisoisikaan.

Joka tapauksessa katolisen avioliiton edellytys on, että ei-katolinenkin puoliso on kastettu. Eli vastaus pohdiskeluusi, onko tulevan puolisosi tärkeää olla kristitty, on se, että hänen pitäisi olla vähintäänkin kastettu nimikristitty.
Avioliitossa voi siis ainoastaan tämän minimivaatimuksen täyttyessä olla odotettavissa ajoittaista hankausta uskontoasiassa. Mutta ihmiset ovat hyvin erilaisia; jos olet varma puolisoehdokkaan hyvästä luonteesta ja ymmärtäväisyydesta, voi kaikki mennä hyvin.

Voipa olla, että uskonnollisesti penseä osapuoli hyvän avioliiton myötä löytääkin katolisuudesta elämälleen ihan uuden suunnan ja sisällön. Minkäänlaista tuputusta ja aktiivista käännyttämistä en kyllä sinulle suosittele. Jos ei-katolinen puoliso on potentiaalinen tuleva katolilainen, hän kyllä itse kyselee sinulta ja osallistuu kanssasi messuun omasta aloitteestaan.

ikää ja kokemusta kirjoitti:

Sanoisin, että jos ja kun itse olet aktiivinen, uskova katolilainen, avioliitossa olisi helpointa olla toisen katolilaisen kanssa. Toiseksi helpointa on, jos puoliso on muu, avarakatseinen uskova kristitty, jolle ei tuota ongelmaa lasten kasvattaminen katoliseen uskoon ja joka mielellään itsekin tulee perheen kanssa messuun ainakin silloin tällöin.

On hankalampaa, jos puolisolla on hyvin tiukka prostanttinen vakaumus. Samoin hankalaa on, jos hän suhtautuu ylipäätään kaikkeen aktiiviseen uskonharjoittamiseen ynseästi (niin kuin osa suomalaisista tapaluterilaisista suhtautuu). Lasten kasvattamisessa tulee silloin ennen pitkää ristiriitatilanteita; lapset vaistoavat vanhemman kielteisen asenteen, vaikka tämä ei heille suoraan uskontoa kritisoisikaan.

Joka tapauksessa katolisen avioliiton edellytys on, että ei-katolinenkin puoliso on kastettu. Eli vastaus pohdiskeluusi, onko tulevan puolisosi tärkeää olla kristitty, on se, että hänen pitäisi olla vähintäänkin kastettu nimikristitty.
Avioliitossa voi siis ainoastaan tämän minimivaatimuksen täyttyessä olla odotettavissa ajoittaista hankausta uskontoasiassa. Mutta ihmiset ovat hyvin erilaisia; jos olet varma puolisoehdokkaan hyvästä luonteesta ja ymmärtäväisyydesta, voi kaikki mennä hyvin.

Voipa olla, että uskonnollisesti penseä osapuoli hyvän avioliiton myötä löytääkin katolisuudesta elämälleen ihan uuden suunnan ja sisällön. Minkäänlaista tuputusta ja aktiivista käännyttämistä en kyllä sinulle suosittele. Jos ei-katolinen puoliso on potentiaalinen tuleva katolilainen, hän kyllä itse kyselee sinulta ja osallistuu kanssasi messuun omasta aloitteestaan.

on katolilaisten vähyys Suomessa. Syntyperältään suomalaisia on erittäin vähän ja enkä halua mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa(en ole rasisti).

Lapsista: jos vaimoni on ei-katolilainen niin kyllä hänellkin on sananvaltaa yhtä paljon kuin minullakin mitä tulee lasten kasvatukseen (siihen kuuluu kirkossa käynti).

PuolikasMies kirjoitti:

on katolilaisten vähyys Suomessa. Syntyperältään suomalaisia on erittäin vähän ja enkä halua mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa(en ole rasisti).

Lapsista: jos vaimoni on ei-katolilainen niin kyllä hänellkin on sananvaltaa yhtä paljon kuin minullakin mitä tulee lasten kasvatukseen (siihen kuuluu kirkossa käynti).

Ymmärrän kyllä jos yksineläminen on raskasta. Avioliitto tuskin on helpompaa. :-)

Yksineläminen on hyvä vaihtoehto avioliitolle. Itse on todennäköisesti ikinä mene naimisiin.

elämässäni on ollut ihastuksia mutta ihastukseni kohteet eivät ole olleet katolilaisia. Helppoahan se ei ole kun ei näe yhteistä tulevaisuutta ei-katolilaisen kanssa vaikka olisi korviaan myöten ihastunut. Joillakin tämä on se risti mitä tulee kantaa.

Tsemppia kadonneen puoliskon etsintään! =)

PuolikasMies kirjoitti:

on katolilaisten vähyys Suomessa. Syntyperältään suomalaisia on erittäin vähän ja enkä halua mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa(en ole rasisti).

Lapsista: jos vaimoni on ei-katolilainen niin kyllä hänellkin on sananvaltaa yhtä paljon kuin minullakin mitä tulee lasten kasvatukseen (siihen kuuluu kirkossa käynti).

Toivon, että löydät vastoin todennäköisyyttä vielä mukavan katolisen naisen, tai sitten kohtaat sen todennäköisemmän vaihtoehdon eli myönteisesti uskonnonharjoittamiseesi suhtautuvan muun mukavan kristityn naisen.

Luullakseni edelleen on niin, että katolisessa kirkossa solmittavan avioliiton, jossa katolilainen menee naimisiin ei-katolisen kristityn kanssa, edellytys on, että katolinen osapuoli lupaa tehdä kaikkensa sen eteen, että lapset kasvatetaan katoliseen uskoon.

Onnea vaimon etsintään!

PuolikasMies kirjoitti:

on katolilaisten vähyys Suomessa. Syntyperältään suomalaisia on erittäin vähän ja enkä halua mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa(en ole rasisti).

Lapsista: jos vaimoni on ei-katolilainen niin kyllä hänellkin on sananvaltaa yhtä paljon kuin minullakin mitä tulee lasten kasvatukseen (siihen kuuluu kirkossa käynti).

rukoillaan PuolikasMiehelle hyvä ja kaikin tavoin sovelias puoliso! (Miel. katolilainen, tietty, mutta kyllä muukin käy eli Jumalan johdatusta molemmille puolikkaille, että löytäisivät toisensa.)

ikää ja kokemusta kirjoitti:

Toivon, että löydät vastoin todennäköisyyttä vielä mukavan katolisen naisen, tai sitten kohtaat sen todennäköisemmän vaihtoehdon eli myönteisesti uskonnonharjoittamiseesi suhtautuvan muun mukavan kristityn naisen.

Luullakseni edelleen on niin, että katolisessa kirkossa solmittavan avioliiton, jossa katolilainen menee naimisiin ei-katolisen kristityn kanssa, edellytys on, että katolinen osapuoli lupaa tehdä kaikkensa sen eteen, että lapset kasvatetaan katoliseen uskoon.

Onnea vaimon etsintään!

Rukoilkaa, ystävät, meille muillekin samaa. On yksinäistä, kun ei löydä elämäntoveria, jonka kanssa voisi jakaa tärkeitä asioita. Ei välttämättä riitä, että tuleva / mahdollinen puoliso ei suhtaudu aktiivisen aggressiivisesti tai paheksuvasti katolilaisuuteen. Olisi hyvä olla joku, joka ymmärtää ja jonka kanssa voisi jakaa oikeasti asioita.

PuolikasMies kirjoitti:

Tiedän tapauksia että vaimoa on lähdetty hakemaan ulkomailta. ei sellainen tulisi mun päähäni laisinkaan. Taidan kännyttää jonkun suomalaisen naisen katolilaiseksi naimisiinmeno mielessä! ;-)

ihan turha toivo

PuolikasMies kirjoitti:

rehellisesti sanoen olen viime aikoina miettinyt että kuinka tärkeää on puolison olla edes kristitty. Mielestäni sillä ei ole merkitystä. Lasten kasvatusten kannalta ei-uskovaa puolisoa ei pahemmin lasten kataminen haittaa. Tärkeää on että lapsista kasvaa ajattelevia ihmisiä. Jos haluavat elää kirkon yhteydessä niin saavat itse tehdä sen päätöksen kun sen aika on.

kyllä kirkkoon kuuluminen on melkoisen tärkeää, se asenne, se asenne, vaikka muodon vuoksi luterilainen

PuolikasMies kirjoitti:

rehellisesti sanoen olen viime aikoina miettinyt että kuinka tärkeää on puolison olla edes kristitty. Mielestäni sillä ei ole merkitystä. Lasten kasvatusten kannalta ei-uskovaa puolisoa ei pahemmin lasten kataminen haittaa. Tärkeää on että lapsista kasvaa ajattelevia ihmisiä. Jos haluavat elää kirkon yhteydessä niin saavat itse tehdä sen päätöksen kun sen aika on.

jos yksi vanhempi tukee ja toinen ei,
eihän siitä mitään tule

PuolikasMies kirjoitti:

on katolilaisten vähyys Suomessa. Syntyperältään suomalaisia on erittäin vähän ja enkä halua mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa(en ole rasisti).

Lapsista: jos vaimoni on ei-katolilainen niin kyllä hänellkin on sananvaltaa yhtä paljon kuin minullakin mitä tulee lasten kasvatukseen (siihen kuuluu kirkossa käynti).

on melko epätodennäköistä, että Suomessa löytää toisen katolilaisen

vielä epätödennäköisempää on, että löytää sellaiswen, joka haluaa yhtä paljon lapsia, mikä ei tarkoita, että enemmän kuin kaksi tai kolme